Petetty ja tuska

Vedän hiljaa,imppaan tunnelmaa joka kuin usva kylmän yön jälkeen nousee suolta.
Hautaan muistojani kertatoisensa jälkeen eksyksissä itseltäni.
En löydä sanoja,en pysy ajatusteni perässä ja harhailen mielin maisemissa yhä uudestaan ja uudestaan.
Huutoa ei tule,vielä. Ei edes itkua.En löydä sitä puhdasta vettä,en ravintoa joka pitäisi minut elossa.
En näe airinkoa en pimeää.
En tunne en näe,en kuule,en maista enkä usko selviäväni yai ehkä uskonkin mutten tiedä aitä.
Olinko joskus olemassa ja elossa?
Olinko se minä joka nauroin,joka osti kaupasta hedelmiä,niitäkin joista en pitänyt mutta sinulle.
Istuin syliisi silittäen hiuksiasi,kerroit takastavasi.
Muuta en muista juuri nyt.
Olen pysähtynyt hetkeen
Tiedän kuitenkin että rakastin valtavasti ja nyt tiedän ettei sillä ollut mitään merkitystä.