Mielenterveysongelmien syyt!?

Laman vaikutus on yllättävä. Olisko niin että työelämä on osasyy mielen ongelmiin.

Huomasin viimeviikolla artikkelin, jossa kerrottiin testistä, jossa verenkuvasta erottaisi fibromyalgian. Se on ollut pitkään reumaoireisten kauhunaiheena, että annetaisu diagnoosi, jota moni lääkäri piti luulosairautena.

Ei ole mikään yllätys, että tulehdus- ja kipu aiheuttaa masennusta. Avun saanti voi olla vain mahdotonta.

Anonyymi kirjoitti:

Laman vaikutus on yllättävä. Olisko niin että työelämä on osasyy mielen ongelmiin.

Huomasin viimeviikolla artikkelin, jossa kerrottiin testistä, jossa verenkuvasta erottaisi fibromyalgian. Se on ollut pitkään reumaoireisten kauhunaiheena, että annetaisu diagnoosi, jota moni lääkäri piti luulosairautena.

Ei ole mikään yllätys, että tulehdus- ja kipu aiheuttaa masennusta. Avun saanti voi olla vain mahdotonta.

Lue lisää

Eihän se ollut tämmöinen uutinen?

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/tutkijat-tekivat-merkittavan-loydon-uusi-verikoe-antaa-toivoa-kroonisista-kivuista-karsiville/7332718

Itselläni on ollut kroonista kipua lapsesta asti, migreeni ja hartia - ja kaularangan alueella. Sitten 19 iässä kipua alkoi olemaan ihan jokapuolella ja sain fibromyalgia diagnoosin.

Asia jäi kuitenkin läökäreiltä huomiotta hömppä diagnoosina ja kärsin jatkuvista kivuista, unettomuudesta ja aivosumusta, oppimisvaikeuksusta, kognitiivisesta puolesta tuli vaikeaa myös puhuminen oli hankalaa hetkittäin, kuten liikkuminenkin.

No 2095 tuli B-lausunto vaikeasta fibromyalgiasta ja kuntoutusta 15 vrk Reumalla, Heinolassa. Olin ihan caput, mutta helpottunut, että kivuille on selitys.

Huitale kirjoitti:

Eihän se ollut tämmöinen uutinen?

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/tutkijat-tekivat-merkittavan-loydon-uusi-verikoe-antaa-toivoa-kroonisista-kivuista-karsiville/7332718

Itselläni on ollut kroonista kipua lapsesta asti, migreeni ja hartia - ja kaularangan alueella. Sitten 19 iässä kipua alkoi olemaan ihan jokapuolella ja sain fibromyalgia diagnoosin.

Asia jäi kuitenkin läökäreiltä huomiotta hömppä diagnoosina ja kärsin jatkuvista kivuista, unettomuudesta ja aivosumusta, oppimisvaikeuksusta, kognitiivisesta puolesta tuli vaikeaa myös puhuminen oli hankalaa hetkittäin, kuten liikkuminenkin.

No 2095 tuli B-lausunto vaikeasta fibromyalgiasta ja kuntoutusta 15 vrk Reumalla, Heinolassa. Olin ihan caput, mutta helpottunut, että kivuille on selitys.

Lue lisää

Korjaan 2005 vuonna, hipaisin 9 nollan sijaan. Keinunäppäin olis helpompi.

Huitale kirjoitti:

Korjaan 2005 vuonna, hipaisin 9 nollan sijaan. Keinunäppäin olis helpompi.

Ja nyt vasta lopetin psykofyysisen fysioterapian fibromyalgiaan liittyen.

Psyyken ja keho ovat yksyhteen. Toinen voi huonosti, voi molemmat huonosti.

Huitale kirjoitti:

Ja nyt vasta lopetin psykofyysisen fysioterapian fibromyalgiaan liittyen.

Psyyken ja keho ovat yksyhteen. Toinen voi huonosti, voi molemmat huonosti.

Mulla on myös satunnaista paniikkihäiriötä liittyen koulu- ja työpaikkakiusaamiseen. Kun en pysty lähtemään mihinkään ahdistuksen käydessä päälle, tulee oireet rajuina päälle.

Huitale kirjoitti:

Ja nyt vasta lopetin psykofyysisen fysioterapian fibromyalgiaan liittyen.

Psyyken ja keho ovat yksyhteen. Toinen voi huonosti, voi molemmat huonosti.

Juu oli. Olen siitä huolissani, koska itselläni kun saattaa olla sellainen tai joku muu. Oireet pahenee kun ikää tulee, eikä niihin saa apua kuten äidilleni kävi.

Keväällä kipeytyi sormet hiirityöstä. Onneksi loma helpotti kipuja tai sitten se kolmen päivä kortisonikuuri, jonka mahani kesti.

Anonyymi kirjoitti:

Juu oli. Olen siitä huolissani, koska itselläni kun saattaa olla sellainen tai joku muu. Oireet pahenee kun ikää tulee, eikä niihin saa apua kuten äidilleni kävi.

Keväällä kipeytyi sormet hiirityöstä. Onneksi loma helpotti kipuja tai sitten se kolmen päivä kortisonikuuri, jonka mahani kesti.

Lue lisää

Nykytiedon mukaan fibromyalgia helpottuu jossain kohtaa vanhuutta. Mutta yksilöllistähän tuo on.

Onko reumafaktorit otettu verikokeesta?

Anonyymi kirjoitti:

Juu oli. Olen siitä huolissani, koska itselläni kun saattaa olla sellainen tai joku muu. Oireet pahenee kun ikää tulee, eikä niihin saa apua kuten äidilleni kävi.

Keväällä kipeytyi sormet hiirityöstä. Onneksi loma helpotti kipuja tai sitten se kolmen päivä kortisonikuuri, jonka mahani kesti.

Lue lisää

..eikä ne oireet suinkaan olleet tossa, vaan aika-ajoin koko tuo laaja kirjo aivosumuineen, väsymyksineen ja nivel/lihasvaivoineen.

Anonyymi kirjoitti:

..eikä ne oireet suinkaan olleet tossa, vaan aika-ajoin koko tuo laaja kirjo aivosumuineen, väsymyksineen ja nivel/lihasvaivoineen.

Okei. Ihan tyypillistä on myös, että oireet elää. Säidenkin ja vuodenaikojen mukaan, olet ehkä ns. ilmapuntari?

Mullakin vaihtelee kovin oirekirjo. Välillä olen melkein oireeton ja sujuu hybin. Toisinaan tarbitsen kyynärsauvoja kipujen takia, koska en kykene astumaan jalkaterilläni masta vasten koko painolla, varaamaan päälle. Tai pitämään edes sukkia saati kenkiä. Ja sormet on välillä niin kipeet, että niiden käyttäminen mihinkään sattuu. Myös vaeltavaa kipua pitkin, jäytää, polttaa, kihelmöi, viiltää.

Päänsärkyjä on yhä, mutta ne liittyy kaularankaan ja nyt vatsamigreeni epäily...

Monenmoisia vaivoja.

Huitale kirjoitti:

Nykytiedon mukaan fibromyalgia helpottuu jossain kohtaa vanhuutta. Mutta yksilöllistähän tuo on.

Onko reumafaktorit otettu verikokeesta?

On kyllä, mutta ei poikkeusta viitearvoissa. Samoin elämän varrella kilpirauhasarvo, eikä siinäkään poikkeamia. Nivelet on kuvattu ja selästä ja jalasta, nekin ovat kuulemma tavallista paremmassa kunnossa.

Huitale kirjoitti:

Okei. Ihan tyypillistä on myös, että oireet elää. Säidenkin ja vuodenaikojen mukaan, olet ehkä ns. ilmapuntari?

Mullakin vaihtelee kovin oirekirjo. Välillä olen melkein oireeton ja sujuu hybin. Toisinaan tarbitsen kyynärsauvoja kipujen takia, koska en kykene astumaan jalkaterilläni masta vasten koko painolla, varaamaan päälle. Tai pitämään edes sukkia saati kenkiä. Ja sormet on välillä niin kipeet, että niiden käyttäminen mihinkään sattuu. Myös vaeltavaa kipua pitkin, jäytää, polttaa, kihelmöi, viiltää.

Päänsärkyjä on yhä, mutta ne liittyy kaularankaan ja nyt vatsamigreeni epäily...

Monenmoisia vaivoja.

Lue lisää

Kuulemma sekoitetaan usein ärtyneeseen suoleen, mutta voi olla samalla ihmisellä molemmatkin. Lähtee kipulääkkeellä pois.

https://migreeni.org/tietoa/migreeni/vatsamigreeni/

Myös fibromyagiaa potevilla on usein migreeniä (on), levottomat jalat (on), endometrioosi (on), vilkas virtsarakko (on), kipuja vatsanseudulla (on), IBS (on), reuma (ei ole), verenpainetauti (on) jne.

Huitale kirjoitti:

Kuulemma sekoitetaan usein ärtyneeseen suoleen, mutta voi olla samalla ihmisellä molemmatkin. Lähtee kipulääkkeellä pois.

https://migreeni.org/tietoa/migreeni/vatsamigreeni/

Myös fibromyagiaa potevilla on usein migreeniä (on), levottomat jalat (on), endometrioosi (on), vilkas virtsarakko (on), kipuja vatsanseudulla (on), IBS (on), reuma (ei ole), verenpainetauti (on) jne.

Lue lisää

Kestää huonosti saunaa (kyllä), vetoisa ilma tekee kipuja (kyllä), reuanardin sormet (on), yliliikkuvat nivelet (on).

Listaa kun lukee, voi löytyä kuten mulla lähes kaikki liitännäiset.

Käy reumatologilla tai fysiatrilla. 👍

Anonyymi kirjoitti:

On kyllä, mutta ei poikkeusta viitearvoissa. Samoin elämän varrella kilpirauhasarvo, eikä siinäkään poikkeamia. Nivelet on kuvattu ja selästä ja jalasta, nekin ovat kuulemma tavallista paremmassa kunnossa.

Lue lisää

Oukkidoukki. Kuulostaa sitten kyllä fibrolle ellei ole polymyalgiaan, siinäkin kyllä tulehdusarvot kohoaa, muttei kaikilla ja harvoin on nuoremmilla, kun 70 v. Kortisooni auttaa toisin kun fibrossa ei auta.

Huitale kirjoitti:

Oukkidoukki. Kuulostaa sitten kyllä fibrolle ellei ole polymyalgiaan, siinäkin kyllä tulehdusarvot kohoaa, muttei kaikilla ja harvoin on nuoremmilla, kun 70 v. Kortisooni auttaa toisin kun fibrossa ei auta.

Lue lisää

Olet ehkä jo hyvin perehtynytkin näihin ja käynyt lääkäreillä jne. 😊

Mutta linkitän varalta. Tsemiä sinulle. 🤗

https://www.reumaliitto.fi/fi/reuma-aapinen/reumataudit/polymyalgia-rheumatica

Anonyymi kirjoitti:

Laman vaikutus on yllättävä. Olisko niin että työelämä on osasyy mielen ongelmiin.

Huomasin viimeviikolla artikkelin, jossa kerrottiin testistä, jossa verenkuvasta erottaisi fibromyalgian. Se on ollut pitkään reumaoireisten kauhunaiheena, että annetaisu diagnoosi, jota moni lääkäri piti luulosairautena.

Ei ole mikään yllätys, että tulehdus- ja kipu aiheuttaa masennusta. Avun saanti voi olla vain mahdotonta.

Lue lisää

Muistelen, että on arveltu, että kun kaikilla on asiat hiukan huonosti, niin ne itsemurhaan taipuvaiset eivät koe niin suurta kontrastia omaan tilanteeseensa ja se on heille helpotus.

Huitale kirjoitti:

Kuulemma sekoitetaan usein ärtyneeseen suoleen, mutta voi olla samalla ihmisellä molemmatkin. Lähtee kipulääkkeellä pois.

https://migreeni.org/tietoa/migreeni/vatsamigreeni/

Myös fibromyagiaa potevilla on usein migreeniä (on), levottomat jalat (on), endometrioosi (on), vilkas virtsarakko (on), kipuja vatsanseudulla (on), IBS (on), reuma (ei ole), verenpainetauti (on) jne.

Lue lisää

Oma migreenini vaikuttaa esiintyvän myös tuossa muodossa, mutta sitä ei ole virallisesti diagnosoitu.

buddy-love kirjoitti:

Oma migreenini vaikuttaa esiintyvän myös tuossa muodossa, mutta sitä ei ole virallisesti diagnosoitu.

Juu, mullakin ilmeisesti, koska kipulääke auttaa. Mulla se on jomotusta ylävatsalla. Yhtälaista kun päässäkin. Ikävää. ☹️

Huitale kirjoitti:

Juu, mullakin ilmeisesti, koska kipulääke auttaa. Mulla se on jomotusta ylävatsalla. Yhtälaista kun päässäkin. Ikävää. ☹️

Minulla tuntuu siltä kuin koko vatsa olisi jumissa ja menee ohi kun olen oksentanut riittävästi. Alkujaan ajattelin, että kyseessä on tarttuva mahatauti, mutta se ei kuitenkaan koskaan tarttunut keneenkään. Vasta muutama vuosi sitten tuli migreenivaihtoehto vastaan. Kipulääkkeitä en ole tuohon testannut ja mahtaisivatko toimiakaan, jos koko systeemi on ihan jumissa, eikä lääke liiku vatsalaukusta eteenpäin.

buddy-love kirjoitti:

Minulla tuntuu siltä kuin koko vatsa olisi jumissa ja menee ohi kun olen oksentanut riittävästi. Alkujaan ajattelin, että kyseessä on tarttuva mahatauti, mutta se ei kuitenkaan koskaan tarttunut keneenkään. Vasta muutama vuosi sitten tuli migreenivaihtoehto vastaan. Kipulääkkeitä en ole tuohon testannut ja mahtaisivatko toimiakaan, jos koko systeemi on ihan jumissa, eikä lääke liiku vatsalaukusta eteenpäin.

Lue lisää

Inhottavalta kuulostaa. Ei ehkä auta, ellei nenäsuihke tai pistoksena.

Nestemäinen poretabletti saattaa imeytyä, huom saattaa. Joku treo gms.

Huitale kirjoitti:

Inhottavalta kuulostaa. Ei ehkä auta, ellei nenäsuihke tai pistoksena.

Nestemäinen poretabletti saattaa imeytyä, huom saattaa. Joku treo gms.

Noita on onneksi aika harvoin ja se oksentaminen auttaa nopeasti.
Pää on suurempi ongelma ja eilenkin oli kohtalainen migreeni, enkä tänäänkään ole ollut mitenkään tehokas. Sumatriptaania olen joskus käyttänyt, mutta se ei tehoa kuin jos otan sen kun ei vielä tunnu juuri miltään ja lisäksi siitä tulee flunssainen olo. Buranalla olen pärjännyt

buddy-love kirjoitti:

Noita on onneksi aika harvoin ja se oksentaminen auttaa nopeasti.
Pää on suurempi ongelma ja eilenkin oli kohtalainen migreeni, enkä tänäänkään ole ollut mitenkään tehokas. Sumatriptaania olen joskus käyttänyt, mutta se ei tehoa kuin jos otan sen kun ei vielä tunnu juuri miltään ja lisäksi siitä tulee flunssainen olo. Buranalla olen pärjännyt

Lue lisää

Ok. Kiva kuitenkin, ettei usein. Mulla auttaa se sumatripaani, jos ehtii ottaa ajoissa. Se ja grammanen panadol samaan aikaan. Tai piikit peffaan.

Huitale kirjoitti:

Ok. Kiva kuitenkin, ettei usein. Mulla auttaa se sumatripaani, jos ehtii ottaa ajoissa. Se ja grammanen panadol samaan aikaan. Tai piikit peffaan.

Pahoinvointiin on myös mulla oma lääke. Toimii.

Huitale kirjoitti:

Mulla on myös satunnaista paniikkihäiriötä liittyen koulu- ja työpaikkakiusaamiseen. Kun en pysty lähtemään mihinkään ahdistuksen käydessä päälle, tulee oireet rajuina päälle.

Lue lisää

Toivon että et ikinä aloita lääkitystä siihen häiriöön. Siihen on täysin looginen syy miksi kärsit paniikkihäiriöstä, ja tunnistat sen jopa itse. Vaikka syke nousee pilviin ja tuntuu että saa sydärin niin koita jaksaa ilman pillereitä. Lue haittavaikutusseloste kunnolla ja harkitse tarkkaan, kumpaa haluat enemmän. Vakuutan että paniikkihäiriö ei ole sairaus, vaan voi lieventyä ajan kanssa, jos ei niin toivotan pitkää terveyttä minkä päätöksen ikinä teetkin.

Anonyymi kirjoitti:

Toivon että et ikinä aloita lääkitystä siihen häiriöön. Siihen on täysin looginen syy miksi kärsit paniikkihäiriöstä, ja tunnistat sen jopa itse. Vaikka syke nousee pilviin ja tuntuu että saa sydärin niin koita jaksaa ilman pillereitä. Lue haittavaikutusseloste kunnolla ja harkitse tarkkaan, kumpaa haluat enemmän. Vakuutan että paniikkihäiriö ei ole sairaus, vaan voi lieventyä ajan kanssa, jos ei niin toivotan pitkää terveyttä minkä päätöksen ikinä teetkin.

Lue lisää

Kiitos. 🤗

Kuulemma en tarvitse lääkitystä, niin kauan kun kohtauksia tulee vain joskus harvoin. Mutta minäli niitä alkaa tulla tiuhaan monta kertaa viikossa tai kuukaudessa, suositus oli käväistä lääkärin luona juttelemassa tilanteesta ja lääkityksen tarpeesta. Kohtaus tulee äkisti, mutta ahdistus on voinut olla jo päiviä kasaantumassa kohti kohtausta.

Tuntuu, että sydän takoo, huippaa, maha on sekaisin, oksettaa, paskattaa, happi loppuu ja pää on lukossa kun pitää ajatellakin menevänsä uuteen tilanteeseen ja työpaikkaan. Ne vanhat kokemukset nousee pelkona ja ahdistuksena kuin hyökyaalto ihan tyhjästä järkkynä olona.

Olen vaan jähmettyneenä siinä olossa, ei pysty liikkuu ei tekemään muuta kuin haukkomaan happea. Yritän jos pystyn hengitellä ja sillä tasata oloani. Pari tuntia sen jälkeenkin on ihan epätodellinen olo. Päsöhtää pääkin kipeeksi sitten.

En vaan halua silloin ihmisten pariin. Kynnys nousee kohtauksena korkealle. Kun sitten lopulta olen mennyt töihin ja todennut, että kaikki hyvin, ihmiset ei hyöki ja simputa, ei ilkeile ja ivaa, rentoudun. Sitten ei tuu enää niitä kohtauksia.



Syön fibromyalgiaan ja hermokipuun 60 mg/vrk Duloxetinia, se tuntuu tuovan helpotusta erityisesti hermokipuun olkavarressa. Ja mielialaankin niin, etten uupuessani mene ihan down, mikä tapahtuu kipujen kera helposti muuten.

Uupumus ja lievä masennus, toimintakyvyn ja aloitekyvyn lamaantuminen, itkuisuus ja alavireisyys ylipäänsä.

Itsetuhoinen en ole. Päinvastoin. Vain hyvin hyvin fatiikissa toisinaan. Voisin nukkua viikon putkeen. Tuntuu ettei mikään unimäärä riitä piristämään yhtään tai vain hetkeksi.

Mutta nuo liittyy aina kipujaksoihin ja niitten jälkimaininkeihin.

Tuo listauksesi saa hengästymään. Ei ihme että lapset aikuisen väsyyävät. Tarvitaan valtavasti itsekuria ja intoa suorittamiseen, eikä mikään elämän tapahtuma saisi vähentää uskoa sen merkitykseen ja tarpeellisuuteen.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo listauksesi saa hengästymään. Ei ihme että lapset aikuisen väsyyävät. Tarvitaan valtavasti itsekuria ja intoa suorittamiseen, eikä mikään elämän tapahtuma saisi vähentää uskoa sen merkitykseen ja tarpeellisuuteen.

Lue lisää

Avainsana on "merkitys".

Ongelma on, ettei postmoderni maailma tarjoa merkitystä valmiina. Se täytyy etsiä itse. Tarjontaa on valtavasti.

Toisaalta, kun merkitys on olemassa ja elämä rullaa urallaan, "ponnistelut" eivät juurikaan vaadi itsekuria tai vaivaa.

Elämä ilman merkitystä on kuin höyrykone ilman höyryä: liikkumaton, tarpeeton ja surullinen.

Olisi suotavaa keskustella enemmänkin merkityksen kokemisesta ja sen vaikutuksesta mielenterveyteen, sosiaalisiin suhteisiin ja yksilön ja yhteiskunnan vuorovaikutukseen.

🦄

Anonyymi kirjoitti:

Avainsana on "merkitys".

Ongelma on, ettei postmoderni maailma tarjoa merkitystä valmiina. Se täytyy etsiä itse. Tarjontaa on valtavasti.

Toisaalta, kun merkitys on olemassa ja elämä rullaa urallaan, "ponnistelut" eivät juurikaan vaadi itsekuria tai vaivaa.

Elämä ilman merkitystä on kuin höyrykone ilman höyryä: liikkumaton, tarpeeton ja surullinen.

Olisi suotavaa keskustella enemmänkin merkityksen kokemisesta ja sen vaikutuksesta mielenterveyteen, sosiaalisiin suhteisiin ja yksilön ja yhteiskunnan vuorovaikutukseen.

🦄

Lue lisää

Sen verran tarkennan, että liian tiukasti aikataulutettu elämä ja työ tietysti vaativat ponnistelua, joka aiheuttaa negatiivista stressiä.

Stressin pitäisi pysyä positiivisena ja hallittavissa, jotta se ei tuhoaisi kehoa ja mieltä.

🦄

Itsestäni taas tuntuu, että mielenterveysongelmiin kuuluu kyvyttömyys opiskeluun ja työntekoon.

Suoriutumista voi rajoittaa aloitekyvyn puute, väsymys, paniikki ja koettavaa ahdistusoireet ja fyysinen kunto. Kun kuntouttavaa työharjoittelua ei ole, ei työnantajakaan ole valmis palkkaamaan tuottamatonta työvoimaa. Pitäisi olla myös ulospäinsuuntautunut, asiakaspalveluun soveltuva, ammattitaitoinen ja paljon muuta, jota opitaan opiskellen ja työkokemuksen kautta. Pitäisi hakea itse työpaikkoja. Kukaan ei tee hakemuksia puolesta tai pyydä töihin, vaikka tuet osataan evätä ja kieltää.

Jos olisin jäänyt näin vähille perustaidoille ja tuelle itsekin, niin tekisin varmaan saman. En uskoisi itsestäni olevan mihinkään oikeaan työhön.

Suomalainen kulttuuri on myös aika armoton. Täällä ei aina katsota hyvällä sitä, jos joku tuttu pyytää tai tarvitsee apua (keskusteluapua, taloudellista apua ym.). Monet olettavat, että on valtion eikä tuttavien tehtävä tukea niitä, jotka kaipaavat apua.

Suoraan sanoen en ymmärrä sitä. Apu ja tuki ovat parhaita tapoja näyttää rakkautta. Kasvoin perheessä, jossa läheisten ihmisten kaikenlainen auttaminen oli normaalia. Pyrin vastaamaan tähän kasvatukseen auttamalla vanhempiani viikoittain ja jutustelemalla heidän kanssaan. En halua väheksyä esimerkiksi terapian vaikutuksia mielenterveyden hoidossa, mutta haluaisin väittää, että läheiset suhteet ympärillä eläviin ihmisiin ehkäisevät mielenterveyden ongelmia paremmin kuin valtion tarjoamat tukitoimet.

🦄

Anonyymi kirjoitti:

Suomalainen kulttuuri on myös aika armoton. Täällä ei aina katsota hyvällä sitä, jos joku tuttu pyytää tai tarvitsee apua (keskusteluapua, taloudellista apua ym.). Monet olettavat, että on valtion eikä tuttavien tehtävä tukea niitä, jotka kaipaavat apua.

Suoraan sanoen en ymmärrä sitä. Apu ja tuki ovat parhaita tapoja näyttää rakkautta. Kasvoin perheessä, jossa läheisten ihmisten kaikenlainen auttaminen oli normaalia. Pyrin vastaamaan tähän kasvatukseen auttamalla vanhempiani viikoittain ja jutustelemalla heidän kanssaan. En halua väheksyä esimerkiksi terapian vaikutuksia mielenterveyden hoidossa, mutta haluaisin väittää, että läheiset suhteet ympärillä eläviin ihmisiin ehkäisevät mielenterveyden ongelmia paremmin kuin valtion tarjoamat tukitoimet.

🦄

Lue lisää

Juu ei noista jutuista ainakaan haittaa olisi päinvastoin ja juuri noinhan sen pitäisi mennä että läheisiä autetaan ja tuetaan ja näytetään rakkautta. Sen ja valtion avun pitäisi täydentää toisiaan ei olla joko tai vaihtoehtoja.🙂.

Mikkojuhan kirjoitti:

Juu ei noista jutuista ainakaan haittaa olisi päinvastoin ja juuri noinhan sen pitäisi mennä että läheisiä autetaan ja tuetaan ja näytetään rakkautta. Sen ja valtion avun pitäisi täydentää toisiaan ei olla joko tai vaihtoehtoja.🙂.

Lue lisää

Kyllä, pitäisi voida hyödyntää sekä julkisen sektorin että yksityisten turvaverkostojen apua.

En suoraan sanoen usko, että julkinen sektori yksin voisi koskaan ratkaista suomalaisten mielenterveyskriisiä. Se ei ole sitä aiheuttanut, eikä sillä ole resursseja sitä ratkaista. Eikä niitä resursseja ole kolmannella sektorillakaan. Työterveys taas ei välttämättä tavoita niitä, jotka kipeimmin tarvitsevat apua mielenterveysongelmiinsa.

Politiikkamme ottaa huonosti huomioon yksin asumisen, joka on suuri riski mielenterveysongelmille. Lähtisin ehkä ratkaisemaan ongelmaa jotenkin sillä tavalla, että pahimmissa mielenterveysongelmissa kärsivien läheisiä tai sukulaisia (jos heitä on) tuettaisiin siinä, että he voisivat viettää enemmän aikaa vaikeuksista kärsivän henkilön kanssa. Jos tähän liittäisi jonkinlaisen kevyen, terveydenhuollon tukeman suunnitelmallisuuden, projektin lopputuloksena voisi hyvässä tapauksessa olla ainakin osittain työkykyinen henkilö, jolloin sijoitus voisi ehkä lopulta maksaa itsensä takaisin. Verrattuna esimerkiksi omaishoitajuuteen tämä voisi olla väliaikainen apu. Mutta mikään tällainen ei ole mahdollista niin kauan kuin työssäkäynti ja läheisten auttaminen nähdään sillä tavalla vastakkaisina, ettei ensin mainitusta ole kulttuurin tai yleisen tavan vuoksi soveliasta kesken kaiken piipahtaa jälkimmäiseen.

🦄

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä, pitäisi voida hyödyntää sekä julkisen sektorin että yksityisten turvaverkostojen apua.

En suoraan sanoen usko, että julkinen sektori yksin voisi koskaan ratkaista suomalaisten mielenterveyskriisiä. Se ei ole sitä aiheuttanut, eikä sillä ole resursseja sitä ratkaista. Eikä niitä resursseja ole kolmannella sektorillakaan. Työterveys taas ei välttämättä tavoita niitä, jotka kipeimmin tarvitsevat apua mielenterveysongelmiinsa.

Politiikkamme ottaa huonosti huomioon yksin asumisen, joka on suuri riski mielenterveysongelmille. Lähtisin ehkä ratkaisemaan ongelmaa jotenkin sillä tavalla, että pahimmissa mielenterveysongelmissa kärsivien läheisiä tai sukulaisia (jos heitä on) tuettaisiin siinä, että he voisivat viettää enemmän aikaa vaikeuksista kärsivän henkilön kanssa. Jos tähän liittäisi jonkinlaisen kevyen, terveydenhuollon tukeman suunnitelmallisuuden, projektin lopputuloksena voisi hyvässä tapauksessa olla ainakin osittain työkykyinen henkilö, jolloin sijoitus voisi ehkä lopulta maksaa itsensä takaisin. Verrattuna esimerkiksi omaishoitajuuteen tämä voisi olla väliaikainen apu. Mutta mikään tällainen ei ole mahdollista niin kauan kuin työssäkäynti ja läheisten auttaminen nähdään sillä tavalla vastakkaisina, ettei ensin mainitusta ole kulttuurin tai yleisen tavan vuoksi soveliasta kesken kaiken piipahtaa jälkimmäiseen.

🦄

Lue lisää

Joo kyllä noiden kaikkien tahojen nimenomaan pitäisi tehdä yhteistyötä keskenään sekä tukea ja täydentää toisiaan ja siirtyminen niiden välillä pitäisi olla saumatonta eikä niin kuten nyt että ne tavallaan kilpailevat keskenään ja sulkevat toisiaan pois ja siten jää hyvin suuri määrä sellaisia ihmisiä mitä oikein mikään taho ei tavoita eikä yksilö saa apua ongelmiinsa mistään niistä pahimmillaan.🙂.

Ja sitten on myös tälläisiä täysin älyttömiä linjauksia ja tämä on vain yksi esimerkki kuten että jos ihminen kärsii mielenterveysongelmista ja päihdeongelmasta hän ei saa apua ja hoitoa mielenterveysongelmaansa ennen kuin päihdeongelma on hoidettu. Ja kuitenkin päihdehoidoistakin voi lentää pihalle koska ei pysty sitoutumaan niihin tai käyttäytymisen vuoksi mikä johtuu mielenterveysongelmista. Ne asiat kuitenkin käyvät käsikädessä eikä pystytä erottelemaan että kumpi on se syy ja kumpi seuraus ja niitä täytyisi hoitaa yhdessä kokonaisvaltaisesti niin miten voidaan tehdä tuollaisia linjauksia kun se tarkoittaa vain sitä että hyvin moni jää kokonaan ilman hoitoa tai joutuu salailemaan ja valehtelemaan asioista että saisi edes jotain hoitoa.🤔.

Mikkojuhan kirjoitti:

Joo kyllä noiden kaikkien tahojen nimenomaan pitäisi tehdä yhteistyötä keskenään sekä tukea ja täydentää toisiaan ja siirtyminen niiden välillä pitäisi olla saumatonta eikä niin kuten nyt että ne tavallaan kilpailevat keskenään ja sulkevat toisiaan pois ja siten jää hyvin suuri määrä sellaisia ihmisiä mitä oikein mikään taho ei tavoita eikä yksilö saa apua ongelmiinsa mistään niistä pahimmillaan.🙂.

Ja sitten on myös tälläisiä täysin älyttömiä linjauksia ja tämä on vain yksi esimerkki kuten että jos ihminen kärsii mielenterveysongelmista ja päihdeongelmasta hän ei saa apua ja hoitoa mielenterveysongelmaansa ennen kuin päihdeongelma on hoidettu. Ja kuitenkin päihdehoidoistakin voi lentää pihalle koska ei pysty sitoutumaan niihin tai käyttäytymisen vuoksi mikä johtuu mielenterveysongelmista. Ne asiat kuitenkin käyvät käsikädessä eikä pystytä erottelemaan että kumpi on se syy ja kumpi seuraus ja niitä täytyisi hoitaa yhdessä kokonaisvaltaisesti niin miten voidaan tehdä tuollaisia linjauksia kun se tarkoittaa vain sitä että hyvin moni jää kokonaan ilman hoitoa tai joutuu salailemaan ja valehtelemaan asioista että saisi edes jotain hoitoa.🤔.

Lue lisää

Yhteistyön tekemisen ongelmia ovat nimenomaan sinkkuus, pienet perhekoot, sukulaisten etääntyminen tai puuttuminen ja perhesiteiden hajoaminen erotilanteissa. Tuettavien määrä on kasvussa näiden suhteessa.

Yksinäisten ihmisten henkilökohtaiset tulot ovat niukemmat, resursseja vähemmän ja yhteiskunnan tuki suurempi.

Ikävä yhtälö.

Anonyymi kirjoitti:

Yhteistyön tekemisen ongelmia ovat nimenomaan sinkkuus, pienet perhekoot, sukulaisten etääntyminen tai puuttuminen ja perhesiteiden hajoaminen erotilanteissa. Tuettavien määrä on kasvussa näiden suhteessa.

Yksinäisten ihmisten henkilökohtaiset tulot ovat niukemmat, resursseja vähemmän ja yhteiskunnan tuki suurempi.

Ikävä yhtälö.

Lue lisää

Ymmärrän kyllä sun pointtisi asiassa ja mitä tarkoitat mutta ehkä nuo ovat kuitenkin enemmänkin itse yksilöistä kiinni ja heidän elämänvalinnoistaan riippuvia juttuja ja jokaisella on ja pitää olla tietenkin oikeus elää elämäänsä niin miten itsensä ja elämänsä hyväksi ja onnellisimmaksi kokee. Oli sitten sinkku, parisuhteessa, lapseton, suurperheellinen, omasi sukulaisia tai ei niin on oikeus ihan samoihin asioihin ja apuun sitä tarvitessaan. Julkisen puolen, yksityisen puolen, työterveyden ja kolmannen sektorin toimijoiden yhteistyön olisi oltava tiivistä ja kaikilla pitäisi olla mahdollisuus niihin. Ihmisten pitäisi saada niistä kaikista apua ongelmiinsa mistä eniten sitä tarvitsevat ja mistä hänelle on helpointa sitä saada sekä liikkumisen näiden kesken pitäisi olla saumatonta ja niiden kaikkien pitäisi tukea ja täydentää toisiaan. Ei kilpalla keskenään ja sulkea toisiaan pois. Näin niiden määrä ketkä ilman apua jäisivät ja turvaverkkojen läpi putoasivat olisi pienempi ja nopeamman ja paremman avun saamisen myötä apua tarvitsevien määrä pienenisi eikä ongelmat kasautuisi ja pääsisi pahenemaan.🙂.

Mikkojuhan kirjoitti:

Ymmärrän kyllä sun pointtisi asiassa ja mitä tarkoitat mutta ehkä nuo ovat kuitenkin enemmänkin itse yksilöistä kiinni ja heidän elämänvalinnoistaan riippuvia juttuja ja jokaisella on ja pitää olla tietenkin oikeus elää elämäänsä niin miten itsensä ja elämänsä hyväksi ja onnellisimmaksi kokee. Oli sitten sinkku, parisuhteessa, lapseton, suurperheellinen, omasi sukulaisia tai ei niin on oikeus ihan samoihin asioihin ja apuun sitä tarvitessaan. Julkisen puolen, yksityisen puolen, työterveyden ja kolmannen sektorin toimijoiden yhteistyön olisi oltava tiivistä ja kaikilla pitäisi olla mahdollisuus niihin. Ihmisten pitäisi saada niistä kaikista apua ongelmiinsa mistä eniten sitä tarvitsevat ja mistä hänelle on helpointa sitä saada sekä liikkumisen näiden kesken pitäisi olla saumatonta ja niiden kaikkien pitäisi tukea ja täydentää toisiaan. Ei kilpalla keskenään ja sulkea toisiaan pois. Näin niiden määrä ketkä ilman apua jäisivät ja turvaverkkojen läpi putoasivat olisi pienempi ja nopeamman ja paremman avun saamisen myötä apua tarvitsevien määrä pienenisi eikä ongelmat kasautuisi ja pääsisi pahenemaan.🙂.

Lue lisää

>Julkisen puolen, yksityisen puolen, työterveyden ja kolmannen sektorin toimijoiden yhteistyön>.

Julkiset ovat velvoitettuja hankkimaan yksityisiä palveluja, mutta asuoita on vaikea saada toimimaan kunnolla. Yksityiset moittivat, että asiakirjoja on liian paljon ja toisaalta myös puutteelliset, jos epäonnistuvat palvelussa. Julkista toimintaa ohjaa julkiset päätökset ja lainsäädäntö, jotka laahaavat jäljessä. Ihmiset tarvitsisivat vain apua, mutta kaikkea hallitsee jokaiseen vaiheeseen kehitetyt kilpailutukseen, palvelun saamiseen ja myöntämiseen, sopimuksiin, kustannusten laskutukseen, seurantaan ja raportointiin kehitetyt ohjelmistot, jotka ovat osa palvelujen hallinnointia ja toteuttamista. Se on hyvin raskas. Palvelujen valvontaan ei ole resursseja ja ohjelmistojen käyttäjät joutuvat "kehittämään" ohjelmistojen toimintoja. Byrokratia on siirtynyt ohjelmistojen hallintaan ja monimutkaiseksi.

Anonyymi kirjoitti:

>Julkisen puolen, yksityisen puolen, työterveyden ja kolmannen sektorin toimijoiden yhteistyön>.

Julkiset ovat velvoitettuja hankkimaan yksityisiä palveluja, mutta asuoita on vaikea saada toimimaan kunnolla. Yksityiset moittivat, että asiakirjoja on liian paljon ja toisaalta myös puutteelliset, jos epäonnistuvat palvelussa. Julkista toimintaa ohjaa julkiset päätökset ja lainsäädäntö, jotka laahaavat jäljessä. Ihmiset tarvitsisivat vain apua, mutta kaikkea hallitsee jokaiseen vaiheeseen kehitetyt kilpailutukseen, palvelun saamiseen ja myöntämiseen, sopimuksiin, kustannusten laskutukseen, seurantaan ja raportointiin kehitetyt ohjelmistot, jotka ovat osa palvelujen hallinnointia ja toteuttamista. Se on hyvin raskas. Palvelujen valvontaan ei ole resursseja ja ohjelmistojen käyttäjät joutuvat "kehittämään" ohjelmistojen toimintoja. Byrokratia on siirtynyt ohjelmistojen hallintaan ja monimutkaiseksi.

Lue lisää

Juu ei se ole todellakaan helppoa eikä yksinkertaista saada toimimaan kaikkia noita asioita eikä mitään helppoja ja nopeita ratkaisuja ole varmasti olemassa.🙂.

Ajan kuva.

Palaa hyvä mies sinkkuna kotiisi. Mieluummin revolveri jämnämiehen otsassa kuin kiltimiehen vikinä.

On tarpeettoman poissulkevaa sanoa, että kaikki mielenterveysongelmat johtuvat aina infektioista. Esimerkiksi dissosiatiiviset häiriöt voivat johtua traumasta.

Olen silti sitä mieltä, että infektioiden ja mielenterveysongelmien yhteyttä tulisi tutkia lisää.

🦄🐴🦄🐴

Anonyymi kirjoitti:

On tarpeettoman poissulkevaa sanoa, että kaikki mielenterveysongelmat johtuvat aina infektioista. Esimerkiksi dissosiatiiviset häiriöt voivat johtua traumasta.

Olen silti sitä mieltä, että infektioiden ja mielenterveysongelmien yhteyttä tulisi tutkia lisää.

🦄🐴🦄🐴

Lue lisää

En usko että tähän sääntöön on olemassa poikkeusta, jos katsotaan esim. PTSD:tä, niin kaikki eivät sitä saa, vaikka olisivatkin kokeneet traumaattisen tapahtuman. Se on sama asia työuupumuksen kanssa, kaikki eivät sairastu siihen (ainakaan helposti) vaikka tekevät paljon töitä. Siitä joku taisi jo puhuakin - on olemassa parempia ihmisiä.

Tässä vielä allaolevasta tutkimuksesta:
"Although over 70% of the population is exposed to at least one traumatic event during their lifespan, it is not clear why only some individuals develop PTSD"
"Moreover, PTSD is often co-morbid with immune-related conditions, such as cardiometabolic and autoimmune disorders. "

Eli elimistössä on jo infektio, ja traumaattinen tapahtuma sitten triggeröi immuunipuolustuksen ylikierroksille, joka ei sitten enää pysähdy niin helposti, koska se on jo ollut epästabiilissa tilassa.

The role of the immune system in posttraumatic stress disorder
https://www.nature.com/articles/s41398-022-02094-7

m36-intj kirjoitti:

En usko että tähän sääntöön on olemassa poikkeusta, jos katsotaan esim. PTSD:tä, niin kaikki eivät sitä saa, vaikka olisivatkin kokeneet traumaattisen tapahtuman. Se on sama asia työuupumuksen kanssa, kaikki eivät sairastu siihen (ainakaan helposti) vaikka tekevät paljon töitä. Siitä joku taisi jo puhuakin - on olemassa parempia ihmisiä.

Tässä vielä allaolevasta tutkimuksesta:
"Although over 70% of the population is exposed to at least one traumatic event during their lifespan, it is not clear why only some individuals develop PTSD"
"Moreover, PTSD is often co-morbid with immune-related conditions, such as cardiometabolic and autoimmune disorders. "

Eli elimistössä on jo infektio, ja traumaattinen tapahtuma sitten triggeröi immuunipuolustuksen ylikierroksille, joka ei sitten enää pysähdy niin helposti, koska se on jo ollut epästabiilissa tilassa.

The role of the immune system in posttraumatic stress disorder
https://www.nature.com/articles/s41398-022-02094-7

Lue lisää

Mietin kyllä aiemmin vastatessani sitä, miksi ihmiset reagoivat traumoihin niin eri tavoin.

Mielenkiintoinen tutkimus! En tunne lääketieteen termistöä kovin hyvin, mutta tuohan vaikuttaa lupaavalta lääkehoidon kehittämisen suhteen.

🦄

☝️👍 Ääni tälle.

Tämä on erittäin hyvä pointti. Olen itsekin ihmetellyt, miksi uupumukselle ei ole olemassa omaa diagnoosia. Nykytilanne luo sellaisen vaikutelman, ettei henkistä väsymistä olisi ikään kuin lainkaan olemassa, vaan levon, palautumisen ja stressistä toipumisen välttämättömyys olisi sairaus. Naurattaisi, ellei se olisi niin traagista.

Hyvä että otit tämän esille.

Kysymys kuuluu: mitä tahoa nykyinen tilanne palvelee? Miksi uupumus tai työuupumus ei ole diagnoosivalikoimassa? Ketä se hyödyttää? Mitä diagnoosin loiminen veisi pois ja keneltä?

🦄

Anonyymi kirjoitti:

Tämä on erittäin hyvä pointti. Olen itsekin ihmetellyt, miksi uupumukselle ei ole olemassa omaa diagnoosia. Nykytilanne luo sellaisen vaikutelman, ettei henkistä väsymistä olisi ikään kuin lainkaan olemassa, vaan levon, palautumisen ja stressistä toipumisen välttämättömyys olisi sairaus. Naurattaisi, ellei se olisi niin traagista.

Hyvä että otit tämän esille.

Kysymys kuuluu: mitä tahoa nykyinen tilanne palvelee? Miksi uupumus tai työuupumus ei ole diagnoosivalikoimassa? Ketä se hyödyttää? Mitä diagnoosin loiminen veisi pois ja keneltä?

🦄

Lue lisää

Tuossa linkissähän väitetään, että uupumisen diagnoosin puuttuminen sälyttää ongelmaa ja vastuuta siitä työyhteisöstä (käytännössä johdolta) yksilölle, mutta tämä on mielestäni vain osa totuutta. Nykyaikainen henkilöstöjohtaminen tunnustaa henkilöstön voimavarojen tärkeyden, eikä henkilöstön hyvinvoinnista piittaamaton yritys nykymaailmassa saa palkattua huippuosaajia.

🦄

Anonyymi kirjoitti:

Tuossa linkissähän väitetään, että uupumisen diagnoosin puuttuminen sälyttää ongelmaa ja vastuuta siitä työyhteisöstä (käytännössä johdolta) yksilölle, mutta tämä on mielestäni vain osa totuutta. Nykyaikainen henkilöstöjohtaminen tunnustaa henkilöstön voimavarojen tärkeyden, eikä henkilöstön hyvinvoinnista piittaamaton yritys nykymaailmassa saa palkattua huippuosaajia.

🦄

Lue lisää

Tämä aihe on niin laaja, että sitä voisi tarkastella vaikka kuinka monesta eri näkökulmasta. 🙂
Nykyisessä tautiluokituksessa työuupumus ei siis ole sairaus- vaan oirediagnoosi, mistä nimenomaan ajatellaan, että huonoja työoloja ei pysty lääkitsemään pois.
Työuupumus ei kehity yhtäkkiä, vaan se syntyy vähitellen ihmisen persoonallisuuden, työn ja työyhteisön vuorovaikutuksessa.

On totta, että henkilöstöjohtaminen on nykyään ihan eri tasolla kuin ennen, mutta hyvä henkilöstöjohtaminenkin tarvitsisi resursseja, joita monilla naisvaltaisilla aloilla kuten esimerkiksi kulutustavarateollisuudessa ja julkisella sektorilla ei ole käytettävissään.

---

Työuupumukselle altistavina pidettyjä tekijöitä (Lowman 1993, Glass ym. 1996, Kalimo ja Toppinen 1997, Schaufeli ja Enzmann 1998, Payne 1999, Schaufeli 1999) ovat mm:

Yksilön ominaisuudet:
* Alle 40 vuoden (Suomessa myös yli 55 vuoden) ikä
* Vähäinen (Suomessa myös pitkä) työkokemus
* Parisuhteen puute (varsinkin miehillä)

Persoonallisuuden piirteet:
* Neuroottiset piirteet (ahdistuneisuus)
* Välttämiskäyttäytyminen
* Sosiaalinen aloitekyvyttömyys
* Alemmuudentunteet
* Kokemus siitä, ettei pysty vaikuttamaan elämäänsä

Työhön liittyvät asenteet:
* Suuret (epärealistiset) odotukset

Työn ja työyhteisön ominaisuudet:
* Työpaine ja työn kuormittavuus yleensä
* Kireä aikataulu
* Työroolin ristiriitaisuus ja epäselvyys
* Kokonaistyöaika (varsinkin yli 55 tuntia viikossa)
* Suorat asiakaskontaktit työssä
* Asiakkaiden (esim. potilaiden) lukumäärä
* Asiakkaiden ongelmien vaikeus
* Työtovereiden ja esimiehen tuen puute
* Palautteen puute
* Päätöksenteon ulkopuolelle jääminen
* Autonomian puute.