"Kestävän" hiilijalanjäljen paradoksi

Kestävä hiilijalanjälki määritellään hiilimääränä, jonka ihminen voi päästellä, jos kaikilla maailman ihmisillä olisi sama jalanjälki. Tällöin ei ilmasto lämpenisi.

Toisin sanottuna, kestävä hiilijalanjälki on kääntäen verrannollinen maailman väkilukuun. Kun väkiluku kasvaa, voimme päästellä aina vaan vähemmän ja vähemmän hiiltä.

Annetaan väkiluvun kasvaa. Aina vaan vaaditaan pienempi ja pienempi henkilökohtainen hiilikiintiö. Lopulta se on niin pieni, että pelkkä eläminenkin tuottaa liian paljon hiiltä.

Väestönvähennys aloitetaan vanhoista, heikoista ja sairaista. Mutta lopulta myös terveet jotka eivät pysty sopeutumaan joutuvat hirttolistalle.

Koska tämä hirvittävä järjestelmä herättää levottomuutta, se tarvitsee itsellensä vahvat johtajat, eli fasistit, ellei peräti suoranaiset natsit. Heihin verrattuna Suomen nykyhallituskin on lapsellisten pyhäkoululaisten joukko.

Ai niin. Miksi puhuimmekaan "henkilökohtaisesta hiilijalanjäljestä"? Eikö eri ihmisillä voi olla eri suuruinen jalanjälki? Joillain sitten liian suuri ja toisilla liian pieni, vaikka tekemästään työstä riippuen. Eikö ilmastonmuutos voisi olla kollektiivinen ongelma, josta jokaisella on jaettu vastuu. Suurimmat päästövähennykset kuitenkin tulevat yhteiskunnalta, eivät yksilöiltä.