Heittäisin sellaisen ajatuksen ilmaan!Miten olette kokeneet sellaisen eron missä asiat saadaan sovittua asiallisesti.Minusta tuntuu tällä hetkellä ,et siinä hommassa ei vastapuolella ollut puhtaa jauhot pussissa.Ei sinäänsä minua enään hetkauta hänen tekemiset millään lailla.Nyt olen elänyt vajaa kaksikuukautta yksinään tässä meidän entisessä kodissa,OLen saanut kodin oman näköiseksi.Odottelen tässä kesäloman alkua et pääsee vähän reissunpäälle.
eron ilot ja surut
leppäkerttu
201918
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
,sellainen ero, oliskohan siitä jo 6 vuotta. Sovittiin lasten asuvan vuoroviikoin molemmilla, huonekalut ja muu omaisuus jaettiin sovussa, ja edelleen sujuu loistavasti. Jauhoissa oli ehkä sen verran likaa, että tunteeni olivat muualla (ei siis kuitenkaan "tapahtunut" mitään), mutta koin sen olevan se viimeinen sysäys ja katsoin ex-miehelläkin olevan oikeus parempaan kuin mitä minulta olisi saanut, jos olisimme jatkaneet yhdessä. Ja ihan vaan tiedoksi niille, jotka luulevat että lapset "unohtuivat", he ovat voineet hyvin ja ovat tasapainoisia, hyvin käyttäytyviä nuoria (14-, 16-, ja 18-v )Mielestäni eron voi hoitaa hyvinkin sopuisasti, mutta se ehkä vaati sen, että tunteet ovat lähinnä kunnioitusta toisen vanhemmuutta kohtaan, ei muuta. Raskasta ja osin pelottavaa se silti oli ja itsekäs varmaan olen joidenkin mielestä, kun haluan olla myös jotain muutakin kuin ainoastaan äiti...
ota eron (lue ulosheiton) jälkeen vanhimpaan lapseensa (16 v tyttö) minkäänlaista yhteyttä kunnes vasta 3. viikon jälkeen tekstarilla, että tuletko syömään lättyjä???
Sain tämän viestin kuulla tyttäreltäni saman tien, mutta eipäs hänellä ollut minkäänlaista halua enää pitää yhteyttä äitiinsä. Tästä tapauksesta on kulunut aikaa jo onneksi n. 3 kk, mutta yhteys äitiin ei ole ottanut edistyäkseeen. Olen kehottanut/yrittänyt kaikkeni, mutta en voi pakottakaan. Oma suhteeni on äitiinsä kuitenkin vielä säilynyt kuta kuinkin asiallisella tasolla.
Olix neuvoja?
Oliskohan ollut äidille kova paikka muutenkin, ja lättyjen ehdottaminen oli positiiselta kuulostava yritys saada jotain kontaktia, vaikka olisi halunnut sanoa enemmän? Onko tyttö yrittänyt ottaa äitiin yhteyttä tuon kolmen viikon aikana? Jos ei äiti ole vastannut, ehkä on ollut muissa maailmoissa / surullinen eikä halunnut tyttärensä näkevän? Tunnustan itse olevani sellainen joka työntää muut pois silloin kun heitä eniten kaipaisi. Osaan olla tyly ja kova ettei tuskani näy. Ottakaa kaikki mahdollisuudet huomioon, ihminen se on äitikin.
Ei ole ottanut yhteyttä, eikä enää aio ottaakkaan, ainakaan lähikuukausina.
Tytön mielestä äiti petti luottamuksensa ollessaan vieraan miehen kanssa ja valehdellen vielä jälkeen päinkin, että mitään suhdetta ei ole eikä ole ollut. Hassua kuitenkin oli, että samantien kun vaimo sai uuden asunnon, ko. tyyppi muutti sinne. Ymmärrän kyllä tyttöäni, mutta en halua kannustaa häntä moiseen, päinvastoin.
on vihainen äidilleen sinun puolestasi. Ajan kanssa tuokin toivottavasti muuttuu. Tämänkin olen omakohtaisesti kokenut. Äitini löysi uuden miehen ja olin vihainen siitä kuinka hän voi tehdä isälleni niin. Ajan myötä tyttäresi hyväksyy asian, mikäli et itse provosoi häntä äitiään vastaan. Huh, nyt joku tietysti väittää, että erosin itse siksi että vanhempani antoivat väärän mallin... Ei, minä itse tein "väärän" valinnan, mutta en silti kadu!
näin juuri on. Todellakin voin vilpittömästi sanoa, että mistään provosoinnista ei ole kysymys. Toivotaan, että aika parantaa haavat.
KIITOS:)
Meillä meni eron jälkeen siinä määrin hyvin, että olimme hyvissä väleissä, saimme puhuttua puhelimessa ja kasvokkain. Autoimme toisiamme ja selvitimme yhdessä lastemme asioita ja kävimme yhdessä heidän koulujuhlissa ja uimarannoilla.
Kun uudet naiset tulivat, koko yhteyden pito pysähtyi kuin seinään. Mies muuttui äkäiseksi ja haastoi vain riitaa. Ei enää välittänyt lapsistankaan, eikä meidän elämä kiinnostanut häntä pätkääkään.
Uudet naiset ilmeisesti halusivat isän ja entisen perheen välille muurin, ja jatkuvan riidan.
Niin kaun menee hyvin, kunnes mies löytää uuden ihmisen rinnalleen, sitten kaikki muuttuu. Meillä oli pitkään hyvä isä, mutta nyt voisi sanoa, että tuollainen mies ei ole lapsiaan ansainnut!
itse olen eronnut miehestäni 2x. Ensimmäisen eron jälkeen pysyimme ystävinä ja 5 v jälkee palasimme yhteen. Suhde ei kuitenkaan sinäänsä muuttunut miksikään, joten toisesta erosta on nyt 1kk aikaa.
Tämänkin jälkeen erossamme ei syytelty, eikä riidelty sen kummemmin. Lasten asiat olemme ratkaisseet niin hyvin kuin tässä tilanteessa kykenemme, molempien mielipiteitä kunnioittaen.
En voi olla kuin tyytyväinen, ja ONNELLINEN,kaikesta huolimatta.
Niin sanokaa miten sitä voi erota sovussa ja syyttämättä, kun elämä on palasina, edessä on pelkkää tyhjää, on yksin ja sydän särkyny??? Toisella on koti, työ, uus rakas ja mulla ei ole mitään niistä. Toinen on pettäny ja minä olen lopussa, surullinen, ahdistunut, masentunut.. Miten sitä voisi olla syyttämättä???
Petetylle..
Harmillista sinänsä, kun laskit elämäsi täysin toisen varaan ja kun se toinen lähti, lähti myös elämäsi. Nythän ei ole sitten muuta vaihtoehtoa kun alkaa rakentaa sitä OMAA elämää, ja tajuta, että vain sinä itse voit tehdä itsellesi elämän, toinen ei voi sitä tehdä puolestasi.
Sinussa on oikeasti kaikki voima, mitä tarvitset oman elämäsi rakentamiseen. Kun joku toinenkin saa hankittua itselleen työn ja asunnon, sinäkin pystyt siihen. Et ole siinä suhteessa mitenkään huonompi muita. Varmasti sinulla on omat kykysi ja vahvuutesi, millä löydät työpaikan tai saat vaikka koulutuspaikan uuteen ammattiin pääsemiseksi.
Tietenkin jos toinen on pettänyt ja jättänyt, olet siitä vihainen. Se on ihan luonnollinen ja normaali reaktio sellaisessa tilanteessa. Mutta seuraavaksi olisi hyvä löytää ulospääsy vihan ja masennuksen tukahduttavalta vaikutukselta. Vihasta irti pääsemiseen voisi auttaa seuraavanlainen ajatus: Jos kantaa kaunaa ja vihaa toista kohtaan antaa tämän toisen sillä hallita elämäänsä. Ethän kuitenkaan halua antaa tuollaisen petturin pilata loppuelämääsi hallitsemalla sinun tunteitasi?
Kumpa rakas mieheni olisikin tehnyt toisinpäin.Mutta kun piti ensin pettääkin ja mä kun olen ollu hänelle alusta asti uskollinen.
En voi sanoa, etten olisi helvetin katkera..
Sopueroja ei ole olemassakaan!Ei ainakaan tällasessa tilanteessa.Miten voiskaan olla?Mulla on oikeus olla vihainen!
Luottamukseni palkittiin tälla tavalla.KIITOS!
Mulla on tilanne aivan samanlainen. Itseasiassa välillä tuntuu tosi hyvältä mutta välillä tulee tippa silmään. Jonkinlainen surutyö on menossa ja kun eniten ainakin minä kaipaan sitä että silloin oli joku.. nyt vaan tallustelee eikä toisaalta viitti pistää itteään tyrkylle vaikka tällä hetkellä on paremmassa fyysisessä kunnossa kun pariinkymmeneen vuoteen. Kesäloma on tosiaan tulossa enkä oikeen edes viitti miettiä millaiset jauhot sill oli pöksyis kun ei sillä oikeastaan ole väliä. Sovittiin asiat mutta on tosi ettei koko ajan hyvältä tunnu.
On jotenki itsellä samallainen tunne tila ,että tekee surutyötä.Ei halua tässä vaiheesa uutta suhdetta edes ajatella.On parempi olla yksikseen.Kuhan saa itsensä pokiin niin sit on hyvä jatkaa.Jaksamista sinulle kyllä se aurinko paistaa risukasaakin.
Moi !
Mulla käy kyllä mielessä mahdollinen uusi suhde mutta tosiaan sen aloittaminen "kiireys" johtuu vain ja ainoastaan siitä että aina ei ole kiva olla yksin näine ajatuksineen.
Onko sellaisesta kokemusta jos pitkän suhteen loputtua kuten esim tapaan ulkopuolisista syistä johtuen välillä exää ja jonkun aikaa sen jälkeen tulee jonkinlainen tunteen purkaus - melankolia iskee tai "v tuttaa" tai niin aiheuttaako sitä ittelleen tämmösessä hallaa vai meneeköhän se suru työ silloin väärään suuntaan ..en saa nyt oikeen ajatuksiani kootuksi toivottavasti ymmärsit jotain ?
Ymmärsin viestisi.Samoja asioita sitä myös itse pohtii. Tuntee seelaa laidasta laitaan.Itskin ajattelen et jos ja kun exän kohtaa niin mitä sitten?Kuitenkin kun ottaa jären mukaan ja ajattelee asiaa parempi ,kun ei lähe vanhaan mukaa,ainakin omalta kohdalta ajattelen näin.Sitä tekee surutyötä kuitenkin.Hyviä ajatuksia sulla.
Laitan jatkoa vielä edelliseen viestiin.Olisi mukava vaihtaa ajatuksia sinun kanssa.Jotekin tuntuu et sitä samanlaisia ajatuksia ja tunteita käy läpi itsekkin.Terveisin Pähkäiliä.
Ois mukavaa jos pistäisit viestiä ihan privanakin kokeile [email protected] sieltä mut tavoittaa ainakin niin kauan kunnes jotkut hörhöt rupee lähettelee liikaa sairast postii.
Ois mukavaa vaihtaa ajatuksii ja kokemuksii tästä kuitenkin niin vaikeesta ajasta elämästä vaikka olenkin varma että kun olemme tämän kokeneet niin olemme rikastuneet ´´vaikka nyt tuntuu ettei ikään tuu ihastuttua tai raksastuttua kehenkään.
Laitoin sinulle viestiä en tiiä tuliko perille.Onko Tullut uusia ajatuksia ja ideoita asian tiimoilta?
Ei ollut tullut perille ?
Kuin siellä päivä on menny?Täälä on kovin pureva tuuli.Onko ajatukset selkeytyneet?