Mites kummit, kun lapsi erotetaan kirkosta?

Ja muutenkin voi ottaa uuden kummin, jos kummi ei vaan ole synttäreillä jne juurikaan näkyillyt.

Uskonnostahan on ylipäänsä jäljellä vain kuori. Avioliittoon mennään kun on jo lapsi tehty, se lapsi kastetaan kun se on tapana, rippileirin jälkeen pidetään rippiristiä kaulassa kun se on kaunis. Lopulta päädytään papin siunaamaksi ruumiiksi kun ei tule mieleen että vaihtoehtojakin olisi.

Kummiuskaan ei ole juuri kenellekään enää uskonnollinen juttu.

Tuo kummijuttu on vain vauva ajan juttuja oikeasti kun lapsen saaneelle perheelle lapsi on kaikkein tärkein asia maailmassa ja sen ympärillä halutaan pitää suurta pöhinää ja touhua. Kummi voi olla riippumatta mistään kirkon asioista tai mistään.

Eiköhän kaiken kerro se, että pitää erikseen kertoa että kummien pitää kuulua kirkkoon. Ei sitä mielletä yleisesti enää ollenkaan uskonnollisena tehtävänä.

Hyvä temagisointi. Pällejä ei toivottavasti ole.

Voi toki valita uusia kummeja, jos joku kirkkokunmmi alkaa nikottelemaan kirkon eron suhteen.

Ei kai tuo ole sen kummempaa kuin toiseenkaan suuntaan. Meinaan, että löytyy takuulla suuri määrä kastettuja lapsia, joiden kummit ovat joskus kummiksi ryhtymisensä jälkeen eronneet kirkosta. Kuulun itse näihin kummeihin, joskin lapsi on nyt jo aikuinen. Kuuluin kirkoon kastamisen aikoihin, ja suostuin kummiksi, kun pyydettiin. Lapsi oli varmaan 2-vuotias, kun erosin kirkosta. Läheiset suhteet tuohon "kummilapseen" ollut koko ajan.

Juuri näin. Lapsi hyväksyy mieluusti kivan kummin pois jäävän pällin sijaan.

Voinevat jatkaa, jos ei ole joku liian uskis, joka vetää herneen nenäänsä.

He voivat jatkaa ns. siviilikummeina eli lyhyesti vaan kummeina.

Tästähän on pitkä teksti uskonnonvapaus.fi-sivulla: https://uskonnonvapaus.fi/lapset/kummius.html

Tuo taipuu eivät ole ottaneet.

Hyvä kysymys. Hyviä vastauksia. Näin se käy.

Turhaa parran pärinää. T. Antiväpäri

Fiksut jäävät, typeristä ei väliä?

Fiksut ihmiset tukevat edelleen

Mikäs siinä.

Jos kummilapseni erotettaisiin kirkosta, niin muistaisin tietenkin häntä merkkipäivinä ja jouluisin.

Ja kertoisin hänelle evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta, johon uskomalla omistaa iankaikkisen elämän ja kodin taivaassa.
Muuta tietä taivaaseen ei ole kuin Jeesus Kristus, Jumalan Poika.

Tosiaa, toivottavasti ei mitenkään.

Ei ollut mitään ongelmaa. Ei se mitään uskonnollisesta kasvatuksesta huolehtimista tähänkään asti ollut.

Ystävä jää viereen. Kuten laulussakin sanotaan.

Yleensä ei mitään. Hyvin mennyt.