Missä vaiheessa kannattaa kertoa sairaudesta?

Kerro mahdollisimman pian. Ei tuollaista voi salata tai ainakaan siitä ei hyvää seuraa.

Itse odottelisin ja katsoisin, tuleeko asiasta mitään. Skitsofrenia on Suomessa edelleen taboo. Ulkomailla esimieheni lastensuojelun sosiaalihuollossa, päällikkö, hänellä oli skitsofrenia ja hyvin meni, kun otti lääkkeensä ja kävi verikokeissa. Suomessa ei ole tavanomaista, että skitsofreniaa sairastava on ainakaan missään korkean profiilin hommassa, niin älä pilaa hyvää juttua, ennen kuin tiedät tuleeko siitä mitään. Jos tulee, niin toinen osapuoli tykkää sinusta joka tapauksessa, eli ei varmaankaan siinä vaiheessa ole merkitystä enää.

Mahdollisimman pian ja ikävä kyllä kuulun noihin, joille skitsofrenia olisi ongelma. olen pahoillani ja tiedän, että se on varmaan aika asiatonta, mutta noin se vaan mun kohdallani on.

Kauhean vaikea ja täysin yksilöllinen kysymys.

Itse kertoisin aika nopestikin, siinä kohden kun alkaa näyttämään siltä että kyse ei ole enää pelkästä deittailusta. Etenkin syistä joita itsekin mainitsit, mutta myös siitä syystä että toinen saa tehdä valinnan oman elämänsä osalta, kun vielä on verrattain helppoa irtautuakin.

Toki siihen mennessä on ehtinyt antaa itsestään jonkin vaikutelman kertomatta sairaudestaan ja kun deittailu on jatkunut, ei se vaikutelma voi huonokaan olla, joten deittikumppani tuskin kuitenkaan ihan harkitsematta suhdetta päättäisi saatuan tiedon sairaudesta.

Eikä meistä kukaan ole täydellinen tai viaton, kaikilla meillä on omat haasteemme ja ongelmamme.

Aika hankala kysymys. Eiköhän se riippuu ihan toisen luonteesta ja mihin päin suhde kehittyy. Varmastikin aika alkuvaiheessa kannattaa kertoa. Voithan tunnustella toisen ajatuksia puhumalla aiheesta yleisesti.

Nykyajan deittimaailmassa hännille jää jos edes hännille pääsee. Karu fakta jokaiselle realistisesti sosiaalista elämää elävälle

Niin, olen huomannut asian, mutta tosiaan olen älykäs ja kaunis, niin vientiä on riittänyt. Olen kerran elämässä ollut kihloissa ja sairastuin suhteen aikana. Itse olin se, joka laittoi suhteelle päätöksen. Ehkä on hyvä, että en tapaile miehiä, joille sairaus on ongelma. Kertoo liian erilaisesta arvomaailmasta.

Uskon vielä rakkauteen ja kaikkien kanssa ei voi muodostaa toimivaa suhdetta.

Olet nainen. Jos olisit mies ja söisit lääkkeitä, et löytäisi ketään. Etkä ole sairas millään tavalla, olet käyttäytynyt epämiellyttävästi joskus ja nyt olet hieman hiljaisempi.

Olen itse nainen ja ajattelen, että mielummin 'hullu kuin tyhmä"
Ei olisi ongelma minulle jos miehellä olisi hyvässä hoitotasapainossa oleva skitsofrenia.
Monta mt ihmiset ovat paljon mielenkiintoisempia kuin ns. terveet.

Tuskin suhdetta haittaa aloittajan kaltainen tilanne.
Jos kaksi ihmistä on kiinnostunut toisistaan, niin asia tulee esille luontevasti sopivana hetkenä.

Ei kannata kertoa,koska sairaudet on henkilökohtainen asia.Pyri eroon sairaudesta
älä jää siihen.

Miks pitää salailla asioita, jos ja kun ne selkeesti on hoidossa? Kyllä tollaset asiat kuuluu tuoda esille, ei välttämättä ekoilla treffeillä. Mä pitäsin outona, jos kuulisin tollasesta vasta pitkän ajan päästä.

Olet noin aivan ok... Meillä jokaisella on heikkoutemme...

Aloittaja: Olen nyt tapaillut ja käynyt treffeillä, mutta mihinkään juttuun en luota niin paljoa, että haluaisin kertoa sairaudestani. En puhu siitä myöskään työpaikallani.

Olen kyllä kaunis, koulutettu ja fiksu nainen, mutta jonkin tason tunnekylmyyttä sairauteni tuo. En joskus tunne mitään ja olemukseltani olen rauhallinen. Ennakkoluuloisille tiedoksi niin en kuolaa tai takeltele sanoissani. Osa ihmisistä varmaan osaakin suhtautua kypsästi mielen haasteisiin, mutta koskaan ei voi tietää millainen sisäinen ahdasmielisyys toisessa elää. Ehkä jos toiseen luottaa, niin tulee automaattisesti halu kertoa.

Olet minusta aivan yhtä hyvä ihminen kuin muutkin... Voimia sinulle m>n

Minulle se olisi ongela ja haluaisin tietää siitä hyvin nopeasti. Elin suhteessa miehen kanssa jolla oli mielenterveysongelmia, ja en halua enää koskaan joutua samaan tilanteeseen.
Lähtisin myöhemminkin, mikäli minulle ei ole kerrottu. Mulle riitti se yksi 5.5 vuoden suhde.

Sinulla mies kyllä on varsin selvästi joku skitsofrenian kirjoon kuuluva dilemma, naisena netissä esiintyminen indikoi sitä

Onko tullut mieleen olla ihan rehellisesti sellainen ihminen kuin olet? Haittaako sinua jos toinen osapuoli onkin samaa sukupuolta kuin sinä, tehnyt leikkauksen ja kertoo siitä vasta vuoden päästä!!!!!

Sairauksista ei puhuta ainakaan ensimmäisillä treffeillä. Sinne tullaan viettämään mukavaa aikaa yhdessä ja tutustumaan hieman. Tarkoitus ei ole, että avaudut sairauksista, avioeroista, läheisten kuolemista ym. elämän ongelmista. Sellainen antaa vain omituisen kuvan. Niistä asioista ehtii puhua myöhemmin, jos niin pitkälle edes päästään.