Mitähän tästä loppujenlopuksi tulee ?
Suhdetta jatkunut reilun vuodenpäivät. Tilanne on todellinen on/off kuvio. Välillä kaikki on paremmin kuin hyvin. Välillä mies taas pakkaa kamppeensa ja lähtee. Tilanne jolloin hän lähtee tulee heti kun meillä menee vähänkin paremmin ja tuntuu että vihdoin kaikki on tasapainossa. Ongelma mielestäni on siinä että silloin kun olemme yhdessä, niin mies ei tapaa kavereitaan juuri lainkaan, vaikka häntä pydänkin lähtemään kavereiden kanssa. Hän vain nököttää kotona kanssani, mutta sitten yhtäkkiä hän jättää minut ja elää vain kavereilleen. Tämä tilanne repii riekaleiksi ihan todella. Alkoholi ongelmakin hänellä selvästi on. En halua enää ainuttakaan off-vaihetta :(
Suhdetta jatkunut reilun vuodenpäivät. Tilanne on todellinen on/off kuvio. Välillä kaikki on paremmin kuin hyvin. Välillä mies taas pakkaa kamppeensa ja lähtee. Tilanne jolloin hän lähtee tulee heti kun meillä menee vähänkin paremmin ja tuntuu että vihdoin kaikki on tasapainossa. Ongelma mielestäni on siinä että silloin kun olemme yhdessä, niin mies ei tapaa kavereitaan juuri lainkaan, vaikka häntä pydänkin lähtemään kavereiden kanssa. Hän vain nököttää kotona kanssani, mutta sitten yhtäkkiä hän jättää minut ja elää vain kavereilleen. Tämä tilanne repii riekaleiksi ihan todella. Alkoholi ongelmakin hänellä selvästi on. En halua enää ainuttakaan off-vaihetta :(
Vastaukset 4
Vanhimmat
itse olin samanlainen, aikoinaan. Se oli kyllä minun ensimmäinen juttu. Oloni oli silloin semmoinen että otin sen yhteis olon liian vakavasti. Kasasin itselleni sellaisia ns. "paineita" että suhde olisi pelannut. Sitten kun tuli naiselta täysin päin vastainen joku asia, mikä jäi kaihertamaan. Silloin tuli lisää sitä painoa harteille, joka tuntui lähtevän pois helpoiten kun ei järki puhe auttanut. Niin lähdin vain niin etäälle fyysisesti kuin tuntui hyvältä. Siinä ajattelee vain itseään silloin. Kaikki tuntuu olevan "liikaa". Vetää niin kuin yli. Niin kuin että nyt kyllä riittää. Se on vain niin että kun asian saa käsiteltyä rauhassa mielessään niin sitten se on selkeämpää. Silloin voi jo palata takaisin. Näin ajattelin silloin. En ollut kasvanut vielä mieheksi silloin. Tiedä olenko vieläkään, toisinaan nostaa päätään, mutta itse hillintä ja sellainen "herrana" pysyminen tilanteissa on hieman parantunut. Ei anna karata käsistä vähällä. Olen sitä mieltä että eräät ihmiset ovat sillä tavalla kuumia, että tulta tulee tietyin väliajoin. Se on jonkinlaista omalaatuista puhdistautumista pään sisälle jäävästä paskasta. Ei hyvää toisen korville. Eikä tunteille. Onneksi tapauksessani hän on saanut hienon kumppanin itselleen ja uskoisin että alkanut unohtaa kanssani olevat ongelmat. Tietty hänelle kuin minullekin on ollut hyötyä tästä. Mikä ei tapa se vahvistaa. Siinä tulee ajateltua itseään ja toisia. Kun on aikaa omalle itselle. Itse en olisi pystynyt pistämään poikki. Piti mennä todella kireälle asiat. Viina on vielä asia erikseen. Se on paha juttu... Tauko on toisinaan hyvästä. Siinä on tietty oltava kova pää molemmin puolin. Ettei mennä yhteen vaan pidetään omat eväät itsellä. Lopulta asiat ratkeaa puolin tai toisin. Aina opitaan jotain uutta. Pitää kuitenkin myös muistaa että aina ei kannata ostaa uutta, toisinaan vanha tietty peli tulee toimivaksi kun sitä korjailee ja sipistelee hieman. Kun jos ei pääse kiintymään ikinä mihinkään, tulee sellaiseksi ettei lopulta mikään ole riittävää. Aina pitää olla uutta ja uutta. No mutta ihmiset on erilaisia, kuten viinit. Tapaus on vain omasta elämästäni.
käy rasittavaksi. Toimiminen kaatopaikkana johtaa siihen, että portit menevät kiinni.Peli ei suju, vanhat konstit vanhenevat, mutta eivät parane kuten viinit. Se, joka osaa kiintyä, on vapaa. Mieti sitä...
itse olin samanlainen, aikoinaan. Se oli kyllä minun ensimmäinen juttu. Oloni oli silloin semmoinen että otin sen yhteis olon liian vakavasti. Kasasin itselleni sellaisia ns. "paineita" että suhde olisi pelannut. Sitten kun tuli naiselta täysin päin vastainen joku asia, mikä jäi kaihertamaan. Silloin tuli lisää sitä painoa harteille, joka tuntui lähtevän pois helpoiten kun ei järki puhe auttanut. Niin lähdin vain niin etäälle fyysisesti kuin tuntui hyvältä. Siinä ajattelee vain itseään silloin. Kaikki tuntuu olevan "liikaa". Vetää niin kuin yli. Niin kuin että nyt kyllä riittää. Se on vain niin että kun asian saa käsiteltyä rauhassa mielessään niin sitten se on selkeämpää. Silloin voi jo palata takaisin. Näin ajattelin silloin. En ollut kasvanut vielä mieheksi silloin. Tiedä olenko vieläkään, toisinaan nostaa päätään, mutta itse hillintä ja sellainen "herrana" pysyminen tilanteissa on hieman parantunut. Ei anna karata käsistä vähällä. Olen sitä mieltä että eräät ihmiset ovat sillä tavalla kuumia, että tulta tulee tietyin väliajoin. Se on jonkinlaista omalaatuista puhdistautumista pään sisälle jäävästä paskasta. Ei hyvää toisen korville. Eikä tunteille. Onneksi tapauksessani hän on saanut hienon kumppanin itselleen ja uskoisin että alkanut unohtaa kanssani olevat ongelmat. Tietty hänelle kuin minullekin on ollut hyötyä tästä. Mikä ei tapa se vahvistaa. Siinä tulee ajateltua itseään ja toisia. Kun on aikaa omalle itselle. Itse en olisi pystynyt pistämään poikki. Piti mennä todella kireälle asiat. Viina on vielä asia erikseen. Se on paha juttu... Tauko on toisinaan hyvästä. Siinä on tietty oltava kova pää molemmin puolin. Ettei mennä yhteen vaan pidetään omat eväät itsellä. Lopulta asiat ratkeaa puolin tai toisin. Aina opitaan jotain uutta. Pitää kuitenkin myös muistaa että aina ei kannata ostaa uutta, toisinaan vanha tietty peli tulee toimivaksi kun sitä korjailee ja sipistelee hieman. Kun jos ei pääse kiintymään ikinä mihinkään, tulee sellaiseksi ettei lopulta mikään ole riittävää. Aina pitää olla uutta ja uutta. No mutta ihmiset on erilaisia, kuten viinit. Tapaus on vain omasta elämästäni.
Niinpä se taitaa tuo mieskin ottaa kaiken liian vakavasti, en tiedä ,mitä hän loppujenlopuksi odottaa, mutta tuntuu että hänellä on todella epätodellisen korkeat odotukset parisuhteelta. Kaikki pitäisi kokoajan olla kuin elokuvissa- tai ruusunpunaisessa sadussa, joissa herätään aamulla raikkaina ja meikit kasvoilla aina hymy huulilla.... Pienikin riita on kauhistus (hänen mielestään riita on merkki siitä ettei ole rakkautta enää), kauniin sadun keskellä.... Kun odotukset ovat hurjat ja se sitoutuminen yhteen ihmiseen pelottaa, niin tuntuu että voi kumpa edes hetkeksi putoais maanpinnalle, niin huomais. Mutta rakastan ja yritän ymmärtää, mutta kuinka pitkälle sitä täytyy vain toisen ymmärtää ???