Päivitetty alokkaan uskonnonvapauden abc

NATO:n jäseninäkin asevelvollisuusarmeijamme varusmiespalveluksen alussa alokkaat pannaan höykytykseen, jonka aikana ei välttämättä ehdi paneutua perusoikeuksien teoriaan. Sen vuoksi erityisesti uskonnottomien on hyvä jo ennen palvelukseen astumista perehtyä ja perehdyttää uskonnon ja katsomuksen vapauden pelisääntöihin armeijassa. Ohjeesta on apua myös alokaskauden alkuviikkoina.

Iltahartaudet

Iltahartaudet eivät ole ns. palvelusta, vaan ne rinnastetaan harrastustoimintaan, eikä niihin tietenkään ole pakko osallistua. Niiden aikana varusmiehet voivat viettää aikaansa vapaasti. Toisin sanoen mitään järjestettyä vaihtoehtoista ohjelmaa, johon pitäisi osallistua, ei ole, ja hyvä niin.

Kirkkojumalanpalvelukset ja hartaudet

Kirkon jäseninäkään olevien varusmiesten ei ole pakko osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin, kuten jumalanpalvelus kirkossa tai sotilaspapin pitämä kenttä- tai maastohartaus. Jumalanpalveluksen sijaan voi osallistua henkistä toimintakykyä kehittävään ei-uskonnolliseen ohjelmaan, jollaista pitää järjestää ja tarjota. Ohjeiden mukaan tämä ohjelma voi olla rentoa ja rentouttavaa. Kumpikin vaihtoehto on palvelusta, joten jompaankumpaan pitää osallistua.

Kenttä- tai maastohartaushetken osalta varsinaista vaihtoehto-ohjelmaa ei ole, vaan siitä voi vain olla pois. Mikäli hartaus on pian muun ohjelman jälkeen, ennen sitä pitää ollut ainakin lyhyt tauko, jolloin voi luontevasti poistua hartauspaikalta.

Ei-uskonnollisen vaihtoehdon valintaa ei tarvitse perustella millään lailla, ei tarvitse kertoa mistään omantunnon syistä, puhumattakaan ”omantunnon ongelmista”, eikä henkilökunta saa sellaisia kysellä. Uskonnollisesta tilaisuudesta voi vain olla pois, niin kuin useimmat ihmiset ovat pois kirkkojumalanpalveluksista sunnuntaisin.

Valinta sotilasvakuutuksen tai sotilasvalan väliltä

Alokaskauden lopussa pitää valita, antaako uskonnollisesti neutraalin sotilasvakuutuksen ”kunniani ja omantuntoni kautta” vai uskonnollista julistusta sisältävän sotilasvalan, joka annetaan ”kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan silmien edessä”. Erilaisista perinnesyistä sotilasvalaa saatetaan edelleen markkinoida ja pitää ”normaalina” vaihtoehtona monien alokkaiden sekä heidän vanhempiensa ja isovanhempien mielissä. Myös kantahenkilökunta ja sotilaspappi saattavat kertoa vaihtoehdoista ja niiden aiemmista osallistujamääristä tavalla, joka suosii sotilasvalaa. Monet nuoret on kouluaikana totutettu uskonnollisiin tapahtumiin.

Näistä syistä uskonnottomaan alokkaaseen kohdistuu sosiaalista painetta valita oletetun enemmistön valitsema sotilasvala. Jos nuori ei kuitenkaan ole uskonnollinen, on luonnollista valita uskontoneutraali vaihtoehto, eikä uskonnollisesti julistavaa vaihtoehtoa. Tämä voi kuitenkin tosipaikan tullen vaatia rohkeutta, pienen pelon voittamista. Varusmiespalvelukseen menevien kannattaa etukäteen pohtia, löytyisikö alokkaasta sotilaaksi siirtymisen rituaaliin tällaista rohkeutta. Onhan niitä pahempiakin tosipaikkoja.
Sitä paitsi sotilasvakuutus, aiemmalta nimeltään juhlallinen vakuutus, on äärimmäisen perinteinen, nimittäin se otettiin käyttöön jo vuonna 1919, samaan aikaan kuin sotilasvala.

Vapaa-ajattelijain liitto on esittänyt, että joukkoa uskonnon perusteella kahteen ryhmään jakavasta menettelystä luovutaan niin, että jatkossa kaikkien juhlallinen velvoittauminen hoidetaan uskonnollisesti neutraalilla tavalla. Silloin seremonian nimi voi olla sotilasvakuutus tai sotilasvala. Puolustusvoimain ylipäällikköhän antaa virkaan astuessaan juhlallisen vakuutuksen. On kuitenkin myös uskonnottomia valoja. Kaikille yhteistä seremoniaa puoltaa myös arkaluontoisen tiedon yksityisyyden suoja, jolla on perusteltu oikeuden todistajan yhteiseen vakuutukseen siirtymistä.

Sodan ja rauhan etiikan oppitunnit

Varusmieskoulutukseen erityisesti alokasaikana sisältyy myös tietopuolista opetusta muun muassa sodan ja rauhan etiikasta, kuoleman mahdollisuuteen ja kaatuneiden huoltoon liittyvistä asioista sekä uskonnon ja vakaumuksen vapaudesta. Tähän opetukseen ei sisälly enää uskonnollisesti tunnustuksellisista osuutta ja sisältöä. Pääesikunnan määräyksestä kuitenkin tätä opetusta toistaiseksi hoitavat lähinnä sotilaspapit. Erinäisistä muista aiheista oppitunteja voivat pitää myös upseerit ja toimiupseerit, sosiaalikuraattorit ja terveydenhuoltohenkilöstö.

Koska sotilaspappien pitämien oppituntien pitää olla uskonnollisesti tunnustuksettomia ja sitouttamattomia, varusmiesten on jo alokkaana hyvää tietää tämä linjaus. Jos kuitenkin alkaa tuntua siltä, että opetus on jotenkin uskonnollista, siitä voi valittaa esimerkiksi yksikön päällikölle. Jos asiaan haluaa puuttua luottamuksellisesti nimen paljastumatta joukko-osastossa, kyseenalaisesta sisällöstä voi kertoa, opetuksen sisältöä kuvailla lähettämällä viestiä Vapaa-ajattelijain liitolle.