Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Empatiaa vai ei ?

    Äitini on mennyt niin huonoon kuntoon , että elämän taival on päättymässä hiljalleen. Hänelle ei ole enää pitkään aikaan maistunut ruoka ja on laihtunut ihan heiveröiseksi. Viimeksi hän kaatui hoivakodissa ja joutui sairaalaan pariksi viikoksi, jonka jälkeen mieli on ollut aika sekaisin välillä.
    Olen asiasta kertonut eräälle läheiselle, mutta ihmettelen hieman hänen reaktioitaan. Sen sijaan, että osoittaisi empatiaa ja suruun osallistumista hän alkaa kertoa tarinoita omista sukulaisistaan tai tuttavistaan, jotka ovat olleet vastaavassa tilanteessa. Ja näitä hän toistaa joka kerta, kun olen kertonut äitini voinnista. Miksiköhän hän luulee, että minua lohduttaa toisista, minulle tuntemattomista ihmisistä puhuminen ? Hän on kuitenkin tuntenut äitini useita vuosia...
    3358
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 3

    Vanhimmat

    On hyvin tavallista, että ihmiset alkavat kertoa kaikki tuntemansa samantapaiset tapaukset, kun avaudut huolistasi ja murheistasi. Kun läheisesi on kuollut, joku luettelee kaikki tietämänsä viime aikoina kuolleet, ja joku sanoo tietävänsä, miltä sinusta tuntuu. Näin mitätöidään täydellisesti sinun asiasi, murheesi ja surusi.

    Ainakin itselläni syntyy lievä viha tuollaista "osanottoa" kohtaan, kun kaipaisi huomioon ottamista, kättä olkapäälle tai lämmintä katsetta. Ei tarvitse puhua mitään.

    Voimia ja viisautta sinulle vaikeilla hetkillä!

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Anonyymi-ap kirjoitti:

    Äitini on mennyt niin huonoon kuntoon , että elämän taival on päättymässä hiljalleen. Hänelle ei ole enää pitkään aikaan maistunut ruoka ja on laihtunut ihan heiveröiseksi. Viimeksi hän kaatui hoivakodissa ja joutui sairaalaan pariksi viikoksi, jonka jälkeen mieli on ollut aika sekaisin välillä.
    Olen asiasta kertonut eräälle läheiselle, mutta ihmettelen hieman hänen reaktioitaan. Sen sijaan, että osoittaisi empatiaa ja suruun osallistumista hän alkaa kertoa tarinoita omista sukulaisistaan tai tuttavistaan, jotka ovat olleet vastaavassa tilanteessa. Ja näitä hän toistaa joka kerta, kun olen kertonut äitini voinnista. Miksiköhän hän luulee, että minua lohduttaa toisista, minulle tuntemattomista ihmisistä puhuminen ? Hän on kuitenkin tuntenut äitini useita vuosia...

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu