Eräs asia minua ihmetyttää todella... Minulla ja eräällä miehellä oli suhde vuoden verran. Ei seurustelusuhde varsinaisesti. Näimme kerran/kaksi viikkoon, olimme yhteyksissä viesteillä/puheluilla paljonkin. Monesti "lopetimme" tuon "on/off"-suhteen mutta aina vain "palasimme". Välillä riitelimme todella oikein tosissamme mutta aina sitten kuitenkin sovimme. Välillä oli viikkoja ettei välillämme ollut mitään sellaista juttua, ainoastaan juttelimme tms. Olimme hyvin mustasukkaisia toisistamme (vaikkei hän sitä myöntänytkään!!!)...
Yhdessä vaiheessa "suhteemme" muuttui siihen ettei hän kehdannut enää olla seurassani (korkeintaan vaihtaa muutaman sanan) jos hänen eräät kaverit oli lähellämme. Hänen kaverinsa ovat haukkuneet ulkonäköäni, ruma läski kun olen...
Muutama kuukausi sitten kaikki loppui(?) kun loukkasin häntä todella pahasti haukkumalla häntä ja syyttelemällä häntä, huusin ja haukuin, ja lopulta itkin... Kaikki "paineet" vain purkautuivat kerralla... Olin vain kyllästynyt olemaan hänelle nainen jota hän piilotteli. Mikäpä voisi loukata enempää!!!!
Olen yrittänyt hänen kanssa päästä juttelemaan asioista, ja siitä mikä minua loukkasi, ehkä hän ymmärtäisi siten minunkin käytöstäni.
En ole nyt aikoihin ollut hänen kanssaan kunnon väleissä... välillä ehkä parisen sanaa vaihtanut (ja välillä tuntuu että pikku hiljaa asiamme olisi ok), mutta aina kun asiani kääntyvät siihen "riitaan" tai siihen että pyydän häntä että voisimme edes keskustella asioista että voisimme elää sovussa, hän alkaa huutamaan että hänellä ei ole muita tunteita minua kohtaan kuinka suuri viha ja inho, ja kuinka minun pitäisi lopettaa hänen ahdistelunsa. En edes hae hänestää enää mitää sellaista vaan päällimmäisenä painaa mieltä riita. Tahdon pyytää anteeksi ja kertoa itse tunteistani.
En ymmärrä hänen käytöstään...
Voiko ihmistä vihata ellei ole tunteita häntä kohtaan sisimmässä?
Jos toinen ihminen olisi vain "hällä väliä" niin tuntisiko häntä kohtaan edes vihaa?
Itsekin välillä tunnen aivan mieletöntä vihaa häntä kohtaan mutta silti välitän...
Miksi hän ei halua keskustella kanssani asioita selviksi? Miksi pitää esittää ettemme tuntisi toisiamme?
Miksi hän ei halua puhua suhteestamme kenellekään... hän kertoo kaikille niin vähän kuin pystyy. Täysin tuntemattomille puhuu kuin "meitä" ei koskaan olisi ollutkaan ja ettei hän edes tuntisi minua. Kavereilleni/tuttavilleni hän hermostuu, jos he kyselevät väleistämme ja riidasta...
Yhdessä vaiheessa "suhteemme" muuttui siihen ettei hän kehdannut enää olla seurassani (korkeintaan vaihtaa muutaman sanan) jos hänen eräät kaverit oli lähellämme. Hänen kaverinsa ovat haukkuneet ulkonäköäni, ruma läski kun olen...
Muutama kuukausi sitten kaikki loppui(?) kun loukkasin häntä todella pahasti haukkumalla häntä ja syyttelemällä häntä, huusin ja haukuin, ja lopulta itkin... Kaikki "paineet" vain purkautuivat kerralla... Olin vain kyllästynyt olemaan hänelle nainen jota hän piilotteli. Mikäpä voisi loukata enempää!!!!
Olen yrittänyt hänen kanssa päästä juttelemaan asioista, ja siitä mikä minua loukkasi, ehkä hän ymmärtäisi siten minunkin käytöstäni.
En ole nyt aikoihin ollut hänen kanssaan kunnon väleissä... välillä ehkä parisen sanaa vaihtanut (ja välillä tuntuu että pikku hiljaa asiamme olisi ok), mutta aina kun asiani kääntyvät siihen "riitaan" tai siihen että pyydän häntä että voisimme edes keskustella asioista että voisimme elää sovussa, hän alkaa huutamaan että hänellä ei ole muita tunteita minua kohtaan kuinka suuri viha ja inho, ja kuinka minun pitäisi lopettaa hänen ahdistelunsa. En edes hae hänestää enää mitää sellaista vaan päällimmäisenä painaa mieltä riita. Tahdon pyytää anteeksi ja kertoa itse tunteistani.
En ymmärrä hänen käytöstään...
Voiko ihmistä vihata ellei ole tunteita häntä kohtaan sisimmässä?
Jos toinen ihminen olisi vain "hällä väliä" niin tuntisiko häntä kohtaan edes vihaa?
Itsekin välillä tunnen aivan mieletöntä vihaa häntä kohtaan mutta silti välitän...
Miksi hän ei halua keskustella kanssani asioita selviksi? Miksi pitää esittää ettemme tuntisi toisiamme?
Miksi hän ei halua puhua suhteestamme kenellekään... hän kertoo kaikille niin vähän kuin pystyy. Täysin tuntemattomille puhuu kuin "meitä" ei koskaan olisi ollutkaan ja ettei hän edes tuntisi minua. Kavereilleni/tuttavilleni hän hermostuu, jos he kyselevät väleistämme ja riidasta...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Voimakkaat tunteet kuten viha, katkeruus ja suurimpana tietenkin rakkaus ovat merkkejä välittämisestä!
Näin on joku minua viisaampi joskus sanonut..
Olen tuon kuullut itsekin mutta, pitääkö tuo sitten paikkaansa...
Loppuuko tuo viha sitten ikinä ellemme puhu asioista? Vai jatkuuko ja yltyykö se loputtomiin tätä menoa?
Luulen että puhuminen laannuttaisi vihan tunteita, eri asia tietenkin on se että rakastaisiko/välittäisikö hän silti.
niin pitkälle, että on helpompi olla selvittämättä asioita ja luopua kokonaan liian ahdistavasta ihmissuhteesta. Voi olla parempi vaan haudata tunteet ja kysymykset ja yrittää unohtaa sellainen tyyppi, jonka kanssa asiat ovat liian hankalia. Kyllä siitä toipuu ja voi aloittaa jotain uutta jonkun sopivamman ihmisen kanssa.
mutta kun samanlainen tilanne on edessä jonkun toisen kanssa tulevaisuudessa, koska ei ole käsitellyt niitä asoita ja tunteita.
Vaikka se suhde ei tulisi toimimaan, oman itsensä ja elämänsä kannalta olisi hyvä käsitellä ja sitten jatkaa matkaa eteenpäin. Näkee selkeämmin mikä mättää.
...nyt sitten todella se epätoivoinen takiainen?
Tuntuu etten saa vaan rauhaa enkä pääse yli ellen saa puhua asioita. Olen tästä jauhanut kavereilleni, kaikille... mutta haluaisin hänelle itselleen puhua tästä!:( Tuntuu kuin olisin jumissa tämän asian kanssa... en vain pääse eteen päin ennen kuin kerron hänelle.
Muhun sattuu se että hän loukkasi, niin myös se että olen itse loukannut häntä :(
Nykyään häneen törmään korkeintaan humalassa baarissa, eikä se mielestäni ole paras paikka/aika tuollaisesta keskusteluun...
Miksi hän yleensäkin kieltää edes tuntevansa minua?
Jos hän vihaa ja inhoaa minua niin miksi hän ei sano minusta yhtäkään pahaa sanaa kenellekään?
kuulostaa siltä, että et koe vihaa häntä kohtaan ihmisenä, vaan hänen tekojaan kohtaan. Ja ihmekös tuo, kun mies on noin ikävästi käyttäytynyt.
En osaa sanoa miksi mies käyttäytyy noin, mutta ei ole kutienkaan sanonut pahaa sanaa sinusta. Ehkä hän on itsekin epävarma tunteistaan, tai ehkä hän kunnioittaa kavereidensa mielipiteitä niin paljon, ettei kehtaa tunnustaa välittävänsä sinusta. Oli miten oli, et pysty pakottamaan häntä puhumaan asioista, jos hän itse ei halua. Miten olisi vaikka kirjeen tai sähköpostin kirjoittaminen? Saisit sillä purettua tunteesi, ja pääsisit jatkamaan elämääsi.
Hän on ihmisenä aivan loistava, ihana, erilainen...
Tiedän ettei tuo viha ja törkeä käyttäytyminen ole oikeasti "hänestä".
Tarkemmin kun ajattelee niin uskon että hän "pakon sanelemana" ja nurkkaan ajettuna joutui tekemään kaikkea tuollaista...
Niin, en ole ainakaan kuullut että hän olisi mitään pahaa sanonut, eipä sen enemmän hyvääkään!!! Paitsi että hänen eräs hyvä kaverinsa (jonka kanssa olen itsekin melko hyvissä väleissä) on sanonut monesti aina humalassa että "minun mieheni" on ihastunut minuun todella. Nyttemmin tuo kaveri sanoo että ei tämä mies minua inhoa ja että voidaanhan me olla kavereita... jne. mutta hän myös väittää ettei "mieheni" ole puhunut hänelle yhtään mitään meistä/minusta.
Hmmm... kirjeen kirjoittamista olen oikeastaan jo kauan miettinyt. Sähköposti ei ehkä ole niin "aidon oloinen", puhumattakaan tekstiviesteistä, joka tuntuu olevan (eikä edes enää...) ainut tapa pitää yhteyksiä.
Mutta miten hän sitten suhtautuisi kirjeeseen, eihän meillä ole mitää varsinaista suhdetta koskaan oikeastaan ollut!
Vaikuttaa siltä, että sillä on tunteita sinua kohtaan. Haluaa pitää sinua etäällä itsestään, ettet enempää loukkaa, on epävarma sinusta. Ei halua näyttää tunteitaan ennenkuin olet itsekkin osoittanut omasi hänelle.
Jos ette juttele keskenänne toisillenne, ei hän halua jutella niistä toisten kanssa. Jos teidän välinen suhde on kunnossa, se heijastuu myös ystävyys ja tuttavuussuhteisiinne eli hän juttelee sinusta toisille, mutta vasta sen jälkeen kun te saatte keskenänne välit kuntoon.
Välinpitämättömyys kertoo tunteettomuudesta.
Rakkaudessa wihan tunteen pystyy ohittaa,
koska tietää wihaawansa vain omia tunteitaan
ei välttämättä ihmistä ... joka ne tunteet aiheuttaa....
Ehkä pitäisi pystyä sanomaan ääneen,
mikä suututtaa niin kovin =(
;-)