Upottivat piilosta kytistellen aseistamattomia kauppalaivoja, jättäen niiden miehistöt hirvittävään kuolemaan keskelle öistä valtamerta.
Mitä sankarillista tuollaisessa himomurhaamisessa muka on?
Mitä sankarillista tuollaisessa himomurhaamisessa muka on?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Aika iso osuus varmaan on Karl Dönitzin muistelmilla, joissa Dönitz valkopesee omaa ja Kriegsmarinen natsimenneisyyttä.
Homma oli myöskin sodan loppua kohden ylen vaarallista puuhaa, sillä sukellusveneiden miehistöistä kaatui n. 75 %.
Venäläinen s-vene upotti sodan lopulla Itämerellä saksalaisen kauppalaivan, joka oli tupaten täynnä pakolaisia!
Wilhelm Gustloff oli 1937 valmistunut saksalainen risteilyalus, jonka neuvostoliittolainen sukellusvene upotti torpedoimalla eteläisellä Itämerellä toisen maailmansodan loppuvaiheessa 30. tammikuuta 1945 sen ollessa kuljettamassa valtakunnan itäosista evakuoituja saksalaisia siviilejä. Uppoamisessa hukkuneiden määrää ei tiedetä, mutta sen on arvioitu olleen jopa 9 000 tai yli. Kyseessä on historian eniten ihmishenkiä vaatinut yksittäinen laivaturma.
Ehkä se upotus on Tiltun helpompi hyväksyä!?
Hahaha älähän tyhmä runkku siinä tiltuttele🖕
Tiedätkös muuten tyhmä runkku, missä se S13 oli suunniteltu, ja missä oli valmistuksessa käytetyt työstökoneet valmistettu?
Hehehe no sehän pöhveIi tämä tyhmä vanha runkku🤣😄😃🖕
Hahaha oöhveIi pitää itseään tutkijana, ja sai tutkimuksissaan selville mm. tämän:
"Totuus ei pala tulessakaan,saati asiantuntemattomissa valeissa.
Suuramiraali Raederin määräsi Hitler seuraajakseen virallisessa testamentissaan,josta Raeder sai yhden kappaleen. Kukaan ei ole asiaa kiistänyt.
"Lähtystö Montyn puheille on selvitetty lukuisissa historian kirjoissa mm .Raederin muistelmissa..
Lue edes yksi,niin voit vaikka väitellä jostakin. Nyt lykit tyypillisiä stallarin kuvittelmia."
"Hitler määräsi testamentissaan 30.4. 45 suuramisrali Raederin seuraajakseen,kun ei muitakaan ollut jäljellä. Hän järjesti vain Saksan antautumisen"
” Hehehe no sehän pöhveIi tämä tyhmä vanha runkku”
Ja SINÄ syyttelet muita nimittelystä?
” "Hitler määräsi testamentissaan 30.4. 45 suuramisrali Raederin seuraajakseen”
Tarkoittanet Dönitziä?
No sitä saat mitä tilaat vanha runkku😄🖕
Minä olen pelkkä tavallinen keskustelija palstalla! Sinä taas haluat niittää ’kunniaa’ nimittelyllä! Ei se minua haittaa, kun munaat itsesi!
Wilhelm Gustloffin upottanut S 13 lähti upotusmatkalleen Turusta, missä oli sen tukikohta.
Ei se ollut pelkkää aseettomien laivojen upotusta , oli sotalaivoja saattajina . Sukellusvene miehistä selvisi sodasta 1/10 hengissä . Varsinkin loppuvaiheessa lähes kaikki veneet tuhottiin kun Saksalaisten koodit selvitettiin .
Mutta ne sukellusveneet eivät edes olisi olleet siellä ilman niitä kauppalaivoja. Päätarkoitus oli nimenomaan tuhota aseettomia laivoja. Ei se tee siitä millään tavalla sankarillista, jos siellä oli joku suojaamassa. EIhän siviileitä jahtaavia terojakaan hehkuteta sankareina, vaikka siellä on poliisit vastassa.
Epäilenpä sinun suolaavan koko kysymyksen asettamalla vaatimukseksi "sankarillisuuden".
Esim. onko panssarivaunun miehistö todella sankarillinen murskatessaan koko kolonnan panssaroimattomia ajoneuvoja ja jalkaväkeä, jotka eivät pysty tekemään paljoa heille? Ilmeisesti on, koska jopa mitaleja joillekin miehistöille jaettiin rohkeina pidetyistä teoista, jotka käsittivät juuri tuollaista.
///MeAgaln
Sukellusvenejutuista saa hyviä elokuvia.
Mutta ne sukellusveneet eivät edes olisi olleet siellä ilman niitä kauppalaivoja. Päätarkoitus oli nimenomaan tuhota aseettomia laivoja.
Ja näin ,yös tapahtui talvella 1945. Saksalaiset evakuoivat Itä-preussista pakolaisia kaikilla mahdollisilla aluksilla, joita sitten puna-laivasto riensi upottamaan!
Wiolhelm Gustloff alus lähti Gotenhafenista aamulla 30. tammikuuta 1945 noin klo 12.30 mukanaan yli 10 000 henkeä (suurin osa siviilejä). Aluksen päällikkönä toimi Friedrich Petersen. Alus oli suunniteltu 1 880 matkustajalle. Sitä saattoi vain yksi miinanraivaaja, Norjasta pakko-otettu, vetoisuudeltaan 700-tonninen ja hiilipolttoinen Löwe. Illalla Neuvostoliiton Itämeren laivaston Aleksandr Marineskon komentama sukellusvene S-13 laukaisi kolme torpedoa kohti Wilhelm Gustloffia. Kaikki torpedot osuivat: ensimmäinen keulaan, toinen uima-altaan kohdalle ja viimeinen konehuoneeseen. Alus upposi 50 minuutissa vieden mukanaan arvioiden mukaan lähes 10 000 ihmistä. Pienet saksalaiset sota-alukset onnistuivat pelastamaan noin 1 230 henkilöä.
Aluksen hylky lepää 45 metrin syvyydessä koordinaateissa 55°07′N, 17°41′E, noin 30 kilometrin päässä rannikosta. Alus on myös julistettu hautapaikaksi, ja Puolan viranomaiset ovat kieltäneet alueella sukeltamisen. Puolalaisissa merikorteissa hylky mainitaan ”Esteenä 73”.
S-13 upotti 10. helmikuuta 1945 myös saksalaisen S/S General von Steubenin. Yli 3 000 ihmistä sai surmansa. Alus oli upotuksen tapahtuessa sairaalalaiva ja merkitty selvästi kansainvälisten sopimusten mukaan sellaiseksi. Huomattava osa sen matkustajista oli vaikeasti haavoittuneita, liikuntakyvyttömiä paaripotilaita, joilla ei ollut mitään mahdollisuutta pelastua. General von Steuben purjehti kuitenkin sota-alueella. Se ajoi ilman kulkuvaloja ja kuljetti it-tykkejä. Mukana oli myös satoja koulutettuja sukellusvenemiehiä. Näistä syistä johtuen aluksen torpedointi oli sallittu sodanaikainen teko voittajavaltioiden mielestä eikä sitä pidetä sotarikoksena.
Pakolaislaivojen upottajalle itselle ei jatko ollut suotuisa:
KAHDEN UPOTUKSEN ansiosta Marinesko oli noussut saman tien kaikkein menestyneimmäksi venäläiseksi sukellusvenekapteeniksi. Tätä ei kuitenkaan heti uskottu. Upotettujen alusten koko oli niin suuri, että laivaston johto ei uskonut saamiaan viestejä aluksi ollenkaan. Marineskon aiemmat liioittelut olivat taatusti vielä muistissa.
S-13 palasi Turkuun helmikuussa 1945. Myös aluksen paluusta on ristiriitaisia tietoja. Marineskon poikapuoli kertoi, että kapteenia juhlittiin sankarina.
”Hänelle järjestettiin valtavat paluujuhlat, joissa paistettiin kaksi sikaa kahden upotetun laivan kunniaksi”, Boris Medvedev-Marisenko kertoi National Geographylle 2005.
Historioitsija Ishchenko kertoo, että vastaanotto oli mahdollisesti hieman kylmempi.
”Kun Marinesko palasi satamaan, kukaan ei ollut vastassa”, Ishchenko kertoo.
Marinesko odotti saavansa urotekojensa ansiosta korkeimman mahdollisen kunnianosoituksen, eli Neuvostoliiton sankarin tittelin. Aiemman käytöksen vuoksi hän joutui tyytymään alempiarvoiseen kunnianosoitukseen.
Sodan jälkeen, eli saman vuoden syksyllä, Marineskolta vietiin sukellusveneen päällikkyys ja hänet alenettiin yliluutnantiksi.
Kun hän ei suostunut siirtymään muihin tehtäviin, hänet erotettiin laivastosta. Erottamisen syinä olivat asiakirjojen mukaan välinpitämätön asenne ja tehtävien laiminlyönti.
Ishchenko kertoo, että Suomenlahti oli sodan aikana suljettu miinoin ja verkkolinjoin. Kymmeniä Leningradista lähteneitä sukellusveneitä tuhoutui muutamassa vuodessa. Ishchenkon mielestä näiden alusten sotilaat olivat sankareita. Marinesko taas ei ollut.
”Onko se sankaruutta, että torpedoi sairaala-aluksena toimineen laivan? Minun mielestäni siinä on vähän liikaa sankaruutta”, Ishchenko toteaa lakonisesti.