Paavali kehoittaa osoittamaan ystävällisyyttä erehtynyttä kohtaan, ilman että oli mitään vaatimusta siitä että pitäisi ensin tulla anteeksipyytämään, sillä ystävällisyys saattoi tuoda henkilön mukaan seurakuntaan.
JT kehoittaa karttamaan.
2.Kor.2:5Mutta jos eräs on tuottanut murhetta, ei hän ole tuottanut murhetta minulle, vaan teille kaikille, jossakin määrin, etten liikaa sanoisi. 6 Semmoiselle riittää se rangaistus, minkä hän useimmilta on saanut; 7 niin että teidän päinvastoin ennemmin tulee antaa anteeksi ja lohduttaa, ettei hän ehkä menehtyisi liian suureen murheeseen. 8 Sentähden minä kehoitan teitä, että päätätte ruveta osoittamaan rakkautta häntä kohtaan;
JT kehoittaa karttamaan.
2.Kor.2:5Mutta jos eräs on tuottanut murhetta, ei hän ole tuottanut murhetta minulle, vaan teille kaikille, jossakin määrin, etten liikaa sanoisi. 6 Semmoiselle riittää se rangaistus, minkä hän useimmilta on saanut; 7 niin että teidän päinvastoin ennemmin tulee antaa anteeksi ja lohduttaa, ettei hän ehkä menehtyisi liian suureen murheeseen. 8 Sentähden minä kehoitan teitä, että päätätte ruveta osoittamaan rakkautta häntä kohtaan;
Vastaukset 23
Vanhimmat
"se rangaistus, minkä hän useimmilta on saanut"
Kun sanotaan näin, se tarkoittaa, ettei kyseessä ollut kollektiivinen rangaistus, johon koko seurakunta olisi osallistunut, vaan jokainen itse päätti minkä verran on väärintekijän kanssa tekemisissä. "Useimmat" näyttävät antaneen hänelle jonkinlaisen rangaistuksen, mutta eivät kaikki, eikä tällaista myöskään vaadittu. Seurakunnan langettaman kollektiivisen rangaistuksen tapauksessa olisi voitu sanoa esim. "rangaistus, jonka hän teiltä on saanut" (ei "useimmilta").
Kun Paavali luettelee 1. Kor. 5:11:ssa karttamiseen johtavia asioita sanoen "hän on siveetön tai ahne, epäjumalanpalvelija, pilkkaaja, juomari tai riistäjä", niin kyseessä ovat vakavat väärinteot, jotka ovat yleensä paheksuttavia myös ulkopuolisten mielestä. Ei tarkoitus ollut, että seurakunta saisi mielivaltaisesti keksiä sääntöjä ja vaatia niitä noudatettavaksi karttamisen uhalla.
Jehovan todistajien järjestö on tehnyt Raamatussa olevista väärintekijän karttamiseen viittaavista kohdista itselleen avoimen valtakirjan määrätä kartettavaksi jokainen mistä tahansa syystä seurakunnasta erotettu tai itse eronnut henkilö. Erottamisen syyksi riittää hyvin esimerkiksi Vartiotorni-seuran auktoriteetin kyseenalaistaminen. Lisäksi järjestö vaatii karttamista sillä uhalla, että karttamisesta kieltäytyvä voi itse joutua erotetuksi ja kartetuksi, vaikka mitään tällaista mallia ei Raamatussa ole.
Kristityn tulee käyttäytyä hyvin myös niitä kohtaan, jotka ovat eri mieltä tai toimivat vastoin evankeliumia. Tämä on tarpeen myös kristittyjen maineen vuoksi ja liittyy siihen, miten ulkopuoliset heidät näkevät. Jehovan todistajat kohtelevat entisiä jäseniään niin julmasti, että ulkopuolisetkin sitä kauhistelevat.
1. Tess. 5:15 Katsokaa, ettei kukaan maksa pahaa pahalla. Pyrkikää aina tekemään hyvää toisillenne ja kaikille ihmisille.
2. Kor. 8:21 Ajattelemme näet sitä, mikä on oikein myös ihmisten eikä yksin Herran edessä.
Gal. 6:1 Veljet, jos joku tavataan tekemästä väärin, on teidän, joita Henki ohjaa, lempeästi ojennettava häntä. Olkaa kuitenkin varuillanne, ettette itse joudu kiusaukseen.
2. Tim. 2:24 Herran palvelija ei saa riidellä, vaan hänen on oltava ystävällinen kaikille, taitava opettamaan ja kärsivällinen, 25 niin että hän lempeästi ojentaa vastustelevia. Ehkäpä Jumala antaa heidän mielensä muuttua, niin että he tulevat tuntemaan totuuden
Paavali ei tässä yhteydessä kerro, millä tavalla hänelle ( ja jossain määrin kaikille) oli tuottettu "murhetta". Hän ei edes vihjaa, että "eräs" olisi rikkonut jotain Jumalan kristityille asettamaa moraalinormia tai tehnyt muuta vakavaa syntiä. Kyse on selvästi jostain tunnetason ongelmasta jonka takia jotkut ovat ottaneet etäisyyttä nimeltämainitsemattomaan ; esimerkiksi loukkaavaksi koettu käytös muita kohtaan.
Paavalin toteamus "liian suuresta murheesta" voi tarkoittaa surun murtamaa ihmistä, jonka käytös johtuu mielenterveyteen liittyvästä asiasta. Jotkut ovat voineet loukkaantua tällaiseen ihmiseen ja päättäneet omatoimisesti "rangaista" häntä jollain tavoin ilman että ovat ottaneet huomioon taustatekijöitä.
Paavali ottaa asiassa esiin vain ihmisten välisen "murheen" joka aiheuttaa selvästikin ongelmia ihmissuhteisiin. Paavali ei sano "erään" tuottavan murhetta Jumalalle tai että "erään" pitäisi jollain tavalla katua tekemisiään. Sen sijaan Paavali korostaa rakkauden merkitystä ja ymmärryksen tarpeellisuutta mainittua seurakunnan jäsentä kohtaan.
Paavali tuskin kirjoittaisi "Semmoiselle riittää se rangaistus, minkä hän useimmilta on saanut", jos kyseessä olisi tilanne, jossa mielenterveysongelmista kärsivää rangaistaan seurakuntalaisten toimesta, vaikka häntä pitäisi oikeasti auttaa. Päin vastoin jos jollekin "riittää se rangaistus", jonka hän on saanut, tämähän viittaa siihen, että rangaistukselle oli aihetta, mutta siinäkin on oltava oikeudenmukainen, kohtuullinen ja toimittava rakkauden hengessä.
Väärintekijän tuottamaan suruun viittaa myös seuraava raamatunkohta.
1. Kor. 5:1 Olen kuullut, että teidän keskuudessanne on haureutta, jopa sellaista mitä ei tavata edes pakanakansojen parissa: eräskin elää äitipuolensa kanssa.
2 Ja te vielä pöyhkeilette, vaikka teillä olisi ollut syytä surra ja erottaa joukostanne mies, joka on syyllistynyt tuollaiseen
Väärinteko voi todellakin tuottaa surua ja häpeää kristilliselle seurakunnalle. Se ei silti oikeuta kristittyä käyttäytymään huonosti väärintekijää kohtaan. "Älkää maksako kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien silmissä." (Room. 12:17)
> Paavali tuskin kirjoittaisi "Semmoiselle riittää se rangaistus, minkä hän useimmilta on saanut", jos kyseessä olisi tilanne, jossa mielenterveysongelmista kärsivää rangaistaan seurakuntalaisten toimesta >
"Jos joku on tuottanut surua, hän ei ole tuottanut sitä vain minulle vaan teille kaikille – ainakin jossain määrin - - - Nyt teidän on päinvastoin annettava anteeksi ja lohdutettava häntä, ettei hän menehtyisi suruunsa (2.Kor.2:5,7).
Viittaus siihen että henkilö on vaarassa menehtyä "suruunsa" merkitsee sitä, että henkilöllä oli suuria henkisiä paineita jostain tässä nimeämättömästä syystä. Tällaisessa henkisen epätasapainoisen tilan aikana ihminen usein loukkaa tahtomattaan läheisiään. Paavali itse joutui ensisijaisesti tuollaisen loukkaavan käytöksen kohteeksi mutta myös muut palvojatoverit joutuivat sellaisen käytöksen kohteeksi "ainakin jossain määrin", kuten Paavali muistuttaa. Loukatuista ainakin osa oli maksanut kärsimänsä loukkauksen käyttäytymällä tavalla joka osoitti heidän olleen huonosti tilanteen tasalla.
Kreikkalainen sanan ἐπιτιμία merkitys tarkoittaa sekä rankaisua että ankaraa nuhtelua jonka tarkoitus on saada kohde tuntemaan syyllisyyttä teostaan ja sitä kautta rangaista väärintekijää. Paavali osoitti esimerkillään että seurakunnassa moni ei ollut ajan tasalla surun murtaman henkilön tilanteen suhteen vaan he osoittivat rakkaudettomuutta palvojatoveriaan kohtaan. Nuhtelun sijaan loukatuiksi itsensä tuntevien piti tuntea sääliä ja lohduttaa surun murtamaa ystävää.
Paavali ei kirjoita "sellaisen ihmisen" syyllistyneen mihinkään syntiin eikä Paavali siksi edes vaadi häntä katumaan mitään. Väite että mainitulla miehellä olisi ollut jotain tekemistä 1.Kor.5:1 mainitun haureudentekijän kanssa ("eräskin elää äitipuolensa kanssa") on absurdi koska siinä ihminen oli syyllistynyt katumattomaan Jumalan normien rikkomiseen. Paavali otti tapauksen esiin nimenomaan tuomitakseen seurakunnan toiminnan koska he sallivat väärintekijän olevan edelleen seurakunnan jäsen:
"Ja te vielä pöyhkeilette, vaikka teillä olisi ollut syytä surra ja erottaa joukostanne mies, joka on syyllistynyt tuollaiseen" (1.Kor.5:2).
Seurakunnassa väärintekijä nautti teostaan huolimatta ilmeistä arvonantoa koska hänestä oltiin jostain syystä ylpeitä eikä hänen vakavaa syntiään noteerattu Jumalan vaatimalla tavalla. Paavali jatkoi vielä seurakunnalle annettua syytettä ja korosti sitä, miten seurakunnan jäseneen joka syyllistyi katumattomaan syntiin, tuli suhtautua:
"Sanoin kirjeessäni teille, että teidän ei pidä olla tekemisissä siveettömästi elävien kanssa. En tarkoittanut tämän maailman siveettömiä enkä ahneita, riistäjiä tai epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän pitäisi lähteä kokonaan pois maailmasta.
Nyt täsmennän vielä: jos jotakuta sanotaan veljeksi mutta hän on siveetön tai ahne, epäjumalanpalvelija, pilkkaaja, juomari tai riistäjä, älkää olko tekemisissä hänen kanssaan. Älkää edes aterioiko tällaisen kanssa" (2.Kor.5:9-11).
Paavali täsmensi sitä, miten erilainen väärintekijän asema oli kun hän oli seurakunnan jäsen syyllistyessään vakavaan syntiin verrattuna sellaisen asemaan, joka oli "tämän maailman" ihminen. Toinen kun on luvannut pyhästi toimia Jumalan normien mukaisesti kun taas toinen ei ole.
Paavali osoitti myös, että seurakunnan vastuullisilla jäsenillä oli oikeus "tuomita" vääritekijä poistettavaksi seurakunnasta raamatullisiin perusteisiin vedoten. Ulkopuolisten tuomitseminen taas kuuluu Jumalalle (1.Kor.5:12,13). Paavali myös käskee seuraavaksi - lainaten 5.Moos.17:7 sanoja - "poistakaa keskuudestanne se, joka on paha".
> Väärinteko voi todellakin tuottaa surua ja häpeää kristilliselle seurakunnalle. Se ei silti oikeuta kristittyä käyttäytymään huonosti väärintekijää kohtaan >
Jos tuottaa häpeää Jumalalle, jota on luvannut palvella kuuliaisesti ja syyllistyy katumattomaan väärintekoon, poistetaan seurakunnasta. Jos niin ei tehtäisi, Jumalan nimi ja Häntä palvovan seurakunnan maine häpäistäisiin. Paha ihminen poistetaan seurakunnasta jotta sen puhtaus Jumalan edessä säilyisi.
Paavali puhui "rangaistuksesta", joten kyseessä täytyi olla seurakunnan päättämä kurinpitotoimi väärintekijää kohtaan, sillä kristityllä yksilöllä ei ole rankaisuvaltaa veljensä suhteen. Vain seurakunta voi päättää rangaistuksesta, jossa yksilö suljetaan seurakuntayhteyden ulkopuolelle hänen väärän toimintansa takia.
Yksilötasolla jokaisen itsensä päätettäväksi kuitenkin jäi, millä tavalla hän käyttäytyi tällaista henkilöä kohtaan, mihin Paavali viittaa puhumalla rangaistuksesta, jonka "useimmat" ovat antaneet. Kaikki eivät siis rangaistuksen toteuttamiseen osallistuneet, eikä heiltä sitä vaadittukaan, mutta "useimmat" kuitenkin. Paavali ei moiti, saati vaadi rangaistusta niille, jotka eivät tuohon "useimpien" joukkoon kuuluneet.
Paavalin tarkoittama henkilö mitä ilmeisimmin katui toimintaansa, koska hän korosti anteeksiantoa ja rakkauden osoittamista tuota ihmistä kohtaan. Kristitty ei tietenkään saa käyttäytyä huonosti ketään kohtaan, ei myöskään seurakuntakurin kohteena olevaa, mutta varsinaisesti anteeksiannon aika tulee vasta sitten, kun henkilö on lopettanut väärän toimintansa ja katuu sitä. Koska Paavalin piti asiaan puuttua ja korostaa anteeksiantoa, vaikuttaa siltä, että tuon ihmisen kohdalla oltiin ainakin vaarassa syyllistyä liialliseen ankaruuteen sellaista ihmistä kohtaan, joka katuu tekojaan ja on tilanteestaan murheellinen.
"Toinen kun on luvannut pyhästi toimia Jumalan normien mukaisesti kun taas toinen ei ole."
Kristityn ei ylipäätään pidä olla läheisissä tekemisissä väärintekijöiden, harhaoppisten tai väärää evankeliumia opettavien kanssa, riippumatta siitä, onko kyseinen henkilö joskus kuulunut samaan uskonyhteisöön vai ei. Esimerkiksi näitä raamatunkohtia ei millään tavalla rajata henkilön taustan mukaan, vaan ne pätevät yleisesti.
2. Kor. 6:14 Älkää ryhtykö epäuskoisten aisapariksi. Mitä tekemistä on keskenään oikeudella ja vääryydellä, mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä?
Tit. 3:10 Karta harhaoppista ihmistä, kun ensin olet ojentanut häntä kerran tai kahdesti.
2. Joh. 10 Jos joku tulee teidän luoksenne eikä opeta tällä tavoin, älkää ottako häntä kotiinne älkääkä edes tervehtikö häntä.
Nämä raamatunkohdat eivät kuitenkaan tarkoita, että kristityn pitäisi käyttäytyä huonosti tuollaista ihmistä kohtaan, sillä se olisi vastoin muita kristillisiä periaatteita, kuten lempeyttä, kärsivällisyyttä ja hyvää käytöstä. Hyvän päivän tuttuus ja normaalit käytöstavat ovat eri asia kuin läheinen kanssakäyminen, ja kristitty voi olla jonkin verran tekemisissä sellaistenkin ihmisten kanssa, joita ei missään tapauksessa huolisi kovin lähelle elämäänsä.
Monet kristityt eivät myöskään huolisi esimerkiksi mormonia tai Jehovan todistajaa ystäväkseen tai esimerkiksi kutsuisi heitä kylään, koska pitävät heitä harhaoppisina ja väärää evankeliumia julistavina, mutta voivat tervehtiä tai vaihtaa muutaman sanankin, jos sattuvat tuntemaan jotain kautta. Väärintekijän tai harhaoppisen karttaminen ei tarkoita tylyttämistä, vaan sitä, että suojelee omaa hengellisyyttään vahingolliselta vaikutukselta ja pyrkii omalta osaltaan myös ohjaamaan harhautunutta ihmistä oikealle tielle.
Harhaoppisuuden määritteleminen vaatii ihmiseltä tietoa eritoten oman uskontonsa opinkappaleista ja niiden perusteista. Jos ei halua nähdä vaivaa vertailla rehellisesti oman uskontonsa perusoppien vastaavuutta siihen, miten uskonnossa todellisuudessa toimitaan, pettää itseään. Puhumattakaan jos vertailu käydään dogmien suhteesta kirjaan, jonka väitetään olevan uskonnon pääoppiteos.
Koska vetoat "evankeliumiin" ja joihinkin Raamatun jakeisiin, voisi olettaa että kuulut johonkin ns. kristilliseen uskontoon eli kirkkoon. Rehellisyyden nimissä myöntänet, että harva kirkkoihin kuuluva osaa kertoa, mitkä opinkappaleet hänen "uskonsa" pitää sisällään tai mitä Raamatun jakeita hän pystyy esittämään "uskonsa" tueksi. Vielä harvempi pystyy muodostamaan todisteketjuja joiden perusteella voisi hallita asiakokonaisuuksia sen suhteen mihin hänellä olisi velvollisuus uskoa.
Kirkkoihin kuuluvat eivät pääsääntöisesti tiedä, mihin heidän pitäisi uskoa; harva käyttää aikaansa hengellisten asioiden järjestelmälliseen tutkimiseen ja rehellisten johtopäätösten tekoon sen pohjalta. Uskonto merkitsee heille hauskojen perinteiden vuosittaista sarjaa joiden perusteiden ja toimintojen suhteen vastuu vakaumuksen perusteista on ulkoistettu oman tietotason ulkopuolelle.
Edellä mainittu huomioiden kannattaa miettiä omaa suhdettaan ja tietotasoaan tunnustamansa uskonnon perusoppeihin ja varsinkin niiden Raamatun mukaisuuteen (kirkot yleisesti väittävät Raamattua pääoppiteoksekseen) koska muussa tapauksessa voi huomata olevansa itse - varsinkin Raamattuun nähden - itse harhaoppinen tai uskovansa evankeliumiin johon ei löydä Raamatusta tukea.
Mutta se vaatisi vaivannäköä, rehellisyyttä ja aitoa halua ottaa selvää. Jos sen sijaan ei halua herätä unestaan, silloin minkäänlainen omaan uskontoon liittyvä rienaus ei tunnu missään vaikka se esitettäisiin karnevaalin, setayhteyksisten juhlien tai chachachaan tahdissa.
Mieli tekisi lainata entisen televisiopelihahmo Hugon kuuluisinta tokaisua heräämisen suhteen mutta lukijoiden joukossa on paljon huumoria ja ironiaa ymmärtämättömiä lukijoita joten jätän väliin.
"Harhaoppisuuden määritteleminen vaatii ihmiseltä tietoa eritoten oman uskontonsa opinkappaleista ja niiden perusteista."
Harhaoppisuuden määritelmä riippuu aina määrittelijästä, eikä kristinuskolle ole mitään yksiselitteistä oikeaa oppia, vaikka valtavirta käytännössä onkin muodostunut katolisen kirkon ympärille. Kirkko myös valitsi Uuteen testamenttiin otettavat kirjoitukset. Tässä keskustelussa kyse oli siitä, että monet kristityt pitävät Jehovan todistajia harhaoppisina sen pohjalta, miten he kristinoppia ja Raamattua ymmärtävät, eivätkä halua siksi olla heidän kanssaan läheisissä tekemisissä, vaan karttavat heitä harhaoppisina ja väärän evankeliumin opettajina.
"Jos ei halua nähdä vaivaa vertailla rehellisesti oman uskontonsa perusoppien vastaavuutta siihen, miten uskonnossa todellisuudessa toimitaan, pettää itseään."
Kaikissa uskonnoissa ihanteet ja todellisuus poikkeavat enemmän tai vähemmän toisistaan. Esimerkiksi tähän ketjuun linkitettyjä Leinosen lausuntoja voi verrata tähän rehellisyyden ihanteeseen, mitä järjestö tuo esille: "Jehova haluaa, että ”puhumme totta toisillemme” (Sakarja 8:16, 17). Mitä tähän sisältyy? Kun olemme tekemisissä esimerkiksi perheenjäsenten, työkavereiden, seurakunnan veljien ja sisarten tai viranomaisten kanssa, emme valehtele heille emmekä anna heille harhaanjohtavaa tietoa. Rehellinen ihminen ei varasta, eikä hän petä toisia. (Lue Sananlaskujen 24:28 ja Efesolaiskirjeen 4:28.) Hän myös maksaa tunnollisesti kaikki verot (Roomalaisille 13:5–7). Yksinkertaisesti sanottuna ”haluamme toimia rehellisesti kaikessa” (Heprealaisille 13:18)." (Onnellinen elämä nyt ja ikuisesti – interaktiivinen raamattukurssi s. 151)
"Kirkkoihin kuuluvat eivät pääsääntöisesti tiedä, mihin heidän pitäisi uskoa; harva käyttää aikaansa hengellisten asioiden järjestelmälliseen tutkimiseen ja rehellisten johtopäätösten tekoon sen pohjalta. "
Valtakirkossa, johon kuuluu jopa suurin osa väestöstä, on väistämättä mukana paljon sellaisia, jotka ovat mukana lähinnä tavan vuoksi ilman syvää henkilökohtaista vakaumusta. Onhan näitä PIMO:ja (physically in, mentally out) Jehovan todistajissakin, jotka roikkuvat mukana seurakunnassa välttääkseen kartetuksi joutumisen. Tuo sanomasi voi pitää paikkansa, jos ajallaan kirkon jäseniä kokonaisuutena (mukaanlukien tavan vuoksi olevat), mutta aktiivisten seurakuntalaisten keskuudessa tilanne on toinen. He kyllä tutkivat hengellisiä asioita ja toimivat vakaumuksensa pohjalta. Ratkaisut ja johtopäätökset voivat toki olla erilaisia kuin todistajilla, mutta siitähän ei ollutkaan kyse, vaan asioiden tutkimisesta ja hengellisen näkökulman ottamisesta huomioon käytännön elämässä.
"Edellä mainittu huomioiden kannattaa miettiä omaa suhdettaan ja tietotasoaan tunnustamansa uskonnon perusoppeihin ja varsinkin niiden Raamatun mukaisuuteen (kirkot yleisesti väittävät Raamattua pääoppiteoksekseen) koska muussa tapauksessa voi huomata olevansa itse - varsinkin Raamattuun nähden - itse harhaoppinen tai uskovansa evankeliumiin johon ei löydä Raamatusta tukea."
Raamatun kohdalla, niin tärkeä kuin se onkin, tulee myös muistaa tiettyjä asioita. Ensinnäkään se ei ole taivaasta tipahtanut, vaan aktiivisen valinnan tulos, johon on vaikuttanut se, mitä valinnan tehneet juutalaiset ja kirkko ovat pitäneet oikeana ja tarkoituksenmukaisena mukaan otettavaksi. Myöskään alkuperäisiä kirjoituksia ei ole missään olemassa, vaan säilyneet kirjoitukset ovat runsaan muokkaamisen tulos ja säilyneiden käsikirjoituskopioiden välillä on eroja. Toisekseen Raamattu on hyvin tulkinnanvarainen. Myöskään Jehovan todistajat eivät pidä kaikkea siellä olevaa, edes Uuden testamentin puolella, sellaisenaan nykyaikana voimassaolevana ja noudatettavana, vaan järjestö päättää, miten Raamattua tulee tulkita ja soveltaa, ja toisinaan myös muuttaa tulkintojaan.
"Mieli tekisi lainata entisen televisiopelihahmo Hugon kuuluisinta tokaisua heräämisen suhteen mutta lukijoiden joukossa on paljon huumoria ja ironiaa ymmärtämättömiä lukijoita joten jätän väliin."
Parempi on pysyä asialinjalla, vaikka eri mieltä oltaisiinkin. Turhaan kuitenkin vierität syyllisyyttä niille, jotka eivät "huumoriasi" ja "ironiaasi" ymmärrä. Rakentavampi suhtautumistapa olisi huomata, että viestintäsi on oikeasti ollut monin paikoin asiakeskusteluun kuulumatonta. Tämä meni kuitenkin jo paremmin.
> Tässä keskustelussa kyse oli siitä, että monet kristityt pitävät Jehovan todistajia harhaoppisina sen pohjalta, miten he kristinoppia ja Raamattua ymmärtävät, eivätkä halua siksi olla heidän kanssaan läheisissä tekemisissä, vaan karttavat heitä harhaoppisina ja väärän evankeliumin opettajina >
Tässä tapauksessa muut karttavat JT:ia ja toisaalta syystäkin koska muussa tapauksessa nämä muut saattaisivat huomata olevansa parituhatta vuotta vanhan, pakkokeinoin ajetun ajatusmanipulaation uhreja. "Kristinoppi" ja Raamattu eivät liity toisiinsa vaikka niin on uskoteltu.
Oli ilo lukea järkeviä vastauksia aloitukseen.
JT:n karttamiskäytäntö on julma ja epäkristillinen.
JT-karttamiskäytäntö on tosiaan niin julma, etteivät Jehovan todistajien edustajatkaan kehtaa puolustaa sitä siinä muodossa kuin se todellisuudessa on. Esimerkiksi tiedottaja Veikko Leinonen on loivennellut karttamisoppa julkisuudessa antaen harhaanjohtavaa tietoa, joka on vastoin karttamiskäytännön todellisuutta.
https://johanneksenpoika.fi/dokumentit/leinonen_lukee_karttamisesta.html
Toimittajan kysymykset koskivat "läheisiä". Läheinen määritellään yleisesti koskemaan aviopuolisoa, lapsia, vanhempia ja sisaruksia. Avioside on kaikissa tapauksissa vahvin side ja sen voi katkaista vain uskottomuus. Vanhemmat ovat vastuussa lapsistaan emotionaalisesti kuin ruumiillisestikin niin kauan kuin he maallisen lain mukaan tulevat täysi-ikäisiksi ja ottavat vastuun itsestään ja valinnoistaan. Myös sisarukset voivat olla normaalisti tekemisissä toistensa kanssa jos seurakunnasta poistunut on alaikäinen.
Kun ihminen tulee täysi-ikäiseksi paikallisten säädösten mukaisesti, tilanne muuttuu. Silloin ihmisen oletetaan pystyvän tekemään itsenäiset päätökset ja hänelle luodaan yhteiskunnassa siihen lailliset ja perusoikeudelliset mahdollisuudet. Silloin ihmisen täytyy myös osata muodostaa kokonaiskuva tekemiensä päätösten seurauksista. Myös uskontoon liittyvistä.
Seurakunnasta poistamiseen johtavat seikat eivät ole koskaan kevyitä. Niihin liittyy aina ihmisen haluttomuus toimia Raamatun periaatteiden mukaisesti. (Teko)syyt voivat olla moninaiset mutta loppujen lopuksi ihminen osoittaa katumatonta kapinallisuutta jonka seurauksena häntä ei enää voida pitää seurakunnan jäsenenä joka kasteensa myötä lupasi palvella Jumalaa noudattaen Hänen normejaan.
Tässä vaiheessa on hyvä muistuttaa että jokaisella uskonnollisella yhteisöllä on oikeus määrittää dogminsa, opinkappaleensa ja tietolähteensä itse. JT:t perustavat oppinsa Raamattuun ja osaavat myös perustella vakaumuksensa Raamatulla perusteellisesti. Jos joku ei usko Raamattuun JT:ien tavoin, se on hänen mielipiteensä eikä se vaikuta todistajien toimintaan tai vakaumukseen.
Seurakunnan pysyminen puhtaana Jumalan näkökulmasta voi merkitä inhimillisesti katsoen mielipahaa, surua ja pettymystä mutta Jumalan antama toivo paremmasta tulevaisuudesta perustuukin Jumalan määritelmään uskollisuudesta, ei siitä mikä ihmisestä itsestään tuntuu mukavalta. Erottaminen ja sen mukanaan tuoma eristäminen seurakunnan toiminnasta ja jäsenistä ei koskaan ole toivottavaa ja aiheuttaa aina surua niissä jotka jäävät seurakuntaan. Mutta koska poislähtenyt on osoittanut ehdottoman haluttomuutensa toimia Jumalan tahdon mukaisesti seuraukset tietäen, niin on toimittava siten että järjestöön jäävät suojataan kapinahengeltä koska "pieni määrä hapatetta hapattaa koko taikinan" (1.Kor.5:6).
Perhesuhteisiin lasketaan myös täysi-ikäisten sisarusten suhde sekä vanhemman ja täysi-ikäisen lapsen suhde, ja nämä voivat olla hyvinkin läheisiä. Näissä tapauksissa seurakunnasta erotetun tai eronneen läheisen kanssa saa kuitenkin hoitaa vain välttämättömät käytännön asiat, jos ei asuta samassa taloudessa. Järjestö jopa esittää positiivisena asiana, jos yhteydenpidon voi välttää kokonaan.
Leinonen viittaa siihen, että asia olisi julkisuudessa esitetty väärin, mutta se on esitetty väärin Leinosen itsensä toimesta. Hän on pyrkinyt varmistamaan, että asia tulisi mahdollisimman loivennetussa ja vesitetyssä muodossa esille, ilmeisesti häveten tai peläten jotain. Norjassa järjestö menettikin jo tiettyjä etuoikeuksia uskonnonvapautta rikkovan karttamisvaatimuksen takia.
Ironista kyllä, Vartiotorni-seura on itsekin paheksunut uskonnollisissa asioissa painostamista, ainakin silloin, kun joku haluaisi liittyä Jehovan todistajiin läheistensä vastustuksesta huolimatta. Toisin päin sama periaate ei sitten pädekään. Kahdet punnukset.
Herätkää! -lehti heinäkuu 2009, sivu 29: "Ketään ei saisi pakottaa palvomaan tavalla, jota hän itse ei voi hyväksyä, tai valitsemaan uskonnon ja perheen välillä."
Anonyymi 2023-06-30 01:12:20
" Herätkää! -lehti heinäkuu 2009, sivu 29: "Ketään ei saisi pakottaa palvomaan tavalla, jota hän itse ei voi hyväksyä, tai valitsemaan uskonnon ja perheen välillä." "
-Itsehän tuo pakottaa mököttämistuomion uhalla.
-Aikoinaan se pakotti palvomaan jehovatansa Alcyon -tähdellä asuvana. Sitten antoi häädön. Ja kirjoitti että olisi epäviisasta sijoittaa Jumala jonnekin avaruuteen.
Mutta juuri se itse oli tehnyt niin, elikkä oman lausuntonsa mukaan oli ollut epäviisas, toisin sanoen siis tyhmä.
Mistä sitten johtuu että se määrää repimään vanhaa kirjallisuuttaan ?
Kirjallisuutta määrätty tuhottavaksi 12.11.2020 Johanneksen poika
Osa Jehovan todistajien kirjallisuudesta on nyt vaarassa. Ne on määrätty hävitettäväksi
Tuhottavista kirjoista, lehdistä ja muusta materiaalista on laadittu 2-sivuinen dokumentti. Sen voi lukea tämän sivun lopusta.
https://johanneksenpoika.fi/uutiset/juttu_w817.html
Soopaa, se on raamatunmukaiseen karttaminen
> Näissä tapauksissa seurakunnasta erotetun tai eronneen läheisen kanssa saa kuitenkin hoitaa vain välttämättömät käytännön asiat, jos ei asuta samassa taloudessa >
Näin toimitaan jos erotettu on täysi-ikäinen. Sukulaisuussuhde ei ole lieventävä tekijä sen suhteen että ihminen on selvästi osoittanut haluttomuutensa palvella Jumalaa kasteensa yhteydessä antamansa lupauksen mukaisesti. Tällainen kapinallinen asenne asettaa seurakunnassa olevat vaaraan monin tavoin eikä sukulaisuussuhde ole mikään suoja sitä varten.
> Hän on pyrkinyt varmistamaan, että asia tulisi mahdollisimman loivennetussa ja vesitetyssä muodossa esille, ilmeisesti häveten tai peläten jotain >
Voihan se tuntua ikävältä kun vastataan kysymykseen eikä sen mukaan mikä on JThaten mukaan kysymyksen olisi pitänyt olla. Kuten jo todettu, täysi-ikäinen ihminen on oikeutettu tekemään elämäänsä koskevia päätöksiä mutta hänen pitää myös kantaa vastuu päätöstensä seurauksista - varsinkin kun on täysin tietoinen niistä.
Nykyaikana on oltava tarkkana lausuntojen antamisessa koska varsin usein vastauksista pyritään etsimään heikkouksia, joita käytetään disinformaation polttoaineena. Joskus tällainen maalittaminen ja polarisoituneen tiedon levittäminen vaikuttaa päättäjienkin mielipiteisiin ja käsityksiin kuten Norjan tapaus osoittaa.
> "Ketään ei saisi pakottaa palvomaan tavalla, jota hän itse ei voi hyväksyä, tai valitsemaan uskonnon ja perheen välillä." >
Tässä kyse on hieman erilaisesta pakottamisesta tai valitsemisesta kuin kohtaa lainaavat haluavat provosoinnin takia mielikuvaa esittää. Tässä viitataan tilanteisiin yhteiskunnissa, joissa uskontoon suhtaudutaan kiihkomielisesti eikä ihminen saa omaehtoisesti valita näkemystään vaan on jatkuvan väkivallan ja hengenvaaran uhan alla mikäli haluaisi osoittaa kiinnostusta oman uskontonsa ulkopuolisia näkemyksiä kohtaan.
JT:t eivät pakota ketään palvomaan Jehovaa Jumalanaan mutta se on ehto jotta ihminen ylipäätään voi olla JT. Jos ihminen ei tätä ehtoa täytä, häntä ei voida ottaa seurakunnan jäseneksi. Toisaalta jos ihminen lakkaa täyttämästä ehtoa ollessaan srk:n jäsen, hän ei myöskään voi olla enää jäsen. Asiaan ei liity pakkoa vaan ihminen itse voi valita kantansa ehdon täyttämisen suhteen ja silloin hän on myös tietoinen ehdon rikkomisen seurauksesta.
Täysi-ikäinen ihminen on yksin oikeuskelpoinen yhteiskunnan jäsen. Hän ei enää virallisesti kuulu mihinkään perheeseen (ellei kyseessä ole erityinen holhoustilanne). Siinä mielessä hän ei joudu valitsemaan "uskonnon ja perheen välillä". Alaikäinen (kastettu) perheenjäsen ei myöskään joudu sellaista valintaa tekemään koska hän on vanhempiensa ylläpidosta ja rakkaudesta riippuvainen ja vanhemmat ovat vastuussa Jumalalle nuoren ruumiillisten ja henkisten tarpeiden täyttämisen suhteen.
"Voihan se tuntua ikävältä kun vastataan kysymykseen eikä sen mukaan mikä on JThaten mukaan kysymyksen olisi pitänyt olla."
Kieltämättä tuntuu ikävältä, kun JT-liikkeen virallinen tiedottaja valehtelee medialle, mutta onneksi nykyaikana jää helposti valheesta kiinni ja leinostelut löytyvät netistä vielä aikojenkin päästä niiden nähtäväksi, jotka haluavat selvittää totuuden Jehovan todistajien uskonnosta ja järjestöstä.
Leinosen vastaukset ovat erittäin vääristeleviä ja loiventavat karttamisopin aivan erilaiseksi kuin mitä se oikeasti on. Esimerkiksi kun hän sanoi "ilman muuta saa pitää yhteyttä läheisiinsä", niin ei se mikään "ilman muuta" sallittu asia ole, kun lähisukulaistenkin kanssa saa hoitaa vain välttämättömät käytännön asiat. Jos tällaisia asioita ei ole hoidettavana, yhteyttä ei saa pitää ollenkaan, sillä minkäänlaista sosiaalista kanssakäymistä (esim. kyläily, soittaminen kuulumisten vaihtamiseksi, yhteiset harrastukset) ei sallita. Se on kaukana siitä, että saisi "ilman muuta" pitää yhteyttä läheisiinsä, vaan yhteydenpito on voimakkaasti rajoitettua. Tämä Leinoselta "unohtui" mainita, vaikka Vt-seura itsekin opettaa:
"Valehtelu on väärän tiedon antamista jollekulle, jolla on oikeus tietää totuus. Siihen voi sisältyä se, että esittää asian väärässä valossa tai vääristelee sitä toisen harhaanjohtamiseksi, jättää kertomatta olennaisia tietoja toisen pettämiseksi tai liioittelee tosiasioita väärän vaikutelman antamiseksi." (wp16 nro 1 s. 4-5)
Ehkäpä on niin, että Leinosen mielestä mediaa (tässä tapauksessa YLE) seuraavilla ihmisillä ei ole oikeutta tietää totuutta karttamisesta, joten väärää tietoa saa antaa. Silloin herää tietysti kysymys, miksi ihmisillä ei olisi oikeutta tietää totuutta asiasta, jota järjestö kuitenkin jäseniltä vaatii ja pitää oikeana.
"Nykyaikana on oltava tarkkana lausuntojen antamisessa koska varsin usein vastauksista pyritään etsimään heikkouksia, joita käytetään disinformaation polttoaineena."
Ihan rehellisyys riittäisi, mutta se ei ole Leinoselle koskaan maistunut. Jos hän olisi halunnut olla rehellinen, hän olisi voinut sanoa esimerkiksi näin: "Samassa taloudessa asuvien kanssa yhteiselämä jatkuu melko normaalisti, mutta muussa tapauksessa yhteydenpito on hyvin rajoitettua". Siinä on asia jo aika hyvin tiivistettynä, yksityiskohtia voisi sitten tarvittaessa tarkentaa sikäli kun aikaa ja tilaa riittää. Ei se tuon vaikeampaa olisi, jos vain haluaisi olla rehellinen.
"Täysi-ikäinen ihminen on yksin oikeuskelpoinen yhteiskunnan jäsen. Hän ei enää virallisesti kuulu mihinkään perheeseen (ellei kyseessä ole erityinen holhoustilanne)"
Arvelinkin, että yrität saivarrella perheen määritelmällä, mutta Vartiotorni-seura itsekin laskee perheenjäseneksi myös sellaisen lähisukulaisen, joka ei asu samassa taloudessa. Esimerkiksi tämä ohje koskee nimenomaan sellaista tilannetta, missä ei asuta samassa taloudessa:
"Älä etsi tekosyitä, joiden nojalla voisit olla yhteydessä erotettuun perheenjäseneen esimerkiksi sähköpostitse" (w13 15/1 s. 12-16)
Vartiotorni siis tuomitsee itse itsensä, kun paheksuu pakottamista valitsemaan uskonnon ja perheen välillä, mutta tekee samaa itse. Järjestöllä on eri säännöt itselle ja muille, kahdet punnukset. Tarkoitus kai pyhittää keinot, kuten leinostelussakin.
Voidaan tietysti kysyä, miksi "totuudeksi" uskontoaan nimittävä porukka joutuu turvautumaan kaksiin punnuksiin ja väärän informaation antamiseen. Tämä voisi olla Leinoselle kiperä kysymys, mutta useimmille vastaus on itsestäänselvä: kyseessä ei ole totuus ollenkaan.
JT poimivat Raamatusta ne kohdat, mitkä konservatiivisia johtajia miellyttävät. He eivät kuitenkaan tiedä, että monet heidän asettamansa säännöt aiheuttavat vain yskimiskohtauksia.
Lahkolaiset ovat niitä, jotka poimivat Raamatun kohtia, että pääsevät ejsytämään ihmisiä pelastussanomasta eroon
JT:t tosiaan pystyvät perustelemaan oppinsa Raamatulla. Sen sijaan "pelastussanoman" sisältö perustuu ulkoraamatullisiin opinkappaleisiin mistä johtuen sitä kannattavat eivät edes osaa käyttää Raamattua johdonmukaisesti. Heillä on käytössä Raamatun suppea käyttöliittymä jonka asetuksilla on mahdoton yhdistää "pelastussanomaa" Raamattuun. Paikka-aineena käytetään eri nimisiä uskontunnustuksia ja dogmiviritelmiä joiden painoarvolla Raamatun teksti mankeloidaan. Raamatun käyttö on rajattu minimiin perinteiden ylläpitämiseksi.
Eksytys on jo tapahtunut kun ihminen uskoo "pelastussanomaan". JT:lla on antaa kartta ja kompassi (nyk. navigointilaite) jolla ihmisen on mahdollista päästä pois pimeästä metsästä Raamatun opastuksella, mutta pimeydessä vaeltavat luulevat olotilansa jo edustavan tiedollista huippua ja jatkavat sinnikästä törmäilyään.
Asian voi demonstroida helposti. Ota Raamattu käteesi ja tee sen pohjalta selkeä ja johdonmukainen esitys aiheesta "Raamatulla perusteltu pelastussanoma". Saatat tarvita ulkopuolista apua mikäli aiot pitäytyä metsäaiheisessa "pelastussanomassa" koska se ei perustu Raamattuun vaan 300-luvulla kehitettyyn ja ihmisiin pakolla syötettyyn ajatusmanipulaatioon. Nythän näitä opinkappaleita kutsutaan kauniisti perinteiksi eikä ketään tunnu kiinnostavan niiden valheelliset kytkennät Raamattuun. Metsä kutsuu kulkijaa.
1.Tim.5:8 "Mutta jos joku ei pidä huolta omaisistaan ja varsinkaan ei perhekuntalaisistaan, niin hän on kieltänyt uskon ja on uskotonta pahempi."
Anonyymi 2023-07-02 06:43:59
"JT:t tosiaan pystyvät"
Vartiotorni kirjoittaa: "karta itsenäistä ajattelua" - suora sitaatti sekä vartiotornin numero- ja sivutiedot Turusen kirjasta.
" perustelemaan oppinsa Raamatulla"
Mutta tuohan on järjenvastainen väite, koska opit vaihtelevat.
Esim. Jeesus on palannut maan päälle 1874 ja 1914, riipuen mistä vartiotornista katsot. Näkymättömänä molempi kerta.
Raamattu taas:
Matt. 24:30 Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella