Onko hellyydenpuute se joka ajaa ihmiset parisuhteista toisen syliin? Vai seksin puute? Vai mikä?
Onko pettämisestä tullut liian tavallista ja moraali löystynyt?
Onko pettämisestä tullut liian tavallista ja moraali löystynyt?
Hellyydenpuute ajaa toisen syliin?
Vaalee, ei viilee
61037
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
syitä on monia,kuten meitä ihmisiä.Ensimmäisenä mieleen tulee kasvatus,että millaiset olot kotona on ollut lapsena ja mikä malli sieltä on saatu.Onko vanhempien liitto ollut ehjä myös silloin kun on oltu myrskyn silmässä,eli vaikeuksissa.Hyvänä kakkosena on oma moraali ja mitä itse haluaa olla;oman navan tuijottaja vai ajatella lähes aina toista ennen itseään?Jos näin jokainen tekisi(itseään kuitenkaan ihan kokonaan unohtamatta)olisi maailma paljon parempi paikka elää.Jotkut ovat näitä vapaamielisiä,"elävät hetkessä".En huolisi ikinä moista kumppaniksi,vaikka en tiukkapipo olekaan.Itseasiassa tuo kuvaa aika paljon ihmisen ajtusmaailmaa,jos hänen tavaramerkkinsä on em.lausahdus.Minulla ei ole omakohtaisia kokemuksia pettämisestä mutta muistan vieläkin muutaman vuoden takaisen asian joka TODELLA särki hyvän ystäväni maailman.Siksi en voisi ikinä pettää miestäni vaikka meilläkin on ollut tämän hellyysasian kanssa ongelmia.Uskon ettei miehenikään voisi pettää minua koska hänkin näki tuon tapauksen.(Vaikkei koskaan saa sanoa:Ei koskaan.)Yleensäkin ihmiset vaihtaa kumppania nykyään kuin sukkia,entinen veke ja uutta putken vaan ja taas kun ongelmia tulee niin eikun vaihtoon.Sitten märistään onnettomina ja olo on "tyhjä".Minusta on todella turvallista ajatella että olisin mieheni kanssa vielä vanhana kääpänä.Minä todella tarkoitin niitä sanoja mitä alttarilla sanoin,edelleen.Takana pian 6 vuotta yhteiseloa.Ja totisesti heikompi suhde olisi jo kaatunut,on sen verran karikkoija jo ollut ja niistä on selvitty.Mutta hyvin pitkälle uskon meidän suhteessa säilyneen uskollisuuden sen takia että meillä on molemmilla vanhemmilla"puhdas"liitto.Sanotaanhan aina että "Ei se omena kauas puusta.." :o)
mä olen ainakin niin h*lvetin huomionkipeä, että jos sitä ei suhteessa ole niin kyllä mä saan sitä muualtakin... ja aika helposti...
pari kertaa kun onnistuu kumppania pettämään niin se suhde alkaaa maistua jo niiiiiin puulta, että on pakko heittäytyä kokonaan sinkuksi...
nyt mä yritän taas tosissani uudessa suhteessa... eikä muuten ole helppoa. kohta on jo vuosi kulunut.
mä olen tylysti torjunut kaikki mua lähestyvät miehet ja kertonu niille, että seurustelen. (eiks se niin pidä tehdäkin?) ja vain yhden ainoa kerran erehdyin pussaamaan toista poikaa, seitsemän promillen humalassa... (oltiin oltu yhdessä vasta alle 2 viikkoo...) mutta huomasin virheen ja juoksin karkuun... (hyvä minä!)
baareissa käyn enää vain miehen seurassa...
olen yrittänyt opetella kerjäämään huomiota mun mieheltä painautumalla sen kainaloon tai sitten itsesäälikohtauksella... (mulla on ihan oikeesti huono itsetunto, tuntuu, että olisin pohjasakkaa vaikka ei ikinä oo tarvinnu baarista yksin kotiin tulla, jos sellaista tarvetta on ollu...)
millä te siskot saatte miehenne osoittamaan riittävästi huomiota? teen ruokaa, siivoan, pyykkään jne... mutta silti ei riittävästi irtoa. mä en edes muista koska se olis viimeeks sanonu mua kauniiks tai edes rakastavansa mua...
AUTTAKAA !!!
mitä tohon toiseen kirjoittajaan tulee niin olen alkoholisti-avioeroperheestä mutta ei se mun vika ole...
Älä pieni tee niin paljon sen miehes eteen, koska ei se välttämättä tajua että haluat hellyyttä vastineeks. Kun ei ne miehet oo ajatusten lukijoita... Niin anna ihmeessä senkin tehdä hommia kuten pyykkäystä, kun nyt ei välttämättä oo kyse siitä ettei välitä kun sä teet, vaan varmaan vaan ajattelee että kyllä sä kysyisit jos tarvisit apua... Koita sen kanssa puhua hienovaraisesti miten kivalta susta tuntuu kun sat siltä huomiota ja hellyyttä niin kyllä sen luulis tajuuvan... Ja muista, ettet sä luultavasti sen uuden valloituksen kanssa sen onnellisemmaks tuu vain sen vuoks että se on erilainen kuin nykyises...
sua siitä syyttää,millaset kotiolot on ollut.Mutta valitettavan monessa suhteessa on lähtijä osapuolena se,jolla kotona on annettu se malli,että kun kyllästytään,ni heti vaihtoon.Avio/avoero alkoholiongelmien ja väkivallan takiahan on itsestäänselvää,ainakin mulle.
Miehet ei tosiaan ole ajatustenlukijoita joten heille pitää yleensä puhua kohtalaisen suoraan jos jotain haluaa uppoavan. :0)
kyllä se voi olla ihan tottakin...
ei mulla oo hajuakaan millainen on hyvä parisuhde tai onnellinen perhe...
enkä mä tiedä miten esim. äidin tai vaimon pitää käyttäytyä...
mä rakastan mun sisaruksia yli kaiken ja vedän heti meloonit nenään, jos joku niitä arvostelee... ja mä oon tottunu niistä huolehtimaan.. tähän kaatus mun ensimmäinen suhde. kundia kävi vituttamaan, kun lainasin kuulemma veikalle liikaa rahaa, kun se oli intissä... tottakai mä lainasin, kun itse olin silloin hyväpalkkaisessa hommassa... mähän en v*ttuilua kuuntele...
toinen ja kolmas suhde kolisi siinä, kun innostuin vähän liikaa pettämään kundeja... no, kun en jaksanu sitä niille kertoa niin päätin lähteä kävelemään... helppo ja yksinkertainen ratkaisu... mun osalta...
nyt oon päättäny yrittää ihan tosissani... (kaikkea se rakkaus teettää...) mutta oon vaan tottunu paapomaan ihmisiä liikaa... johtunee ehkä siitä, kun mutsi lähti kävelemään ennenkun mä pääsin edes ripille... ja vanhinpana piti "kotia" hoitaa...
Rakkauttahan siinä haetaan, hyväksymistä.
Jos joku ei usko että sinä rakastat häntä sellaisena kuin hän on tai ei usko että häntä voi joku oikeasti rakastaa sellaisena kuin on oli kyseessä kuka tahansa tai joutuu muuten epäilemään rakkautta/luottamusta niin sitä haetaan muualta.
Kannattaakin tehdä selväksi että kumppaninne voi luottaa että pidätte hänestä juuri sellaisena kuin hän on ja että hän on riittävä sinulle. Luottamus pitää ansaita.
Aurinkoista kevättä.