Haluttoman vaimon mies kyselee apua

Ensimmäisenä pistää silmään tuo, että "Vaimo on ollut aina hieman estoinen ja selkeästi vähähaluisempi". Jos hän olisi joskus ollut halukkaampi, niin tilanne olisi helpompi, mutta jos hän on aina ollut haluttomampi ja ehkäpä jopa harrastanut vaikkei ole oikeasti edes tehnyt mieli, niin vaikealta kuulostaa. Tietenkin kannattaa puhua ja voihan tuohon hakea vaikka ammattiapuakin, mutta jos ei toinen oikesti halua, niin sitten hän ei halua. Ikävää, mutta totta.

Kolmen lapsen vanhemman pääkoppa käy kierroksilla koko päivän. Huolet, murheet ja väsymys voivat vaikuttaa. Ehkäisyasiat myöskin vähentävät halukkuutta. Joko sen puute tai vääränlaisuus.
Yhteinen aika ja romantiikka saattaa huomaamatta vähentyä. Itseäni henkilökohtaisesti on ärsyttänyt seksin arjistuminen. Kuin se olisi jokin pakkotoiminto kun lapset nukahtavat.
Itse tunnet vaimosi parhaiten mutta naisen aivoitus on monimutkainen hellyyden, läheisyyden, arjen onnistumisten, kunnioittamisen ja toisaalta oman tilan tarpeen kanssa.
Luottamussuhteessa teidän aidosti olisi hyvä puhua mitä elämä vaatii ollakseen kummallekin mieluisaa.

Suhteenne on tullut tiensä päähän, on aika erota, vaimosi ei halua sinua enää.

Laita perheesi etusijalle ja munasi toiselle,niin hyvin menee.💩♥️

Kyse on sinulle siis seksistä ja läheisyydestä ja sen puutteesta. Mistä vaimosi kohdalla kiikastaa, oletko kysynyt? Helposti olettaa jotain ja toinen näkee asian aivan eri tavalla. Vapaasti saa esim harrastaa mutta soljuuko arjen järjestäminen yhtä huolettomasti? Tuletteko molemmat kuulluksi vai onko se päivittäinen keskustelu jäänyt tasolle moi kuka hakee lapset ok? Tällaisia pohdintoja mietin tilaanteen avaamiseksi

Kaikki ei halua tai tarvi hellyyttä, seksiä samatin lailla kuin toinen. Itse olen ollut naimissa vuosia a ajattelin kyllä se aika vielä tulee. Ei tullut, olen nainen ja on tullut selväksi että mieheni ahistuu läheisyydestä kun hän inhoo sitä. Seksiä en ole vuosiin pyydellyt, siinäkin tuli minulle hyväksikäyttäjän olo kun hän vain suoritti eikä ollut läsnä. Edelleen olen naimisissa. Olen yrittänyt pussailla miestäni, kehua, näykkiä reisistä ym.. hän inhoo sellaista lääppimistä. Jos olisin nuori olisi jo seurustelu aikana pitänyt juosta ja kovaa suhteesta pois. Samaa taikkuilua se oli jo silloin. Lapset ovat lähteneet jo pesästä.

Samanlaisessa tilanteessa ollaan. Olen puhunut vaimolle asiasta monia kertoja ja hän tietää tilanteen olevan ongelma, mutta ei mitään muutosta ole tapahtunut. Itselläni ei ole enää keinoja. Näyttää, että eroon tämä päättyy.

Kuulostaa siltä, ettei vika ole siinä mitä sinä teet. Kerrot osallistuvasi lasten arkeen, ilmeisesti myös kotitööihin ja mahdollistavasi toisen harrastamisen. Se on tärkeää, jaksamisen kannalta ja koska jos ei jaksa, ei luultavasti haluta sen takia.

Toinen asia minkä tekstistä saa rivien välistä kuvan, että keskustelette. Jos tunneyhteys ei ole kunnossa, monella naisella halut vähenee tai loppuu. Tähän asiaan voi panostaa järjestämällä välillä lapset hoitoon ja ottamalla teille aikaa kaksin. Pariin ekaan kertaan ei kannata odottaa seksiä, vaan keskittyä läsnäoloon, katsoa silmiin ja kertoa toiselle teoin, kosketuksin ja sanoin miten tärkeä hän on.

Tuntuuko sinusta, että tunneyhteys ja vuorovaikutus on välillänne kunnossa? Saatko naisesi tuntemaan itsensä naiseksi vaikka flirttailemalla ja osoittamalla ilmeillä ja eleillä, että hän on haluttava. Oletko kokeillut houkutella hänen haluaan kuitenkaan koskematta intiimeille alueille ja jättää asiaan vain hellyyteen? Kiusoittelu voi saada halun purskahtamaan ja antaa hänen itse löytää halunsa. Sinulta se toki vaatii paljon malttia ja turhautumisen sietokykyä (jos toinen aistii turhauman ”peli” on menetetty ja hyvä tarkoitus voi alkaa ahdistaa vastapuolta). Siis joudut luultavasti onnistuaksesi samaistumaan vastapuolen asemaan ja laittamaan itsesi taka-alalle, vaikka samaan aikaan omat tarpeet huutaa hoosiannaa.

Jos naista ei haluta, paine siitä että pitäisi voi estää halut, itse tein haluttoman miehen (seksi, kosketus, henkinen ja fyysinen läheisyys) kanssa niin, että sanoin, että en halua painostaa, jos et halua ja vastuu seksistä ja läheisyydestä siirtyy hänelle. Sen jälkeen seksiä on vuodessa 2 krt ja sen jälkeen 3v ainoa läheisyyden osoitus oli yksi taputus olalle selibaatissa. Luovutin ja halusin erota. Odotin vain, että pienin on 5v ja kestää eron vanhemmastaan. Seksi, niin että tuntee ettei toista juurikaan kiinnosta on kamalaa. Se, että teet itse kaikki aloitteet, mutta saat torjunta 95% syö naiseutta/mieheyttä. Silti vaikka erosimme, suosittelen esim. 3kk jaksoa, jossa annat puolisosi tehdä aloitteet. Hyvässä tapauksessa hän löytää itsestään halun, kun ei ole enää pakko. Sen sijaan suosittelen, että teet silti aloitteita hellyyteen ja ei seksuaaliseen kosketukseen, ja teet niitä paljon. Ajan pitää olla riittävän pitkä, jotta toinen ehtii löytää sen kadonneen seksuaalisuutensa ja hänellä pitää olla siihen aikaa ja lupa etsiä rauhassa.

Tiedätkö masturboiko nainen? Onko hänen libidonsa vaan alhainen? Oma ex taitaa olla lievästi asperger. Ei kaipaa kosketusta, ei ymmärrä toisen tunteita eikä empatia ole vahvuus. Paljon hyviä piirteitä oli toki kompensoimassa. Kun sanoin lopulta, että haluan erota, hänen näkökulmansa oli, että nythän on mennyt pitkän aikaa tosi hyvin (selibaatti, vuorovaikutus vähäistä). 😳 Mikään pieni vihjailu tai edes kosketus ei saanut häntä haluamaan. Toista ei voi muuttaa, hän muuttuu, jos itse haluaa. Jos ei halua, ei voi kuin itse valita jääkö silti, vai lähteekö. Se mitä voit tehdä, on kertoa syyllistämättä miltä sinusta tuntuu, kun toinen torjuu tai ei halua sinua. Sen voi tehdä vaikka kirjeellä, niin ei pystyy harkitsemaan sanojaan ja sanoa lopuksi, että on valmis keskustelemaan. Toisen loukkaaminen sen takia, ettei halua ole, on hyvin hyvin vahingollista. Niitä sanoja sinuna pyytäisin kirjeen alussa suoraan ja aidosti anteeksi.

Kun teillä on 3 lasta, ja jos omin neuvoin ei onnistu, saattaisitte päästä perheterapiaan. Esimerkiksi perheasiain neuvottelukeskukset on ilmaisia. Varaudu, ettei tulos ole sellainen, että vain puolisossa on vikaa. Näissä tilanteissa kummankin pitää muuttua lähes aina. Luulen, että pistävät paukkunsa tunneyhteyden luomiseen ja kun se puoli aukeaa, seksielämäkin vilkastuu, jos on vilkastuakseen.

Pidä huoli, että puolisostasi huolimatta et menetä miehisyyttäsi. Torjunta ja se ettei toinen halua on rankka rasti.

Odottavan aika on pitkä. Vaihda puolta, anna naisen odottaa, älä huomio seksuaalisesti. Huomioi muuten, ole ystävällinen ja iloinen. Harrasta mistä itse pidät, nauti elämästä. Se seksi kyllä tulee kun sitä ei pidä liikaa mielessä.

AV

Itse erosin juuri pitkästä suhteesta ja seksiä ei ollut puoleen vuoteen ollenkaan. Mies koko ajan painosti minua seksiin. Hän oli fyysisesti huonossa kunnossa, peliriippuvainen eikä huomioinut minua mitenkään esim ystävänpäivinä. Jos hän olisi ostanut ystävänpäivänä kivat kukat ja suklaat niin olisin varmaan seksiä antanut. Sen sijaan odotti vain muna pystyssä että milloin saa eikä mitään vaivaa nähnyt asian eteen. Sitten hän ihmetteli miksei saa ystävänpäivänä seksiä. Jätin hänet enkä ole katunut ollenkaan.

Oon samassa tilanteessa ollut mies. Kaikkea tuli vuosien mittaan koettua, mutta pikkuhiljaa läheisyyden puutteen ja seksin eritahtisuuden vuoksi välit viilenija lopulta erottiin 16v avioliittovuoden jälkeen.

Itse ajattelen jälkeenpäin, että kummassakaan ei erikseen ollut mitään vikaa. Me ei vain sovittu toisillemme mikä teki kyllä kipeää aikanaan myöntää ja antaa periksi. Ja toivoin jopa eron jälkeen, että muuten hyvä kumppanuus ja suhde olisi voitu jotenkin pelastaa. Mutta ei suhde vain toimi jos siitä joku osa-alue puuttuu tai ei täytä toiveita riittävästi. Oli se sitten keskusteluyhteys, arvopohja tai seksuaalisuus.

Toista ei saa haluamaan lisää eikä toista haluamaan vähempää varsinkaan jos on kokonaan seksittömiä kausia. Ne tosiaan raastoi minut rikki henkisesti, ja tottakai myös silloisen vaimon joka tunsi itsensä riittämättömäksi.

Olen siinä onnellisessa asemassa, että löysin uuden rakkauden, jonka kanssa myös seksi sujuu kaiken muun lisäksi. Vasta tämän suhteen tullessa kohdalle ymmärsin mitä toimiva seksi ja seksuaalisuus on. Se kun aloitteita tekee myös kumppani, tai myös naiselta kuulee ihailua ja kaipauksia viesteitse jne. Ei siihen ole vieläkään tottunut/kyllästynyt, että puhelimeen kilahtaa keskellä päivää viesti, että "mua panettaa ja kun päästään töistä kotiin niin odotan sua makkarissa".

Tsemppiä sinne, ja varaudu sekä mieti asiaa siltä kantilta että naisesi ei koskaan tästä kiihdytä haluaan. Varsinkin jos hän on aina ollut "estoisempi ja haluttomampi".

Mitä poistwttavaa on viestissä että riita poikki ja munat pölkylle?

Puolivuotta aloituksesta kulunut, onko irronnut vai runkkaatko.

Minä naisena ymmärrän vaimoasi. Seksi on sinulle kuin urheilulenkki. Naisen seksuaalisuus vaatii henkisen puolen kiihottamista ensin. Miehet ovat täysin hukassa. Kun nainen rakastaa ja rakastuu, seksi sujuu. Sinun on huomioitava hänet ihmisenä ensin. Annettava huomiota sille persoonalle ja lakattava puhumasta kehosta kuin autosta.

En ehkä osaa kovin paljon auttaa, mutta tämä aloitus pisti silmään, joten ajattelin jakaa omat kokemukseni aiheesta.

Meidän tilanteemme eroaa teistä siten, että meillä oli mieletöntä seksiä ja vaimo oli aivan erilainen kuin muut tapaamani naiset. Avoin ja seksuaalinen. Eikä meillä vieläkään ole ollut todella isoja riitoja.

Mutta minä minä olin päättänyt jo nuorena, etten ikinä mene naimisiin, en hanki taloa enkä lapsia. Olin läheltä katsonut, kuinka nämä asiat tekivät vanhemmistani onnettomia.

Sitten parikymppisenä kohtasin tämän naisen, joka oli niin hyvä tyyppi, että kerroin hänelle nämä asiat ihan suoraan. Meillä juttu luisti, seksiä oli paljon ja näin jatkui yli kymmenen vuotta. Ja lopulta menimme naimisiin, hankimme lapsia ja talon. Ja oikeastaan jo silloin, kun näitä isoja päätöksiä alettiin tehdä, seksin määrä väheni merkittävästi. Olimme silloin vielä melko nuoria, oli muutakin elämää molemmilla ja oltiin oltu yhdessä niin kauan, että ymmärsin sen olevan luonnollistakin. Yhteiselo sujui kuitenkin ihan hyvin.

Sitten tuli töiden myötä muutto kauemmas kotiseudulta ja omaan kotiin. Olin ja olen mielestäni hyvä isä ja puoliso edelleen, vaikka tietysti olisin voinut panostaa moneen asiaan enemmänkin. Ja nykyään tietoisesti panostankin. En tietenkään ole täydellinen, vaan kaukana siitä. Mutta vaimonikin säännöllisesti kiittelee, että hoidan taloudessa niin montaa asiaa.

Mutta nyt tilanne on se, että seksiä on kerran kahdessa viikossa. Varmasti voisi olla kuukauden tai parin kuivia jaksoja, jos se olisi vaimosta kiinni. Oma seksintarve olisi noin joka toinen päivä tai pari kertaa viikossa. Toki homman voi hoitaa omin käsin, mutta jossain vaiheessa se ei enää auta. Jatkuva puute turhauttaa ja tekee kiukkuiseksi ja surulliseksi. Sitten jossain vaiheessa vaimo on suostuvainen, mutta seksin aikana passiivinen ja liikkumaton. Ei reagoi juuri mihinkään. Ei myöskään puhu, neuvo tai ota minkäänlaista kontaktia. Eli tekee sen vain minun takiani. Minkä vuoksi yleensä seksin jälkeen olo on vielä likaisempi ja kurjempi...

Ehkä vielä isompi asia on läheisyyden ja yhteyden puute. Kun puhumme asioista, vaimo on aina pahoillaan, että tilanne on mennyt tähän. Ei osaa sanoa (tai niin ainakin minulle väittää), mistä asia kiikastaa. Sanoo uskovansa, että nykyinen tilanne on monien tekijöiden summa: synnytykset, muutokset genitaalialueella, oman kropan muutokset, ajatukset näitä kohtaan, kotistressi, työstressi... Ja lisäksi meidän etääntyminen toisistamme. (Viimeinen oli kai se, minkä minä ajattelin olevan luonnollista enkä siksi osannut reagoida.)

Pari päivää tällaisen keskustelun jälkeen kaikki voi olla vähän paremmin, mutta sen jälkeen. Vaimo ei katso silmiin, ei kosketa, ei vastaa, kun puhun hänelle. Istuu vain sohvalla ja katsoo Instagramia. Voi puhua minulle tuntikausia töistään ja työkavereistaan... Ja melkein usein puhuukin. Ja kuuntelen aina kiinnostuneena. Mutta ei, mitään sen kummempaa ei ole.

Viime aikoina olen yrittänyt lisätä ystävällisiä sanoja. Kiittää pikkujutuista enemmän. Mutta edes hyvän yön toivotukseen en välttämättä saa vastausta, jos vaimo on puhelimella.

Lapset ovat iän puolesta siinä rajoilla, että alkavat ymmärtää. Kerran aloin itkeä, kun tyttäreni sanoi autossa, että äiti ei halua viettää viikonloppua kanssani, vaikka olin suunnitellut hänelle sille viikonlopulle yhteistä aikaa yllätyksenä. Mietin sitä, haluammeko antaa tällaisen parisuhteen mallin lapsillemme. Ajattelevatko hekin isoina, etteivät ikinä mene naimisiin tai hanki lapsia?

Ja minä taas ajattelen sitä, kuinka viisas olin silloin nuorena.

Rakastan lapsiani ja vaimoani, ja sen takia menen pari kertaa viikossa töihin silmät punaisina ja turvonneina. Haluaisin korjata kaiken, mutta en osaa yksin. Vaimo lohduttaa, mutta käytännössä kohauttaa vain hartioitaan, kun pyydän häneltä apua...

Hiljattain sanoin vaimolleni, etten valitettavasti voi elää loputtomasti suhteessa, josta puuttuu rakkaus. Mutta sanoin, että mitä tahansa hän haluaa minun tekevän eri tavalla tai muuttavan itsessäni, olen valmis siihen.

Hän ei halua omien sanojensa mukaan erota. Ei kuulemma osaa ajatella elämää muulla tavalla tai toisen miehen kanssa.

Mutta ei silti keksi mitään tapaa, jolla suhdettamme voisi parantaa.

En tiedä, pitääkö hän minua löysässä hirressä, koska tienaan enemmän ja hoidan lähes kaikki kotityöt ja tykkään puuhailla lasten kanssa, viedä leikkikentälle jne. En tiedä, onko hän tavallaan vihainenkin minulle siitä, että olen ottanut niin aktiivisen roolin kodinhoidossa. Joskus hän kyllä sanoo, ettei olekaan sellainen äiti, kuin oli nuorena haaveillut.

Ja siksi annan hänen harrastaa, mennä ja tulla. Tehdä kivoja juttuja.

Ja nyt olen havahtunut siihen, että minusta on tullut itsestäänselvyys. Siivoan, tiskaan, pyykkään. Hoidan lapset ja autot. Monet asiat näistä teen yksin tai lasten kanssa. Teen vaimolle aamupalan joka aamu...

Kiitosta ei juuri kuulu.

Mitähän nuori minä sanoisi, kun näkisi tämän?

Unohda seksi ja rakasta vaimoasi.

Itse olen nyt jo 55 vuotias mies, eli jonkin verran enemmän kokenut.
Aloin seurustelemaan vaimoni kanssa n. 20 vuotiaana. Pian jo ostimme oman talon, hankimme lapsen ja koska olen ahkera ja päämäärätietoinen mies, niin tein paljon töitä, että meillä olisi hyvä elämä.
Sitten kun lapsemme oli n. 5 vuotias, alkoi ongelmat, eli läheisyyden ja seksin puute.
Uskoin, että puolisollani on joku vaihe ja seksuaalisuus lisääntyy, kunhan ikää
tulee lisää, olimmehan nyt vasta n. 30 vuotiaita.
No ei lisääntynyt, vaan väheni kuukaudesta toiseen, lopulta päätimme erota.
Heti kun exäni kuuli, että olin löytänyt uuden naisen, hän alkoi anelemaan minua takaisin. Tietenkin palasin, koska halusin pitää perheen ehjänä. Näin jatkui muutaman vuoden, läheisyyttä ja seksiä oli niukasti, mutta jotenkin pystyin sen kanssa elämään.
Sitten päätimme mennä naimisiin, se oli virhe.
Käytännössä siihen päättyi kaikki läheisyys. Edelleen elin toivossa, että joku muuttuisi. Mikään muu ei muuttunut, kuin aika. Hellyydettömistä päivistä tuli viikkoja, niistä tuli kuukausia ja lopulta vuosia.
Tässä välissä lapsemmekin kasvoi aikuiseksi ja muutti omaan kotiin.

Ehdotin vaimolleni avioliittoneuvontaa, koska omat keinoni olin jo käyttänyt ja vaimoni ei näyttänyt olevan tilanteestaamme yhtään pahoillaan tai huolissaan, eikä ollut syytäkään, hän ei halunnut läheisyyttä ja nythän sitä ei ollut.
Hyvin vastahakoisesti hän lähti mukaan kun olin terapeutille varannut ajan.
Siellä hän sitten sanoi sen ratkaisevan lauseen. Olin kuulemma maailman paras aviomies- mutta jollekin toiselle.
Hän kehui minua; luotettava, ahkera, viisas, uskollinen, kiltti, raitis, hyvä rakastaja, hauska, yms, eli kaikkea sitä ,mitä nainen voi toivoa- mutta jollekin toiselle.

Silloin ymmörsin, että toivoa ei ole, hän ei halunnut minua aviomiehenä.
Päätimme jättää eropaperit, joka oli hyvä ratkaisu, mutta itselleni erittäin kallis, koska omaisuutta olin saanut kerrytettyä jonkin verran.
Nyt muutamat vuodet eron jälkeen, olen nauttinut elämästäni, Joitain kuukausien tai parin vuoden suhteita on ollut, mutta en ole kehenkään vielä juuttunut.
Elämä on tällä hetkellä hyvää juuri näin js nyt tiedän etten enää koskaan jää suhteeseen, josta puuttuu läheisyys.

Ainoa mitä kadun, on se etten eronnut jo paljon aiemmin.

Seksiä oli niukasti. Mitä?? Seksiä oli niukasti! Voi pyhä sylvi! Eikö mikää muu merkannut kun omas seksin saanti! Hyi vattu💩

Ei tätä haluttomuusjuttua kannata vatvoa.
Se on asia, joka tapahtuu 90% parisuhteista ja useimmiten naisille ennemmin tai myöhemmin, yleensä viimeistään 40 ikävuoden tultua mittariin.

Se on enemmänkin luonnonlaki kuin korjattavissa oleva asia.
Miehen pyöriminen, vääntelehtiminen, ratkaisun etsiminen jne. on joka tapauksessa ajanhukkaa ja syö vain sekä miestä että vaimoa.

Jos et kestä ilman, ainoa järkevä vaihtoehto on ottaa ero ja jatkaa matkaa.
Valitettavasti on niin, ettei vaimosi palaa nuoruuden kiihkoonsa millään kukkapuskilla, terapialla eikä "kiireen" vähentämisellä.

Se nyt vain on niin, että kun lapset on tehty, nainen on biologisen tehtävänsä täyttänyt ja lakkaa haluamasta.
Tosin uuden uroksen löytäminen herättää muutamaksi kuukaudeksi ne halut naisellakin, mutta vain hetkeksi.

Mies usein haluaisi seksiä siitä mopoiästä aina pitkälle 70v paikkeille saakka, mutta naisella se valitettavasti loppuu lasten kasvettua siihen 5-10v ikäisiksi.

Mitään mahdollisuutta "saada vaimoasi haluamaan" jälleen ei ole olemassa.

Pahoittelen, jos tämä on jollekulle liian rankkaa, mutta tämä on totuus eikä se pala tulessakaan.

T: Otan pian eron, mutta en seksin puutteen vuoksi. Se loppui kaksi vuotta sitten

98% naisista on sellaisia, että niitä kohtaan saa lähes aina tehdä aloitteen ja usein eivät halua. Sitä varten maailmassa on miehille porno. Luulis sinun jo tämän tietävän.

Kuulostaa täysin samalta kuin itsellä. Ihmettelen aina sitä näitä lukiessani, kun muut valittavat että on " vain" kerran kaksi kuussa. itsellä ehkä 3 kertaa vuodessa, eli silloin kun puolisolle sattuu sopimaan.

Mulla ainakin mennyt mielenkiinto seksiin noiden ns. "sanoin pahasti asioiden takia." Ne vaivaa eikä niitä voi unohtaa.