Vihdoin uskalsit kertoa oikean syyn eroon....se toinen nainen. Sydämeni räjähti eilen....En olisi halunnut uskoa, vaikka näin olin epäillytkin. Olit niin outo ja nyt antaisit vaikka kuun taivaalta kun sinulla on niin huono omatunto. Ei kiinnosta kuunnella, kun kerrot ettei ole helppoa ja rakastat yhä. Minä rakastin ja olin sitoutunut. En vieläkään pysty ajattelemaan muita....Teit minusta pellen. Miksi et kertonut, että hän oli kainalossasi sängyssä, kun sait viestini tai miksi et kertonut, kun soitin ja kerroin ikävöiväni. Paistattelit kahden naisen suosiossa...Kuvottavaa!Tiedät, että olet pettänyt minua...Mikään ei anna sitä anteeksi. Minua sattuu, mutta elämän on jatkuttava. Miksi halusit loukata minua?Miten voit edetä heti toiseen. Miksi minä en ja löydänkö minä koskaan sitä oikeaa?Olen sirpaleina.
Totuus tuli
julki
62105
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
...vaan on,¨minulle kävi samoin.
Sydän ei kestä ikävää eikä tietoisuutta siitä miten tästä eteenpäin.
Voidaanko minus ja sinun sirpaleista koota enään ehjää. Kun tulee haava siitä syntyy arpi ekä siitä koskaan tule entisenlaista.
Sama tapaus.Sain tietää mieheni tekstari-kaverista.Sepäs olikin paljon enemmän.Yritin taistella miehestäni, mutta eväät puuttui, koska en tiennyt naisesta mitään.Kuka julkesi tehdä meidän perheelle näin?Mieheni ei ole yksin syyllinen.Oksettaa, en voi syödä, olen menettänyt painostani melkeen 10 kg.Lapsi oireilee psyykkisesti sekä fyysisesti.Voiko tästä enää ikinä toipua, tulla ehjäksi?
Voimia ja rakkautta kaikille saman kokeneille!
Voimia Teille molemmille!Yksinkin on jo ihan tarpeeksi hankalaa kipuilla, etten uskalla edes ajatella millaista olisi vielä huolehtia lapsen hyvinvoinnista samaan aikaan. Tämä pettymys, yllätys ja suuttumus. Eikö voinut kertoa aiemmin, että olisin voinut linjata asiat erilailla. Nyt ex sitten nöyristelee....En olisi lähettänyt viestin viestiä, mikäli olisin tiennyt. Mutta piti paistatella kehuja. Minua lohduttaa vain ja ainoastaan se, että hän joutuu asian kanssa elämään. Ja millaista on olla nainen, joka on tullut kuvioon, kun meidän juttu vielä kesken. Varmasti rasittaa suhdetta jossain mielessä. Muutoin aivan sama. Joku olisi tullut joka tapauksessa, sillä tuntuu, että "hyvät" viedään heti kun vapautuvat. Ja meitä vapaita naisia riittää. Pakko kai alkaa jo kuvittelemaan, että ei tule perhettä meikäläiselle eikä rakasta enää koskaan. Olen taistellut monta kuukautta, mutta tänään tuntuu, että en jaksa.
Minäkin olen jo tiennyt jonkin aikaa, että mieheni on minua pettänyt ja kenties pettää edelleen (on niin paljon salattavaa). Sisälläni velloo monenlaisia tunteita; toisinaan hillitön viha ja raivo, toisinaan taas hiljainen pettymys, tyhjyys ja katkeruus. Pidin ennen miestäni rehellisyyden perikuvana, joka ei koskaan pettäisi perhettään näin.
Olimme istumassa yhdessä iltaa (harvoin käymme missään). Pöytään tuli mieheni työkaveri (nainen), joka alkoi yllättäen sättiä minua ja esittää tunkeilevia kysymyksiä tyyliin: "rakastatko sä oikeasti miestäsi?" jne. Hänellä oli kuulemma oikeus kuulua mieheni elämään enemmän kuin minulla. Tämä kaikki tuli minulle tietenkin kuin salama kirkkaalta taivaalta. En voinut uskoa sitä! Asia kääntyi lopulta niin, että mieheni asettui naisen puolelle ja syytti minua riidan haastamisesta. Asumme edelleen yhdessä (emme ole naimisissa) ja meillä on pieni lapsi, mutta parisuhteesta ei voi puhua. Mieheni ei suostu kommentoimaan asiaa eikä koskaan ole kieltänyt pettäneensä minua. Asia tulee puheeksi melkein päivittäin. Riidellessämme mieheni syyttää minua suhteemme tilasta ja uhkailee vievänsä minulta lapseni huoltajuuden.
Toisaalta haluaisin erota, koska en usko tilanteemme paranevan. En kuitenkaan uskalla, koska epäilen etten pärjäisi yksin lapsen kanssa. Olen lähempänä 30v. ja opiskelen. Kaikki sukulaiseni sekä tuttuni asuvat muualla. Väkivaltaisuutta tai päihdeongelmia meillä ei ole, riitoja kyllä sitäkin enemmän. Tiedän ettei tämä ole lapsellemme hyvä kasvuympäristö, mutta eipä erokaan liene hyväksi? Uskon, että rakkautemme on haihtunut jo kauan sitten, mieheni osalta se on voinut vaihtaa kohdettakin välillä. Olen välillä aika ahdistunut tämän takia ja todella pettynyt elämään. Mietin usein, että tässäkö tämä nyt sitten oli? En koskaan uskonut, että joutuisin tällaisen eteen. Pahalta tuntuu.
Miehesi ei tajua muuten mitä voi menettää.
Kun mies menee toisen naisen mukaan, on paras vaan ajatella sen jälkeen itseä ja lapsia.
Hyvä keino on tulla tutuksi tuon toisen naisen kanssa ja hoitaa yhdessä lapsia. Silloin asiat ovat hyvin.
Minä en ole saanut kontaktia tuohon toiseen naiseen. Kyse on työpaikkaromanssista ja uskon, että exäni on auttanut häntä urallaan. Ainakin exäni on nimittänyt hänet muutama vuosi sitten eron aikohin.
Kyse on kansainvälisen IT-alan työntekijöistä ja luulen, että asiasta tulisi aika suuri kohu.
Tilanne on vaikea näiden käänteiden vuoksi. Lapset ja minä olemme vaikeassa tilanteessa.
Olisin aikoinaan halunnut avointa keskustelua, mutta sitä ei tule.
Mitäköhän kannattaisi tehdä?
Julkisuus tuskin on hyvä asia, mutta avointa keskustelua kannattaisin. Tuskin sitäkään tulee.