MiaP75:lle, viimeinen ehdotukseni täällä

” Voisin tietysti ostaa sulle lipunkin, mutta se tarkoittaisi, että sun pitäisi olla siis elossa ja infota mulle ainakin email-osoitteesi riittävän ajoissa, että lippuja riittää.” Nyt on sulava tarjous kyllä kesämieheltä👍

Vaikka olisitkin yhä täällä kommentoimassa nimettömänä (kuten oli todellisuus niissä Facebook-viestien aikoihin), niin en kyllä uskonutkaan, että olisit kykeneväinen kohtaamaan ns. normaalia elämää, edes ehdottamassani Lonnassa n. 1000 muun kanssa.

Et ole ainoa sellainen elämässäni kohtaamani nainen, jolla ei ole tunnu olevan emotionaaliseen, henkiseen ja ihmisyyteen perustuvaa sivistyneisyyttä vaan lienee olet yhä oman lapsuuden historiasi vanki, eikä sinulla ole edelleenkään minkäänlaista halua tai edes tarvetta kehittyä ihmisenä omassa elämässäsi.

Mikäli olen väärässä millään tavoin, se on vain ja ainoastaan sinun velvollisuutesi ihmisenä uskaltaa ottaa se suora täysin henkilökohtainen yhteys eikä käyttää ketään muuta "välittäjänä" (kuten sain niitä suoria puheluita aikoinaan näiltä "välittäjiltä") yrittääksesi selvittää omaa itseäsi ihmisenä ja mitä tunnet minua kohtaan.

Heh, juhlapyhinä kukaan ei kyllä ole sitten 2019 kysynyt enää mukaansa. Vähän kuin olisi parisuhteessa... Hassuahannse on nukkua toisella puolella sänkyä jos yksin sängyssä. Observaatiota

Heitän enää tällaisen viestin:

Mikäli se "oma"(?) valintasi ja tekosi vuonna 1996 yhä mietityttää itseäsi, annan tässä pienet maistiaiset (liittyen mm. siihen 50AUD:hen, jonka muistaakseni annoin sulle auton ikkunasta): Vietin sen jälkeen kuukauden Ausseissa matkustaen Sydneystä Cairnsiin (vuokra-autolla), missä vietin yhdestä parhaimmista lomistani elämässäni, koska tarvitsin sellaista.

Mm. bailasin Bondi Beach:illä, olin pari päivää Fraser Island -saarella (jossa mm. näin saaren ilmastakin käsin), olin 3 päivän purjehdusreissulla Great Barrier Reef:illä, tein tandem-laskuvarjohypyn Cairnsissä (josta on yhä hieno video tallessa myös diginä), ja oli ensimmäinen kosketus laitesukellukseen...
Olin muuten Ausseissa myös toistamiseen 2 viikkoa vuonna 2001 ennenkuin vaihdoin nykyiseen globaaliin työpaikkaan.

Muuten, sitä ennen v.1995 Tekun jälkeen olin myös 6 viikkoa Eurooppaa kiertämässä kaverin kanssa autolla 13:sta maan läpi Euroopan Portugalin Algarvessa asti (kun ilmeisesti olit käynyt sillä välin silloisella kotiovellani, jos oikein muistan silloisia mutta jo historiallisia tapahtumia)...

Vaikka olen ollut poissa Suomesta n. 3v + muut normaalin elämän tapahtumat siihen päälle, ne silloiset tunteet ovat yhä olemassa sinua kohtaan, mistä kerroin aikoinaan sulle puhelimessakin...

Ei enää muuta syytä yrittää viestiä tällaisella palstalla (enkä ole kirjoittanut nimettömiä viestejä vaikka ehkä kuinka haluaisit itse niihin uskoa?).

/JuhaR

Kuten ei koskaan aikaisemminkaan, minulta ei muuta viestiä tällä koko palstalla missään muodossa nimettömänä.

Satuin joskus löytämään täältä yhdestä viestistä meidän molempien kaksi virallista etunimeä sekä virallisen sukunimen alkukirjaimen, joten joko sinä MiaP75 kirjoitit sen viestin tai jokin tuttusi, joka tiesi, että molemmat ovat täällä kuitenkin kirjoittaneet toisillemme.

Olisiko se postilaatikkooni juhannuksena 2023 ilmestynyt eräänlainen viesti kuitenkin sinulta?
Ilmeisimmin kuitenkin tiedät missä nykyään asun. Ko. postilaatikkooni on aikaisemminkin ilmestynyt "hieman epämääräisiä vihjeitä". En tiedä keneltä muulta sellaiset voisivat olla.

Taidat yhä pelätä niitä tunteiden syvyyttä, mitä meillä oli silloin kauan sitten, vaikka kuinka kielsit ne itseltäsi (ja lienee niillä tapaamillani tutuillasi oli jotain osuutta tapahtumiin).

Mikään asia elämässä ei selviä, jos ei itse uskalla asioita kohdata suoraan, henkilökohtaisesti ja ilman välikäsiä.
Mikäli sinusta ei sellaiseen ole, sekin pitäisi kyetä ilmaisemaan ja kertomaan ihan itse, jotta olisi hyväksynyt itselleen oman elämänsä todellisuuden.

Itselleni en ole koskaan kieltänyt itseltäni jo silloin kauan sitten heränneitä tunteitani sinuun, joista jo kerroin sulle ihan suoraan henkilökohtaisesti monta kertaa.

Niin, että sun elämä on... lienee jotain muuta kuin elät? Elämässä pitää tehdä rohkeita valintoja, mutta ottaa niistä myös henkilökohtainen vastuu eikä ulkoistaa sitä vastuuta muille.

Hassua miten jotain oisi tuttua mutta nimet ei kohtaa... epämääräistä "postia/viestiä" kyllä on jonnekin ajautunut.. aika paljonkin.

MiaP75:lle,

Jos kuitenkin olet yhä täällä kirjoittamassa niitä nimettömiä viestejäsi edes yrityksenä vihjailla jotain, ei ne edelleenkään mitään auta eikä muuta mitään todellisuutta, kuten ei silloin kauan kauan kauan sittenkään toisaalla.

Eipä myöskään se erään silloiseen kotiini tunkeutunut hieman androgyyninen ilmeisimmin katkolta karannut outo naishenkilö, joka hajoitti mm. kaukosäätimeni, eikä ne toisen tekemät puhelut mulle, eikä ne sun tekemät jäynät autolleni, eikä myöskään ne (todennäköisesti sun) lappuset mitä nykyisenkin asuinpaikkani postilaatikkoon on ilmestynyt. Tai sekään about 2 vuotta sitten ne kolme puhelua (tuntematon numero, mutta etsiessäni Whatsappistä sieltä löytyi kuitenkin jokin ihan outo valokuva ko numerosta, eikä lähettämääni pariin viestiin vastattu mitään) eräänä perjantai-iltana, missä pari naishenkilöä hieman kikatteli kun kysyin oliko ehkä väärä numero...

Vaikka oletkin ilmeisimmin yhä "hieman" outo ihminen, ainoa tapa on ottaa se suora henkilökohtainen yhteys ilman mitään identiteettileikkejä ja epäselvyyksiä kuka viestittelee mulle. (Facessa parisuhdestatukseni ei enää kerro ihan todellisuutta.)

/JuhaR68

MiaP75,

Minulta ei muuta viestiä kuin tässä ketjussa. Tässä tämän joulun viestini.

Vaikka et olisi enää edes elossa, et ole minnekään kadonnut sydämestäni. Sille en voi mitään vaikka olenkin maailmaa kiertänyt. Se tunne säilyy kun se on kerran elämässä kohdannut mutta estit sen selvittämisen käytännössä toiminnallasi vaikka toimit täysin ristiriitaisesti jopa vuosien ajan.

Mutta jos et koskaan kykene ns. normaaliin elämään ilman mitään identiteettileikkejäsi, mikään muutos ei ole mahdollista tässä universumissa. Mun on aika vaikea uskoa, että olet kykeneväinen vieläkään mihinkään todelliseen parisuhteeseen (vaikka olenhan tietoinen ainakin siitä yhdestä yli 10 vuotta sitten sen MM:n viestittelyn kautta), mutta todellisuuttahan en voi tietää ellet ole itse avoin niistä suoraan ja henkilökohtaisesti ilman mitään välikäsiä.

Nykyinen seurustelukumppanini osti Marbellasta (missä olimme lomilla tuossa keväällä) asunnon rantabulevardilta, ja aikoo viettää siellä arviolta n. puolet vuodesta, niin varmaan ymmärrät että ei meillä kovin tiivis suhde ole (ja hän on muutenkin ollut pois paljon Suomesta myös ennenkuin tapasimme).
Itsellänikin on tosin ollut ajatuksena ostaa asunto jostain Välimeren tienoilta mutta vasta lähempänä eläkeikää.
Mutta se kenen kanssa viettäisin loppuelämäni, ei ole mitenkään vielä selvillä.

Jos et uskalla elää ns. normaalia elämää, en voi sille mitään. Olet lienee ikuisesti itse oman elämäsi vanki ilman ulospääsyä niiden tunnelukkojesi takaa?

Tai sitten olet jo kuollut eikä kukaan tapaamani sukusi/tuttusi kerro mihin olet haudattu.

/JuhaR68

Ei se tunne vain katoa vuosien saatossa:

http://tinyurl.com/2s4wjpr5 :)

/JuhaR68

MiaP75,

Niin, ei se tunne vaan katoa sua kohtaan...

/JuhaR68

MiaP75:lle:

Niin, vaikka palasin sieltä Marbellasta viime viikolla about 10 päivän reissulta, tämä uusi suomalaisten tekemä kappale kertoen sinusta (mun näkömuksieni mukaan ilman sitä täysin henkilökohtaista avautumistasi ihan itse omalla identiteetilläsi) kiinnitti huomioni liittyen yhteisiin kokemuksiimme:
https://www.youtube.com/watch?v=6zxAjTejdn4

Ei kuitenkaan tietoa oletko ylipäätänsä enää elossa, kun ns. katosit maan päältä about vuonna 2000/2001 lukuunottamatta niitä Facebook-julkaisujasi jo vuosia sitten.
Eikä niillä mahdollisilla 3:lla soitolla eräänä perjantaina ilman mitään selviä tunnisteita ratkaistu yhtään mitään, kun mitään todellista henkilökohtaista vastausta ei tullut.

/JuhaR68

MiaP75 / La Chica-cá,

Niin, jos kuitenkin yhä yrität selvittää normaalin elämän asioita tällaisella palstalla (kuten myös mitä meidän välillä oikeasti tapahtui), niin aika ihmeellisesti olet lienee yhä melko hukassa itsesi kanssa? Ei ne elämän asiat selviä jos ei niitä selvitä itse itsellensä, muiden tuen avulla tai itse omilla keinoillaan, jotka nekin vahvuudet pitää löytää itsestään.

Jos nyt haluat tietää tällaisella palstalla, niin syy niihin kirjoituksiini paperilla silloin kauan kauan sitten oli sun ristiriitainen käyttäytyminen mitä kehonkielesi kertoi. Syy sille alkoi selvitä mulle kuitenkin vasta kun sait jotenkin kerrottua mitä lapsuudessasi tapahtui vasta yli 10 vuoden jälkeen ensitapaamisestamme.

Kirjoitin tämän viestini, koska olet mulle yhä se tärkein ihminen mun elämässä eikä kukaan muu ole voinut viedä sitä paikkaasi sydämessäni.
Mutta kun et ole saanut aikaiseksi avata sitä suoraa yhteyttä ilman mitään identiteettileikkejäsi, niin nyt ensi viikollakin (vaikka me molemmat vietetään synttäreitä melkein samana päivänä) vietän oman synttärini illallisristeilyllä sen toisen kanssa.

Se, vietettäisiinkö synttäreitä ensikin vuonna kuten tähänkin asti, riippuu pääasiassa/myös sinusta. Ehkä se nykyinen on vielä mun elämässä mukana silloin, ehkä ei...

(Edellinen viestini missään muodossa tuossa yllä 30.3.2024.)

R: JuhaR68

Niin, mulla on se Facebook-kuvasi yhä tallessa (jonka tallensin pariin pilveenkin), missä hymyilet siinä pinkki paita päällä, ruskeahiuksisena, kuvan mukaan hieman vihreähköillä silmilläsi, ja ilmeisimmin puinen särmi takanasi.

En aio poistaa sitä kuvaa koskaan, vaikka se on ehkä viimeisin todellinen tieto siitä, että olet ollut joskus elämässäni.
En tiedä, oletko enää elossa, eikä lienee kukaan sitä kerro jos olet jo kuollut.

Sekä se kuva sinusta lyhyine vaaleahiuksinesi ja tyttökavereittesi kanssa, aika avonainen musta "paidantyylinen" vaate päälläsi. Olitko lienee jotain n. 30-35 tienoilla silloin?

Kysy itseltäsi, miksi en säilyttäisi sellaisia kuvia sinusta? Ei pitäisi olla niin vaikea vastata kysymykseen oikealla vastauksella, ja mitä yhä tunnen sinua kohtaan...

MiaP75 / La Chica-cá,

Vaikka olisit jo sitten kuollut, sydämeni ei ole päästänyt susta irti.

Mikään ei voi kuitenkaan muuttaa tätä tilannetta, jos jäät bittiavaruuteen, ja haluat olla kadoksissa normaaliltakin yhteiskunnalta. Eikä se ole minun tehtävä etsiä sua sieltä "alamaailmasta".

/JuhaR68

MiaP75,

Jos siis et ole vielä kuollut, ja jos ehkä kuitenkin tällaisella palstalla yhä vielä yrität kertoa jotain "jollekulle"...
Saatan ehkä treffata erään toisen joku päivä (joka ei siis se jota olen tapaillut viime vuodet...), jos kerta sinusta ei ole vieläkään elämään todellisessa maailmassa (kuten ei oikein silloinkaan kun mm. soittelit niitä ihme soittojasi).

Muuten, tässä eräs päivä lähiaikoina tuli hieman googlattua, ja liittyen "tiettyihin tapahtumiin" meidän välillä 2000-luvun alkupuolella. Niin, ehkä tiedätkin, että se MM kuoli jo tuossa neljä vuotta sitten. Aika ristiriitainen hemmo (kenties kärsi myös PSTD:stä?) taisi olla, kuten hänen yrityksensä haastaa jopa tappelua minuakin kohtaan... No, ehkä sua jollain lailla viehättää sellaiset ongelmalliset (ja väkivaltaan taipuvat) miehet, vaikka et itse tainnut kyetä kertomaan omasta elämästäsi hänelle (tai ainakaan kun itse toin ne asiat esille hänelle)?

Kukaan ei voi sua auttaa, jos et kykene puhumaan asioistasi henkilökohtaisesti ilman identiteettileikkejäsi itse niille kenelle kaikille sun pitää puhua, kuten seurustelukumppaneillesi.

/JuhaR68

MiaP75,

Kaikesta tapahtuneista huolimatta, tulen aina Rakastamaan sinua. Sanoinkin sen Sanan sulle silloin aika kauan sitten puhelimessa.

Jos yhä täällä täysin epävarmana elämästä (vaikka lähenet jo 50-vuotisiasi) kyselet ihan täysin tuntemattomilta ihmisiltä, mitä tapahtuisi kun uskaltaisit edes aloittamaan ne baby-stepit asioiden selvittämisessä, kenties näinkin voisi käydä (muttei ehkä ihan heti "ensitapaamisella" kun se luottamus pitäisi rakentaa ettet toimi taas selkäni takana): https://www.youtube.com/watch?v=O3Bj9fQkvGo ja https://www.youtube.com/watch?v=jVqR2PwX428

MiaP75,

Vaikka en tiedä vieläkö kirjoittelet tänne, niin pitää kertoa vielä tämä.

Näin sinusta viime yönä unta, jossa asuit eräänlaisessa kommuunissa tai yhteisöasumisessa, jossa oli useampi rakennus.
Olin jotenkin löytänyt sut sieltä, ja katoilit välillä eri paikkoihin, mutta aina tulit kuitenkin takaisin luokseni, vähitellen lähentyen.
Välillä olit myös alasti luonani, ehkä hieman yrittäen selvittää miten suhtautuisin suhun jos paljastaisit itsestäsi sen fyysisen puolen.
Jotkin muut asukkaat olivat ehkä hieman mustasukkaisia minulle, osa kiinnostuneitakin mikä meidän tarina oikein on.
-----

Niin, jos todellisuudessa vielä tavattaisiin, eihän sekään mitään vielä lupaa, että päätyisimme yhteen pitemmäksikin ajaksi. Sellaiset asiat riippuvat molemmista mitä kumpikin sitten haluaisi, mutta ei se mitenkään negatiivinen kokemus kummallekaan olisi.

/JuhaR68

MiaP75, vaikka

sinulla todennäköisimmin on yhä mielenterveydellisiä ongelmia, ei ne tunteeni sinua kohtaan ole kadonneet eikä katoakaan.
Huomasin kyllä jo silloin kauan sitten, että et ollut silloinkaan kovin kykeneväinen kohtaamaan ja käsittelemään tunteitasi, vaan pakenit paikalta ja viestittelit epämääräisillä tavoilla (ennenkuin kännyköitäkään oli olemassa).

Myös lähipiirissäni on ollut lähivuosina mielenterveysongelmaisia, joille ne asiat ovat olleet heille tabu, mikä on estänyt heidän ongelmiensa käsittelyn elämässään. Mulle sellaiset asiat eivät ole mikään tabu, mikä liittyy myös sun ja mun välisiin tapahtumiin.

Mutta kun pelkäät ilmeisimmin yhä suoraa viestittelyä, niin mikään asia ei voi muuttua, oli kummankin elämäntilanne ihan mikä tahansa. Ei sellaista tilannetta pidä pelätä elämässä.

/JuhaR68

MiaP75, jos et kuitenkaan

ole kykeneväinen kohtaamaan normaalia ihmiselämää, mikä tarkoittaa sekä halua että kyvykkyyttä kohdata, myöntää ja ainakin jollain tavalla myös käsitellä ja avautua niistä tunne-elämäsi ongelmistasi henkilökohtaisesti myös mulle, mitkä 100%:sti sekä kohdistuivat että heijastuivat myös meidän välisiin tapahtumiin, niin meistä ei voi kuitenkaan tulla mitään läheisempää kuin oltiin edes silloin aikoinaan.
Vaikka kuinka rakastankin sinua, ei sellainen ihmissuhde voi mitenkään toimia jos/kun et ole kykeneväinen ilmaista niitä todellisia tunteitasi yhtään millään henkilökohtaisella tasolla vaan pakenet niistä kaikista ilmaisuistasi tällaisille nimettömille palstoille.

Ilman niitä täysin henkilökohtaisia ja suoria tunteittesi ilmaisuja, et voi vaatia minultakaan yhtään mitään. Mikään ihmiselämän todellisuus ei toimi niin, että viestitellään tunnistamattomana. Itse vain arvailen, että olet edes joskus viestitellyt tällaisella palstalla, koska satuin vuosia sitten törmäämään, että meidän molempien koko nimet (myös toiset nimet mutta sukunimet muutettuina) olivat hetken aikaa näkyvissä, mitkä satuin näkemään.

Ehkä olet liian mielenterveysongelmainen tai ehkä et (jos/kun et sitä edes itse hyväksy). Ei sitä voi tietää minusta kun et uskalla elää ja kohdata edes jokseenkin ihmisenarvoista elämää. Omien tunteittesi kieltäminen ja niistä pakeneminen on ollut 100%:sti ainoa syy omalle käyttäytymisellesi. Se vastuu on vain ja ainoastaan sinun käsiteltävissä, mutta hyväksyn sellaisen tilanteen, koska sellainenkin kuuluu ihmiselämän todellisuuksiin.

En ole koskaan kirjoittanut tällaiselle palstalle mitään tunnistamattomanta viestiä (ilman MiaP tai JuhaR -tunnistetta) paitsi yhden ainoan kerran, mikä taisi olla vuonna 2011 tai 2012, kun aloin epäillä, että oli tällä palstalla (liittyen silloiseen Facebook-viestittelyyn).

Hyvää joulua kuitenkin,

/JuhaR68

MiaP75,

Vaikka ei tietoa yritätkö tällaisella palstalla yhä viestitellä mulle(kin) jotain, mutta ajattelin silti infota tällaisen tiedon nykyisestä suhteestani siihebn toiseen.
Vaikka yhdessä ollessamme viihdytään kyllä toistemme kanssa, meillä kummallakin on aika erillinen elämä, varsinkin nykyään, kun hän asuu suurimmaksi osaksi vuodesta siinä ostamastaan asunnostaan Marbellasta, missä myös olin lomalla tuossa keväällä (ja missä osallistuin hieman sen remppaan).

Vaikka ollaan tunnettu toisemme jo viitisen vuotta, en kyllä itsekään enää panosta siihen suhteeseen liikoja kun en häntä rakasta. Ehkä pitäisi (panostaa), ehkä ei, mutta sydän ei sitä päätä (vaikka hänkin on ikäisekseen kaunis - samanikäinen kuin minä).

Sinulla Mia, on siihen mun sydämen sykkeeseenkin niin suuri vaikutus, yhä vieläkin. Tätä kautta ei kuitenkaan yhtään mitään voi selvitä kummallekaan meille niin kauan kun et ole kykeneväinen edes normaaliin ihmissuhteeseen eli 100%:sti täysin henkilökohtaiseen kommunikointiin sekä runsaisiin tapaamisiin niin meilitse tai puhelimitse kuten myös kasvotusten. Mulla ei ole uskoa, että olisit vielä koskaan kyennyt ns. aikuiseen ihmissuhteeseen, missä suora kommunikointi on äärimmäisen tärkeää. Se MM-juttukin (joka nyt on siis jo kuollut) taisi kaatua kun kerroin hänelle hieman mun käsityksiäni tapahtuneista, ja sun Facebook-jututkin tapahtuivat vasta hänen jälkeensä.

Nykyinen kumppanini on nyt Suomessa tässä vuoden vaihteessa, ja tapaamme ainakin kerran. Riippuu vähän muista elämän tekijöistä mitä jatkossa tapahtuu.

Että näin tällaisella palstalla, missä juuri kukaan muu ei uskalla kertoa yhtään mitään sille henkilölle (varsinkaan mitään todellisesta tunnistetta) kenen kanssaan hänen pitäisi keskustella vaikka suurimmalla osalla olisi se suora yhteyskin ko. henkilöön). Sinä Mia teit sellaisen katoamistempun jo tuossa vuosituhanteen vaihteen tienoilla (tais olla jotain 2001?), eikä ole mitään uskoa, että jotkin muutkin elämäsi asiat eivät olisi siihen vaikuttaneet.

Jos ei elämässä mitään aloitteita tee eikä riskejä ota ihmissuhteissa, mitään haluamaansa muutosta ei voi tapahtua. Itse kukin voi tehdä vääriä valintoja, mutta niitä kokemuksia pitää opetella käsittelemään elämässä. Sinä Mia, et ole ollut ainakaan se todella väärä valinta, mutta eihän sitäkään tiedä ennenkuin sellaisen ihmissuhteen on oikeasti kokenut läpi todellisessa elämässä. Niin kauan kun valehtelet sekä itsellesi että muille ihmisille, ei todellista henkistä kehitystä ihmisenä sinussa voi tapahtua (kuten ei kenessäkään muussakaan).

/JuhaR68

MiaP75, vain tiedoksesi

En ole tänään vuodenvaihteen aikaan sen toisen kanssa. Ei olla itse asiassa
koskaan vielä vietetty vuodenvaihteen aikaa yhdessä, eikä muuten jouluakaan.

Mun osaltani sulla on ollut siihen oma merkityksensä.

/JuhaR68

Niin MiaP,

En siis tiedä kirjoitteletko täällä yhä tuntemattomille ja/tai luulet mun vastaavan niihin?
Ainoat viestini ovat vain tässä viestiketjussa.

Enkä siis tiedä oletko yhä edes elossa eikä se ole minun velvollisuus yrittää edes selvittää sitä, varsinkaan kun lienee kaikki yhteystietosi ovat olleet salaisia sitten n.2000-2001.
Tai siis olihan se Facebook-juttusi hetken aikaa olemassa, minkä satuin jo kauan sitten löytämään,
ja sainhan myös niitä soittojakin sulta ja ilmeisimmin myös joltain tutultasi tai kolleegaltasi.

Kyllä sä muistat, että sanoin sulle silloin kauan sitten olevani rakastunut sinuun puhelimessa, ja olihan se sinun käyttäytymisesikin hyvin ristiriitaista monia vuosia senkin jälkeen.

Jos kerran molempien kannalta "joitain asioita" tunteet mukaanlukien, on jäänyt selvittämättä, miksi vain itse pelkäät selvittää niitä edes itsellesi? Oikeata vastausta et voi koskaan saada ilman keskustelematta henkilökohtaisesti ja suoraan, ilman välikäsiä ja vain omalla identiteetilläsi (eli siis ainakin feikkaamatta kenen kanssa keskustelen).

(En tapaa sitä toista ainakaan ennen kesää, koska asuu nykyään suurimman osan vuotta siellä Espanjassa, eli meillä ei ole mitenkään kovin tiivis eikä läheinen suhde.)

/JuhaR

MiaP75,

Niin, että miten "sun elämä makaa", jos täällä kuitenkin viestittelet täällä tuntemattomille vaikka haluasit viestittää suoraan mulle, mutta kuitenkin pelkäät kohdata täysin normaaleja elämänkokemuksia?

Vai yhäkö olet täysin hukassa kuka olet ja mitä tunnet ketäkin kohtaan kuten teini-iässäsi, etkä kyennyt käsittelemään yhtään mitään elämäsi asioita?

/JuhaR68

MiaP75, mikäli täällä yhä viestittelet ilman tunnisteita

Jos et kerta uskalla kohdata sitä todellisuutta, että me molemmat pyytäisimme anteeksi toisiltamme kasvotusten tai edes henkilökohtaisesti ilman mitään välikäsiä, niin en voi siihen vaikuttaa.
Lienee elämänpelkosi ja kykenemättömyytesi käsitellä ja kohdata elämän asioita on sulle liian suurta sellaiseen?

Vaikka sun itsesi pitäisi ymmärtää mistä pyytäisit multa anteeksi, ajattelin kuitenkin mainita nämä:
Että mieluummin sun kosketus huuliini voisi tapahtua paljon miellyttävämmällä tavalla kuin sillä nyrkilläsi (sen yhen kerran kotiovellani), ja että sekoitit ihan muita ihmisiä ja tahoja asioihin keskustelematta asioista sen kanssa kenen kanssa ne pitää keskustella, mikä on suurimpia virheitä mitä elämässä voi ylipäätänsä tehdä ihmissuhteissa.

Ja sun pitäisi myös ymmärtää ja tietää(kin) mistä mä pyytäisin sulta anteeksi omaa käytöstäni.

Mutta jos/kun ilmeisimmin sinusta ei ole sellaiseen avoimuuteen ihmissuhteissasi, ei sellaista varmaan sitten koskaan tule tapahtumaan kummankaan elämässä.

Ehkä jatkan tapailua nykyisen kanssa (silloin harvoin kun se on tätä nykyä mahdollista), tai alan ehkä tapailemaan jotakuta toista, jonka kanssa voisi syntyä tiiviimpi suhde. Vaikka sydämeni kuuluukin sulle.

/JuhaR68

En vastaa edellistä kommenttiani enempää nimettömiin viesteihin, enkä edes ymmärrä miksi joku vastasi siihen. Tässä viestiketjussa kaikki mitä on syytä kertoa tällaisella palstalla.

Vaikka ei tietoa oletko yhä edes elossa, tai jos olet, ja kirjoittelet yhä täällä nimettömiä viestejäsi ei-kellekään, ja vaikka yhtään mitään ihmissuhdetta ei voi selvittää tällaisella tavalla...
Silti, vielä kaikkien näiden vuosien jälkeen: Kyllä, rakastan sinua yhä.

Enempää en voi ihmisenä tehdä, jos/kun et uskalla kohdata normaalia elämää, missä identiteetitleikit kuuluvat korkeintaan vain hetkellisiin ja kepeisiin tilanteisiin, missä molemmat tietävät mistä on oikeasti kysymys.

Jos sinusta on elämään todellisessa maailmassa ja kykenisit jopa tapaamisiinkin, tuli tänään mieleen tällainen hetki, kun olin treenaamassa Malminkartanon kuntoportailla: Voitaisiin ottaa ensimmäinen yhteinen kuva siellä Malminkartanon huipulla, mikä hieman kuvastaisi sitä raskasta alkumatkaa mitä siihen mennessä käyty läpi...
Tai ehkä pitäisi kiivetä Saanalle, mutta ei nyt varmaan sentään Mont Blancille :D

Mulla olisi kyllä mahdollisuus osittain työskennellä vaikka Espanjasta käsin siellä nykyisen "parisuhteeni" omassa kämpässä (osti siis Marbellan bulevardilta kämpän), mikä olisi isohko muutos elämääni (vaikka lähempänä eläkeikää tai sitten eläkkeellä sellainen mahdollisuus olisi mukavaa). En kuitenkaan rakasta häntä, eikä meillä ole enää sellaista säännöllisempää parisuhdetta mitä tarvitsen elämääni...

Tai ehkä sitten aloittelen taas treffailun kunnes sellainen ihmissuhde löytyy...

/JuhaR68

MiaP75,

Niin, onhan se aika outoa, että n. 10 vuotta ensi tapaamisesta yhteisen liikuntaharrastuksen parista päätit sitten "kadota yhteiskunnasta" vaikka ei oltu edes nähty monina vuosina siinä välissä (varsinkin sen aiheuttamasi muiden ihmisten sekoittamisen asiaan), ja sitten kuitenkin myös sain soittoja myöhemmin sekä joko itseltäsi ja/tai joiltain ystäviltäsi/tutuiltasi viitaten jotenkin meidän kahden välisiin asioihin.

Ja niiden jälkeen sitten vielä olit Facebookissa ainakin jonkin aikaa kun sallit ainakin itsellesi sen sosiaalisen median käytön (kun se jonkinlainen suhde siihen tietämääni MM:ään oli jo jäänyt taakse - ja hänhän kuoli jo vuosia sitten).
Olit myöskin ainakin jossain vaiheessa sen jälkeen kykyinen toimimaan normaalissa työelämässä kun satuin löytämään sinusta edes jonkinlaista tietoa olitko yhä edes elossa.

Ehkä olet joskus myös käynyt myös mun nykyisen asuntoni takapihalla (huono senaikaisen valvontakameran kuva vs ajankohtaan sopiva viestisi)?

Että myös tällaisia ihmeellisyyksiä ihmiselämästä... Jätin tässä vielä paljon asioita kertomatta liittyen käyttäytymiseesi siinä ainoassa todellisessa elämässä.

Kun sinusta ei todennäköisimmin ole kuitenkaan kohtaamaan ja käsittelemään mitään normaaleja elämän asioita henkilökohtaisesti ilman mitään välikäsiä, niin voin tehdä vain omat valintani omassa elämässäni, missä et ole mukana muuta kuin syvällä sydämessäni (mikä taas on oma henkilökohtainen ongelmani jonkun toisen kanssa, ja minkä asian se joku toinen pitää yrittää hyväksyä).

/JuhaR68

MiaP75,

Vaikka ei minkäänlaista varmuutta, että yrittäisit jollain tapaa viestitellä mulle yhä nimettömillä viesteillä, heitän tämän viestin täällä:

Sun mielenterveysongelmista elämässäsi mulla ei ole epäilystäkään, mutta ei sellaisilla elämän asioilla ole merkitystä tunteisiini sua kohtaan.
Kenties sulla voisi myös olla jonkinlainen lievä autismi, mikä selittäisi ainakin osittain omaa käyttäytymistäsi. Ei sekään olisi mikään este eikä tunteeni sua kohtaan sen takia muuttuisi.

Mutta jos et uskalla elää ihmisen arvoista elämää, en sille voi mitään tehdä.

/JuhaR68

MiaP75, jos vielä tämä viestini jos kerta olet vielä elossa...

Molempien elämä olisi aika suurella todennäköisyydellä hyvin erilaista kuin mitä sekä asiohin liittyvä historia sekä nykypäivä on. Siis jos olisit edes silloin (kun et edes nykyäänkään) uskaltanut kohdata ja käsitellä sekä omat että minun tunteeni silloin kuin vielä näimme.
Muuten, myös eräät muut yhteisten saliharrastusten parissa mukana olleet sanoivat mulle ihan suoraan, että olisimme hyvin sopineet toisillemme. Tosin siis vain mitä itse olivat huomanneet ja ymmärtäneet tilanteista kun olit kuitenkin niin sulkeutunut oman elämäsi asioista.

Niin, siis ne oman elämäsi rajoitteet eli kyvyttymättömyys käsitellä tunteitasi ja elämässäsi tapahtuneita asioita riittävällä tasolla - eli kyky ja halu uskaltaa olla avoimempi eikä "juosta pakoon" (ja vielä kadota normaalista yhteiskunnasta, joka on jo aika radikaali teko missä tahansa ihmiselämässä...) olivat mun tietääkseni pääasiallinen syy miksi et ole tähänkään päivään asti kyennyt kohtaamaan mitään tapahtuneita. Vaikeita vuosia mullakin oli, kun et mitään syytä n. 10 vuoteen kyennyt edes jollain tapaa ilmaisemaan, etkä juurikaan senkään ilmaisemasi jälkeen, mutta pikkuhiljaa muut elämänkokemukset (etäisyyden otto mm. ulkomailla) kykenivät käsittelemään asioita omassa elämässäni (kuten myös erästä toista "ihmissuhdetta" 2000-luvun alkupuolella). Sydän ei silti unohda sitä kokemaansa rakkauden tunnetta sinuun enää koskaan mun elämäni aikana.

Sääli, että et kykene kohtaamaan ja käsittelemään normaaleja elämänkokemuksia (mitä minun tietoni sinusta on...). Silti, onnea 50:llesi tässä elokuun alussa.

R: JuhaR68

MiaP75, jos yhä täällä viestittelet tuntemattomille

Mitä yhä tunnen sua kohtaan: https://www.instagram.com/reel/DNLW_WZI8PI/?igsh=ZTJwZXF3ODNyMXc3

Ei mitään tietoa oletko enää edes elossa, eikä käyttäytymisesi (mistä itse olen tietoinen) edes myöhemmin sen erään MM:n kanssa oikein osoittanut, että olisit silloinkaan ollut kovin kykeneväinen mihinkään todelliseen parisuhteeseen.
Vain sinä itse voit kehittää itseäsi ilmaisemaan itseäsi mitä todellisuudessa haluat, eikä se ole edes nyt 50-vuotiaana kenenkään muun velvollisuus ihmisenä, mutta jos et sitä itse halua opetella, kukaan muu ei voi siinä auttaa.

Sulla ei ole oikeutta ihmisenä vaatia multa yhtään mitään ilman suoraa yhteyttä kun et itse ole oikein koskaan kyennyt omalla 100%:lla identiteetilläsi ja ilman välikäsiä ilmaisemaan käyttäytymistäsi ja tunne-elämääsi ilman ristiriitoja. "Toisen" identiteetillä ja välikäsillä viestittelyä kyllä on ollut aika runsaasti vuosien aikana...

Edellinen viestini 2025-07-25 19:34:17.

/JuhaR68

MiaP75,

Olit sitten yhä elossa tai et (jolloin tälläkään viestillä ei ole mitään vaikutusta), tai kirjoittelet täällä yhä nimettömänä joillekin, mihin en ole koskaan (paitsi yhteen ainoaan testatakseni viestiä, mikä viittasi silloin kuvaani Facebookissa - siis jonka takia olit ainakin hetken aikaa siellä itsekin julkisesti) vastannut nimettömänä enkä tunnistamattomana.

Ajattelin vain kertoa tämän todellisuuden: Pääasiallinen syy, miksi en perustanut omaa perhettä kaikkien näiden vuosien aikana, oli se, että sinä olit ja olet ollut liian syvällä sydämessäni, jotta olisin voinut valehdella edes itselleni että olisin tuntenut olevani riittävän oikealla suunnalla elämässäni. Eräs toinen mahdollinen oli (kenelle uskalsin asettaa itseni haavoittuvaksi), johon törmäsin 2000-luvun alkupuolella, mutta hän osoittautui elämäni pahimmaksi virheeksi, maailman paskimmaksi, ilkeimmäksi ja tunne-elämän käsittelyssä kyvyttömämmäksi ihmiseksi, johon olen koskaan törmännyt, ja joka myös sekoitti useita muita ihmisiä soppaan mukaan eikä itse kyennyt koskaan ottamaan mitään vastuuta omasta toimistaan, valehdellen kaikille osapuolille...

Onneksi mulla oli jo se meidän kahden välinen kokemus (myös psykologiselta kannalta), ja oli se maailmalla reissailu niin lomilla (jo siinä 1980-1900 lukujen taitteesta lähtien ja hieman omaa opiskelua psykologiastakin) kuin myöhemmin työssänikin, minkä ansiosta löytyi ne omat reitit ja kanavat tasapainoiselle elämälle.

Muista elämänasioistani ja sun omasta elämästäsi sun pitää olla kykeneväinen kohdata ja käsitellä normaalia ihmiselämää 100%:sti täysin henkilökohtaisesti, 100%:sti ilman mitään välikäsiä tai tällaisia nimettömiä ja epäselviä palstoja (vaikka käytit niitä vastaavia jo silloin aikoinaan yrittäessäsi ilmaista tunne-elämääsi...).

PS. Elämänkokemuksistani huolimatta olen vieläkin n. 10 vuotta ikäistäni nuoremman näköinen. Sillä aikoinaan liikunnallisella taustalla, minkä ansiosta alunperin tavattiin, on saattanut olla jotain tekemistä asioiden kanssa, vaikka olin jo nuorena hieman ikäistäni nuoremman näköinen... ;) Jos se on jokin ongelma sulle (ollessasi se melkein päivälleen 7 vuotta nuorempi) niin se on normaalissa elämässä vain ja ainoastaan sun itsesi käsiteltävä omassa elämässäsi tavalla tai toisella.

/JuhaR68

Nää Juhan ja Bunnyn kirjoitukset 👀

MiaP75,

Vaikka kaikki tää viestittely voi olla täysin merkityksetöntä ja turhaa, jos et ole enää edes elossa, pieni päivitys silti oletuksena:

En voi olla mitenkään varma, että olisit oikeasti kykeneväinen edes sallimaan ja varsinkaan ottamaan sitä suoraa yhteyttä minuun ilman mitään identiteettileikkejäsi, mitä jo kauan kauan sitten harrastit, mutta etkä ollut edes silloinkaan oikein kykeneväinen myöntämään ja käsittelemään todellisia tunteitasi, vaikka koitin opettaa sua ilmaisemaan ne tunteesi omalla toiminnallani - ja kuitenkin kostit ne mulle omalla toiminnallasi.

Vain ne ei-niin-positiiviset käyttäytymisesi olivat sulle lienee ainoita tapoja, mihin olit silloinkaan kykeneväinen. Ja se katoamisesi ns. normaalista yhteiskunnasta ei oikein ollut ihmiselämässä oikea tapa, miten oman elämän asioita ylipäätänsä olisi järkevä käsitellä (eli siis jättää käsittelemättä tuolla tapaa). Lähinnä oma häpeä omasta itsestäsi selittäisi asiaa (kuten myös on tapahtunut myöhemmin veljeni elämässä...).

Niistä tapahtumisista huolimatta, se tunneside, mistä silloin kauan kauan sitten jo sulle itse sanoin puhelimessa, ei todellakaan ollut edes mikään kevyt aihe vaikka olin vielä melko nuori aikuinen itse silloinkin (ja sinä se 7 vuotta nuorempi ;).

Elämässä on vain otettava niitä riskejä tavalla tai toisella varsinkin myös mahdollisissa parisuhteiden alussa. Itse en vain usko, että olisit itse koskaan oikein edes kyennyt sellaiseen "parisuhteeseen" missä oikeasti pitäisi käsitellä edes omia saati sen toisen tunteita (liittyen mm. sen MM:n erääseen viestiin mulle henkilökohtaisesti..., ja hänkin on siis on jo tietojeni mukaan kuollut jo 2020 tai siinä paikkeilla, todennäköisesti koronaan).

Jos haluat tietää ja selvittää mikä on "nykyisen" ihmissuhteeni todellisuus, sun on vain kohdattava normaali ihmiselämä ja kysyä suoraan multa 100%:sti täysin henkilökohtaisesti 100%:sti ilman mitään välikäsiä niinkuin ihmiselämässä vain pitää tehdä, niin saat vastauksen (vaikka kaikkine yksityiskohtineen, jos sellaista haluat kuulla).

Tiedän ja ymmärrän kuitenkin kyllä, ettet ole tässä elämässä kykeneväinen kovinkaan tasapainoiseen parisuhteeseen.
Mutta se olet vain ja ainoastaan sinä, joka pelkäät kohdata sitä täysin normaalia ihmiselämää.

/JuhaR68

MiaP75,

Kunhan heitän tänne vain lisää infoa erikoisesta käyttäytymisestäsi vuosien varrelta:

Se kyllä olit sinä, joka soitti mulle kerran esiintyen "gallupin" tekijänä (kuten teit useasti muulloinkin mutta joskus taisit laittaa jonkun toisenkin tekemään sen puolestasi) ja kyselit mitä ajattelin erään Helsingin Sanomien kuukausiliitteen kirjoituksesta Rakkaudesta.
Vastasin siihen, että en ollut lukenut sitä, vaikka toki tiesin, että sellainen kirjoitus oli eräässä kuukausiliitteessä, joka mulla oli, kuten siitä vastauksestani voisi päätellä.

Niin, että miksi sellaisia elämänasioita on ylipäätänsä sulla ollut tarve käsitellä vain "tunnistamattomana", kuten yhä taitaa olla tarve? Ja miksi soitit niistä minulle?

Se elämänpelkosi tunneasioista jotain aivan omaa luokkaansa, eikä elämäsi ole myöhemminkään opettanut sulle mitään miten normaaleja ihmiselämän tunneasioita pitäisi oikein käsitellä (edes muidenkaan kanssa)...

/JuhaR68

Mialle,

Vaikka ei ole mitään varmaa todistetta, että yhä kirjoittelet täällä nimettömänä täysin tuntemattomille ihmisille mutta yrittäen silti kuitenkin viestiä mulle (mikä EI ole mahdollista tavoittaa oikeaa henkilöä niin, että sitä pitäisi ottaa todellisuutena), niin julkaisen kuitenkin vielä tämän viestin:

Se meidän välinen jo kauan sitten sekä vähemmän että enemmän räiskyvä kipinä silloin kuin vielä tavattiin ei silti ole unohtunut vaikka nämäkin tapahtui: Jälkeenpäinkin otit minuun yhteyttä eri lukuisin tavoin vaikka itse kielsit minulta yhteydenoton, ja miten seurasit mua perässä vaihtaessani toiseen kuntosaliin juuri sinun käyttäytymisesi takiasi, ja olimmehan myöhemmin myös jotain kertoja myös samoilla aerobic-tunneilla siinä toisella salillakin...
Ja nuohan tapahtui jo kauan ennenkuin edes sitä Facebook-yhteyttäkin oli vielä olemassa jo vuosia sitten kuten ne tekemäsi pilat silloiselle autolleni...

Se kipinä, mitä meidän välillä oli jo silloin, ei ole unohtunut vaikka muita ihmissuhteita (joistakin kuukausista lähtien ja viimeisin yli 6 vuotta) on ollut. Ja syynä siihen on: Olet silti yhä mun elämäni Rakkaus. Molemmathan olimme aika nuoria silloin, milloin tunne-elämän käsittely oli yhä molemmilla aika naiivia, vaikka olenkin yhä sua sen melkein päivälle 7 vuotta vanhempi :)

Mialle,

Vaikka ei ole mitään varmaa todistetta, että yhä kirjoittelisit täällä nimettömänä täysin tuntemattomille ihmisille mutta yrittäen silti kuitenkin viestiä mulle - millä tavalla EI ole mahdollista tavoittaa oikeaa henkilöä niin, että sitä pitäisi ottaa todellisuutena, niin julkaisen kuitenkin vielä tämän viestin:

Se meidän välinen jo kauan sitten sekä vähemmän että enemmän räiskyvä kipinä silloin kuin vielä tavattiin yhteisen urheiluharrastuksen parissa ei silti ole unohtunut koska nämäkin tapahtui: Jälkeenpäinkin otit minuun yhteyttä monin tavoin vaikka itse olit kieltänyt minulta ne yhteydenotot, ja miten seurasit mua perässä vaihtaessani toiseen kuntosaliin juuri sinun käyttäytymisesi takiasi, ja olimmehan myöhemmin myös jotain kertoja myös samoilla aerobic-tunneilla siinä toisella salillakin...
Ja nuohan tapahtui jo kauan ennenkuin edes sitä Facebook-yhteyttäkin oli hetken olemassa jo vuosia sitten kuten ne tekemäsi pilat silloiselle autolleni jne...

Se kipinä, mitä meidän välillä oli jo silloin, ei ole unohtunut vaikka muita ihmissuhteita on ollut (joistakin kuukausista lähtien ja viimeisin yli 6 vuotta). Ja syynä siihen on: Olet silti yhä mun elämäni Rakkaus. Molemmathan olimme aika nuoria silloin, milloin tunne-elämän käsittely oli siinä iässä yhä molemmilla aika naiivia, vaikka olinkin jo silloin sua sen melkein päivälle 7 vuotta vanhempi ;)
Ja koska kaikki ne tunteet jäivät selvittämättä ja käsittelemättä kummaltakin, koska 100%:sti vain ja ainoastaan sinä itse kielsit ne itseltäsi (syystä tai toisesta mutta et kuitenkaan myöhemmällä käyttäytymiselläsi), niin aika suuri todennäköisyys on, että yhä me molemmat olemme kiinnostuneita mahdollisesta yhteisestä parisuhteesta.

/JuhaR