Petetty

Sain toissa yönä tietää, että poikaystäväni petti minua viikonloppuna. Minulla on tällä viikolla pääsykokeet, joihin olen valmistautunut lähes vuoden. Olemme seurustelleet 9-10kk, suhde on syventynyt jatkuvasti. Olemme molemmat rakastaneet toisiamme ja varovaisesti miettineet tulevaisuutta pidemmällekin. Poikaystävä on käyttäytynyt minua kohtaan hyvin ja minäkin häntä kohtaan. Emme ole riidelleet koskaan, vain jonkun kerran kiivastuneet ja selvittäneet sitten erimielisyydet. Pystymme puhumaan kaikesta toisillemme ja kertomaan toiveemme. Tiedän, että minä ja poikaystäväni olemme saaneet suhteesta enemmän kuin paljon, mitään ei ole puuttunut. Seksielämämme on ollut nautinnollista ja riittävää. Eilen hän kuvaili yhdessäoloamme paratiisiksi. En ole itserakas, mutta voin sanoa, että olen "upea pakkaus". Olen lisäksi tehnyt suhteen eteen kaikkeni, joten en voi ymmärtää, miten tällaista voi tapahtua. Poikaystävä oli hillittömässä kännissä tapahtumahetkellä ja sammui ennenkuin paljon mitään varsinaisesti tapahtui. Hän ei osaa sanoa syytä tapahtuneelle, "niin vain valitettavasti kävi". Uskon sen. Vuosi sitten hän meinasi menettää henkensä kännäilyn lopputuloksena (hän juo suht harvoin, mutta joskus paljon kerralla). Olisin ajatellut, että hän on viimeinen ihminen, joka pettää. Selvinpäin hän ei IKINÄ tekisi vastaavaa. Olemme itkeneet pari päivää, poikaystävänikin on musertunut. Hän katuu tekoaan todellakin aidosti ja syvästi. Hän ei tekisi enää toiste vastaavaa, uskon sen. Silti luottamus on hukassa. Mietin pitäisikö minun jättää hänet (musertavaa) vaiko yrittää unohtaa hairahdus. Molemmista toipuminen kestää. Elämäni tuntuu tyhjältä ilman häntä, en ole väkisin yrittänyt olla kavereiden kanssa, koska olen aina viihtynyt ilman jatkuvaa kaverien seuraa, mutta ilman parisuhdetta en halua olla. Tuntuu tavallaan kohtuuttomalta rankaista miestä erolla kännisen virheen takia, meillä on mennyt niin todella (aidosti) hyvin. Mutta toisaalta olen syvästi loukkaantunut, tiedän etten koskaan lopullisesti unohda tapahtunutta. En todellakaan ansaitse moista, poikaystävä sanoo samaa. Hän haluaisi jatkaa (hän uskoi, että jätän hänet välittömästi), mutta ei siinä tapauksessa, että näkee minun kärsivän. Itse hän uskoo pystyvänsä jonkin ajan kuluttua elämään asian kanssa. Kommentteja?
101932
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 10

Vanhimmat

Mites sitten myöhemmin kun hän on taas todella kännissä ja tekee jotakin kontroloimatonta?Täytyy mun kyllä sanoa että itse en varmaan voisi jättää puheittesi perusteella mutta voihan olla että olen heikko ihminen tällaisissa tilanteissa.Pettämistä en haluaisi hyväksyä mutta...aina on se mutta.
Kai se on nyt ihan siitä kiinni mitkä periaatteet sulla on?Voitko antaa anteeksi sekä unohtaa...ja pystyykö tuossa luottamusta uudelleen keräämään jos jätkäsi pelkkien kännien takia saattoi heittää hienon suhteen metikköön?Onko sulle pettäminen ollut ennen ehdoton ei?
Eiköhän se tuosta selkene...pärjäile.

Äänestä

Millä tavalla määrittelet pettämisen? Kun sanoit, ettei mitään kuitenkaan tapahtunut? Kuka siis muistaa pettämisen(?), poikaystäväsikö itse kertoi sen sinulle? Eihän sitten mistään hirveästä humalasta voi olla kyse, kun sen muistaa. Sitäpaitsi juominen ei ole mikään selitys tuollaiselle käytökselle yleensäkään, kännissä sitä vaan nousee asioita herkemmin alitajunnasta vaan pinnalle.

Olet "upea pakkaus". Mutta on ihmisiä, joille ei riitä se yksi upea pakkaus tai vähemmän upea. Ei pettämisessä ole kyse siitä, että haetaan jotain vielä parempaa, ainoastaan vaihtelua (silloin kun oikeasti petetään). Vaihteluun riittää mikä vaan tai kuka vaan joissakin tilanteissa.

Sinulla on päätöksen paikka. A) jatkat suhdettanne niin kuin ennenkin. Annat anteeksi (todella teet sen, etkä tuo asiaa uudelleen ja uudelleen esiin). B) et jatka suhdetta.

Sanon sinulle, että elämä opettaa. Anna anteeksi. Seuraavalla kerralla ehkä joku antaa sinulle anteeksi. Ihmisessä on puolia, joita ei osaa edes itse aavistaa ennen kuin ne sieltä tulee väkisin eteen. Jos sulla kerran on, joku josta oikeesti välität, niin pidä siitä kii, älä usko kyynisiin lauseisiin...

Hyvää kesää!! Et ole ensimmäinen joka unohtaa antaa anteeksi ja rakastaa niin, että sattuu.

T: Minea

Äänestä

Kamalaan tilanteeseen olette joutunut. Otan kovasti osaa suruusi ja tuskaasi, ja myös hänen. Omasta mielestäni parasta olisi tossa tilanteessa ottaa kaikki se aika käyttöön mitä tarvitset. Anna itsesi olla surullinen, vihainen, mustasukkainen ja katkera. Anna itsellesi aikaa tuntea kaikki ne vaikeat tunteet mitä varmasti nyt tunnet. Sen jälkeen kun olet päässyt pahimman yli ja saannut purettua tunteesi, voit alkaa miettiä että mitä seuraavaksi. Se tulee varmasti olemaan vaikeaa pohtia että pystyykö luottamaan toiseen enään ja jopa antamaan anteeksi. Sen takia siihen kannattaa käyttää aikaa ja yrittää saada ensin pää selkenemään. Kuulostaa siltä että poikaystäväsi rakastaa sinua todella ja haluaa olla kanssasi. Silloin hän myös varmasti odottaa sinua.

Oma poikaystäväni erosi viikko sitten sanoen ettei enään rakasta. Joten omakin olo tavallaan todella petetty, kun on antanut toiselleen kaiken ja rakastaa edelleen niin paljon että sattuu. Ja tosiaan itsellänikin pääsykoekirjat edessä ja lukemisesta ei tule mitään. Voimia sinulle.

Äänestä
  • ..vastauksista, ne merkitsevät paljon. Olen saanut joitain uusia näkökulmia ja vinkkejä sekä kaipaamaani tukea.
    Julie, toivon, että olosi paranee. Pian on kesä kaikkine mahdollisuuksineen. Itse pukeuduin eilen oikein kivasti ja lähdin kävelemään kesäiseen kaupunkiin, vaikkakin mieli mustana. Mutta olo tuntui helpottavan. Kokeile sinäkin vastaavaa, tee kaikkea mukavaa (lukupäivinäkin varmaan ehtii piristäytyä jollain lailla). Lukeminen on vaikeaa, mut ei sunkaan varmaan enää montaa viikkoa tarvii tsempata. Jaksele!

    Äänestä

  • mimmu kirjoitti:

    ..vastauksista, ne merkitsevät paljon. Olen saanut joitain uusia näkökulmia ja vinkkejä sekä kaipaamaani tukea.
    Julie, toivon, että olosi paranee. Pian on kesä kaikkine mahdollisuuksineen. Itse pukeuduin eilen oikein kivasti ja lähdin kävelemään kesäiseen kaupunkiin, vaikkakin mieli mustana. Mutta olo tuntui helpottavan. Kokeile sinäkin vastaavaa, tee kaikkea mukavaa (lukupäivinäkin varmaan ehtii piristäytyä jollain lailla). Lukeminen on vaikeaa, mut ei sunkaan varmaan enää montaa viikkoa tarvii tsempata. Jaksele!

    kiitos sinulle Mimmu. eiköhän tää tästä :) päivä kerrallaan. Olen saanut myös päätettyä etten jää yksin kotiin murehtimaan. Sisarukset keksi että lähetään tänään illalla lintsille. Ihana tuoda pikkutyttöajat mieleen. Olihan sitä elämää ennen sitä jätkääkin :) ehkä sitä on vielä sen jälkeenkin. uskon niin. Onnea kokeisiin.

    Äänestä

Etsipä tuolta Parisuhde osastolta, sellaisen kirjoituksen alta kuin Miten parantaa naisen oloa? nimim.Virheen tehnyt, kirjoitus keskustelun uusimmista viesteitä "Tämä auttoi minua". Siinä on hyvä linkki väestöliiton sivuille. Siellä on artikkeli uskottomuudesta. Toivottavasti saat apua siitä.

Voimia teille! Älkää painako asiaa villasella. Käsitelkää se kunnolla.

Äänestä

.."ilman parisuhdetta en halua olla". Kuulostaa ihan minun todellakin entiseltä ystävältä, jonka oli aina "pakko seurustella jonkun kanssa".

Äänestä

On se kumma, että kännissä tuli mieleen pettää, eikä esim. jokin taloudellinen ongelma..olettehan opiskelijoita ...luulisi muitakin ongelmia olevan ihan tarpeeksi.

Hän teki sen, eli todisti lojaalisuutensa...onko tämä rakkautta? Entä jos hän 'umpikännissä' tekee sen uudelleen? silloinhan sinun pitäisi 'järjellisesti' katsottuna antaa taas anteeksi! Olihan se taas iso iso 'vahinko'...

Lähde pois ja etsi mies jonka ansaitset.
Tsemmpiä!

Äänestä

Ajatteleppas hän oli rehellinen ja kertoi(?) siitä sinulle!!!! Eli hänellä on ollut paha olo asian kanssa... Kertoo minusta paljon, koska mitä ei tiedä niin ei myöskään satuta. Jos oikeesti rakastat sälliä niin tehkää yhdessä asian eteen töitä tai asia jää kummittelemaan ja nousee joka tilanteessa esiin... Voimaa sulle! Tee ite päätös äläkä anna kenenkään siihen vaikuttaa

Äänestä

tulee parisuhteen paketin mukana...

Äänestä

Kommentoi aloitusta


mimmu kirjoitti:

Sain toissa yönä tietää, että poikaystäväni petti minua viikonloppuna. Minulla on tällä viikolla pääsykokeet, joihin olen valmistautunut lähes vuoden. Olemme seurustelleet 9-10kk, suhde on syventynyt jatkuvasti. Olemme molemmat rakastaneet toisiamme ja varovaisesti miettineet tulevaisuutta pidemmällekin. Poikaystävä on käyttäytynyt minua kohtaan hyvin ja minäkin häntä kohtaan. Emme ole riidelleet koskaan, vain jonkun kerran kiivastuneet ja selvittäneet sitten erimielisyydet. Pystymme puhumaan kaikesta toisillemme ja kertomaan toiveemme. Tiedän, että minä ja poikaystäväni olemme saaneet suhteesta enemmän kuin paljon, mitään ei ole puuttunut. Seksielämämme on ollut nautinnollista ja riittävää. Eilen hän kuvaili yhdessäoloamme paratiisiksi. En ole itserakas, mutta voin sanoa, että olen "upea pakkaus". Olen lisäksi tehnyt suhteen eteen kaikkeni, joten en voi ymmärtää, miten tällaista voi tapahtua. Poikaystävä oli hillittömässä kännissä tapahtumahetkellä ja sammui ennenkuin paljon mitään varsinaisesti tapahtui. Hän ei osaa sanoa syytä tapahtuneelle, "niin vain valitettavasti kävi". Uskon sen. Vuosi sitten hän meinasi menettää henkensä kännäilyn lopputuloksena (hän juo suht harvoin, mutta joskus paljon kerralla). Olisin ajatellut, että hän on viimeinen ihminen, joka pettää. Selvinpäin hän ei IKINÄ tekisi vastaavaa. Olemme itkeneet pari päivää, poikaystävänikin on musertunut. Hän katuu tekoaan todellakin aidosti ja syvästi. Hän ei tekisi enää toiste vastaavaa, uskon sen. Silti luottamus on hukassa. Mietin pitäisikö minun jättää hänet (musertavaa) vaiko yrittää unohtaa hairahdus. Molemmista toipuminen kestää. Elämäni tuntuu tyhjältä ilman häntä, en ole väkisin yrittänyt olla kavereiden kanssa, koska olen aina viihtynyt ilman jatkuvaa kaverien seuraa, mutta ilman parisuhdetta en halua olla. Tuntuu tavallaan kohtuuttomalta rankaista miestä erolla kännisen virheen takia, meillä on mennyt niin todella (aidosti) hyvin. Mutta toisaalta olen syvästi loukkaantunut, tiedän etten koskaan lopullisesti unohda tapahtunutta. En todellakaan ansaitse moista, poikaystävä sanoo samaa. Hän haluaisi jatkaa (hän uskoi, että jätän hänet välittömästi), mutta ei siinä tapauksessa, että näkee minun kärsivän. Itse hän uskoo pystyvänsä jonkin ajan kuluttua elämään asian kanssa. Kommentteja?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu