pussaa mut ei puhu...

Ihan kuin itse olisin kirjoittanut ton tekstin. Minäkin tapasin täällä chatissa miehen reilu puol vuotta sitten. Ollaan aika tiiviisti tapailtu ja muuten menee oikein hyvin, olemme rakastuneita, mutta se puhuminen tökkii vieläkin.

Itse olen varsin avoin ihminen ja olen yrittänyt usemman kerran saada kunnon keskustelua aikaan, mutta vaikee se on itekseen jutella.
Tykkään puhua kaikesta maan ja taivaan välillä, harmi etten saa miehestäni kaveria siihen hommaan. Muutaman kerran olen yrittänyt aloittaa keskustelua ja koska en saa vastakaikua niin en enää yritäkään. Itse asiassa tuntuu että menen hänen aikanaan lukkoon jos on kyse hiemankin vakavammista asioista. Toki juttelemme niitä näitä paljon, ainoastaan vakavat asiat jää puhumatta.

Ujo hän ei ole, mutta ehkä hän ei kertakaikkiaan osaa puhua syvällisiä tai sitten hän ei luota minuun tai tähän suhteeseen vielä. En tiedä. Pitää hyväksyä sekin asia, että me ihmiset ollaan niin erilaisia luonteiltamme ja kaikkea hyvää ei voi saada samassa paketissa.

Aika näyttää miten tässä tulee käymään. Pakko myöntää, että minua välillä ahdistaa tuo asia. Emme sentään ole enää teinejä, olen 39v ja mies 40v.

Oletteko kysyneet kaverilta miksi hän ei puhu vakavista asioista? Ei kai siinä mitään menetä, jos ottaa asian puheeksi hienovaraisesti ja asiallisesti ilman syyttelyä. Ei ainakaan sitten tarvitse pähkäillä ja ihmetellä. Yleensä ihmiset kuitenkin vastaavat kun heiltä kysytään. Ja voihan olla, että ko. miehet eivät ole edes tiedostaneet itse asiaa.

Naisilla sanotaan olevan 7000 sanaa vuorokaudessa,miehillä 2000. Kuljin monta vuotta miehen kanssa jolla oli enintään 500 ja nekin hän käytti työkavereitten tai sukulaisten kanssa.
Turha odottaa että puhumaton muuttuu, puhukaa yksin tai tuttavienne kanssa tai lähtekää pois suhteesta.