Kannattaako ottaa opiskelupaikka vastaan?

Oikeustiede arvostetumpi näistä kahdesta, itse en miettisi kahdesti. Parempi työllisyystilanne ja palkkaus. Toki olen myös kuullut sanonnan ”rakkaudesta lajiin”. Omalla työllä on siis mahdollista menestyä alalla kuin alalla. Järki vai tunteet, siinäpä pulma?

Onnittelut opiskelupaikasta! Itse menisin kuitenkin oma mielenkiinto edellä. Onhan se hienoa päästä opiskelaan noinkin vaativaa alaa, mutta onko järkeä jos homma ei motivoi. Rahalla ja statuksella pääsee pitkälle mutta tekeekö se onnelliseksi? Oman kokemuksen mukaan paras lopputulos saavutetaan sillä, kun omat kyvyt ja intohimot kohtaavat…

22-vuotias miehenalku!? Ei voi olla, miehenalku on ehkä 2-vuotias taapero.

Itse valitsisin ehdottomasti oikeustieteellisen.

Siitä valtiotieteellisestä: se kiinnoistaisi eniten, siihen on paloa. Mutta miehenalku joutuisi lukemaan ja osallistumaan valintakokeeseen, mikä ei miehenalulle sovi. Tämä kyllä kumoaa puheet intohimosta valtiotieteeseen. Mieti hyvä ihminen, miten sinusta olisi lukemaan vuosikausia valtiotieteitä, kun jo valintakokeisiin lukeminen on liikaa!

Vielä ensikertalaisuudesta: ensikertalaisuus ei käytännössä useimmiten merkitse mitään eikä auta yhtään. Sen arvoa liioitellaan rankasti.

Ensikertalaisuuden menettämisestä on tehty melkoinen mörkö. Harvoin se kuitenkaan mitään merkitsee. Edelleen yliopistot pullistelevat muita kuin ensikertalaisia.

Toisaalta en näe aloituksesta todellista intoa opiskeluun edes valtiotieteellisessä. Pääsykokeisiin lukeminenkin on liikaa, vaikka asiat muka kiinnostavat. Miten edes voi olla lukematta asioista, joihin on jopa intohimo, kuten aloittaja sanoo. Ja nyt on haettu ja jopa saatu opiskelupaikka ilman aikomustakaan aloittaa opintoja. Ikää on kuitenkin jo 22 vuotta, mitä vielä pelleillään?

Et voi koskaan, et koskaan, olla 100 % varma, että tietty ala sinua kiinnostaa koko elämän. Toisaalta voit kiinnostua syvästi ja kestävästi mistä hyvänsä, kunhan vähän syvennyt asiaan.

Minulle kyllä kelpaisi opiskelupaikka oikeustieteellisessä, vaikka se ei intohimoni olekaan.

Kaikki kommentoijat ei täällä taida ymmärtää aloittajan pointtia. Esimerkiksi politiikan tutkimuksen ohjelmassa todistusvalinnassa on 23 aloituspaikkaa, joista kaikki ensikertalaisille. Valintakokeessa 21 aloituspaikkaa, joista 8 ensikertalaisille. Kyllä sillä ensikertalaisuudella on merkitystä. Itse ymmärrän tilanteen, sillä olen hyvin samantyyppisen kysymyksen äärellä. En ymmärrä miksi täällä arvostellaan motivaatioasi kun olet jo kerran selkeästi kertonut, että tämä on se mikä motivoi. Pohdit siis ilmeisesti tuon oikeustieteen paikan vastaanottamisen vaikutuksia myöhempään pääsykoe menestykseen?

Voi taivahan vallat- lue sinne valtsikan pääsykokeisiin ensi keväänä. Luulisi oleva ihan mielenkiintoista jo pääsykokeita varten perehtyä aiheisiin. Mikä tässä on niin vaikeaa.

Jos johonkin on valtava intohimo, niin tietysti pääset sinne ensi keväänä ihan valintakokeiden tuloksena.

Poikamme oli todella kiinnostunut oikeustieteellisestä, luki pääsykokeisiin ja heittämällä pääsi Turkuun . Yö todistus ei ollut kummonenkaa.

Olet jo myöhässä poliitikkobroileri-linjalta. Koita valmistua maisteriksi ennen kuin täytät kolmekymmentä. Äkkiä kokoomusnuoriin!

Ota vastaan opiskelupaikka oikeustieteellisessä! Ensi vuonna haet siitä huolimatta valtiotieteelliseen. Jos sinut valitaan sinne, otat vastaan senkin opiskelupaikan ja opiskelet molemmat tutkinnot. Ne sopivat yhteen hyvin, valtiotieteellisessä opiskelu on kevyttä.

Aika moni poliitikko on juristi, kuten esimerkiksi presidenttiemme koulutuksesta voimme päätellä.

Politiikassa, kuten monella muullakin alalla on syytä perehtyä instituutioihin, kuten sopimus, testamentti ja laki, kuten on syytä perehtyä moniin muihinkin instituutioihin, joiden tuntemiseen oikeustieteellisessä saa hyvän perustan halutessaan.

Poliitikolle ei ole lainkaan haitaksi ymmärtää lainsäädäntöprosessia ja lakihierarkiaa ylipäätään. Toki voidaan ajatella, että juristit ovat poliitikkojen palveluksessa kun lakeja tehdään, mutta kansakunnan ohjaaminen tapahtuu Suomessa niin lakien ja lainsäädännön kautta kuin valtion määrärahojen jakamisenkin kautta. Kuka tahansa voisi näin ollen määrätä juristit valmistelemaan haluamiaan lakipykäliä ja kuka tahansa voisi päättää itse, kuinka verovarat jaetaan omasta mielestä kansakunnan hyväksi parhaimmalla mahdollisella tavalla.

Poliittiseen valtaan pääsee pääsääntöisesti kansalaisten tuella ja toisten luottamuksen saamiseen tarvitaan enemmän kuin pelkkää tietoa yhteiskunnasta. Tuen saaminen vaatii, että äänestäjät uskovat poliitikon ajavan heille tärkeitä asioita päätöksenteossa, joko konkreettisina asioina taikka sitten arvovaikuttamisena. Jokaisen poliitikon tulee näin ollen kyetä ilmaisemaan asiansa ja arvonsa äänestäjille tavalla, että mahdollisimman suuri osa heistä ymmärtää ilmaistut arvot ja asiat. Joillakuilla tämä kyky on luonnostaan, suurin osa oppii viestimään esimerkkien ja koulutuksen kautta.

Ilmaisutaitoa ja viestintää voi yrittää opiskella sivuaineena, mutta perusviestintätaidot oppii oikeustieteellisessä siinä missä muuallakin. Lisäherkkuna oikiksessa on, että siellä voi mitä helpoimmin kehittää omaa (suullista) argumentitaitoaan monellakin tavalla, jopa ihan perukursseilla, professorit ovat mitä halukkaimpia sellaiseen. Lisäksi jokainen tentti on argumentointia ja pisteet tulevat juridisesti asiaan vaikuttavista argumenteista.

Opiskelu oikeustieteellisessä ei siis ole hukkaan heitettyä aikaa poliittista uraa ajatellen vaan siellä saa sekä ymmärrystä yhteiskunnan toiminnasta ja niihin vaikuttavista instituutioista sekä siellä oppii myös tuomaan näkemyksensä esille ja perustelemaan sen.