Pitäisikö petetylle kertoa totuus pettäjästä?

Tietenkin pitää.

Pitää kertoa vaimolle.

Kysymys on oikeastaan siitä oletko sinä oikeutettu päättämään toisten ihmisten elämästä? Ja siitä, että onko sinulta pyydetty sitä, vai oletko neuvomassa toisia pyytämättä, kenties sittenkin vainpurkamassa omaa kipuasi ja pahaa oloasi?

Kun pysähdyt miettimään miten vastaavassa tilanteessa haluaisit itseäsi kohdeltavan, kaikilta eri kanteilta, niintiedät mitä itsellesi haluaisit, tosin edelleenkään se ei ole se mitä toiset itselleen haluaisivat, mutta sitä asiaa et saa selville kuin kysymällä heiltä suoraan tai kokeilemalla onneasi kertomalla tuosta pettymyksen episodista.

Yhtä ainoaa oikeaa vastausta ei ole. Mutta sen kehotan tekemään, että mietit haluatko ottaa vastuun olemalla "pyytämättä toisten ihmisten elämän tuomarina" ja jos haluat, niin miksi sitä haluat. Sitten teet mitä parhaaksi itsellesi katsot.

Voihan sä kertoa. Mutta varaudu että joudut esittämään jotain todisteita tapahtuneesta.

Periaatteessa kyllä, mutt tiedätkö millaisessa henkisess kunnossa hän on?
Sitä vaan, ett kestääkö se petetty puoliso ns. sokkihoitoa, avioliittoonsa.
Helvetin moinen pettymyshän se aina on, mutt valmiiksi jo henkisesti rauniolla olevalle, se saattaisi olla loppupiste... elämälle! Terve ihminen useimmiten masentuu hieman, suree ja yrittää unohtaa epämiellyttävän kokemuksen. Toiset päätyy avioeroon, toiset taas paikkailevat suhdettaan, ne jotka pystyvät siihen.

Itse henkilökohtaisesti, en pysty enää luottamaan ihmiseen joka on ollut petollinen.
Kertominen taas on jokaisen henkilökohtaisesti otettava omalle vastuulleen.
Mulle kävi juuri noin, tulin petetyksi ennen vihkimistä, kirkkokin oli varattu ja kutsukortit tehty. Mä peruin häät, enkä antanut sulhasen vanhemmille edes tietoa miksi! Ei ollut heidän vikansa ett, hääpari ei käynyt vihillä, tieto syystä taas olisi koskenut heitä enemmän mitä häiden peruminen.

Moneen kertaan olin vähällä soittaen ilmoittaa heille; aidon syyn! En niin kuitenkaan tehnyt, heille oli helpompaa ett mä olin vaan vaihtanut mieltäni; omasta oikustani! Minut tunnetaan ykspäiseksi oman tien kulkijaksi, joka tekee mitä tahtoo! Tuo kuvitelma säilyi heillä vuosia, kunnes mies avioitui... lakimuutoksen jälkeen!
Mä olen tyytyväinen päätökseeni, pitää salaisuus... omalta osuudeltani piilossa!
trollikka

Mielestäni pitää. Itse haluaisin tietää.Vqimo todennäköisesti on huomannut jotain tai ihmetellyt.Kertomalla helpotat hänen ajatuksenkulkuaan.Todennäköisesti hän ei löydä palasia mutta sinä voit antaa ne hänelle. Tuo mies ja nainen itse päättävät mitä sen jälkeen tekevät,alkavatko keskittymään suhteen parantamiseen,käyvät läpi mikä johti tähän tilanteeseen jne.
Minista sinun tehtäväsi on kertoa totuus.Vain totuudessa rakkaus voi hyvin.

JOs olisin ystävä kertoisin, jos ulkopuolinen en sotkeutuisi asiaan

Mielestäni sulla ei ole mitään velvollisuutta kertoa, eikä myöskään velvollisuutta olla kertomatta. Itse varmaan laskeskelisin, että jaksaiisiko nähdä vaivan ja siitä aiheutuvan skeidan - ja jos jaksaisin niin kyllä mä kertoisin.

On hyvin todennäkoistä että vaimonsa on tietoinen miehensä useista sivuhypyistä.

Voit tietysti kertoa kokemuksestasi naiselle. Ehkä se on viimeinen korsi joka saa vaimonsa päättämään haluaako jatkaa elämäänsä kukasta kukkaan lentelevän, valehtelevan hurmurin kanssa.

Sinä et todennäköisesti ole ainoa jonka kanssa mies on vaimoaan pettänyt, et ensimmäinen etkä viimeinen, paitsi jos osoitat solidaarisuutta ja kerrot mitä on tapahtunut. Pettäjät tulisi paljastaa, hyvä olisi jos heidät saisi johonkin rekisteriin, sillä he vain jatkavat toimintaansa jokatapauksessa.

Kertoisin hänelle.
Kyllä varmaan jo hänkin huomannut mutta parempi tietää, kuin elää epävarmuudessa.
Täälläkin viagroita löytynyt lompakosta, ilmeisesti ei seiso humalassa vieraan naisen kanssa.😁

Itse ainakin haluaisin todellakin tietää. Sen verran on jo tietynlaisia merkkejä ilmassa, että olisin erittäin kiitollinen asiasta.