https://www.is.fi/digitoday/esports/art-2000009694070.html
"Oululaisen Jaken, 31, peliongelma kasvoi jättimäisiin mittasuhteisiin – näkee nyt, että yksi asia voi lykätä avun hakemista
Peliongelmaan apua hakevien keski-ikä on lähes 30 vuotta, selviää Restart-hankkeen loppuraportista. Ajatus siitä, että pelit olisi pakko lopettaa kokonaan, voi lykätä avun hakemista.
Vaikea masennus ja puutteelliset elämäntaidot johtivat siihen, että Sevanderin elämä pyöri 15-vuotiaasta asti tietokonepelaamisen ympärillä. Arki ei onnistunut yksin asuessaan lainkaan, ja läheisten muodostama tukiverkko oli olematon.
Kymmenen vuoden jälkeen hän tajusi, että elämä ei yksinkertaisesti etene, jos hän ei lopeta tai vähennä pelaamista huomattavasti.
Pelaamiseen kuluvan ajan lisäksi ongelmallisena koettiin pelaamisen vaikutukset ihmissuhteisiin ja työhön tai opiskeluun. Yli puolet hakijoista oli parisuhteessa. Hakijoita oli sekä työelämässä (38 %), opiskelijoina (35 %) että työelämän ulkopuolella (23 %).
Ongelmallisimmat pelit olivat League of Legends, World of Warcraft, Counter-Strike: Global Offensive, Call of Duty -pelisarja ja Dota 2.
Sevander arvioi pelanneensa elämänsä aikana noin 30 000 tuntia. Se tekee päivissä 1250 päivää ja vuosissa kolme ja puoli vuotta. Sevander kertoo, että peliongelmaisten peliongelma ei kuitenkaan lähde peleistä itsestään, vaan taustalla on usein muuta.
Nykyään Sevander pystyy pelaamaan asettamiensa terveellisten rajojen puitteissa: pelaaminen ei saa tulla velvoitteiden tielle, iltakahdeksan jälkeen ei enää pelata, ja niin sanottuja loputtomia pelejä ei pelata. Pelin täytyy myös tuottaa iloa. Jos peli tympäisee, hän lopettaa saman tien."
Milloin olette kuulleet, että työn tekemistä pidettäisiin riippuvutena, vaikka ihminen viettää aikaa työn parissa 07-16 ja oikeastaan 06-17 välisen ajan, koska aikaa menee myös töihin valmistautumiseen ja työmatkoihin eli 11 tuntia päivässä kuluu työhön ja päälle vielä ylityöt.
Ei koskaan puhuta työriippuvuudesta, vaikka joku uurastaa työelämässä 18-70 vuotiaaksi saakka, vaan puheissa yleensä aina vaan kehutaan sitä enemmän, mitä enemmän on ihminen töitä tehnyt, että siinä oli työn sankari ym. pläää, pläää, pläää...
Eipä tv ohjelmien ja elokuvien katselua lukitella riippuvuudeksi, vaikka katoisi monta tuntia elokuvia.
Ihminen on passiivinen katsoessaan tv ohjelmia tai elokuvia toisin, kuin pelatessa, jolloin ihminen on aktiivinen ja ratkooo ongelmia pelissä.
Monnesti työkin on passiivista saman työtehtävän toistoa tunnista toiseen, päivsät toiseen ja vuodesta toiseen.
Monet demntikot ja muistisairaat eivät ole koskaan pelaneet, vaan tehneet pitkän työelämän ja vapaa ajallaan katsoneet pasiivisesti tv ohjelmia.
Meikäläinen yleensä aloittaa pelaamaan joskus klo 17 jälkeen ja pelaan sinne 23-24 saakka.
Välissä voi olla taukoja ,mutta vähemmän pelaan, kuin mitä suurin osa ihmisistä on joka päivä töissä, jota ei edes riippuvuudeksi katsota tuota työntekoa.
"Oululaisen Jaken, 31, peliongelma kasvoi jättimäisiin mittasuhteisiin – näkee nyt, että yksi asia voi lykätä avun hakemista
Peliongelmaan apua hakevien keski-ikä on lähes 30 vuotta, selviää Restart-hankkeen loppuraportista. Ajatus siitä, että pelit olisi pakko lopettaa kokonaan, voi lykätä avun hakemista.
Vaikea masennus ja puutteelliset elämäntaidot johtivat siihen, että Sevanderin elämä pyöri 15-vuotiaasta asti tietokonepelaamisen ympärillä. Arki ei onnistunut yksin asuessaan lainkaan, ja läheisten muodostama tukiverkko oli olematon.
Kymmenen vuoden jälkeen hän tajusi, että elämä ei yksinkertaisesti etene, jos hän ei lopeta tai vähennä pelaamista huomattavasti.
Pelaamiseen kuluvan ajan lisäksi ongelmallisena koettiin pelaamisen vaikutukset ihmissuhteisiin ja työhön tai opiskeluun. Yli puolet hakijoista oli parisuhteessa. Hakijoita oli sekä työelämässä (38 %), opiskelijoina (35 %) että työelämän ulkopuolella (23 %).
Ongelmallisimmat pelit olivat League of Legends, World of Warcraft, Counter-Strike: Global Offensive, Call of Duty -pelisarja ja Dota 2.
Sevander arvioi pelanneensa elämänsä aikana noin 30 000 tuntia. Se tekee päivissä 1250 päivää ja vuosissa kolme ja puoli vuotta. Sevander kertoo, että peliongelmaisten peliongelma ei kuitenkaan lähde peleistä itsestään, vaan taustalla on usein muuta.
Nykyään Sevander pystyy pelaamaan asettamiensa terveellisten rajojen puitteissa: pelaaminen ei saa tulla velvoitteiden tielle, iltakahdeksan jälkeen ei enää pelata, ja niin sanottuja loputtomia pelejä ei pelata. Pelin täytyy myös tuottaa iloa. Jos peli tympäisee, hän lopettaa saman tien."
Milloin olette kuulleet, että työn tekemistä pidettäisiin riippuvutena, vaikka ihminen viettää aikaa työn parissa 07-16 ja oikeastaan 06-17 välisen ajan, koska aikaa menee myös töihin valmistautumiseen ja työmatkoihin eli 11 tuntia päivässä kuluu työhön ja päälle vielä ylityöt.
Ei koskaan puhuta työriippuvuudesta, vaikka joku uurastaa työelämässä 18-70 vuotiaaksi saakka, vaan puheissa yleensä aina vaan kehutaan sitä enemmän, mitä enemmän on ihminen töitä tehnyt, että siinä oli työn sankari ym. pläää, pläää, pläää...
Eipä tv ohjelmien ja elokuvien katselua lukitella riippuvuudeksi, vaikka katoisi monta tuntia elokuvia.
Ihminen on passiivinen katsoessaan tv ohjelmia tai elokuvia toisin, kuin pelatessa, jolloin ihminen on aktiivinen ja ratkooo ongelmia pelissä.
Monnesti työkin on passiivista saman työtehtävän toistoa tunnista toiseen, päivsät toiseen ja vuodesta toiseen.
Monet demntikot ja muistisairaat eivät ole koskaan pelaneet, vaan tehneet pitkän työelämän ja vapaa ajallaan katsoneet pasiivisesti tv ohjelmia.
Meikäläinen yleensä aloittaa pelaamaan joskus klo 17 jälkeen ja pelaan sinne 23-24 saakka.
Välissä voi olla taukoja ,mutta vähemmän pelaan, kuin mitä suurin osa ihmisistä on joka päivä töissä, jota ei edes riippuvuudeksi katsota tuota työntekoa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tätäkään ongelmaa ei olisi jos naiset hyväksyisivät seksikumppaneikseen kilttejä, kunnollisia ja pulskia gamerpoikia eivätkä pelkästään niitä koulukiusaavia lätkää pelaavia chad alfoja. Seksitön elämä ajaa miehen syrjäytymään videopelien pariin, sillä mitään muutakaan ei voi tehdä.
"Milloin olette kuulleet, että työn tekemistä pidettäisiin riippuvutena, "
Onhan sitä kuultu. Se on sitä luultavasti silloin, jos ihminen tekee älyttömän määrän työtä, josta ei kuitenkaan nauti. Suurikaan määrä työtä ei ole riippuvuus, jos nauttii itse työstä eikä pelkästään sen johdannaisista tai sen välinearvosta.
Voidaan tietysti kysyä, että miten työ määritellään. Lähtisin jotenkin siitä suunnasta, että ihmisillä on tarpeita, joiden tyydyttäminen edellyttää työn tekemistä. Vaihdantataloudessa homma on eriytynyt niin, että yksilö työnään enimmäkseen täyttää muiden ihmisten tarpeita.
Erityisesti pitkään työelämässä olleet, joille eläkeaika on häämöttämässä, niin soi, voi, voivottavat, että miten sitä eläkeellä pärjää, kun en ilman työntekoa pysty elämään, hirveä vouotus, että aika läy pitkäksi, kun ei ole tekemistä ja tekemisellä tarkoittavat työn tekoa.
Työnarkomaaneistahan puhutaan paljon. Kuten pelaamisen vaikutukset ihmissuhteisiin ja työhön tai opiskeluun myös liiallisella työnteolla on samoja haittoja. Nuoret miehet eivät pariudukaan, koska eivät tee muuta kuin pelaavat ja katselevat nettipornoa. Kolme-nelikymppisinä ovat ihan pihalla kaikesta sosiaalisuudesta, yhteiskunnan elättejä pahimmillaan.
Sinulla on pelaaminen on lähtenyt lapasesta, määrään pelilomaa. Vähintään kuukausi jokaista klo 17-23 pelivuotta kohden.
Kumma, kun yhtä asiaa ei oleta ollenkaan esille pelaamisen yhteydessä.
Ajatelkaa nyt, kun on kalastajia syytetty siitä, että he aiheuttavat kaloille kipua ja rääkkäävät kaloja, kun kalastavat tai metsästäjät aiheutavat tuskaa ja kipua metsästys eläimille.
Kalstus- ja metsästys pelejä pelaavat eivät aiheuta kaloille kipua, eikä eläimille kipua, kun pelaavat kalastus ja metsästys pelejä.
Eivät myöskään aiheuta päästöjä matkustaessaan kalastus- ja metsästys paikoille.
Sitten autopelit ja kilpapelit.
Onhan se nyt paljon parempi, että peleissä ajetaan autolla, ei synny päästöjä, kuten ,jos ajettaisiin oikeilla autoilla, eikä myöskään kukaan loukkaannu tai kuole, jos pelaaja autollaan törmäilee.
Sitten ampumis ja sotapelit.
Onhan se nyt paljon parempi, että soditaan peleissä ja ammutaan toisia pelisssä, kuin, että lähdettäisiin oikeasti ihmsiä ampumaan.
Peleissä voi purkaa agressiota ja tehdä kaikkea, mitä oikeassa elämässä ei saa ja joka aiheuttaisi oikeassa elämässä kärsimystä ja kuolemaa.
Tuo siis sanoo pelanneensa 1250 päivää. Minä pelasin varmaan 3500 päivää. Tein minä muutakin kuten urheilin mutta kyllä pelasin päivittäin 8 vuoden aikana.
No eipä tuossa kerrottu paljonko nuori mies pelasi päivässä. Jos ajatellaan että 15-vuotiaasta 30-vuotiaaksi, niin pelaamista kertyi 5,5 tuntia joka ikinen päivä. En näe että se on kovin ihmeellinen ongelma. 8 tunnin päivittäisellä pelaamisella kertyisi tuolla matematiikalla noin kymmenen vuotta. Jos poistetaan viikonloput, niin lopputulos olisi se, että Jake pelasi noin 8 tuntia ma-pe viidentoista vuoden ajan. Mutta koska Jake teki sen ilman että kukaan maksoi siitä palkkaa, voidaan todeta että Jakella oli ongelma.
Mut jos jotain tekee ilman palkkaa ja vielä nautti tekemisestä, niin ei se ole silloin ongelma.
Jos joku peli tympii, niin silloin lopetetaan pelaaminen, kun peli ei tuota iloa ja nautintoa.
Paljon enenmmän nautintoa saan autopeleistä, kuin oikealla autolla ajamisesta.
Oikealla autolla ajo aiheuttaa syyllisyyden tunteen auton päästöjen takia ja polttoainekin maksaa, ettei ole edes varaa autolilla.
Enkä saa mitään nautintoa autolla ajosta, vaan olen autolla ajon jälkeen väsynyt ja raskas olo.
Autopelissä sensijaan virkistyn ja tunnen eläväni ja nuortuvani täyttyvän elämän virtaeliksiirillä ja autopelissä voisin ajaa vaikka koko päivän väsymättä, mutta oikealla autolla olen 100km ajon jälkeen väsynyt, vaikka puolivälissä on muutaman tunnin tauko.
On se ongelma, jos Jake ei duunia (fyrkkaa itelleen), vaan pelaa sen ajan. Jos Jake olis fiksu, Jake hoitais pelaamisesta itelleen duunin ja sais liksaa niistä 8 tunnista. Ja jos sitten vielä huvittais, vois pelaa toiset 8 tuntia omaksi ilokseen.