poikakamuni...

Kuinka kauan olette seurustelleet? Alussahan kaikki on aina niin ihanaa ja joskus 1-1,5 jälkeen tilanne tasaantuu. Kerro kuinka kauan, niin yritän miettiä miten meillä meni?

Kuulostais siltä kuin teidän suhteessanne olisi ns. eriytymisvaihe. Rakastuminenhan on sulautumista ja sen vaiheen jälkeen yritetään taas löytää se oma minä.

Anna poikakaverillesi tilaa ja aikaa olla ja tehdä niitä omiakin juttujaan ihan ilman sinua. Tehän kuljette vierekkäin, mutta kumpikin omaa polkuanne.
Sä olet lähin henkilö kumppanisi elämässä fyysisestikin, joten suhun hänen on helppo purkaa tunteitaankin.
Sä voit osoittaa kumppanillesi oman sietokykysi rajat kussakin asiassa esim. sanomalla hänelle miltä hänen tiuskaisunsa sinusta tuntuu. Etenkin jos koet olevasi täysin syytön hänen kiukkuunsa.
Siten hän oppii etsimään muitakin väyliä tunteiden kanavointiin kuin vain sen rakkaimmalle murisemisen.

Kyllä se siitä ohi menee kun kundi hiffaa ettet sä hylkää häntä pikkuasioiden takia, vaan yrität vain ymmärtää hänen tunnekuohujaan ja päähänpistojaan. Sun aikuisuuden ja järkevyyden kautta hän oppii pyytämään anteeksi möläytyksiäänkin, saatpa nähdä.

Rakkaus ei ihan pienestä hätkähdä, mutta kunnioittavampaa äänensävyä yms. voi joskus joutua oiken vaatimaan. Tärkeintä olis aina yrittää nähdä sinne toisen käytöksen taakse, syihin, joiden seurausta kipeät sanat tai epäreilu käytös ovat.
Kun yhdellä palaa pinna on toisen hyvä pysyä järkevänä ja rauhoitella tuittupäätä tai antaa hänen päästellä höyryjään kaikessa rauhassa yksinään.
Sitä se parisuhteessa eläminen pohjimmiltaan on: yksilönä olemista toisen yksilön rinnalla.