vanha äitini esittää olevansa uhri. Hän on aivopessyt koko oman ystäväpiirinsä naapurustoa myöten käsitykseen että käytän häntä kaikin tavoin hyväksi, ja kohtelen kaltoin.
Olen kyllästynyt olemaan aina se paha julma tytär koska en sellainen oikeasti koskaan ole ollut. Äitini on manipulaattori ja vetänyt koko elämänsä uhrautuvan äidin roolia. Minä puolestani en voi tehdä mitään oikein. Hän kääntelee kaikki tilanteet niin että saa minut näyttämään pahalta. Ei tässä vaiheessa viitsi enää ajatella välien katkaisua kun ikää on jo.
Olen kyllästynyt olemaan aina se paha julma tytär koska en sellainen oikeasti koskaan ole ollut. Äitini on manipulaattori ja vetänyt koko elämänsä uhrautuvan äidin roolia. Minä puolestani en voi tehdä mitään oikein. Hän kääntelee kaikki tilanteet niin että saa minut näyttämään pahalta. Ei tässä vaiheessa viitsi enää ajatella välien katkaisua kun ikää on jo.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Meillä on vähän samankaltaista kuviota ollut äidin kanssa. Olimme monta vuotta täysin erossa. Nyttemmin jonkinlaiset välit, varovaiset, mutta välillä hyvätkin Töskentelen anteeksiannon kanssa. Paljon on äiti tullut vastaan ja myöntänyt omia virheitään. Aina ei kaikki kehity. Valitettavasti.
Minun äitini ei harrasta minkäänlaista itsekritiikkiä. En usko että on koskaan arvioinut äitiyttään itsekriittisesti.
Se on valitettavaa. Molemmat vanhempani ovat laittaneet jotain muuta kuin minut edelle. Äiti on sittemmin ollut itsekriittisempi. Isoimmat vammat sain kuitenkin isäsuhteesta. Vaikeaa, kun ei tahtoisi olla taysorpokaan.
Mulla on tuhkimoäiti joka synnytti itselleen sen pahan perheen joka häntä on aina pitänyt kynnysmattona. Mä olen yksi niistä pahoista naurettavista tuhkimon sisarpuolista jotka eivät koskaan yllä hyvyydessä ja puhtoisuudessa samalle tasolle Tuhkimon kanssa.
Minulle ei ole koskaan ollut tässä Tuhkimon omassa teatterissa muita rooleja tarjolla. Eikä tule olemaan. Mutta on tämä vitun raskas rooli.
Sad but true.
Metallican Sad but true muuten kuvaa loistavasti lapsen tilannetta vanhemman projektioiden kohteena. Upea biisi ja hienot lyriikat.
Minun äitini ei myönnä virheitään, eikä ole pyytänyt anteeksi. Odottaa varmaan kuolinvuoteelleen, kuten kuulemma oma äitinsä oli tehnyt... eli äitini äiti oli aina mollannut äitiäni kaikesta, väärän värinen mekko yms. kuolinvuoteellaan mummo oli pyytänyt äidiltäni anteeksi..., joo, oli ihan vain taivaspaikkaa vailla (uskovainen ihminen). Viimeinen tikki äitini ja minun välillä oli viime joulu, kun ostin äidilleni kaulakorun, ei mikään mielettömän kallis, mutta kuitenkin ihan nätti kultainen ketju ja koru, muutaman satasen arvoinen... oli kuulemma ihan rihkamaa. Vein joulun jälkeen kuitin korusta, että käy vaihtamassa mieleiseksesi, enkä ole enää soitellut. Enkä soita, saattaa olla väärä asenne mullakin, mutta mieluummin ilman äitiä kuin ilkeän äidin kanssa. Joulun jälkeen joka ikinen yhteydenotto on tullut äidiltäni just ennen hänen synttäreitään ja toukokuussa just ennen äitienpäivää. Vein synttäreille ja äitienpäivänä kukan, mutta siinä kaikki minun osaltani. Eli ei hänkään halua pitää yhteyttä, ottaa yhteyttä kun lapsen kuuluu "lahjoa" äitiään. Pettyi varmaan, kun sai vain kukkia...
Hyvin tutun kuuloista. Oma äitini ei ole mihinkään tyytyväinen. Jos vie tuliaisiksi esim. kukkia. Haisevat ne niin pahalle, että pitää viedä pihalle. Jos vie syötävää, niin aina vääränlaista. Liikaa makeaa tai sitten ollaan allergisia.
Ostin joskus hyvää hyvyyttäni äidilleni lahjaksi kalliin kultaketjun ja korvikset. Ei kuulemma pystynyt pitämään, kun kutittaa. Miten voi aikuinen ihminen olla noin tyhmä! Kuka vielä sanoo tämän ääneen.
Lasteni synttäreillä hän kehtasi moittia täytekakkua liian makeaksi. Hän myöskin kertoi eräälle vieraalle, kuinka minä olin lapsena tehnyt ensimmäisen täytekakun. Oli kuulemma hirveän suuri ja ihmetteli miksi olin tehnyt sen arkipäivänä. Uskomatonta!
Täytyy sanoa, että vihaan äitiäni. Hänen takiaan olen ollut epävarma itsestäni ja osaamisestani. Se, että hän puhuu lapsestaan pahaa vielä minun kuullen, on jotakin todella törkeää. Mutta eipä voi mitään. Näillä mennään.
Nolaaminen, varsinkin julkinen nolaaminen on erittäin vahingollista lapselle. Valitettavasti tämä on aivan tavallisen suomalaisen rahvaan vanhemman käsitys normaalista lasten kansvatuksesta. Ja seuraukset näkyvät myös aikuisten maailmassa normielämässä. Koko suomalainen vuorovaikutuskulttuuri perustuu tavoitteeseen nolata toinen ihminen. Suomalaisesta tajunanvirraata puuttuu kokonaan käsitys kunnioituksesta. Suomalainen rahvas ei kunnioita sen enempää itseään kuin muitakaan. Kaikkea elämänmenoa sävyttää aina pyrkimys nöyryytykseen. Joskus jopa itsensä nöyryyttämiseen.
Siksi duudson- tyylinen huumorikin nauttii suurta suosiota.
Mikä saa vanhemmat nöyryyttämään omia lapsiaan? Ei minulla ole minkäänlaista tarvetta nolata ja nöyryyttää ketään. Saati omia lapsiani.
😋😋😋😍😍😍😍😋😋😋
💋 Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#17883713O
🔞❤️💋❤️💋❤️🔞❤️💋❤️💋❤️🔞
Hieno huomata, että muillakin on ja on ollut äiti teatterinjohtajana/näytelmän tähtenä
Inhottavaa on kuunnella ihmisiltä julmia piikkejä ja loukkaavia kommentteja siitä kuinka kohtelen äitiäni muka huonosti. He eivät edes tunne minua. Heidän käsityksensä asioista perustuu kokonaan siihen mitä keskustelevat äidin kanssa.
Roolipeli on niin hienovaraista, ettei äiti yleensä mitään pahaa sano ääneen. Sitten tekee selväksi muunlaisin keinoin kuinka minä vain käytän häntä hyväksi, elän siivellä, riistän ja kohtelen huonosti. Minut saa helposti reagoimaan. Ja reaktiosta saa todisteen pahuudestani. Olen reaktiivinen ihminen luonteeltani. Äiti passiivisaggressiivinen manipulaattori. Roolipelaaja ja marttyyri.
Kuinkahan moni täältäkin on elänyt perhehelvetissä lapsuutensa?
Ei ollut mitään perhehelvettiä. Päinvastoin.
Välillä melkein toivon että olisi ollut.
Ei mitään perhehelvettiä. Olen ollut lapsesta asti palveltavana äitini Tuhkimo- teatterissa.
Olen ollut sellainen tyhmä passiivinen käenpoika, jota urhea, ahkera ja toimelias äitini on joutunut aina palvelemaan. Koska hän on itse niin hyvä ihminen, ja minä tyhmä laiska ja saamaton. Aivan naurettava pelle.
Kun muutin pois kotoa olin uusavuton koska olin kasvanut hovissa äitini palveltavana. En osannut mitään koska äitini oli laiminlyönyt kaiken opettamisen. Kielsi kesätyöt 15- vuotiaana. Ei opettanut ruoan laittoa. Ei opettanut miten omista asioista pidetään huolta. Teki kaiken puolestani ettei minun tarvitse.
Voi kulta pieni, ethän sinä osaa anna äiti tekee.
Nyt olen keski- ikäinen ja äiti vanha. Kun teen hänelle palveluksia ja auttelen, kaikki tekemiseni on aivan naurettavaa. Mikään autteleminen ei tietenkään hänen mielestään korvaa kaikkia niitä uhrauksia miten hän itse on minua vuosikymmenien aikana palvellut. Vuolasta kiittelyä tietysti tulee koska ainahan Tuhkimo kiittelee jopa pahoja perheenjäseniään koska on itse niin nöyrä ja jalo.
Hän vastaa kaikkeen tekemääni paskaan aina rakkaudella. Koska minä olen paha ja äiti on hyvä. Muuta vaihtoehtoa ei ole.
Tämä on äidin maailma.
https://www.youtube.com/watch?v=L3eUMdkdTTo
Minä olen Ananstasia. Sisko oli Drizella. Äidin oma äiti oli Tuhkimon äitipuoli.
Ja äiti tietysti Tuhkimo.
Voi äiti. Antakaa niitten äitien olla mitä ovat. Olkaa parempia kun olette jo aikuisia. Vttu, ihan turhaa. Eläkää ja antakaa toisten elää. Jahkailu loppu ja kehitystä. Olkaa äitejä ja vapauttakaa lapsenne napanuorasta kun on sen aika.
Kyllä sä oot kans fiksu ja kypsä Aikuinen ai että sentään. Ymmärtänyt lopettaa valittamisen ja vanhempien syyttämisen. Ottanut reippaasti ja esimerkillisesti vastuun omasta elämästäsi ja onnellisuudestasi. Noussut kaiken tällaisen yläpuolelle.
Kehittynyt jo ymmärtämään aikuisen kypsän vastuuntuntoisen ihmisen näkökulmasta etteivät vanhemmat mitään täydellisyyksiä ole. Eikä tarvitse olla. Emmehän me itsekään täydellisiä ole.
Mikään tällainen ei enää sua kosketa.
Parasta kehittää teflonkuulo: toisesta korvasta sisään, toisesta ulos, minkään tarttumatta.
Tuo on ainoa tapa säilyttää mielenrauhasi jonka sinä todella olet ansainnut!
Vain viittaa kintaalla vanhan naisen pulinoihin ja sano: jaa jaa niinpä ahaa vai niin ohohh.
Se ei ehkä lakkaa pulisemasta mutta pulinan ei tarvitse eää vaikuttaa sinuun!
Anna naapureillesi enemmän kredittiä - eivät hekään usko äitisi puheita. Naapuriorauhan säilyttämiseksi vain mukaelevat hekin: jaa jaa niinpä ahaa vai niin ohohh.
Tuollaiset roolijaot ovat yleensä olleet aina olemassa. Voi olla nielemistä tajuta vasta vanhemmalla iällä että sitä äitiä jonka luulit sinulla olleen ei koskaan ollut olemassa. Se oli fantasiahahmo. Lapsen toiveuni.
Minulla on kestänyt liki 50 vuotta tajuta että äitini on kiusaaja. Ollut aina. Kaikkien näennäisen hyvien tekojen, kauniiden siirappisten sanojen ja lipevyyksien takana on ollut paha tahto ja ilkeä mieli.
Mä poistaisin tuollaisen ongelman elämästäni olisin minkä ikäinen tahansa varsinkaan äitini ei elä puolestani saatika kukaan muu mä olen olemassa siksi että äitini halusi edes yhden lapsen
Kaikki on teoriassa niin helppoa.
isällä ei taas mitään tekemistä lapsen saannin kanssa?
Olin jo pidemmän aikaa kuullut moniltakin sitä, miksi saan äidiltäni rahaa. En saa äidiltäni rahaa ja kävin sen myös sanomassa vanhemmilleni, että kaikki nyt luulevat että saan rahaa vanhemmiltani. Sitten selvisi, että olin saanut rahaa vanhemmiltani. Olin korona-aikana tehnyt kauppareissut heidän puolestaan ja he lähettivät minulle sähköpostilla kauppalistat, mitä minun pitäisi heille tuoda kaupasta. He olivat niistä ruokaostoksista joutuneet antamaan minulle rahaa ja kertoivat siitä kaikille. Siihen loppui niiden vanhusten auttaminen. Olen itse kohta 50-vuotias ja he yli 70-vuotiaita.
Edelleen he kyselevät sitä, miksi en anää auta heitä vaikka he ovat jo niin vanhoja. Lopetin heidän auttamisen ja nyt olen heidän täysin turha tytär. Aina muutenkin ollut pelkkä kasvattitytär. En kuulemma ymmärrä sitä, että olen pelkkä kasvattitytär. Ostin uuden auton ja siitäkin joku sanoi, että vanhempien rahoilla ja nyt he haluavat jopa minun uuden auton itselleen. Boomereiden käsitys lapsista on todella omituinen. Lasten tienaamat rahat kuuluisivat jotenkin aina heille. Miten he eivät tajua omia rahoja edes aikuisella?
Joskus sanoin heille, että voisin antaa heille miljardin koska tienaan todella paljon Internetistä ja Fitneksestä ja hittibiiseistä. He ovat kuitenkin minun kasvattivanhemmat täällä Suomessa olleet jo vuodesta 1978. Olen tavallaan kiitollinen heille siitä, että sain kodin. Lapsuuteni oli hyvin rankka ennen sitä. Minulla oli kuitenkin aika vapaa kasvatus ja kiva oma huone ja stereot, joista pystyi kuuntelemaan musiikkia. He eivät voineet ottaa rahaa vastaan, koska he olivat Niinistön kanssa sopineet siitä että minut lavastetaan köyhäksi suomalaiseksi.
Nyt kasvattiäitini on taas koko kevään pyytänyt, että minun pitäisi käydä ostamassa uusi mikroaaltouuni mökille. En viitsi tehdä sitä, koska sitten hän pääsisi taas antamaan minulle rahaa. Kävin ostamassa heille t-paidat ja sanoin, ettei tarvitse antaa rahaa niistä. Voin vain kuvitella, minkälainen show niistä t-paidoistakin on tullut.
Paras mutsi tuli vaihtopenkiltä. Oikea isäni kuoli, kun olin 3-vuotias ja oikea äitini antoi minut pois. Ei Suomessakaan helppoa ollut. Koko ajan kysyttiin, minkälaista siellä Ranskassa on ja sitten, kun sanoin että ranskalaiset syövät sipulikeittoa niin kasvattiäitini totesi, ettei sipulikeittoa ole olemassakaan. Se oli lapsena todella rankkaa. Yleensä kaikki ihmiset tietävät Pariisistakin sentään jotain ja ainakin ne kuuluisimmat museot, mutta suomalaiset eivät. Kasvattivanhempani ovat kertoneet myöhemmin, että he kiusasivat minua ihan tahallaan.
https://youtu.be/nmWzRZz7zD8
Olipa psykoottinen vuodatus.
Menkää perheterapeutin vastaanotolle, ja sopikaa asiat.
Tuohon vaikea omasta kokemuksesta sanoa yhtään mitään kun mulla on ollu ylisuojeleva äiti si taas
Mutta minun äitipä tekee meistä kaikista hulluja.
Meillä taas se oli Tytär ukkonsa kanssa, Aikuinen tytär.Teki ihan saman kun sinä aloiteen tekijä kirjoiti äidistäsi.