rakastan vieläkin poikaystävääni (tai exää, ei olevieläihan varma, prosessi meneillään)ja hän minua mutta riitelemme jatkuvasti pienistä asioista ja kaikki hänessä ärsyttää. olemme olleet yhdessä 2,5 vuotta. kuitenkin haluan erota, koska tuntuu ettei hän täytä mitään "kriteerejäni". enkä nyt tarkoita mitään pikkujuttuja, vaan tärkeitä ihan perusasioita.ja mikä pointti on ola suhteessa kun mulla menee hermot joka viides minuutti toisen käytökseen.ja välillä en tiedä pidänkö edes hänestä.
tämän kireyden takia me sitten tapellaan pikkuasioistakin. mutta. kun puhumme erosta ja olen ilman häntä puolikin päivää, tunnen jo tehneeni elämäni isoimman virheen. hän on niin hellä ja kiltti ja muuten hyvä, mutta ne raivostuttavat tavat.. ja kuitenkin rakastan häntä. välillä en ole tosin varma, millaista rakkautta häntä kohtaan koen.
kuulostaa varmaan paskan jauhamiselta, mutta mistä sen tietää millon on hyvä lähteä ja millon taas hyvä vielä yrittää?? ja että millaista rakkautta toista kohtaan kokee? olen erittäin kyllästynyt tähän tilanteeseen ja muutos on tapahduttava, suuntaan tai toiseen. mutta mihin suuntaan??
tämän kireyden takia me sitten tapellaan pikkuasioistakin. mutta. kun puhumme erosta ja olen ilman häntä puolikin päivää, tunnen jo tehneeni elämäni isoimman virheen. hän on niin hellä ja kiltti ja muuten hyvä, mutta ne raivostuttavat tavat.. ja kuitenkin rakastan häntä. välillä en ole tosin varma, millaista rakkautta häntä kohtaan koen.
kuulostaa varmaan paskan jauhamiselta, mutta mistä sen tietää millon on hyvä lähteä ja millon taas hyvä vielä yrittää?? ja että millaista rakkautta toista kohtaan kokee? olen erittäin kyllästynyt tähän tilanteeseen ja muutos on tapahduttava, suuntaan tai toiseen. mutta mihin suuntaan??
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vaikea tilanne.. Ota aikalisä itsellesi ni saat kyl vastauksen itseltäsi ennemmin tai myöhemmin!Huomaat kyllä tarvitsetko häntä kaverina, ystävänä vai rakkaimpana! 2.5v on pitkä aika olla yhdessä! Oma suhde kesti suunnilleen saman verran ja yks päivä nainen vaan päätti jättää..
Kerroit, ettei miehesi täytä sinun
kriteereitäsi.Ei siis pikkujuttuja vaan ihan
perusasioita.
Et selittänyt tarkemmin, mitä nämä perusasiat
ovat.
Voisitko ehkä valottaa hieman tätä puolta?
Ilman niitä on aika vaikea mennä sanomaan
asiasta mitään.
Sopivatko perusluonteenne kuitenkin yhteen?
Minkä tyyppisistä asioista ärsytyksesi nousee?
Kunnioitatko poikaystävääsi?
Siis esimerkiksi ihan selkeitä roolijakoja tarkoitin. Mielestäni ei ole oikein että hän ei koskaan esimerkiksi käy kaupassa tai tee ruokaa tai muutenkaan ikinä huolehdi käytännön asioista.Ja näistä asioista meille syntyy riitaa. Mutta toisaalta enimmikseen minua ei haittaa koska tykkään kokata ja muuta mutta eihän sitä nyt aina jaksa...
Olemme puhuneet näistä ongelmista aivan tarpeeksi ja asiat muuttuvat aina hetkeksi ja sitten ne taas luisuvat takaisin.
Perusluonteiltamme olemme toistemme vastakohdat, mutta olen vahvasti sitä mieltä et jos kaikki ongelmat riippuu käytännön asioista, luonteidemme erot eivät haittaa, päinvastoin. Ja tässä ei ole kyse siitä että pyrkisin muuttamaan häntä ihmisenä mutta nyt en oikeen tiedä mihin vetää raja. Siis mitä asioita minun pitäisi hyväksyä ja mitä ei. Ja jos ne kerran minua suunnatomasti aina suututtavat...miksi jatkaa??? Jos kirjoittaisin listan hyvistä ja huonoista puolista, ne menisivät varmaan tasan ja siksi olen tässä pattitilanteessa.
Tottakai kunnioitan poikaystävääni ihmisenä, mutta riidellessämme se on tietenkin vaikeaa. Ja olen itse yrittänyt myös muuttaa häntä ärsyttäviä tapoja, mutta kun nään ettei hän jaksa, en jaksa kauaa minäkään miettiä, miten hänen olisi hyvä.
Voi, niin monimutkaista. Kiitos kuitenkin.
Jos puhe kotitöitten jakamisesta ei auta,
kestäisikö hermo näyttää ihan käytännössä,
mitä kodissa tapahtuu, jos kumpikaan ei
niitä kotitöitä viitsisi tehdä?
Eli syöt itse koulussa/ töissä ja annat
tiskivuorten ja likapyykkikasojen kasvaa
ihan rauhassa.
Laskut -tietty- hoidat, jos hän ei niistä
piittaa.
Jossainvaiheessa hän alkaa ehkä haikailla
esim. puhtaita astioita ja sukkia.
Siinävaiheessa voit ottaa esiin ruutupaperin,
mihin olet listannut kaikki kotityöt.
Kirjoita siihen sarakkeet "Matti" ja "Maija"-
Sitten alle luettelo mitä kotihommia kumpikin
tekee.
Istutte keittiön pöydän ääreen miettimään,
mikä homma kummallekkin soveltuisi parhaiten.
Nalkuttaminen näissä asioissa on niin monesti
täysin hyödytöntä. Parempi on suora toiminta.
Saattaa olla, että hän toivoisi sinun ottavan
oman äitinsä roolin. Siitä hänen on kasvettava
jo ulos ja otettava aikuisen vastuuta.
Kukapa haluaisi luopua saavutetuista
eduista?
Ei tietysti kukaan. Jossain vaiheessa elämää
vain on pakko kasvaa aikuiseksi.
Älä kuitenkaan ota asiaan Justiinamaista otetta.
Esitä asia hänelle ilman tunteenpurkauksia ja
ilkeyttä.
Jos hän vaikuttaa ärtyyntyneeltä ja nostaa
asiasta napinan, ole sinä viilipytty ja
pysy kannassasi.
Muistuta häntä, että lakko jatkuu, niinkauan
kun kotityötöitten jakaminen saadaan sovittua...
Kerro myöskin, että välität hänestä ja uskot,
että pystytte sopimaan tuollaisen perusasian.