Tyttöporukan seurustelevat / rouvat ja sinkut kohtaavat. Riippuu varmaan iästä, mutta konflikteilta ei vältytä ainakaan tässä porukassa. Ystäväpiirimme koostuu 27-29 vuotiaista naisista. Osa seurustelee ja asuu avoliitossa, pari on jo ehtinyt naimisiinkin. On se kumma miten parisuhde vaikuttaa ystävyyssuhteisiin. Muutama pariutunut on kääntänyt selkänsä kokonaan ystävilleen! Toiset muuttuvat uusavuttomiksi, eikä puhelimen akkua enää saa itse irti saati sitten taulua seinälle. Miesten ja naisten työt korostuvat ja mies vilahtaa puheessa tuon tuostakin tyttöjen illoissa.
Kastijako on selvä! On ne, jotka ovat pariutuneet ja ne, jotka ovat edelleen sinkkuja. Pariutuneet korostavat ikäänsä ja voivottelevat vanhuuttaan sekä toitottavat miten kaikki menevät alle kolmikymppisinä tätä nykyä naimisiin. Sinkut eivät voi peitellä tunnelmiaan näissä tapaamisissa.
Tähänkö se naisten välinen ystävyys sitten kaatuu?!!
Kastijako on selvä! On ne, jotka ovat pariutuneet ja ne, jotka ovat edelleen sinkkuja. Pariutuneet korostavat ikäänsä ja voivottelevat vanhuuttaan sekä toitottavat miten kaikki menevät alle kolmikymppisinä tätä nykyä naimisiin. Sinkut eivät voi peitellä tunnelmiaan näissä tapaamisissa.
Tähänkö se naisten välinen ystävyys sitten kaatuu?!!
Vastaukset 6
Vanhimmat
taitaa olla yleistä. Voinet lohduttautua sillä, että ystäväsi eivät taida kuulua siihen fiksuimpaan kansanosaan. Siis mistä lähtien se seurustelustatus on ollut ihmisen tärkein ominaisuus? Ja jos ihmisellä ei muuta sisältöä elämässään ole kuin mies, niin miten paljosta jäät paitsi vaihtaessasi ystäväpiiriä?
Jos toiset tahallaan masentavat "poikkeavia" niin on ihan hyvä syy jättää heidät yksikseen. Jos kunnioitus toisia kohtaan on jossain nollan alapuolella, niin tulisiko yllärinä se, että suhteen loputtua (kaikkihan ne loppuvat jossain vaiheessa, joko eroon tai kuolemaan) ei ystäviä näykään missään?
Ehkä nyt on oikea aika vaihtaa kaveripiiriä. Ymmärsin ettet ole ainoa sinkku ystäväpiirissänne. Vietä enemmän aikaa muiden sinkkujen kanssa. Ja tietty niiden seurustelevien kanssa, joilla on muutakin elämää sen miehen lisäksi. Mitä turhaa mennä paikkoihin, joissa tulee vain paha mieli.
Ja ehkä kannattaa tavata muita myös yksitellen, koska joukossa tyhmyys tiivistyy. Itselläni on eräs kaveri, jota tapaan pari kertaa kuussa kahvikupin äärellä. Mihinkään tyttöjen iltaan häntä ei voi kutsua ja ihan siksi, että hänen juttunsa kulkevat akselilla avomieheni-avomieheni. Suppeata ja TYLSÄÄ. Siksi tämä järjestely. Kaveriporukatkin muuttuvat ajan myötä.
Ja vielä: ystävyys on yksilöiden välistä, ei sukupuolten edustajien välistä. Valkkaa ystäviksi ne, jotka tittelin ansaitsevat.
Ei kyllä kuulosta tutulta... meidän porukassa (ikäspektri 21-26) on vuosia pyörineet samat naamat, välillä on oltu sinkkuja ja välillä ei, nyt ovat ekat menneet naimisiin jne. En itse ainakaan ole huomannut, että meillä olisi olemassa jotain jaottelua, en silloin kun olin sinkku enkä nyt kun olen avoliitossa. Ainoa mikä muuttuu, on se että joskus niitä miehiä otetaan illanviettoon mukaan, mikä ei kyllä ketään ole häirinnyt. Ehkä minä olen valinnut kaverini hyvin tai sitten emme vielä ole "siinä iässä" :)
Totta puhut. Onneksi kaveriporukkaan mahtuu myös meitä sinkkuja runsain mitoin - ja itsestäni huomaan, että mieluummin seuraa kaivatessani haen kännykästä sinkkukavereiden kuin rouvien numeroita. Syitä on monia, ensinnäkin jo se, että pariutuneita on todella vaikea saada liikkeelle ilman parin kuukauden varoitusaikaa - oli sitten lapsia, tai ei. Tässä iässä suurella osalla alkaa olla jo sitä jälkikasvuakin - painajaismaisin kokemus pitkään aikaan oli viettää äitienpäivän aattoa äitipainotteisessa porukassa, muuta puheenaihetta ei tuntunut iltaan mahtuvan.
Mä olen mun kaveripiirin ainoa sinkku, ollut aina melkein. Mua ei enää oikein kutsutakaan mihinkään kun mulla ei ole paria. Seurustelevat kaverit kulkevat keskenään ja se sinkku jää yksin. Jos joku jotain kysyy niin se on aina, jotain "onko paljon miehiä" tai "ootko käyny ahkeraan treffeillä". Ihan kun tosiaan mä en ole yksin mitään, vasta sit jos löydän itelleni parin.
Aika yksinäistä on ja ei niitä uusia kavereita ole niin helppo etsiä/löytää. Yritän kyllä kovasti :)
Asia vain on niin että yksin on vaikea sitä miestäkään löytää kun ei ole oikein potentiaalista löytää sitä kotoa tai töistä. Harrastukseni ovat sellaisia että sieltäkään ei noin vain ukkoa löydy.
Inhottaa kun kaverit unohtaa saman tien kun löytävät miehen.
Täytyy vain arvostaa niitä kavereita vaimoineen,
joille kelpaa kaveriksi sinkkunakin... Eli ollaan tekemisissä paljonkin vaikka joskus
vihjataan että eiköhän sunkin jo pitäisi se
eukko löytää... Pitäis ja pitäis, lotossakin pitäisi voittaa;)
Miessinkuilla tilanne on päinvastainen. Eli kun miehet puhuvat enemmän seksikokemuksistaan, niin yleensä äänessä ovat sinkut ja pariutuneet ovat yleensä aika hiljaista poikaa ;)