mä sain edellisessä suhteessa aika paljon p*skaa niskaan, kun äijä meni ja petti exän kanssa ja valehteli vielä päin naamaa...
en ehkä ollu tarpeeksi kauan omillani, kun tää nykyinen tuli ja otti...
on muuten tosi helmi tyyppi tää nykyinen, kiltti ja sillai... kyllä mä uskon, että mä rakastan sitä...
mutta on pieni luottamuspula... vaikka ei se oo antanu mitään aihetta siihen...
mä vaan yritän etsiä samoja merkkejä kun edellisessä suhteessa oli ennen lopun alkua... nii ja jos se on poikain kanssa radalla niin koko ajan pyörii mielessä, että onkohan sillä jo joku uus... mulla on vissiin aika huono itsetunto...
kai mä oon päässy siitä exästä yli, onhan siitä jo melkein vuosi...
tän nykyisen kanssa ollaan oltu vasta puol vuotta...
siis se kysymys: tuleeko se 'täydellinen luottamus' ajan myötä? tai ees jonkunlainen? vai onks tää juttu jo tuhoon tuomittu???
en ehkä ollu tarpeeksi kauan omillani, kun tää nykyinen tuli ja otti...
on muuten tosi helmi tyyppi tää nykyinen, kiltti ja sillai... kyllä mä uskon, että mä rakastan sitä...
mutta on pieni luottamuspula... vaikka ei se oo antanu mitään aihetta siihen...
mä vaan yritän etsiä samoja merkkejä kun edellisessä suhteessa oli ennen lopun alkua... nii ja jos se on poikain kanssa radalla niin koko ajan pyörii mielessä, että onkohan sillä jo joku uus... mulla on vissiin aika huono itsetunto...
kai mä oon päässy siitä exästä yli, onhan siitä jo melkein vuosi...
tän nykyisen kanssa ollaan oltu vasta puol vuotta...
siis se kysymys: tuleeko se 'täydellinen luottamus' ajan myötä? tai ees jonkunlainen? vai onks tää juttu jo tuhoon tuomittu???
Vastaukset 2
Vanhimmat
Juttu ei ole missään nimessä tuhoon tuomittu. On hyvin tyypillistä pelätä pahinta ja etsiä merkkejä jos on edellisessä suhteessa tullut petetyksi. Tiedän..
Suurin riski on aina se, että jatkuva mustasukkaisuus (kysely, rakastatko minua-jankutus, luottamuspula) voi pahimmillaan aiheuttaa jotain vakavampaa. Koska mies ei tunne että häneen luotetaan ja häntä rakastetaan hän saattaa ruveta kiinnittämään huomiota muihin naisiin, jotka tuntuvat "niin normaalilta". Tämä nyt on vain se worst-case-scenario.
Sen voi kuitenkin välttää miettimällä itsekseen mm. kysymyksiä
*Mitä pelkään?
*Haenko hänen tunteilleen vahvistusta?
(Jos riidat päättyvät miehen vakuutteluun kuinka paljon hän rakastaa VAIN sinua)
Helppoa se ei ole luottaa toiseen - siis kaikille. Itse tuskastelen sen kanssa päivittäin. Yritän kuitenkin suhtautua siihen niin, että niin kauan kun minä olen miehelleni ihana ja rakastan häntä ( luotan häneen) ei hänellä ole mitään tarvetta hakea muita. Jos taasen jankutan, valitan, itken ja raivoan saan helposti hänet karkoitettua.
Toivottavasti tekstini auttoi edes vähän eikä luonut entistä pahempia pelkotiloja. Tärkeintä on oppia tunnistamaan omat tunteet.
Kysymys on siitä, mitä itse haluat ja miten toimit.
Itse luotan varauksetta niin kauan kuin haluan elää yhdessä. Vaikka kuulisin juttuja muilta, en heittäydy mustasukkaiseksi. Tiedän itsekin että väärinkäsityksiä voi helposti syntyä monenlaisissa tilanteissa.
Koska olen itse rehellinen, minun on helppo uskoa toistakin. Luotan kumppaniini, enkä anna epäluuloisten ajatusten pesiytyä mieleeni.
Jos todellista aihetta on, kysyn suoraan ja luotan saamaani vastaukseen - kunnes saan toisenlaisia todisteita. Jos niin kävisi, harkitsen asiaa uudelleen. Onko luottamus mahdollista saavuttaa uudelleen. Toisaalta, jos toinen rehellisesti kertoo inhimillisestä erehdyksestään, voisin varmaan kerran tai kaksi antaa sen anteeksi.
Rehellisyys tukee luottamusta.
Ole itse rehellinen äläkä anna epäilysten myrkyttää hyvää suhdetta.
Uskalla elää ja uskalla luottaa - myös itseesi!