Kasvoin ensimmäiset vuoteni ihan perus kotiruualla, kuten laman alla ja sen jälkeen syötiin. Joskus 12-13 vuotiaana kasvattikodissa alkoi ruuan säännöstely. Päivällisellä, tai oikein muulloinkaan, ei saanut ottaa yhtä lautasellista enempää ruokaa. Opin varastamaan kuiva-ainekaapista kaikenlaista nälkääni öisin. Kun muutin omaan kotiin, kuvioon tuli psyykenlääkkeet. Olisin voinut, ja söinkin, kerralla jääkaapin tyhjäksi, vaikka sielä olisi ollut kokonaiseksi viikoksi ruokaa. Tai sitten elin päiviä kahvilla ja tupakalla. Lihoin siitä huolimatta. Edelleenkään en voi pitää joitain poikkeuksia lukuunottamatta (suola, sokeri ja kastikejauhot) kotonani enempää ruokaa kuin päivän tarpeiksi.
Joskus kävin ravitsemusterapeutilla, sen vastaus mun ongelmiin oli syödä 5 kertaa päivässä ja joka ruuan kanssa ja välipaloina pari palaa vaaleaa leipää. Se leivän syönti ei ehkä ihan osunut kohdalleen, lihoin entisestään.
Onko olemassa jokin taho, joka osaisi opettaa järkevämmän suhteen ruokaan?
Vai olenko tuomittu ainaisen nälän ja ähkyn väliseen kierteeseen?
Pystynkö itse tekemään asialle jotain?
Mihinkään, mikä viittaa lääketieteeseen, lääkäreihin ja hoitajiin, tai niiden tuottamiin palveluihin, en luota.
Joskus kävin ravitsemusterapeutilla, sen vastaus mun ongelmiin oli syödä 5 kertaa päivässä ja joka ruuan kanssa ja välipaloina pari palaa vaaleaa leipää. Se leivän syönti ei ehkä ihan osunut kohdalleen, lihoin entisestään.
Onko olemassa jokin taho, joka osaisi opettaa järkevämmän suhteen ruokaan?
Vai olenko tuomittu ainaisen nälän ja ähkyn väliseen kierteeseen?
Pystynkö itse tekemään asialle jotain?
Mihinkään, mikä viittaa lääketieteeseen, lääkäreihin ja hoitajiin, tai niiden tuottamiin palveluihin, en luota.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.