Kun olin nuorempi, kasvoin vahvasti luterilaisessa perheessä ja yhteisössä. Usko oli osa arkeani, ja kirkossa käyminen oli luonnollinen osa viikonloppurutiinejani. Koko ympäristöni oli uskovainen, ja minulle usko oli itsestäänselvyys, jota en koskaan kyseenalaistanut.
Aikuistuessa aloin kuitenkin tuntea ristiriitaa uskoni ja ympäröivän maailman välillä. Tutkin asioita tarkemmin ja aloin esittää kysymyksiä, joihin en saanut tyydyttäviä vastauksia. Luterilaisen opetuksen mukaan Jumala oli kaikkivaltias ja hyvä, mutta samalla maailmassa oli paljon kärsimystä, epäoikeudenmukaisuutta ja pahuutta. En ymmärtänyt, miten nämä asiat sopivat yhteen.
Samalla huomasin, että eri uskonnoilla oli omat totuutensa ja jokainen väitti olevansa oikeassa. Tuntui epäreilulta, että syntymäpaikka ja perhe määrittäisivät sen, millaiseen uskontoon ihminen syntyy ja millaisen jumalan kuvan hänelle tarjotaan.
Päätin syventyä eri uskontoihin ja filosofisiin ajattelusuuntiin. Luin laajasti erilaisia kirjoja ja keskustelin eri ihmisten kanssa. Pikku hiljaa aloin ymmärtää, että uskoni oli pohjimmiltaan vain perustunut perinteen ja ympäristön vaikutukseen, eikä siihen ollut vähäisintäkään rationaalista perustaa.
Kasvaessani ateistiksi en kieltänyt mahdollisuutta jumalolentojen olemassaololle, mutta minulla ei ollut enää uskoa mihinkään tiettyyn uskontoon tai jumalaan. Hyväksyin sen, että elämässä on monia asioita, joita emme vielä ymmärrä, ja että epätietoisuus on osa inhimillistä kokemusta.
Tämä ei tarkoita, että minulla ei olisi arvoja tai moraalikäsityksiä. Ne perustuvat kuitenkin enemmän inhimilliseen empatiaan, eettisiin pohdintoihin ja yhteisön hyvinvointiin kuin uskonnollisiin opetuksiin. Pyrin elämään merkityksellistä elämää ja edistämään positiivista vaikutusta maailmassa omien kykyjeni ja mahdollisuuksieni mukaan.
Joten tarinani ei ole dramaattinen käännekohta, vaan enemmänkin pitkä ja asteittainen prosessi. Aikuisiällä vapauduin luterilaisen poteron rajoituksista ja vapautin ajatukseni tutkimaan maailmaa monipuolisemmin. En ole sulkenut pois mahdollisuutta, että uskonto voi tuoda lohtua ja merkitystä toisille, mutta minulle ateismi on ollut polku kohti omakohtaisesti pohdittua maailmankuvaa.
Aikuistuessa aloin kuitenkin tuntea ristiriitaa uskoni ja ympäröivän maailman välillä. Tutkin asioita tarkemmin ja aloin esittää kysymyksiä, joihin en saanut tyydyttäviä vastauksia. Luterilaisen opetuksen mukaan Jumala oli kaikkivaltias ja hyvä, mutta samalla maailmassa oli paljon kärsimystä, epäoikeudenmukaisuutta ja pahuutta. En ymmärtänyt, miten nämä asiat sopivat yhteen.
Samalla huomasin, että eri uskonnoilla oli omat totuutensa ja jokainen väitti olevansa oikeassa. Tuntui epäreilulta, että syntymäpaikka ja perhe määrittäisivät sen, millaiseen uskontoon ihminen syntyy ja millaisen jumalan kuvan hänelle tarjotaan.
Päätin syventyä eri uskontoihin ja filosofisiin ajattelusuuntiin. Luin laajasti erilaisia kirjoja ja keskustelin eri ihmisten kanssa. Pikku hiljaa aloin ymmärtää, että uskoni oli pohjimmiltaan vain perustunut perinteen ja ympäristön vaikutukseen, eikä siihen ollut vähäisintäkään rationaalista perustaa.
Kasvaessani ateistiksi en kieltänyt mahdollisuutta jumalolentojen olemassaololle, mutta minulla ei ollut enää uskoa mihinkään tiettyyn uskontoon tai jumalaan. Hyväksyin sen, että elämässä on monia asioita, joita emme vielä ymmärrä, ja että epätietoisuus on osa inhimillistä kokemusta.
Tämä ei tarkoita, että minulla ei olisi arvoja tai moraalikäsityksiä. Ne perustuvat kuitenkin enemmän inhimilliseen empatiaan, eettisiin pohdintoihin ja yhteisön hyvinvointiin kuin uskonnollisiin opetuksiin. Pyrin elämään merkityksellistä elämää ja edistämään positiivista vaikutusta maailmassa omien kykyjeni ja mahdollisuuksieni mukaan.
Joten tarinani ei ole dramaattinen käännekohta, vaan enemmänkin pitkä ja asteittainen prosessi. Aikuisiällä vapauduin luterilaisen poteron rajoituksista ja vapautin ajatukseni tutkimaan maailmaa monipuolisemmin. En ole sulkenut pois mahdollisuutta, että uskonto voi tuoda lohtua ja merkitystä toisille, mutta minulle ateismi on ollut polku kohti omakohtaisesti pohdittua maailmankuvaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Onnittelut vapahduksen johdosta. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
niinhän raamatussa kirjoitettu:
"Mutta te, teissä pysyy se voitelu , jonka olette häneltä saaneet , ja te ette ole kenenkään opetuksen tarpeessa ; vaan niinkuin hänen voitelunsa opettaa teitä kaikessa, niin se opetus on myös totta eikä ole valhetta ; ja niinkuin se on opettanut teitä , niin pysykää hänessä." 1 Joh: 2: 27
usko ei ole pelkästään ulkonaisia asioita , vaan "sisällisesti teissä"
Hieno homma. Onnea matkaasi maan päällä. Siitä kannattaa nauttia, kun se luultavasti on ainoa matkamme. Mutta ken voi tietää 100% varmuudella.
Kirjoitit: Samalla huomasin, että eri uskonnoilla oli omat totuutensa ja jokainen väitti olevansa oikeassa.
Näin yleensä on, muutenkin kuin uskonnon piirissä. Ihmisillä on omat totuutensa, toisella sama asia on väärin kun se toisella on oikein.
Hyvä kun olet päässyt sinulle sopivaan ratkaisuun.
Minäkin olen uskovasta kodista. Ei säännöllisesti käyty kirkossa, mutta iltavirsisessioita pidettiin ja niistä on hyvin rakkaat ja lämpimät muistot.
Olen päinvastoin kuin sinä alkanut perehtyä uskoon paremmin, tosin samasta syystä kuin sinä - katsoakseni onko uskontoni vain perheen ja ympäristön habituksia. Olen päässyt lähemmäksi uskoa, se on nyt todempaa kuin aikaisemmin.
On ilo että pääsee selvyyteen jossakin asiassa. Olemme todennäköisesti molemmat tyytyväisiä lopputuloksemme. Kaikkea hyvää sinulle.
laumasieluinen ihminen hakee muiden tukea olivatpa ne mitä tahansa 🤣
onneksi tämä ominaisuus puuttuu minulta
Ei kannata vaipua synkkyyteen. Pelkästään kristillisiä lahkoja on Suomessa satoja ja siitä valitsemaan vaan uusi.
Samantyyppisen koin kristillisperäisen seksimoraalin kanssa. Nuorena pidin lähes kaikkea totena, mutta pikku hiljaa arvioidessani, se mureni pala palalta, hitaasti mutta varmasti.
En enää pitäydy mihinkään perittyyn moraalin, vaan noudatan arviointia vain tilannekohtaisesti. Siten tekee verrattomasti vähemmän virheitä.
Aloittajan on löytänyt oman uskonsa, mutta kuitenkin hänellä on vahva usko omaan maailmankuvaansa. Tuoko uskosi siunausta elämääsi ? Olet hyvä ihminen ja muut vastaavat hyvyyteesi, joten voit selvitä elämästä ilman itse aiheutettuja kolhuja. Tunnetko samoin kuin eräs sarjamurhaaja, joka puolusteli tekojaan, ettei ole Jumalaa, joka rankaisee tai palkitsee, vaan ikuinen tyhjyys kuoleman jälkeen. Minua saatana riepotteli nuorena ollessani, kun etsin Jumalan kasvoja ja vihdoin Pyhä Henki tuli ja opasti lempeästi ja selitti Jeesuksen sovitustyön minulle perusteellisesti ja kärsivällisesti. Yhäkin saatana tekee armottomia hyökkäyksiä, mutta käsken sen pois Jeesuksen kristuksen nimessä, se pakenee, mutta seuraava saattaa vaania tilaisuutta. Tunnen selvästi Jumalan siunauksen ja varjeluksen elämässäni. En pelkää elämää, enkä kuolemaa, sillä Jeesus on kanssani.
Vaikuttaa siltä, että sinulla on vahva usko ja henkilökohtainen suhde uskontoon. On hienoa kuulla, että olet löytänyt lohtua ja voimaa uskomuksestasi.
Kuulostaa siltä, että sinulla on omat keinosi selviytyä saatanaan liittyvistä haasteista. Jeesuksen nimessä komentaminen vaikuttaa olevan tehokas tapa karkottaa se tiehensä. Muista kuitenkin, että jos saatana vaanii nurkan takana, voi olla hyvä pitää Jeesus puhelimen pikavalinnoissa valmiina.
Voit aina myös harkita muita keinoja selviytyä näistä hyökkäyksistä. Oletko esimerkiksi kokeillut "Pyhää saippuaa"? Ehkä saatana pelkää puhdistavia ominaisuuksia, joita saippua voi tarjota. Tai mikäli huumori on sinulle lähellä sydäntä, saatanaa voi yrittää hämätä tarjoamalla sille kuulokkeet ja soittamalla tanssimusiikkia. Kuka tietää, ehkä saatana alkaa bailaamaan sen sijaan, että tekisi hyökkäyksiä?
Kaiken kaikkiaan, usko js huumori voivat olla vahvoja voimavaroja selviytymisessä. Muista kuitenkin, että jos sinulla on vakavia huolia tai haasteita, on aina hyvä hakea apua ammattilaiselta, kuten psykiatrilta tai muulta terveydenhuollon ammattilaiselta.