Nyt kaipaisin miehisiä mielipiteitä... tilanne on siis tämä: kissaa ja hiirtä leikitty pitkän aikaa. Mies on heitellyt toistuvasti syöttejä joihin en ole tarttunut. Minä olen heittänyt muutaman pienen syötin, joihin hän ei ole tarttunut.
Molemmat tiedämme että toista kiinnostaa, kumpikaan ei ole silti tehnyt mitään ratkaisevaa siirtoa. Kiusoiteltu ollaan puolin ja toisin, vähän joskus ärsytettykin -leikkimielellä.
Sitten minua yhtenä kertana vain rupesi liikaa ärsyttämään tuo kiusoittelu ja vetasin kilarit. Tilanteessa en sanonut mitään mutta lähetin typerän tekstiviestin. Mies sanoi hyvästi. Minä pyysin anteeksi ja sanoin ettei muistettaisi pahalla. Mies antoi anteeksi. Laitoin vielä tekstarin, ja vastausta ei ole kuulunut (päivään). Onko peli menetetty???? Tai jos peli olisikin menetetty, pitäisittekö naista idioottina, vai ymmärrättekö tällaista temperamenttista naista?
Molemmat tiedämme että toista kiinnostaa, kumpikaan ei ole silti tehnyt mitään ratkaisevaa siirtoa. Kiusoiteltu ollaan puolin ja toisin, vähän joskus ärsytettykin -leikkimielellä.
Sitten minua yhtenä kertana vain rupesi liikaa ärsyttämään tuo kiusoittelu ja vetasin kilarit. Tilanteessa en sanonut mitään mutta lähetin typerän tekstiviestin. Mies sanoi hyvästi. Minä pyysin anteeksi ja sanoin ettei muistettaisi pahalla. Mies antoi anteeksi. Laitoin vielä tekstarin, ja vastausta ei ole kuulunut (päivään). Onko peli menetetty???? Tai jos peli olisikin menetetty, pitäisittekö naista idioottina, vai ymmärrättekö tällaista temperamenttista naista?
Vastaukset 14
Vanhimmat
en jaksanut tuollaisia leikkejä nuorempanakaan ja nyt en olleskaan!
nainen voi aikansa kiusoitella, mutta jos homma ei etene, kyseessä on bimbo! kumma mies jos jaksaa noita leikkejä itsekkin pitempään vetää!
uskoisin että luopui leikistä, koska jatkoit apinointia jossain väärässä tilanteessa!
minä pidän kissa ja hiiri -leikeistä ja pidän miehistä jotka pitävät siitä. Ei toista pidä liian helpolla saada, täytyy vähän vaivaa nähdä. Mutta nyt en kyllä tiedä olenko ollut liian vaivaksi.
"Ei toista pidä liian helpolla saada, täytyy vähän vaivaa nähdä."
Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Parisuhteen aikana tulee varmasti ongelmia ja niihin kyllä saa panostaa ja nähdä vaivaa ihan varmasti. Mielestäni ihmissuhteissa ei pitäisi leikkiä, kyse ei ole mistään saalistuksesta, vaan siitä, että kaksi ihmistä haluaa olla yhdessä toisiaan arvostaen. Itse haluan, että asiat ovat selviä, suora tie ei parane sillä, että siihen tekee mutkan.
En mäkään ole koskaan ymmärtänyt muita kuin leikillisiä kissa-hiiri-leikkejä.. Ne ovat sellasia joissa kumpikin osapuoli tietää missä mennään. Mutta jos miestä leikitetään pitkän aikaa hulluuden partaalle, se on mun mielestä jo liikaa. Mulla kaikki pitempiaikaiset suhteet on lähteny siitä olettamuksesta että kumpikin haluaa toisensa ja tekee sen ainakin jotenkin selväksi toiselle. Ehkä tämä johtuu siitä että oon aika suoraviivanen mies ja haluan myös vierelleni suoraviivasen naisen, just sellasen joka osaa kertoa sanoin tai elein mitä haluaa. (Minut).
se tässä olin joka leikitettiin hulluuden partaalle.
Itse leikit "hard-to-get"-leikkiä viestisi mukaan aluksi. Nyt mies "kostaa" ja leikkii itse samanlaista. En tiedä miksi, mutta minäkin voisin kuvitella itseni tekeväni niin. Ehkä.
en minä "leiki"... kaveri oli niin täysillä mukana aluksi että minä jäykistyin kauhusta, lamaannuin enkä pystynyt tekemään mitään.
Mutta tuota kosto-juttua olen kyllä miettinyt, niin se varmaan on.
Outoa koska Susanna ei vaikuta olevan oikeasti kiinnostunut siit miehest. Keittiöpsykologiaa: kiihkoa toiseen ei mikään kissa tai hiiri pidättele.
minua oikeasti kiinnostaa. Nyt en enää uskalla ajatella. Peli on menetetty, minä mokasin. Lataus meidän välillä on ollut jotain aivan ihmeellistä. Me olemme vain olleet epävarmoja toistemme tunteista, kun mitään varmaa toinen ei ole tehnyt, kaikki on tulkinnanvaraista. Mutkia matkassa katsos, asiat eivät ole kovin yksinkertaisia.
Hän on pelimies, minä olen pelinainen. Minä en vain kestänyt peliä ja kilahdin pienestä. Se mies teki mut hulluksi! Taisin kolhaista hänen suurta egoaan.
minä uskon, että ei tuosta mitään tule-
ja jos tulee, niin ainoastaan sen jätkän aloitteesta.
kaikki mitä tästä lähin teet hänen suuntaansa, tekee sulle nolon fiiliksen.
Olen nähnyt tuhansia kertoja naiskaverin kiemurtelemassa, lähetänkö viestin vai ei, sitten kun he lähettää, he kuitenkaan ei kestä sitä, että se tyyppi ei vastaa.Sitten pitää lähettää vielä yksi viesti, ja sitten vielä selitys edelliseen viestiin jne , ja ennenkuin huomaakaan, niin se poju on jo hankkimassa lähestymiskieltoa.
Sen tiedän, että tuollaisessa tilanteessa mikään ei ole joillekin tytöille niin vaikeaa, kuin hillitä itsensä ja pistää puhelin pois.
Tekee mieli saada selvyys.
Lue se kirja nimeltä "maybe he`s just not so into you" eli ehkä hänellä ei todella kiinnosta.
Pojat eivät ole tyhmiä, eli sen minkä tekevät ja tekemättä jättävät, he ovat itse harkinneet,
Eli jos hän haluisi sun kanssa tekstailla, niin sulla olisi jo puhelin piippaamassa aikoja sitten.
Äläkä usko ketään kavereitas, että tyttöillä on joku tasa-arvoon perustuva oikeus vongata miehiä..
Joo, vongatkaa menemään, mutta ei se niitä saa syttymään kuitenkaan, eikä ne itsekään voi tunteitaan valita.
sellaiseen viestiryöpytykseen en kyllä lähde. Kyllä tämä yksi riittää. Harmittaa kyllä vieläkin se episodi. Tässä jollain palstalla pohdittiin että jos tytöllä on sellainen suojamuuri. Minulla on juuri tällainen, ja mies on nöyristellyt vaikka kuinka aluksi ja minä olin niin kauhuissani etten kyennyt kuin nakkelemaan niskojani. Sitten kun minä olisin ollut valmis rikkomaan itse sen suojamuurin -oli kaverilla suojamuuri ja siitä ehkä johtui tuo tunnekuohu. Niin ja sitten nöyristelin ja anteeksi pyytelin. Tuli kyllä sellainen olo ettei hän oikeasti tiedä mitä häntä kohtaan tunnen.
Kun hän sanoi että saan anteeksi, tarkoittiko hän sitä todella? On nyt vaan niin paha olla ja hän tietää että minua todella kaduttaa.
Tiedän että nyt minun pitää vain unohtaa ja jatkaa eteenpäin. Toivon silti ettei hän muista minua pahalla.
Niin ja... minä en vonkaa miehiä. Minä en ole koskaan tehnyt aloitetta. Kasvojen menetys se vasta kamalaa olisikin.
No, niin. Tänään tuli sitten tuo pitkään odotettu tekstiviesti. Viestin sävy oli sellainen, että tajusin että oli ihan tarkotuksella pitkitetty tätä minulle vastaamista. Tarkoituksella minua ryömitytetty pari päivää. Hiisi vie, se mies on hyvä! Tässä on kuulkaas kyseessä niin taitava pelimies etten ole toista nähnyt. Minä tulin jo aika monta askelta sen suuntaan, kun podin niin suurta pahaaoloa asian vuoksi.
Pitäisikö jo lopetella pelit ja avata viimeisetkin suojamuurit, ajatus on kyllä kauhistuttava jos minä olenkin vain pelkkää peliä. Siipeen tässä ennenpitkää jokatapauksessa joku saa.
ja mene nyt hitto välillä oikean peilin eteen, äläkä peilaa itseäsi siitä pelimiehestä!
jos pelit ei kiinnosta, voit muuttaa vain itseäsi! ja kas, et olekkaan enään pelimiesten kanssa tekemisissä!
on sanonut ettei pelit kiinnosta. Sehän on elämän suola. Mutta ei kai sitä peliä voi ikuisesti pelailla :)