Moni täällä puhuu kaukosuhteistaan jotka ovat kotimaassa, mutta, mutta…kuinka monella on rakas ulkomailla ja kaukana?
Itselläni mies on USA:ssa ja välillä tuntuu jotta hullux tulee jos ei miehestä ole pariin vuorokauteen mitään kuulunut.
Mieheni on siis jenkki ja tietty aikaero on ja se rajoittaa esim. messengerissä puhumista oli sitten ääniyhteys tai ei.
Toisinaan puhutaan tunti tolkulla ja sitten tulee päiviä ettei mitään kuule koko miehestä.
Sitten on näitä yliärsyttäviä juttuja…tulee linjalle ja 5min kuluttua pitääkin taas lähteä ja pyytää odottamaan 20min. Eikä tule takaisin vasta kuin tuntien päästä jos silloinkaan.
Eniten nyppii vielä se tieto, että mieheni jäi kiinni valehtelusta! Nyt en tahdo luottaa lainkaan mieheen ja siitähän se mojova sota syntyi. Ja sokerina pohjalla, hän on todella mustasukkaista tyyppiä enkä saisi ystäviäni tavata, ainakaan baarissa tms. Jos moista teen sen teen kertomatta hänelle, koska sitten hän valvoo sekä käy ”kuumana” jos en ole tullut ajoissa kotiin. Kaiken lisäksi olen lähdössä hänen luokseen ensi kuussa ja nyt kun on alkanut tämä ei kuulu herrasta vuorokauteen tai pariin mitään, niin ties vaikka ”unohtaisi” kentälle ihmettelemään kapsekkien kanssa.
Itselläni mies on USA:ssa ja välillä tuntuu jotta hullux tulee jos ei miehestä ole pariin vuorokauteen mitään kuulunut.
Mieheni on siis jenkki ja tietty aikaero on ja se rajoittaa esim. messengerissä puhumista oli sitten ääniyhteys tai ei.
Toisinaan puhutaan tunti tolkulla ja sitten tulee päiviä ettei mitään kuule koko miehestä.
Sitten on näitä yliärsyttäviä juttuja…tulee linjalle ja 5min kuluttua pitääkin taas lähteä ja pyytää odottamaan 20min. Eikä tule takaisin vasta kuin tuntien päästä jos silloinkaan.
Eniten nyppii vielä se tieto, että mieheni jäi kiinni valehtelusta! Nyt en tahdo luottaa lainkaan mieheen ja siitähän se mojova sota syntyi. Ja sokerina pohjalla, hän on todella mustasukkaista tyyppiä enkä saisi ystäviäni tavata, ainakaan baarissa tms. Jos moista teen sen teen kertomatta hänelle, koska sitten hän valvoo sekä käy ”kuumana” jos en ole tullut ajoissa kotiin. Kaiken lisäksi olen lähdössä hänen luokseen ensi kuussa ja nyt kun on alkanut tämä ei kuulu herrasta vuorokauteen tai pariin mitään, niin ties vaikka ”unohtaisi” kentälle ihmettelemään kapsekkien kanssa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Chill out, girl! :)
Vaikka välillä onkin yksinäistä ja saattaa epäillä toista ihmistä vaikka mistä, ei kannata stressata liikaa!
Mullakin mies ulkomailla (onneksi ei kuitenkaan valtameren toisella puolella!) ja yleensä tulee sellaisia päiviä ettei kuulu mitään hänestä. Tiedän kuitenkin varmasti että hän ajattelee minua ja ikävöi, joskus on vaa kiirellisiä tai laiskoja päiviä, jolloin ei yhteys välillämme toimi. Itse matkustan 1,5 viikon päästä hänen luokse, viime tapaamisesta (minun matkastani) on jo melkein 2 kuukautta. Heh, ei olleenkaan kuullosta pitkältä ajalta, mutta kaikki te, joiden rakas asuu kaukana, tiedätte, että yksikin päiväkin erossa tuntuu pahalta!
Mutta, mutta...
Toivotan sulle kaikkea parasta! Luota mieheesi jos hän sitä ansaitsee, äläke stressaa liikoja!
Joo...ehkä tässä kaipaisi vähän jääpaloja pipoon varsinkin kun itekin oon sellasta temperamentista sorttia ja aina ajattelemassa sitä pahinta mahdollista eikä mukamas muita vaihtoehtoja ole. Ehkä olisi aika oppia luottamaan eikä aina ajatella pahinta.
Oli jotenkin rauhottavaa kuulla, et jollain muullakin menee päivä tai pari ettei kuulu mitään ja kaiketi se on normaalia ettei aina jaksa/ehdi jonkun tietokoneen ääressä nököttää varsinkin jos on kiirettä.
Itselläni lähtöön on vielä vähän yli 3 viikkoa ja kateeksi oikein käy kun pääset puolta nopeammin kultasi luo!! Voi sua onnellista…
Kyllä se aika menee nopeasti ja kohta pääset kultasi syliin! :) Pidä vaan mielesi korkealla ja anna miehellekin aikaa hoitaa omia juttujansa, että teillä sitten riittäisi yhteistä aikaa kun olet siellä!
Kaikkea hyvää teille!
mies ja lopeta itkeminen noiden vitun Jenkkipellejen perään. Sieltähän tuut itkua vääntäen takasin ja huomaat miten taas kävi kun piti niiden muka huomaavaisten ulkomaalasten matkaan lähteä! Eläköön kossu, kalja ja sauna!
Kunnon Suomalaista en ole tavannut. Ainoastaan just tota kossua ryystäviä räkäposkella rällästäviä tapauksia tai sitten sellasia vellihousuja ettei edes mieheksi voi sanoa. En nyt yleistä, toki jossain varmasti on hyviä miehiä, mutta ei ole vastaan tullut kaupassa, yökerhossa, baarissa, heinäpellolla, kuntosalilla, torilla tai muuallakaan. Tasan ei käy onnenamuletit kun niitä jaellaan.
Jenkeistä ei ole juuri kokemuksia, tää nyt sattui vaan kohdalle.
Anna kun arvaan, tämä "kunnon jenkkisi" ei ole suinkaan wasp vaan puerto ricolainen, afro-amerikkalainen, meksikaani tms.?
No, mutta jos et kerran kunnon miestä Suomesta löytänyt niin ehkäpä kannattaisi katsoa peiliin? Jostain syystä et suomalaisia hyviä miehiä kiinnosta, ja veikkaan että syy tähän löytyy lähempää kuin uskotkaan. ;)
Mieheni on Englantilainen ja tällä hetkellä kotimaassaan saattamassa opintojaan loppuun. Puhumme päivittäin, tietenkin puhelimessa mahdollisuuksien ja rahatilanteen mukaan, ja käytämme messengeriä myös. Aikaeroa ei ole kuin 2 tuntia, se on vielä ihan kohtuuden rajoissa, toisin kuin sinulla.
Olemme seurustelleet useamman vuoden ajan, ja nyt vasta viime aikoina olemme kumpikin huomanneet olevamme mustasukkaisia! Välillä se on jopa ihan huvittavaa, mutta yöllä yksin kylmässä sängyssä maatessa ei todellakaan aina naurata. Tästä tilanteesta selviämme kyllä, usko ei lopu kummaltakaan, mutta monta turhaa kinaa se kyllä saa aikaan ja mieluummin tietenkin viettäisimme yhteisen ajan muissa merkeissä kuin kinastelemalla. No, kyllä se siitä!
Kaikkea hyvää toivon teille, ja muista että asiat järjestyvät aina! Sinun täytyy vain tehdä niinkuin sydämesi sanoo.
Et löytänyt "kunnon miestä" Suomesta, mutta tyydyit jenkkiin joka valehtelee, on mustasukkainen, ei päästä sinua baariin ja jättää sinut roikkumaan langoille tuntikausiksi.
Anteeksi nyt vaan, mutta kuulostaa aika lapselliselta tapaukselta... No, suomalaiset naiset on aika sokeita ulkkismiesten suhteen, minkäs sille teet.
Minkä sille voi kun ei kohdalle ole osunut kunnollista ja jos on osunut, niin eiköhän järjestäin jokainen ole ollut varattu :( Enkä halua kenenkään suhdetta lähteä rikkomaan.
Lapselliseltahan tuo kieltämättä kuullostaa vaikka ikää miehellä on 43!! Sokea ehkä olen tai sitten en. Miehessä on sellaisia piirteitä noiden vähempi ihanien lisäksi jotka ovat taas asioita joita arvostan ja luonne muutoin on sitten juuri sellainen mikä ns. kolahtaa. Vaan noi jutut on aikas rassaavia mitä tekee, kerran on valehdellut ja jäi siitä oitis kiinni kun meni puhumaan ristiin.
Kuinka paljon sinulla on sitten ikää? Ja on noita luonnevikaisia Suomessakin, turha niitä on lähteä ameriikasta asti hakemaan... Pari tuollaista yli-ikäistä jenkkipoikakaveria olen Suomessa nähnyt, ja voin sanoa etteivät he tyttöystävänsä lisäksi ole juuri ystäviä saaneet. Vaikuttavat vähän hemmotelluilta ja pitävät finskejä jonkinlaisina itäblokin kansana. (ja huom. koska kyseessä on ulkkis, voit olla varma siitä että vaikka itse et halua kenenkään suhdetta rikkoa, Suomesta löytyy kasapäin naisia joilla ei moisia estoja ole).
Kilsamittarissa 38. Se on kyllä aivan totta, että noita pönttövikasia piisaa Suomessa, ihan niinkuin joka maassa. Tämä tapaus ei ole Suomessa käynyt koskaan vaan USA:n kamaralla on nenäkkäin ensikertaa tavattu. Ystäviä sillä on, tietty siellä.
Joo, se on huomattu, että noita naisia piisaa jotka eivät anna arvoa tai kunnioitusta toisten parisuhuteelle. Sekaan vaan jos siltä tuntuu, piu-paut vaimolle ja lapsille (jos niitä on).
Me ollaan oltu jopa 2 viikkoo pitämättä yhteyttä toisiimme eikä ongelmia ole syntynyt. Maksaa nimittäin puhelut sen verran ettei aina ole varaa soitella. Onneks on tekstiviesti, kirje ja sähköposti. Vielä muutama vuosi ja tavataan.