Sormukset on ostettu ja kihloihin menosta on puhuttu ja ajattelin tämän kihlaamisen "hoitaa" vähän hienommassa (?) ravintolassa piakkoin.
Kuitenkin ensikertalaisena haluun tehdä kaiken oikein ja miellyttävästi, täysin idiootti en sentään (kai) ole mutta näitä apuja/muistutuksia kaivataan ettei sitten mene sormi suuhun heti.
Eli; Minkälaisilla sanoilla/teoilla haluaisit (naiset) että teidän kihlaus 'hoidetaan'. Tärkeä ja lopullinen juttu mulle ja haluan että se menee vimpan päälle hienosti.
Onko mitään kauhutarinoita/kokemuksia hyvästä tavasta hoitaa asia?
Mitä pitää sanoa ja mitä ei?
Miten toimia, polvistua ja pujottaa sormus jne.
Kiitos todella paljon ja uskokaa että asialliset vastaukset on todella tärkeitä ja jokainen ymmärtää että nämä pelleilyvastaukset ei nyt auta.
Suuri kiitos kaikille jotka vaivautuu vastaamaan ja hyvää kesää!
Kuitenkin ensikertalaisena haluun tehdä kaiken oikein ja miellyttävästi, täysin idiootti en sentään (kai) ole mutta näitä apuja/muistutuksia kaivataan ettei sitten mene sormi suuhun heti.
Eli; Minkälaisilla sanoilla/teoilla haluaisit (naiset) että teidän kihlaus 'hoidetaan'. Tärkeä ja lopullinen juttu mulle ja haluan että se menee vimpan päälle hienosti.
Onko mitään kauhutarinoita/kokemuksia hyvästä tavasta hoitaa asia?
Mitä pitää sanoa ja mitä ei?
Miten toimia, polvistua ja pujottaa sormus jne.
Kiitos todella paljon ja uskokaa että asialliset vastaukset on todella tärkeitä ja jokainen ymmärtää että nämä pelleilyvastaukset ei nyt auta.
Suuri kiitos kaikille jotka vaivautuu vastaamaan ja hyvää kesää!
Vastaukset 16
Vanhimmat
vielä yksi lisäys;
Jos jollain sattuu olemaan joku hyvä ravintolaehdotus kyseiseen tapahtumaan niin ehdotuksia otetaan avosylin vastaan!!
kuulostaa hienolta, että haluat panostaa kihlautumiseen noinkin 'syvällisesti' :)
mutta itselle tuli väistämättä mieleen, että minkälainen luonne tyttöystäväsi on? haluaisiko hän kihlautua ns. julkisella paikalla, niin että ravintolaväki huomaa?
itse toivon että (tuleva:) kihlaus/kosinta tapahtuisi kahden kesken, jossain missä ei olisi muita ihmisiä ympärillä...vaikkeivat välttämättä huomaisikaan mitä meidän pöydässä tapahtuisi...
naiset on otettuja (ainakin minä) siitä että mies keksii jotain erikoista, toisin sanoen on nähnyt vaivaa toteuttaakseen jotain / jonkin tapahtuman...ravintolaillallinen kuulostaa valtavan romanttiselta, mutta myös hyvin perinteiseltä ja tavalliselta. olisiko mahdollista ajatella esim. kahdenkeskistä illallista johonkin yksityiseen paikkaan? kaverit varmaan auttaisivat jne. jne. kynttilöitä, pikkulapmppuja, romanttinen tunnelma...sitten polvistuminen ja kosinta?
kosintaa en ole vielä kokenut, mutta minä ja monet muuta naispuoliset ystäväni olemme sitä mieltä että jos kosinta tapahtuu 'julkisella paikalla' ovat monet valmiita sanomaan kosintaan ei...
mieti millainen tyttöystäväsi on luonteeltaan ja miten hän mahtaisi asian haluttavan totetuvan niin eiköhän se siitä...ja jos hänen rakastamansa mies kosii, niin eiköhän se mene kaikin puolin ikimuistettavasti:)
Hauskaa, että kirjoitin oman viestini lukematta Lissun kommenttia, ja olemme ihan samalla kannalla tuossa ravintolakosinnassa!
Ja tottahan se on, että ravintola ei ole ehkä se omaperäisin. Entäpä jos kosit ennen kun menette ravintolaan, jolloin voitte juhlistaa kihlausta ravintolassa? Tai kosit illallisen jälkeen, kävelylle johonkin romanttiseen paikkaan?
Miksi julkisella paikalla vastaus olisi toisenlainen kuin yksityisellä hetkellä? Tottakai se saattaa olla hiukan painostavaa jos koko ravintolaväki katselisi, mutta eiköhän se kuuluisi tehdä kuitenkin hiukan vähemmän huomiotaherättävästi niin ettei siinä olisi kummallakaan osapuolella mitään nolosteltavaa katselevissa ihmisissä - jos sattuu olemaan niin pienisieluinen että vaivautuu välittämään moisista. Mutta sitä että vastaus muuttuisi kieltäväksi en ymmärrä o_O
Nykyihmiset välittävät aivan liikaa siitä näkevätkö ympärillä olevat ihmiset heidän yksityiselämästään jotain vaikka tietäisivätkin ettei nämä satunaiset sielut tule ikinä toiste tapaamaan kyseisiä henkilöitä uudelleen, saati edes tuntisivat heitä. Surullista :|
Itsekin kuitenkin aiheesta puhuen mieluiten kosisin erikoisemmassa paikassa ravintolaillallisen päätteeksi, tai miksei pelkkä erityisen romanttinen ja kaunis illallinen kotona riittäisi? Kuitenkin itse kosinnan tekisin jollain erityisellä paikalla minkä tahtoisi muistaa.
En tiedä kumppanistasi, mutta kaikki eivät halua noin intiimiä hetkeä jakaa koko ravintolan kanssa, joten julkinen paikka on siitä vähän huono. Esim. jos hän on kova liikuttumaan tms.
Eli ihanaa kun panostat toiseen ja tilanteeseen, mutta minä tykkäisin enemän vaikka soutelusta (nyt kun on jo kesä) ja samalla kosinnasta, tai meren rannalla olemisesta ja siellä kosimisesta tai kiipeämisestä korkealle kalliolle ja siellä kosimisesta tai hurjista loikista hiekkakuopalla ja siellä kosimisesta tai jotain muusta sellaisesta missä voisi olla kaksin miehen kanssa ja paikka olisi jotenkin muuten ihana kuin kaupallisessa mielessä =)
joka tapauksessa, sinä tunnet parhaiten tulevan kihlattusi, joten mitä tahansa teetkin, se on varmasti hänestä ihanaa!
kuten tähän jo vastanneet, mutta sitten kun mies lopulta polvistui julkisella paikalla mieli muuttui. Aluksi tuntui nololta, kun huomasin mitä se oli tekemässä ja yritin estelläkin :) Mutta kyllä se näin jälkikäteen tuntuu jotenkin 'arvokkaammalta' kuin jokin kahdenkeskinen kuiskaus. Niin paljon se minua halusi :)
Ehkäpä sillä ei niin ole merkitystä, kositko julkisessa paikassa vai kahden kesken. Kunhan nyt et jenkki tyyliin jalkapallostadionin näytöllä... ;)
Mutta älä hyvä mies vain ravintolassa. Se on tylsää. Keksi jotain omaperäisempää. Mieti oman tyttösi mieltymyksiä jne. Tai onko kenties joku paikka jossa olette aikoinaan tavanneet, tai jokin muu erityinen paikka? Mielikuvitus peliin! Kosinta tapahtuu vain kerran elämässä!
Ja kun puhut koko ajan vain kihlautumisesta, niin yksi TÄRKEÄ vinkki: Kun kosit niin ÄLÄ pyydä kihloihin, vaan naimisiin! Kihlaus on lupaus avioliitosta. Mikäli naisesi vastaa myöntävästi ehdotukseesi avioliitosta, niin siitä seuraa automaattisesti kihlaus. Olen kuullut juttuja siitä, että kihloihin on pyydetty tyyliin "Menetkö kulta kanssani kihloihin?". Sehän on täysin hölmö juttu. Pitäisikö silloin sitten uudelleen pyytää joskus naimisiin? Ei. Kosinta tapahtuu vain kerran. Ja sellaiset seitsemän vuoden kihlaukset ovat mielestäni vain turruttavia.
Onnea teille rakastavaisille!
Sen kummemmin tietämättä onko alkuperäinen kirjoittaja tarkoittanut kosintaa vai ei, on ihan pakko kommentoida tuota viimeistä.
Eiköhän kukin saa olla kihloissa ihan niin kauan kuin haluaa ja kysyä ihan miten haluaa. Niin kauan kun pariskunta itse tietää missä mennään.
Tiedän kyllä, ei tarvitse valistaa, mitä kihlat ovat perinteisessä mielessä tarkoittaneet ja miten systeemi on ennen toiminut. Nykyään vain sanalla 'kihlaus' on erilaisia merkityksiä kokijasta riippuen. Nämä muiden kokemukset eivät ole sinulta pois. Kukaan ei kiellä sinua tekemään oman näkemyksesi mukaan.
...siinä asiassa että ei tarvitse valistaa sitä miten ennen on ollut. Tietysti asioiden ei tarvitse olla samalla tavalla nykyään. Mutta mikäli aikoo kumppaninsa kättä pyytää, ja meinaa tehdä sen pyytämällä vain kihloihin, niin on syytä olla varma siitä, ettei kumppani pahastu sellaisesta. Jos nainen odottaa kosintaa, ja mies pyytää kihloihin, niin aika monelle saattaa jäädä ikävät fiilarit. Ja jos haluaa koko loppu elämänsä toisen kanssa elää, niin miksi ei pyytäisi naimisiin? Se on myös lain kannalta parempi ja turvallisempi vaihtoehto, eli siis vaikka unohtaisimmekin tuiki tärkeän romantiikan.
Niin ja kihlausajasta. Se ei ole tuon jo mainitsemani lainkaan silmissä kovin järkevää olla vuosia kihloissa. Miksi mennä kihloihin, jos ei aio naimisiin? No, kukin tyylillään, mutta järkeäkin saa käyttää. Ja tässä asiassa myös niitä ihanan lämpimiä tunteita, jotka sanovat että vie minut vihille... ;)
Heh, joo, tuossa mielessä tietysti, että toinen (yleensä kai nainen) voi kyllä ihan oikeasti pahastua pelkästä kihlauspyynnöstä kun toivoisi kosintaa...mie tässä nyt vaan (tyypillisesti) ajattelin asiaa omalta kantiltani ja oman kokemusmaailmani mukaan. Itselleni kun tuo "tuletko vaimokseni" herättäisi lähinnä pakokauhua, vaikka tässä nyt onkin pitkän tähtäimen suunnitelmat poikakaverin kanssa. Jotenkin itselleni sopisi ensin tuollainen yhteenmuutto-ja kihlaustasoinen sitoutuminen. Sitten joskus hamassa tulevaisuudessa sekin ;). Mutta tästäpä sen just näkee, miten erilaisia kokemuksia ihmisillä on parisuhteesta ja sen etenemisestä. Mikään niistä on tuskin väärä.
Luulisi, että siinä vaiheessa kun ruvetaan miettimään sormusten vaihtoa, olisi jo edes periaatetasolla keskusteltu asiasta....että olisi jo edes jonkinlainen kuva siitä, millä sanoilla ja miten asiansa esittää. Luulisi... vaan mielipiteitähän nämä kaikki ovat. Eivät toisiaan poissulkevia vaan pikemminkin toisiaan täydentäviä.
Sanamuodolla ei niinkään ole väliä, kunhan pyydät naimisiin etkä kihloihin, kuten joku jo kirjoittikin. "Mennäänks kihloihin" on sellainen teinikihlauskysymys. Kysy siis "tuletko vaimokseni" tai "mennäänkö naimisiin" tms. eli selkeästi kosit (etkä pyydä ns. teinikihloihin).
Polvistuminen on itsestäsi kiinni. Jos se on sinulle luontevaa, niin mikä ettei, mutta välttämätöntä se ei ole. Kosimiseen ei ole olemassa mitään yleispäteviä sääntöjä. Tee siis niin kuin itsestäsi parhaalta tuntuu.
Paikasta vielä: kosinta voisi olla romanttisempi muualla kuin ravintolassa. Esimerkiksi jossain kauniissa puistossa tai teille tärkeässä/merkityksellisessä paikassa. Ravintolaanhan voi sitten kosinnan jälkeen mennä juhlistamaan kihlausta. Toki ravintolakin on ihan hyvä paikka kosinnalle, ei siinä mitään.
... miten kosit! Kirjoita tänne. T:Utelias
Kosinta meni hyvin, tosin tuli omalta kohdaltani täysin odottamaton tunteenpurkaus ja kyyneleet silmissä kosin auringonlaskussa rannalla polvillani, onneksi sain vielä myöntävän vastauksen. Paikka oli mietitty ja omalla tavallaan myös merkityksellinen suhteemme kannalta.
Sitä ennen kävimme ravintolassa syömässä ja rakkaani sanoi kosinnan kuitenkin tulleen täytenä yllätyksenä vaikka hänen kaveri oli siitä jo varoitellutkin kun pyysin ettei rakkaani varaisi kosintapäivälle muuta ohjelmaa.
Kiitos kaikille ihanista ja erittäin tärkeistä vastauksista, sain teiltä paljon vinkkejä joita kuitenkin tarvittiin. Ehkä hyvä neuvo on se, ettei suunnittele sanoja liikaa etukäteen, itse menin täysin lukkoon, mitä tuskin koskaan tapahtuu.
Molempien perheet ja ystävät ottaneet asian uskomattoman myönteisesti vastaan, kukkasia ja kortteja on tullut vaikkei ennakkoinfoa ole annettu. Luvan olen tietenkin rakkaani vanhemmilta asiaan jonkin aikaa sitten pyytänyt :)
Ainoastaan edesä on vielä rakkaani sormuksen vaihto oikeaan kokoon, koska oikeaa kokoa lähes mahdoton saada selville paljastamatta aikeitaan vaikkakin kihloihin menosta ollaan yhdessä puhuttu, joskin siitä aikaa on vierähtänyt.
Hetki oli ehkä elämäni merkityksellisin, tietenkin ensitapaamisemme ajaa vähintäänkin samaa asiaa mutta päivä ja hetki kyllä jää mieleen. Onneksi kaikki meni sinänsä nappiin, ehkä sitä turhaan liikaa jännitti.
Suosittelen enemmän kuin lämpimästi että kihlautuminen hoidetaan tällä ns. vanhalla kaavalla eikä niin että yhdessä kävellään sormuskauppaan ja lyödään kättä päälle että nyt ollaan kihloissa. Itselläni jotkut kaverit hoitaneet asian "pois alta" -tyylillä mikä on tyhmää.
Nyt rakkaani sai ainakin tekemistä kun alkoi jo suunnittelemaan häävalmisteluja :) Siihen varmaankin menee vielä muutama vuosi aikaa...
Kiitos kaikille ja kaunista kesää!
Kosinnassa tärkeintä mielestäni on, että siitä huomaa että sen eteen on nähty vaivaa.
Tapasin eräillä messuilla kynttiläkauppiaan, joka kertoi kerran puotiinsa tulleen ujon nuoren miehen. Miehellä oli kysynyt arkana, voisiko kynttilän tehdä erityisen toiveen mukaisesti (kauppias valmistaa geelikynttilöitä). Hän halusi kynttilän lasiseen pikariin, jossa olisi näiden tyypillisten geelikynttiläkoristusten lisäksi kihlasormus pohjalla. Ideana oli, että kosittuaan rakkaintaan, tyttö olisi saanut mietintäaikaa niin kauaksi aikaa kuin kynttilä palaa (eli pääsee käsiksi sormukseen).
Kuka tietää, ehkä ujo nuorimies ei ollut varma rakkaansa tunteista, tai omasi huonon itsetunnon ja oli siksi päätynyt näin erikoiseen vaihtoehtoon. Oli miten oli, minusta ajatus oli hirmuisen kaunis! Tarina ei tosin kerro, mitä tyttö päätti :)