En usko että ikinä tätä näet tai itseäsi tunnistat, mikä onkin tämän pääpointti.
Sinun kanssa tiiviisti yhdessä viettämäni pari viikkoa olivat aivan liian lyhyt aika meille. En tiedä mitä olisi voinut tapahtua jollei aika olisi loppunut, tai meidän lyhyt sananvaihtomme olisi jäänyt tapahtumatta.
Se keskustelu, kysyit että olinko tosissani sanonut ystävällemme että halusin läheisyyttä kanssasi, se meni niin päin helvettiä että tahtoisin korjata sen, en vain uskalla tehdä sitä aloitetta. En tiedä miten ystävämme sinulle siitä mainitsi, mutta en todellakaan usko että se "minun haluni" meni siten, kuinka luulet sen menneen.
En ikinä sanonut hänelle suoraan että halusin, mutta hän kysyi ja vastasin kiertäen että en olisi vastustellut jos tilanne olisi päätynyt siihen että olemme lähekkäin.
Mutta todellisuudessa, mietin että olivatko ne viikot kanssani sinulle vain ajantappoa? Enkö oikeasti merkinnyt muuta kuin paikan jossa viettää aikaa, henkilön jolle voi puhua rehellisesti käyttäen slurreja tulematta tuomituksi, paikkaa jossa voi aina syödä nälän tullessa, leffoja, yhteistä paskaa huumoria ja keskusteluja elämästä ja kuolemasta?
Tunnelma luonani oli nimittäin aina sellainen, että sain käsityksen että sinäkin voisit tuntea jotain minua kohtaan, tai että tunteita olisi kehittymässä(molemmilla, en ole varma mitä sinua kohtaan tunnen).
Ainut asia, mitä oikeasti sinulle haluaisin sanoa on Anteeksi.
Anteeksi jos yöllinen 'viimeinen' keskustelumme ahdisti tai sai pahan olon. Anteeksi jos vaikutin odottavan jotain "suurempaa". Anteeksi kun pilasin välimme todennäköisesti loppuiäksi.
Mutta kaipaisin selitystä, jonkinlaisia perusteluita miksei sinusta ole kuulunut
yhtään mitään niiden viikkojen jälkeen. Lähdit melkein heti keskustelumme jälkeen, ja enää et ole kasvokkain sattunut. Miksi?
Sinun kanssa tiiviisti yhdessä viettämäni pari viikkoa olivat aivan liian lyhyt aika meille. En tiedä mitä olisi voinut tapahtua jollei aika olisi loppunut, tai meidän lyhyt sananvaihtomme olisi jäänyt tapahtumatta.
Se keskustelu, kysyit että olinko tosissani sanonut ystävällemme että halusin läheisyyttä kanssasi, se meni niin päin helvettiä että tahtoisin korjata sen, en vain uskalla tehdä sitä aloitetta. En tiedä miten ystävämme sinulle siitä mainitsi, mutta en todellakaan usko että se "minun haluni" meni siten, kuinka luulet sen menneen.
En ikinä sanonut hänelle suoraan että halusin, mutta hän kysyi ja vastasin kiertäen että en olisi vastustellut jos tilanne olisi päätynyt siihen että olemme lähekkäin.
Mutta todellisuudessa, mietin että olivatko ne viikot kanssani sinulle vain ajantappoa? Enkö oikeasti merkinnyt muuta kuin paikan jossa viettää aikaa, henkilön jolle voi puhua rehellisesti käyttäen slurreja tulematta tuomituksi, paikkaa jossa voi aina syödä nälän tullessa, leffoja, yhteistä paskaa huumoria ja keskusteluja elämästä ja kuolemasta?
Tunnelma luonani oli nimittäin aina sellainen, että sain käsityksen että sinäkin voisit tuntea jotain minua kohtaan, tai että tunteita olisi kehittymässä(molemmilla, en ole varma mitä sinua kohtaan tunnen).
Ainut asia, mitä oikeasti sinulle haluaisin sanoa on Anteeksi.
Anteeksi jos yöllinen 'viimeinen' keskustelumme ahdisti tai sai pahan olon. Anteeksi jos vaikutin odottavan jotain "suurempaa". Anteeksi kun pilasin välimme todennäköisesti loppuiäksi.
Mutta kaipaisin selitystä, jonkinlaisia perusteluita miksei sinusta ole kuulunut
yhtään mitään niiden viikkojen jälkeen. Lähdit melkein heti keskustelumme jälkeen, ja enää et ole kasvokkain sattunut. Miksi?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.