Vaikea masennus ja itsetuhoisuus

Oli tuokin lapsellinen kysymys ihmiselle jolla jo on muutenkin vaikeaa .
Ei kai hän tiennyt lapsia tehdessä että tulee ero . Et vissiin itse ole kokenut vastoinkäymisiä elämässäsi kun noin kylmästi teet loukkaavia kysymyksiä.
Jos joku ihminen voi huonosti niin sinulaisesi ei edes tiedä mitä se on. Se ei ole mikään tavallinen flunssa, vaan kamala tunne sisimmässä ja sille ei itse voi mitään kun autonominen hermosto ei ole ohjattavissa . Jos ei ole kuuta sanottavaa niin älä sanele noita älyttömyyksiäkään

Näpistelijät vietiin ennen mielisairaalaan nykyään ostarit on täynnä niitä ja prostituoituja kaduilla

Häh?? Luitko edes juttua? Kommenttisi on todella sairas.

Niin, itsellä ole lapsia joita joutuis ajattelemaan eikä ainakaan mulle ole missään mitään elämänkumppania tai edes seksikumppania.

T: 34-vuotias

Anonyymi kirjoitti:

Niin, itsellä ole lapsia joita joutuis ajattelemaan eikä ainakaan mulle ole missään mitään elämänkumppania tai edes seksikumppania.

T: 34-vuotias

Mutta olet vasta 34-vuotias, koskaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Kyllä on ihmeellisiä ihmisiä nykyisin kun yhtämittaa on joku itseään tappamassa . Ottakaa nuoret ihmiset vastuu elämästänne sekin horisette tappamisesta
Tätä se tekee se vapaa kasvatus jossa ei ole opetettu omaa vastuuta mistään, niin äkkiä kun on vastoinkäymisiä niin kuulee ” mä tapan itteni” kun ajattelee ihmisiä joiden koti on sodassa mennyt palasiksi osa omaisista tapettu ja silti he yrittävät vaikeuksien ylitse vaikka kaikki on menetetty, heillä on vaan elämä jäljellä jota vaalivat .
Niin että lopettakaa nuo ajatukset itsemurhasta ja itsesääli, niillä ei voita mitään . Elämä on kaikille annettu elettäväksi.

Sekö on ongelman/ongelmien ratkaisu?
Vapaan kasvatuksen tulokset näkyy nyt. Ei vastuuta mistään, kaikki valmiina eteen, "pehmennetty" tie aikuisuuteen jne jne. Tässä sossutanttojen (demarien) vapaan kasvatuksen "ansiokas" tulos joka asiassa. Ei viitsitä tehdä töitä, ei huvita.... kaikki pitäisi saada valmiina eteen. Eihän se sun vikas ole. Tästäkin saat syyttää demareita. Ne apinoi vapaan kasvatuksen hurreista.

Kuulkaa jos hakee apua kriisiin saa diagnooseja nipun aina persoonallisuushäiriöistä luuseriin ja mitään apua ette saa maine menee ja itsetunto sekä tyyliin Ullanlinnan hullut psykot saa sekaisin lääkkeistä.

Minullamainakin pistää vihaksi tuollaiset itsemurha jutut . Itse hoidin kuoleman sairasta puolisoani joka ei ollut vielä edes eläke iässä , ja vaikka tiesimme että sairaus on tappava niin jokainen päivä hänen elämässä oli kallisarvoinen , ja vaikka hän oli pahasti sairas niin kertaakaan ei sanonut että haluaa kuolla. Se kun terveet ihmiset nykyään uhkailevat itsemurhalla jos ei elämä menekään kuten olivat ajatelleet . Niin että tosissaan kiukuttaa kun toisten pitää kuolla sairauksiin samalla kun eräät hautovat itsemurhaa ja vielä kirjoittavat niistä
Jokainen elämä on arvokas, ja ihminen jolla on lapsia ei saisi sellaista edes ajatella , siinäkin näkyy että omaa itseään vaan tuumii, se kun nauttisi että hänellä on kaksi tervettä lasta ja hoitaisi itsensä kuntoon. Että haluaa aiheuttaa lapsilleen henkisen trauman on hyvin egoistista

Anonyymi kirjoitti:

Minullamainakin pistää vihaksi tuollaiset itsemurha jutut . Itse hoidin kuoleman sairasta puolisoani joka ei ollut vielä edes eläke iässä , ja vaikka tiesimme että sairaus on tappava niin jokainen päivä hänen elämässä oli kallisarvoinen , ja vaikka hän oli pahasti sairas niin kertaakaan ei sanonut että haluaa kuolla. Se kun terveet ihmiset nykyään uhkailevat itsemurhalla jos ei elämä menekään kuten olivat ajatelleet . Niin että tosissaan kiukuttaa kun toisten pitää kuolla sairauksiin samalla kun eräät hautovat itsemurhaa ja vielä kirjoittavat niistä
Jokainen elämä on arvokas, ja ihminen jolla on lapsia ei saisi sellaista edes ajatella , siinäkin näkyy että omaa itseään vaan tuumii, se kun nauttisi että hänellä on kaksi tervettä lasta ja hoitaisi itsensä kuntoon. Että haluaa aiheuttaa lapsilleen henkisen trauman on hyvin egoistista

Lue lisää

Aloittaja on sossu joka vaan haluaa viedä lapset pois

Anonyymi kirjoitti:

Minullamainakin pistää vihaksi tuollaiset itsemurha jutut . Itse hoidin kuoleman sairasta puolisoani joka ei ollut vielä edes eläke iässä , ja vaikka tiesimme että sairaus on tappava niin jokainen päivä hänen elämässä oli kallisarvoinen , ja vaikka hän oli pahasti sairas niin kertaakaan ei sanonut että haluaa kuolla. Se kun terveet ihmiset nykyään uhkailevat itsemurhalla jos ei elämä menekään kuten olivat ajatelleet . Niin että tosissaan kiukuttaa kun toisten pitää kuolla sairauksiin samalla kun eräät hautovat itsemurhaa ja vielä kirjoittavat niistä
Jokainen elämä on arvokas, ja ihminen jolla on lapsia ei saisi sellaista edes ajatella , siinäkin näkyy että omaa itseään vaan tuumii, se kun nauttisi että hänellä on kaksi tervettä lasta ja hoitaisi itsensä kuntoon. Että haluaa aiheuttaa lapsilleen henkisen trauman on hyvin egoistista

Lue lisää

Olin itse nuorena hyvin itsetuhoinen, lääkkeitä meni yliannostus useampaan kertaan.
Iän karttuessa on tullut koettua ja nähtyä elämää aika laajasti, ja totuus on, ettei kukaan täällä ihan helpolla pääse, jokaisella oma ristinsä kannettavana.

Olen myös lähes viereltä nähnyt muutamien kavereiden viimeiset kuukaudet, viikot, heidän odottaessaan noutajaa.
Jotenkin niistä kokemuksista olen saanut itselleni voimaa ottaa vastaan vaikeitakin asioita.
Se, miten näkee, kuinka toinen tsemppaa, ei anna periksi, vaikka henkisesti varmasti on vaikeaa, vaikka eivät välttämättä edes myönnä sitä, se on hyvin opettavaista ja saa kyllä miettimään paljon omastakin elämästä ja kuolevaisuudesta.

Tavallaan jännä, kun jotkut haluavat tappaa itsensä jonkun masennuksen takia, tai sen takia, että tuntuu vaikealta, ja sitten jotkut, jotka tietävät kuolevansa aika piankin, eivät kuitenkaan itse tapa itseään, vaan sopeutuvat kohtaloonsa.
Olemme toki erilaisia, kukaan ei voi sanoa toiselle, miten tulisi toimia. Neuvoja voi antaa, mutta määräilemään ei voi ruveta.

Älä mene lääkäriin saat hullun paperit

Anonyymi kirjoitti:

Minullamainakin pistää vihaksi tuollaiset itsemurha jutut . Itse hoidin kuoleman sairasta puolisoani joka ei ollut vielä edes eläke iässä , ja vaikka tiesimme että sairaus on tappava niin jokainen päivä hänen elämässä oli kallisarvoinen , ja vaikka hän oli pahasti sairas niin kertaakaan ei sanonut että haluaa kuolla. Se kun terveet ihmiset nykyään uhkailevat itsemurhalla jos ei elämä menekään kuten olivat ajatelleet . Niin että tosissaan kiukuttaa kun toisten pitää kuolla sairauksiin samalla kun eräät hautovat itsemurhaa ja vielä kirjoittavat niistä
Jokainen elämä on arvokas, ja ihminen jolla on lapsia ei saisi sellaista edes ajatella , siinäkin näkyy että omaa itseään vaan tuumii, se kun nauttisi että hänellä on kaksi tervettä lasta ja hoitaisi itsensä kuntoon. Että haluaa aiheuttaa lapsilleen henkisen trauman on hyvin egoistista

Lue lisää

Sinua pistää vihaksi tuollaiset itsemurhajutu, kirjoitat näin! Kirjoituksestasi näkee, ettet todellakaan ymmärrä mistä tässä on kyse. Kukaan ihminen ei huvikseen täällä uhkaile itsemurhalla, vaan näillä ihmisillä on todella ihan kamala olo. Nämä ihmiset kärsivät ihan helvetillisestä pahasta olosta, joka riivaa heitä koko heidän hereilläolon ajan ja jopa nukkuessaankin!! Nämä ihmiset kärsivät sellaista henkistä helvettiä, ettei siitä ole sinulla mitään käsitystä kun voit non kirjoittaa.

Et voi varmaan ymmärtää millaista on elää jatkuvan Itseinhon, itsevihan, arvottomuuden, puristavan ahdistuksen ja pahanolon kanssa.. sellainen paha olo, joka riivaa sekä fyysisesti ja henkisesti.

Minä tiedän, koska minä olen kokenut tuon. Se oli sellaista helvettiä, ettei sitä ymmärrä kukaan muu, joka on saman kokenut. Siihen pahaan oloon saadaan lääkkeet, jotka auttavat edes nukkumaan, mutta niiden lääkkeiden takia päivisin ei jaksa muuta kuin maata sohvalla ja toivoa, että joko kärsimys loppuisi tai elämä loppuisi.

Itse koin äärimmäisen rankan syvän masennuksen, joka kesti 8 kuukautta. Pahimpina aikoina makasin sängyllä tai sohvalla 23 tuntia vuorokaudessa. Kun keräsin kaikki voimani, niin kykeni kävelemään 2 kilometrin lenkin ja ottamaan jotain jääkaapista. Olin osastolla kuukauden. En tiedä oliko siitä paljoakaan apua. Ehkä se antoi jotain turvaa, mutta ei se minua parantanut. Lääkkeet tekivät sen, ettei mitään kyennyt ja jaksanut tehdä.. mutta lääkkeet auttoivat kestämään, että akuutti tarve tappaa itseään väistyi.

En jaksa koko tarinaa kertoa. Mutta minun kohdallani tuli Jumalan armo, joka pelasti minut ja vapautti minut helvetillisestä olostani ja tarpeestani kuolla. Kun Jumalan armo vapautti minut, niin toimintakykyni alkoi palata käsittämättömän nopealla tavalla. Sain ihmeellisiä voimia alkaa tekemään asioita ja päivä päivältä voin paremmin. Paranin kokonaan masennuksesta yhdessä yössä ja toimintakykyni lähti palaamaan tuosta päivästä kun Jumalan armo vapautti minut kuoleman ja masennuksen häkistä.

Kun itse olen tämän kokenut, niin en enää koskaan tuomitse masentuneita tai itsemurhaa hautovia ihmisiä. He tarvitsevat rakkautta, hyväksyntää ja tukea. Heillä on helvetillisen vaikeaa ja sitä kuormaa lisäävät "hyväntahtoiset" ihmiset, jotka käytöksellään lisäävät heidän kuormaansa.

Anonyymi kirjoitti:

Sinua pistää vihaksi tuollaiset itsemurhajutu, kirjoitat näin! Kirjoituksestasi näkee, ettet todellakaan ymmärrä mistä tässä on kyse. Kukaan ihminen ei huvikseen täällä uhkaile itsemurhalla, vaan näillä ihmisillä on todella ihan kamala olo. Nämä ihmiset kärsivät ihan helvetillisestä pahasta olosta, joka riivaa heitä koko heidän hereilläolon ajan ja jopa nukkuessaankin!! Nämä ihmiset kärsivät sellaista henkistä helvettiä, ettei siitä ole sinulla mitään käsitystä kun voit non kirjoittaa.

Et voi varmaan ymmärtää millaista on elää jatkuvan Itseinhon, itsevihan, arvottomuuden, puristavan ahdistuksen ja pahanolon kanssa.. sellainen paha olo, joka riivaa sekä fyysisesti ja henkisesti.

Minä tiedän, koska minä olen kokenut tuon. Se oli sellaista helvettiä, ettei sitä ymmärrä kukaan muu, joka on saman kokenut. Siihen pahaan oloon saadaan lääkkeet, jotka auttavat edes nukkumaan, mutta niiden lääkkeiden takia päivisin ei jaksa muuta kuin maata sohvalla ja toivoa, että joko kärsimys loppuisi tai elämä loppuisi.

Itse koin äärimmäisen rankan syvän masennuksen, joka kesti 8 kuukautta. Pahimpina aikoina makasin sängyllä tai sohvalla 23 tuntia vuorokaudessa. Kun keräsin kaikki voimani, niin kykeni kävelemään 2 kilometrin lenkin ja ottamaan jotain jääkaapista. Olin osastolla kuukauden. En tiedä oliko siitä paljoakaan apua. Ehkä se antoi jotain turvaa, mutta ei se minua parantanut. Lääkkeet tekivät sen, ettei mitään kyennyt ja jaksanut tehdä.. mutta lääkkeet auttoivat kestämään, että akuutti tarve tappaa itseään väistyi.

En jaksa koko tarinaa kertoa. Mutta minun kohdallani tuli Jumalan armo, joka pelasti minut ja vapautti minut helvetillisestä olostani ja tarpeestani kuolla. Kun Jumalan armo vapautti minut, niin toimintakykyni alkoi palata käsittämättömän nopealla tavalla. Sain ihmeellisiä voimia alkaa tekemään asioita ja päivä päivältä voin paremmin. Paranin kokonaan masennuksesta yhdessä yössä ja toimintakykyni lähti palaamaan tuosta päivästä kun Jumalan armo vapautti minut kuoleman ja masennuksen häkistä.

Kun itse olen tämän kokenut, niin en enää koskaan tuomitse masentuneita tai itsemurhaa hautovia ihmisiä. He tarvitsevat rakkautta, hyväksyntää ja tukea. Heillä on helvetillisen vaikeaa ja sitä kuormaa lisäävät "hyväntahtoiset" ihmiset, jotka käytöksellään lisäävät heidän kuormaansa.

Lue lisää

Niin eihän itserakkaat ihmiset ymmärrä masentuneita tai sitä että joku puhuu itsemurhan tekemisestä kun haluavat vain itsekkäästi estää muista puhumasta tai tekemästä sellaista ettei heille itselleen tulisi paha olo. Perkeleenkö väliä sillä kuinka paljon joku masentunut kärsii omasta olemassaolostaan joka ikinen sekunti.

Monet väittää että itsemurhaa hautovat tai sen tekevät ihmiset on itsekkäistä. Eiköhän se ole niin että useimmat masentuneet on nimenomaan niitä äärimmäisen epäitsekkäitä ihmisiä jotka ovat aina asettannet toiset ihmiset oman itsensä edelle ja unohtaneet oman hyvinvointinsa tyystin.

Masentunut Mies

Anonyymi kirjoitti:

Niin eihän itserakkaat ihmiset ymmärrä masentuneita tai sitä että joku puhuu itsemurhan tekemisestä kun haluavat vain itsekkäästi estää muista puhumasta tai tekemästä sellaista ettei heille itselleen tulisi paha olo. Perkeleenkö väliä sillä kuinka paljon joku masentunut kärsii omasta olemassaolostaan joka ikinen sekunti.

Monet väittää että itsemurhaa hautovat tai sen tekevät ihmiset on itsekkäistä. Eiköhän se ole niin että useimmat masentuneet on nimenomaan niitä äärimmäisen epäitsekkäitä ihmisiä jotka ovat aina asettannet toiset ihmiset oman itsensä edelle ja unohtaneet oman hyvinvointinsa tyystin.

Masentunut Mies

Lue lisää

Niin ja multa on jo tarpeeksi monta läheistä ihmistä kuollut ihan liian aikasin vaikka olen vasta kolmekymppinen niin voisin ihan hyvin mennäkkin vaikka johonkin sotaan kuolemaan kun ei ole paljon menetettävää enää. Yksinäinen ja onneton ihminen olen enkä löydä edes elämänkumppania. Kuitenkaan huvita sotaankaan mennä kun en kuitenkaan kuolisi vaan mut tuotais sieltä pois kaikki raajat katkenneina ja sokeutuneena.

Masentunut Mies

Uskontolahkoissa viedään lapsia sijaiskoteihin ja huostaan nekin saa diagnoosit

Anonyymi kirjoitti:

Uskontolahkoissa viedään lapsia sijaiskoteihin ja huostaan nekin saa diagnoosit

Ennen näpistelevät vietiin mielisairaalaan piikille ja hihnoihin nykyään niitä kuljettaa vartijat ostareilta.

" Olisihan tämä elämä voinut toisinkin mennä ".
Minullakin oli monet vuodet asiat huonommin kuin huonosti.
Pitkän, raskaan ja vaativan työn jälkeen, ja toki saamalla apua ja tukea, pääsin takaisin elämään, sellaiseen joka on mielekkäämpää kuin aiemmin. Itsekin joskus ajattelen, että olisihan se voinut toisinkin mennä, mutta kun se ei mennyt. Mennyttä en voi muuttaa, mutta tulevaan pystyn vaikuttamaan, omalla kohdallani.

Aina on mahdollista saada elämään uusi suunta, vaikka synkkinä hetkinä se voi tuntua täysin mahdottomalta.
Anna aikaa itsellesi, etsi ja löydä itsesi uudestaan ajan kanssa, olet vain päästänyt irti otteen itsestäsi, et juuri nyt jaksa välittää ilmeisesti mistään.
Kun et kiirehdi sekä pohdit asioita, aika näyttää suunnan. Mikään ei tapahdu hetkessä, ei edes kahdessa.

Siinä viimeisessä lauseessasi olet väärässä. Moni tulee kaipaamaan sinua. Älä tee sitä, mitä ajattelit itsellesi tehdä. Olet aivan liian arvokas ihminen.

Itselleni on käynyt aika tavalla samalla tavalla. Huonot kokemukset ihmissuhteissa saivat lopulta erakoitumaan täysin. Ongelma on vain siinä, että silloin oma ajatteleminen asioista saattaa kapeutua ja jumiutua. Jos juttelee enemmän muiden kanssa, jos se vain on mahdollista, se saattaa avartaa ja muuttaa omaa ajattelua ja sitä, miten tuntee.

Päästä irti menneisyydestä, niin saat tilaisuuden alkaa elää tulevaisuutta.

Anonyymi kirjoitti:

Siinä viimeisessä lauseessasi olet väärässä. Moni tulee kaipaamaan sinua. Älä tee sitä, mitä ajattelit itsellesi tehdä. Olet aivan liian arvokas ihminen.

Olen eri mieltä. Voi olla että kukaan ei jää kaipaamaan. On myös kummallista ajatella että ihminen olisi jotain velkaa toisille eikä sen vuoksi voisi elämäänsä päättää. Kenenkään jolla on huono olo ja elämä pelkkää synkkyyttä ei ole velvollisuutta täällä jatkaa kulkuaan. Vain omasta vilpittömästä halusta olla elossa on perusteltua pysyä elossa.
Jos ihminen jätetään/ ajautuu olemaan yksin ja täysin erilleen muista ja ajan kuluessa päättää että tämä oli tässä, niin itsekkäimpiä ovat ne jotka jäävät "kaipaamaan". Miksi eivät ole toiseen yhteydessä kun siihen on vielä mahdollisuus? On käsittämätöntä että jatkuvasti toitotetaan kaipaajien tulokulmaa mutta heidän käytöstään ja välinpitämättömyyttä vainajan hengissä ollessa häntä kohtaan ei mietitä.
Kirjoittaja mainitsi ettei ole lapsiinsa juuri yhteydessä. Kuka häntä jäisi oikeasti ja vilpittömästi kaipaamaan jos ei tälläkään hetkellä kukaan kaipaa??

Hankit käsiisi joko triptylia 2000mg tai enemmän ja sen päälle pullo punkkua. Ikiuni on taattu.
Toinen ehkä helpompi on fentanyyli. Sitä saa katukaupasta. Ei tarvitse paljoa ja peli on pelattu. Kivuton tapa.

Ei se johda onneen ja onnellisuuteen, jos sitä kokee joutuvansa tavoittelemaan.
Jos lähes jatkuvasti tavoittelee jotain onnellisuutta, niin aika usein tulee pettymään.
Mun mielestä onni ja onnellisuus koostuu pienistä asioista omassa elämässä ja ympärillä.
Kukaan ei edes ole koko ajan onnellinen, huonompiakin aikoja on jokaisella ajoittain.

Joku mainitsi tuolla aiemmin itseinhon ja itsevihan, joka johtaa sitten siihen itsetuhoisuuteen, itsarin ajattelemiseen.
Olisiko hyvä pysähtyä miettimään, mistä sellainen itseviha ja -inho kumpuavat ?
Miksi ihminen ei tykkää itsestään, vaikka monet ympärillä hänestä tykkäävät ?
Miten olisi mahdollista oppia tykkäämään itsestään, siihenkin on keinoja olemassa.

Anonyymi kirjoitti:

Ei se johda onneen ja onnellisuuteen, jos sitä kokee joutuvansa tavoittelemaan.
Jos lähes jatkuvasti tavoittelee jotain onnellisuutta, niin aika usein tulee pettymään.
Mun mielestä onni ja onnellisuus koostuu pienistä asioista omassa elämässä ja ympärillä.
Kukaan ei edes ole koko ajan onnellinen, huonompiakin aikoja on jokaisella ajoittain.

Joku mainitsi tuolla aiemmin itseinhon ja itsevihan, joka johtaa sitten siihen itsetuhoisuuteen, itsarin ajattelemiseen.
Olisiko hyvä pysähtyä miettimään, mistä sellainen itseviha ja -inho kumpuavat ?
Miksi ihminen ei tykkää itsestään, vaikka monet ympärillä hänestä tykkäävät ?
Miten olisi mahdollista oppia tykkäämään itsestään, siihenkin on keinoja olemassa.

Lue lisää

” Miksi ihminen ei tykkää itsestään, vaikka monet ympärillä hänestä tykkäävät”

Tuo on oikeasti hyvä kysymys. Pysähdyin miettimään sitä. Ja pitää jatkaa pohtimista koska vastausta ei ihan helpolla löydy. Liekö syy itseinhossa jossa peilataan itseään muuhun facebook menestyjät ryhmään tai nykyisessä elämänmenossa jossa kaikki ovat jotain tai eivät ole mitään .

Itsereflektio olisi paikallaan monella meistä. Itse kamppailen juuri näiden asioiden kanssa ja yritän vimmatusti löytää tavan jolla voisin pitää itsestäni. Olen masentunut ja ajan itseni yleensä nurkkaan omilla ajatusmalleillani. Ei olisi mitään tarvetta mutta niin vain se mieli toimii.

Tämä lause jäi pyörimään mieleeni ja yritän kehittää siitä jotain jolla voisin viedä asioitani eteenpäin. Kiitos tästä.

Anonyymi kirjoitti:

” Miksi ihminen ei tykkää itsestään, vaikka monet ympärillä hänestä tykkäävät”

Tuo on oikeasti hyvä kysymys. Pysähdyin miettimään sitä. Ja pitää jatkaa pohtimista koska vastausta ei ihan helpolla löydy. Liekö syy itseinhossa jossa peilataan itseään muuhun facebook menestyjät ryhmään tai nykyisessä elämänmenossa jossa kaikki ovat jotain tai eivät ole mitään .

Itsereflektio olisi paikallaan monella meistä. Itse kamppailen juuri näiden asioiden kanssa ja yritän vimmatusti löytää tavan jolla voisin pitää itsestäni. Olen masentunut ja ajan itseni yleensä nurkkaan omilla ajatusmalleillani. Ei olisi mitään tarvetta mutta niin vain se mieli toimii.

Tämä lause jäi pyörimään mieleeni ja yritän kehittää siitä jotain jolla voisin viedä asioitani eteenpäin. Kiitos tästä.

Lue lisää

Hyvä niin.
Itsetunnoksi sanotaan sitä, kun tuntee itsensä.
Jos tuntee itseinhoa, silloin on yleensä huono itsetunto.
Ja onhan se niin, jos ei itse tykkää itsestään, sitä ajattelee, ettei kukaan muukaan tykkää.

Ihminen saattaa pettyä itseensä erilaisissa tilanteissa, saattaa syytellä itseään jostain tapahtuneesta, vaikkei olisi edes syyllinen mihinkään, saattaa tuntea itsensä huonoksi ja osaamattomaksi ihmiseksi, vaikkei todellisuudessa niin olisikaan.
Joillain on tapana verrata itseään muihin, miksen pärjää yhtä hyvin kuin tuo, miksen ole yhtä kaunis tai hyvännäköinen kuin tuo, miksen osaa tehdä jotain niin kuin tuo toinen.

Jos ihmistä kohdellaan huonosti, arvostellaan negatiivisesti, kiusataan, vähätellään, ym. , hän aika herkästi ajattelee mielessään, että se kaikki on hänen omaa vikaansa, syytänsä, vaikka todellisuudessa niin ei ole.

Tuollaisilla ajatustavoilla ihminen tekee itse itselleen pahan ja ahdistavan olon. Omassa mielessähän kaikki muuttuu joksikin, mihin ei välttämättä oma ymmärrys ja kyky käsitellä syntyneitä tunteita, riitä.
Jos ihminen kokee itseään kohtaan noita ikäviä asioista, joita luettelin, alentaa se väistämättä itsetuntoa, joillain enemmän, joillain vähemmän.
Jos kaikilla ihmisillä olisi hyvä itsetunto, ei varmaankaan olisi mielenterveysongelmiakaan niin paljon kuin nykyään ihmisillä on.

Yksi keino tutkiskella itseään on vaikka se, että kirjoittaa ylös ne omasta mielestään parhaat puolet itsestään, ja viereen, tai perään huonot puolet. Molempia tulee varmasti jokaiselle.
Sitten voisi miettiä, miten kannattaisi toimia niiden huonojen puolien suhteen, olisiko niille jotain tehtävissä. Vai riittäisikö pelkkä ajattelutavan muuttaminen, armollisuus itseä kohtaan.