Seksuaalisuus on ihmisen alin olemassaolon muoto ja taso aliminän eli viettien minän territoriossa. Nerous ylittää kaikki inhimilliset suhteet, suhteet maailmaan ja toisiin ihmisiin ja kuvitteelliseen jumalaan ja on siten tavallaan absoluuttista olemista, olemista vain omalle sisäiselle äänelle ja tahdosta irtautuneelle älylle, joka toimii oman energiansa ja voimansa varassa jättäen omien tarpeidensa orjana piehtaroivan ihmisen "pulaan".
Nerous ylittää seksuaaliset tarpeet
Ninja
9478
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Niin ja sitten hän itku kurkussa pillittää, minä tein sitä, ja minä tein tätä ja tuota; herra auta ja varjele, kun en löydä omaa itseäni: Oma oleminen ja kärsiminen havaitaan, muttei omaa itseyttä. Sentimentaalista ja illuusioista äidinmaidon imevää uskonollista ajattelua: Tiede ei kangistu oppirakennelmiin, se kyseenalaistaa kaiken ja perustuu väittelyyn olematta milloinkaan valmis kehittyen ja edeten uusien teorioiden ja tutkimustulosten pohjalta kohti uusia tieteellisiä hasteita ja valloituksia, valaisten aina pikkuriikkisesti salaisuuden verhoa lisää.
"Tiede ei kangistu oppirakennelmiin.." Sä oot todellinen vitsiniekka tai mistään mitään tietämätön hölmö.
Sä se hölmö oot ja sun jeesukses jolla sut on aivopesty, mooses sano, et jeesus on jumalan poika, mä oon urpo apu ja uskon kaiken paskan vielä tuhannen vuoden kuluttua, siinä sulle dogmeja, jotka stabiilissa tilassa ei kehity.
Kirjoittaja ylittää kevyesti kaikki inhimilliset suhteet, suhteet maailmaan ja toisiin ihmisiin ja kuvitteelliseen jumalaan. Mikä suoritys! Hän on absoluuttista olemista (ooh), olemista vain omalle sisäiselle äänelle (aah ja ooh) ja tahdostaan irtautuneelle älyllensä (eeh), joka toimii oman energiansa ja voimansa varassa jättäen omien tarpeidensa orjana piehtaroivan itsensä pulaan (OOPS!).
uskonto pyrkii hyödyttämään jotakin tahdon mukaista päämäärää vaikka persoonallista hyvää tai pommianttetaattiaktivisteja, taide ei palvele mitään tarkoitusperiä, ei hyviä eikä pahoja, koska äly käsittää ja havaitsee maailman objektiivisesti irtautuessaan juurestaan, tahdosta, jota varten se alunperin on kehittynyt palvelemaan ja tottelemaan, kuin kuulijainen koira isäntäänsä, tai jumalaansa, mutta taiteella eikä puhtaalla kauneudella, jonka edellytys on että tiedoitsemisesta tulee tiedoitsemisen puhdas subjekti ja tahto katoaa kokonaan tajunnasta, mkä on myös ideoiden käsittämisen edellytys, ja siksi taide on olemassa vain itseään varten, sille joka siitä "nauttii". Tuskaisimmissakin soinnuissa se tuottaa aina mielihyvää kammottavan kauneuden salaisuutena, kun meidät nostetaan pois tavanomaisesta minästämme ja lakkaamme olemasta oman itsemme ja ympäröivän maailman tiedoitsevia ja ennen kaikkea tahtovia subjekteja ilman mitään tarkoitusta varten, se on olemisen puhdas kukinto.
Tällaiset kokemukset ovat joskus olleet niin musertavia ja autuaallisessa aekstaattisuudessaan oman minän halujen ja toiminnan vastakkaisia, että ne suorastaan ovat kammoksuttaneet ja hirvittäneetkin, kun minuus on repäisty pois tajunnasta ja tajunnan valtaa pakahduttava emotionaalinen objektivoitu tunnejärkyys, jloka ylittää oman järjen ymmärryksen, ja joka ei ole omasta itsestä, huom.
Moderni taide syntyi siitä että joku laillasi ajatteli ettei taide palvele mitään tarkoitusperää. Mutta myös ennen modernismia maalattiin sisällöttömiä tauluja, joista ei voinut todeta mitään muuta kuin että ne olivat kauniita. Ruvettiin maalaamaan lapsellisesti piirrettyjä rumia tauluja ja sävellettiin melodiatonta rumaa musiikkia, ja kutsuttiin "taiteeksi". Moderni taide saavutti suursuosion vakavasti häiriintyneiden keskuudessa, mutta pian laajempi ryhmä löysi sen ulostuloväylänä kaikille erilaisille pienille mielenvaurioilleen. Pelkkää itsetarkoituksellista mielihyvää vailla ideaaleja, tai kuten entartete kunstissa mainostettiin erästä modernia teosta "ideaali - kretiini ja huora!"
Miksei taide muka voi palvella ideologisia tarkoitusperiä? Minäpä vastaan: koska sinun häiriintyneessä, nihilistisessä maailmassasi ei ole ihanteeseen pohjautuvaa ideologiaa. Näin ollen ajatusmaailmaasi dominoi Edvard Munchin rappiollisen Huuto-taulun lailla sekasorto, ei järjestys - ja kuten Much kun hän päätti että taulu on valmis tyydyt siihen sekasortoon jota maailma ilman sinua on.
Ja kun taiteella ei ole tarkoituksenaan eettistä tai politiista vaikutus, kaatuu se pelkäksi aistillisen välittömyyksien orjaksi joka pyrkii tyydyttämään monia hetkellisiä määränpäitä, mutta vailla mitään lopullista, absoluuttista määränpäätä. Se on taiteen kaatuuminen "puhtaaksi kauneudeuksi", kauniiksi mutta sisällöttömiksi maalauksiksi vaaseista ja hedelmistä (musiikissa tulee mieleen Vivaldin toisteinen hovimusiikki). Tällä "taiteella" oli määränpää, muttei lähtökohtaa joka oikeuttaisi sen taiteena sanan korkeimmassa merkityksessä. Vastakohdaksi syntyi ruma modernismi, jolla kyllä oli lähtökohta muttei määränpäätä, ja tässä meillä on yksiulotteisen taiteen molemmat napapiirit. Mitä todellista motivaatiota meillä on taiteen tekemiseen, ellei eettistä tai poliittista motivaatiota?
Jäpät tekee musaa saadakseen parempaa pillua.
Viiltävän hyvä analyysi pätee lähes kaikkiin säveltäjiin(siis lähes, joitain jää kuitenkin yli).
Vitut sanoi Vatanen!