Hei aloitin taas uuden ketjun kun hierarkia meni liian pitkäksi. Hassua, tänään tuli mieleen että vaikka tässä on kahdestaan jutusteltu, niin moni muukin lukee näitä sepustuksia. Ja saahan sitä lukea, ja vaikka kommentoidakin.
Puoli kiloa vain oli nyt mennyt eli 250 g viikossa. Se ei sinänsä hämmästytä, kun sitä edellisellä viikolla oli humpsahtanut peräti 2 kiloa. Reippaan pudotuksen jälkeen on yleensä hiukan hillitympää. Onneksi osaan olla iloinen joka ikisestä grammasta.
Itse huomaan pudonneet kilot jo selvästi olemuksessa, on paljon kevyempi olo. Työ- ja muilta kavereilta palautetta ei ole vielä tullut. Luulen, että kesälomalta palatessa pidemmän tauon jälkeen jotkut alkavat jo huomata että himskatti sinähän olet LAIHTUNUT. Jotenkin on kivempi laihduttaa, kun ei tee siitä numeroa, mutta ennemmin tai myöhemmin sitä joutuu kumminkin silmätikuksi.
Olen mietiskellyt laihduttamisen motivaatiota. Sitä pitää tietysti olla, mutta edellisellä kerralla minulla oli sitä ehkä liikaakin, ja silloin huonon pudotuksen viikot aiheuttivat jonkinasteisen kaaoksen päässä. Pää huusi, että MIKSI en laihdu, vaikka niin kovasti yritän... Ja sehän tietysti aiheutti motivaation rakoilua ja lopulta romahduksen.
Tällä kertaa otan rauhallisemmin, pääasia että paino laskee edes hiukan eikä ainakaan nouse... En varmaan edes ajattele laihdutusta, ruokaa, liikuntaa jne. niin paljon kuin viime kerralla. Päässä pyörii enemmänkin ihan muut asiat. Ja hyvä niin.
Päätökseni tehdä itse lounaseväät on todella kannattanut. Vertailun vuoksi: kun eilen en millään ehtinyt ja ostin hätäpäissä kiireissäni mikroaterian, se verotti päivän pisteitä 11 kpl. Tänään minulla on itse tehty kanapasta, ja pisteitä menee vain 7 kpl. Eli se tarkoittaa sitä, että illaksikin jää hyvin pisteitä, eikä tarvitse tyytyä vesilasilliseen, mustikoihin ja vyön kiristämiseen, niin kuin eilenillalla sattuman oikusta kävi. Nälkä oli, enkä sortunut vaikka ihan mahaa kivisti. Onneksi useimpina päivinä on mahdollisuus suunnitella ateriansa järkevämmin.
Puoli kiloa vain oli nyt mennyt eli 250 g viikossa. Se ei sinänsä hämmästytä, kun sitä edellisellä viikolla oli humpsahtanut peräti 2 kiloa. Reippaan pudotuksen jälkeen on yleensä hiukan hillitympää. Onneksi osaan olla iloinen joka ikisestä grammasta.
Itse huomaan pudonneet kilot jo selvästi olemuksessa, on paljon kevyempi olo. Työ- ja muilta kavereilta palautetta ei ole vielä tullut. Luulen, että kesälomalta palatessa pidemmän tauon jälkeen jotkut alkavat jo huomata että himskatti sinähän olet LAIHTUNUT. Jotenkin on kivempi laihduttaa, kun ei tee siitä numeroa, mutta ennemmin tai myöhemmin sitä joutuu kumminkin silmätikuksi.
Olen mietiskellyt laihduttamisen motivaatiota. Sitä pitää tietysti olla, mutta edellisellä kerralla minulla oli sitä ehkä liikaakin, ja silloin huonon pudotuksen viikot aiheuttivat jonkinasteisen kaaoksen päässä. Pää huusi, että MIKSI en laihdu, vaikka niin kovasti yritän... Ja sehän tietysti aiheutti motivaation rakoilua ja lopulta romahduksen.
Tällä kertaa otan rauhallisemmin, pääasia että paino laskee edes hiukan eikä ainakaan nouse... En varmaan edes ajattele laihdutusta, ruokaa, liikuntaa jne. niin paljon kuin viime kerralla. Päässä pyörii enemmänkin ihan muut asiat. Ja hyvä niin.
Päätökseni tehdä itse lounaseväät on todella kannattanut. Vertailun vuoksi: kun eilen en millään ehtinyt ja ostin hätäpäissä kiireissäni mikroaterian, se verotti päivän pisteitä 11 kpl. Tänään minulla on itse tehty kanapasta, ja pisteitä menee vain 7 kpl. Eli se tarkoittaa sitä, että illaksikin jää hyvin pisteitä, eikä tarvitse tyytyä vesilasilliseen, mustikoihin ja vyön kiristämiseen, niin kuin eilenillalla sattuman oikusta kävi. Nälkä oli, enkä sortunut vaikka ihan mahaa kivisti. Onneksi useimpina päivinä on mahdollisuus suunnitella ateriansa järkevämmin.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ihan totta tuokin, että motivaatiota voi olla myös liiaksi. Minulla on vähän tuota vikaa.. tai siis kun olen jollain kumman tavalla liian äkkipikainen. Yhtenä aamuna saatan päättää, että nyt laitan elämän uusiksi ja laihdutan normaalipainoiseksi, ja sitten kun tulee se ensimmäinen ison iso plussaviikko niin jopas lähtee elämä taas takaisin vanhoille uomilleen ja sipsipussia ja karkkia löytyy joka nurkasta. Nyt pikkuhiljaa olen pääsemässä parempaan asenteeseen sikäli, etten ota pieniä painonheittelyitä ja plussia huonona asiana vaan ihan luonnollisena. Ei sitä tiedä, kuinka paljon paino mahtoi ollenkaan vaihdella silloin, kun söin itseni änkyrä-ähkyyn päivittäin.
On totta, että olisi hyvä jos pystyisi ajattelemaan mahdollisimman vähän laihduttamistaan ja kaloreita ja ruokaa. Jos voisi vain keskittyä olennaisiin asioihin. On kuitenkin myös otettava huomioon se tosiseikka, että olen niin pitkään ollut elämäntapasyöppö, että ei ole niin helppoa poistaa ruokaa ajattelukaavoista lopullisesti. Muistan tarkkaan, kuinka kytkin aina kylä- ja shoppailureissuihin erilaiset ruokailuun liittyvät asiat. Missäs käydään sitten kahvilla ja missä syödään ja kyllä sitten ruuan jälkeen taas täytyy käydä kahvilla jne. Nyt olen yrittänyt murtaa tätä ajattelutapaa ja miettiä mahdollisimman vähän ruokailupuolta ja keskittyä tärkeämpiin ja olennaisempiin asioihin. Kuten.. kuinka monta kiloa tarttis vielä laihtua, että tää näyttäs mun päällä hyvältä?? :D Kun eilen kävin kaupungilla ystäväni kanssa vähän humputtelemassa ja sovitin useampaa vaatekappaletta päälleni, niin esim. yhdet muuten aivan sopivan kokoiset capri-housut näytti mun päällä aivan järkyttäviltä. Reisien kamalat selluliitti- ja läskimöykyt näkyi housuista ihmeellisesti läpi ja siksi pöksyt jäivät edelleen roikkumaan kaupan henkariin. Parempi näin. Kenties haen ne sitten joskus sieltä yhtä kokoa pienempinä.
Jeps. Täytyy varmaankin mennä tästä suihkuun. Huomiseen.
Joo. Ei se mitään takaa, että mahtuu päälle. Ihan kamalalta voi näyttää.
Itse ratkaisin tämän kesän vaatepulmat sillä, että
hommasin 4 uutta kivaa värikästä T-paitaa. Muuten pärjäilen viime kesän kuteilla.
Tämä siksi, etten viitsi kauheasti ostaa mitään, mikä sitten (toivottavasti!!!) ensi kesänä olisi jo liian suurikokoista.
Tyydyn siis haaveilemaan ensi vuoden kesästä viime vuoden kauhtuneissa khakihousuissani...
Sulla on oikea asenne.. eli siis tuo, että tänä kesänä ostetut vaatteet olis liian suuria ens kesänä. Mulla ei ihan noin pitkällä tää asenneremppa vielä ole... ;) Ehkä en jollain tavalla edes usko, että olisin ensi kesänä yhtään tämän solakammassa kunnossa.. :( En ole koskaan ollut laiha ja siksi tuntuisi hassulta edes kuvitella joskus olevansa. Ei ole rahkeet riittäneet siihen projektiin aiemminkaan... Ja on ehkä parempikin jos en ajattele niin kauaskantoisesti... rupeaa vain ahdistamaan lisää. Pudotettavaa on niiiin paljon, etten uskalla kuvitella liikoja itsestäni. Otan siis päivän kerrallaan ja viikon kerrallaan enkä turhia stressaa. Eiköhän se painokin siitä sitten kun vain syö vähemmän kuin kuluttaa.
... Painonvartijoissa mielikuvaharjoituksen, jossa visualisoimme itsemme ihannemittoihimme ja kuvittelimme, miltä ihanan kevyt olo tuntuu...
Nyt ei innosta. Mieli maassa ja olo ei hyvä millään ruokavaliolla. Ehkä huomenna parempi meininki, mutta tänään antaudun. Maanantain vaakapäivä taitaa jäädä väliin.. (niin varmaan joo... pompahdan kuitenkin vaa'alle ja masennun vielä enemmän). Noh. Parempaa mieltä odotellessa yritän pysyä edes normaalikulutuksen kalorimäärässä ettei plussaa tulisi.
Viikonloppuja!! :D
Taisi mennä meikäläiseltäkin perjantaina lipsahtaa tän viikon laihdutustulos pelastusarmeijalle... tai pikemminkin alkolle... Tapasin pitkästä aikaa vanhoja työkavereita ja juttu riitti, varsinkin viinin siivittämänä. Olin kotona vasta klo 02 yöllä ja koko seuraavan aamun tosi kipeä, kun on ollut niin pitkään raittiina, ei tahdo elimistö oikein kestää tuommoista. No, tässä nyt on yritetty viikonloppu korjailla tilannetta ja näyttää siltä että about nollaviikko tulossa, minultakin. Mutta periksi ei anneta - katselin vatsaani aamulla työpaikan hissin kokovartalopeilistä ja totesin, että ainakin kymmenen kilon siivu on viistettävä, ennen kuin olen vähääkään tyytyväinen - ja siitäkin on normaalipainoon vielä matkaa. Tämä on pitkä matka, varsinainen maratoni, jolla ei pienet kompuroinnit saa liikaa masentaa.
Olet aivan oikeassa siinä, että projektin ollessa pitkä, ei saa pienistä painonvaihteluista murehtia. Itselläni vaaka näytti tänään, että 300 grammaa olisi viime viikolta miinusta tullut. En kuitenkaan usko tulokseen, koska olo on niin turvonnut ja muutenkin pullero, ettei tuo voi olla kuin jotain nestetasapainon vaihtelua tuo 300 grammaa. Menkat alkanee tällä viikolla ja olo on jotenkin masentunut ja väsynyt. Tänäänkin meni aivan plörinäksi koko laihdutus ja uuden viikon aloitus. Kai minulla on joku ihme motivaation puute nyt. Peilikuvan perusteella kyllä aina itsekin näen, että näytän kamalalta ja olen todella lihava. Siltikin jääkaapin herkut vetää puoleensa aivan liiaksi.
Masennusta ja alakuloisuutta aiheutti lähinnä viikonloppuna tapahtunut kolari. Olin itse osallisena peräänajossa, tosin en ollut siihen syyllinen vaan se "vastaanottava" osapuoli eli minun auton perään ajettiin. Auto meni niin huonoon kuntoon, että lunastukseen menee varmasti. Isku oli aikamoinen. Niska on edelleen jumissa ja yläselkä myöskin... jopa ylävatsassakin tuntui, että lihakset olisivat kipeytyneet tuon kolarin jälkeen. Vaikka tiedän, että saa olla kiitollinen, ettei tapahtunut mitään sen vakavampaa ja kukaan ei loukkaantunut vakavasti, niin silti masentaa kun meni vanha mutta hyvä auto aivan ryttyyn... Vakuutushan sen korvaa, mutta tuskin saan siitä mitään kun on kerran vähän vanhempi auto kyseessä :( Eli viimeistään syksyllä on uuden auton hommaaminen edessä mikäli rahapuoli antaa myöden.
Jeps. Mutta nyt lopettelen. Ehkä tämä tästä...
Sinun tulee varmasti nyt käveltyä kesällä enemmän, kun ei ole autoa...
Joo. Elämän vaikeudet haittaa - tai jopa katkaisee - monta hyvin alkanutta dieettiä.
Oma edellinen yritykseni katkesi siihen, kun paras ystäväni kuoli syöpään, ukkoni sai aivoinfarktin ja moni hyvä työkaveri sai fuusiossa kenkää. Kaikki tämä YHTÄ AIKAA. Jotenkin en jaksa ihmetellä, etten jaksanut silloin paneutua ruokavalioasioihin...
Siitä on nyt muutama vuosi, toivottavasti olisi vuosi pari rauhallista, että saisi keskittyä välillä itseensäkin. Huoh.
En usko että tuo auton menetys paljon kävelemiseen vaikuttaa nimittäin asun maalla ja lähimpään kauppaan on 15 kilometriä. Lähimpään pankkiin ym. asioimispaikkoihin onkin sitten matkaa jo 25 kilsaa. Että tuskin tässä nyt pystyy positiivisesti ajattelemaan edes tuosta näkökulmasta... Mutta elämä voittaa. Tämä on todellakin pientä tämä minun automurheeni jos vertaan esim. sinun koettelemuksiisi, joista kerroit. JA että vielä yhtä aikaa kaikki. Aivan käsittämätöntä. Ei ole todellakaan ihme jos kalorien laskeminen jäi pois päiväjärjestyksestä. Ei kukaan voi olla niin yli-ihminen.
No, ainakaan et voi ex tempore surauttaa autolla sinne kauppaan 15 kilsan päähän.
Itse huomaan, että mielitekoja on maalla ollessa paljon vähemmän, sekä ruokaa koskevia että shoppailua yleensä. Ei sitä viitsi lähteä kauppaan jos ainoa asia on että "tarttis saada lakupötkö". Ainakin lykkään sen sitten kauppareissuun asti.
Tänään olen kituuttanut tosi kevyellä lounaalla jotta pisteitä säästyy illan mäkkärikeikalle, on tod. näk. ainoa paikka jossa ehdin piipahtaa menojen välillä. Ja ainakin liikuntaa tulee tänään, kun paikkaan minne olen menossa ei kulje edes raitiovaunu, kävellä pitää...
Huomenna on taas virallinen punnitus. Odotan sitä kuin silitystä odottava koiranpentu... Jos taas edes hiukkasen olisi mennyt...
Kokeilin niitä kivoja kesähousuja - ja nyt ne mahtuivat, tosin sen verran tiukasti, etten halua niitä vielä käyttää, koska tykkään suht väljistä vaatteista. T'äytyy kokeilla juhannuksena loman alkaessa uudelleen, pääsevät sitten kesämenoihin mukaan...
Painonvartijoissa jaettiin eilen vihkonen, jossa puhuttiin kesälomastrategian tekemisestä: a. jatkat laihdutusta lomankin aikana b. yrität pysyä normaalissa painossa c. lomailet huoletta ja hyväksyt pienen takapakin, mutta jatkat laihdutusta loman jälkeen.
Omapäiseen tapaani totesin, ettei noista mikään käy mulle sellaisenaan, vaan otan strategiaksi a b -yhdistelmän, eli kevyesti laihduttavan loman. Normaali tavallinen lomapäivä menköön ankaran pistelaskennan merkeissä, koska kesällä on kaiken mansikka- ja kasvistarjonnan keskellä helppo kokata kevyttä, varsinkin kun on kerrankin itse aikaa olla kauhan varressa. Juhla-, erikois- ja matkailupäivinä lisään pisteitä sen verran, että paino ei nouse mutta saan hiukan lisäpisteitä shamppanjalasilliseen, jäätelötötteröön, siiderilasilliseen, vieras- ja juhlaruokaan ja matkustaessa ravintolasyömiseen - ajattelimme esim. Turussa poiketessamme poiketa yhdessä kivalta kuulostavassa ravintolassa.
Miltäs strategiani kuulostaa? Itsestäni ainakin hyvältä, voi nauttia kesästä itseään kiduttamatta, mutta ehkä laihtuu silti vähäsen lomankin aikana.
Aamukampa on jo iloisesti päässä, lähden lomille juhannukselta.
Niin. Oikein hyvältä kuulostaa tuo sinun lomasuunnitelmasi. Minun lomasuunnitelmani onkin jo vissiin alkanut, kun tuntuu siltä, että motivaation puutteessa on ruoka maittanut entistä enemmän. Tänään söin sipsejäkin joita en ole siis syönyt helmikuun jälkeen kourallista enempää. Nautiskelin oikein kunnolla lenkin ja suihkun jälkeen... haistelin ja maistelin sipsejä :D Kuulostaa varmaan ihan kahjolta. ;) No juu. Minun suunnitelmani on ehkä lähellä tuota saavutetun painon säilyttämistä. Pieni miinuskin olisi aina tervetullutta, mutta en halua kiduttaa itseäni kesällä. Uimista lisään heti kun vain vedet lämpenee... Saa nähdä millainen kesä tästä tulee.
Maanantaina on taas vaakapäivä joten kirjoittelen silloin. Viikonloppuna olisi tarkoitus mennä lauantaina vihdosta viimein istuttamaan ne porkkanat ja herneet miehekkeen porukoiden mökille ja sunnuntaina olenkin sitten kotikyläni talkootouhuissa mukana ja olen myymässä yhdessä kioskissa. Siinä se päivä meneekin mukavasti eikä taatusti tule syötyä paljon mitään :D
Poimin muuten tänään kesän ja kevään ensimmäiset kielot maljakkoon ja ai että ne tuoksuu hyvältä. Mmmm. Kesän tuloa ei voi estää.
Onnittelut muuten huimasta pudotuksestasi taas! Sie oot kyllä kadehdittavan hyvässä vauhdissa. :D Kyllä määkin tästä taas... sitte... syssymmällä ;)
Ihan hyvä, margariinirasiallinen lanteilta veks taas.
Paikkareissa puhuttiin liikunnasta, kerroin harkitsevani kuntopyörän hankkimista ennen räntäsadekautta, se on laiskan liikuntamuoto: voi samalla kuunnella musaa, lukea tai vaikka töllätä salkkareita telkusta. Toinen mitä syksyllä aloitan säännöllisemmin on uimahallissa käynti - satunnaisesta huvittelusta säännölliseen uintiin.
Tänään kävin Hakaniemen torilla ostamassa kukkia ja yrttejä, uuden seelannin pinaattia ja vahapapujakin sattui mukaan. Pakko ostaa taimia kun ei "jaksanut " toukokuussa kylvää.
Mie oon kyllä varmaan maailman laiskin puutarhaihminen.. Tulihan sitä kylvettyä jopa porkkanaa ja hernettä mutta siihen se sitten taas jäi. Saa nähdä muistanko niistäkään pitää kunnolla huolta :D
Sairastuin viikonloppuna taas jälleen kerran flunssaan. Miehekkeeltä taisin tartunnan saada kun hän on jo viikonpäivät sairastanut ja etenkin yskä vaivaa edelleen. Viime viikon syöpöttelystä huolimatta uskaltauduin vaa'alle tänä aamuna. Kyllähän se ihan kivoja lukemia näytti, mutten uskalla oikein niihin uskoa, kun tämä tauti nyt hieman kai vaikuttaa nestetasapainoon ja samalla siis koko elopainoonkin. Niin eli siis kun viime viikolla tuli 300g plussaa niin nyt oli sitten mennyt 800g. Söin kyllä viikonloppuna ihan suht normaalisti sairastelusta huolimatta. Edelleen on kurkku kipeä ja odottelen kauhusta kankeana että koska se kamala yskä alkaa... Toivottavasti en saa sitä ollenkaan... Yskä on niin inhottava varsinkin illalla nukkumaan mentäessä. Ei saa miehekekään nukuttua kunnon yöunia jos minä köhin vieressä. Tosin... iteppä on köhinyt viimeisen viikon ajan niin etten minä ole saanut nukuttua.
Jeps. Että tämmösiä tällä kertaa.
Rasiallinen rasvaa veks taas. Siitä huolimatta että muutamana päivänä en viitsinyt täyttää ruokapäiväkirjaa ollenkaan ja söin about lonkalta sen verran kuin huvitti. Ensi viikolla käyn vielä Painonvartijoissa, mutta sitten olen neljä viikkoa mökillä omine nokkineni ja vaakoineni. Saas kattoo miten eukon käy, yritän pitää motivaatiota yllä.
Nauratti kun luin juttusi, ehkä sinun vaan pitäisi uskoa vaakaasi ja pudotuslukuihisi... Toivottavasti yskä ei ole tullut tai jos on niin toivottavasti menee pian.
Voi itku ja hampaankiristys! Olen kyllä niin kade sinulle kun sinulla riittää itsekuria... Hienoa että olet saanut taas voipaketillisen pois! :D Minä olen taas sellaisessa jamassa, ettei tästä helpolla nousta... Tällä viikolla tuli sitten se jymypaukku jota viime viikolla jo ounastelin mutta sitten tuli tuo flunssatauti ja sekoitti pakan. Mutta siis... Maanantaina vaaka näytti, että paino oli noussut 2,3 kiloa edellisen viikon aikana enkä yhtään ihmettele. Olen syönyt niin paljon kaikenlaista hyvää ja rasvaista, että ihmehän se olisi jollei se olisi näkynyt painonnousuna!!!
Fiilis on nyt kyllä niin maassa kuin vain olla ja voi, enkä eilen vaakatuloksen jälkeenkään saanut tarpeeksi angstia ottaa itseäni niskasta kiinni. Tiedän, että tällainen valitus on aivan turhaa, jollei asialle kerran tee mitään. Minä en vain yksinkertaisesti nyt jaksa enkä löydä sitä itsekurin hiventä ja motivaation murusta mistään. Kai tämä ylenmääräinen kotona istuminenkin vaikuttaa... kun ei ole mitään tekemistä, niin sitten tulee syötyä. Tokihan voisin lähteä ulos liikkumaan, mutta kun ei yksin huvita eikä tee mieli hikoilla ulkona kun kerran voi sisälläkin vain röhnöttää sohvalla viileässä ja katsella telkkua...
Kokonaispudotukseni on nyt siis 8,5 kiloa. En halua, että ne tulevat takaisin vaan päinvastoin haluaisin nyt nopeasti laihduttaa lisää... Mutta se viimeinen kipinä puuttuu vielä... Odotan kaiketi jonkinlaista ahaa-elämystä, jota ei mahdollisesti koskaan tulekaan. Ehkä pitäisi tosissaan mennä kohta paikkareihin niin saisi edes jonkinlaisen pakotteen jatkaa tätä suhteellisen hyvin alkanutta urakkaa... Ehkä juhannuksen jälkeen kykenisin taas miettimään asiat uudelleen.
Eikä. Ei tämä kyllä voi odottaa juhannukseen. Minulla on nytkin jo niin paha ja voimaton olo ja harmittaa kun ei pysty hallitsemaan omaa syömistään. On pakko tehdä jotain heti... Jos en enää tänään söisi mitään niin saisin varmaan hyvän spurtin huomiseen ja voisin huomenna aloittaa kaiken puhtaalta pöydältä. Unohtaa kaikki aiemmat plussat ja miinukset ja yksinkertaisesti aloittaa alusta. Jos nyt aloittaisin, niin ehkä perjantaina ei enää olisi näin äklö olo ja voisin oikeasti nauttia juhannuksesta enkä vain valittelisi huonoa oloa. Raportoin myöhemmin kuinka kävi...
... niin eka huono viikko on tulossa minullekin, en vielä tiedä miten huono sillä punnitus on vasta huomenna. Huoh. Olen ollut kauhean ahdistunut, kun hyvä työkaverini kertoi itkien sairastuneensa syöpään... En ole jaksanut laskea pisteitä moneen päivään. Välillä ei ole ruoka maistunut yhtään, välillä olen ahminut.
Mutta ei elämä tähän lopu, päätin ottaa vielä juhannuksen löysemmin ja aloittaa pisteiden laskun heti sen jälkeen maanantaina. Lomalla on hyvin aikaa sekä laskea pisteitä että kokata itse kevyttä ruokaa että liikkua, joten tekosyyt slarvailuun ovat vähissä.
Ja ajattele tuota työkaveriani. Meillä on sentään aika pienet ongelmat.
... pudotukseksi tuli kumminkin -400 g. Kävin punnituksessa ennen lounasta, en työpäivän jälkeen niin kuin yleensä. Huoh. Mutta pistelasku jatkuu heti juhannuksen jälkeen vaikka hampaat irvessä. Kerron neljän viikon kuluttua miten meni, aloitan silloin vaikka uuden ketjun. Hyvää kesää ja tsemppiä!
Olen tänään pystynyt olemaan vähän kevyemmällä ruualla.. tosin ainoa kupru mun suunnitelmaan tuli kun leivoin pullaa ja niitä tuli sitten syötyä tuommoinen neljä kappaletta. Mut joka tapauksessa EN syönyt sipsejä vaikka tarjolla olisi ollut vaikka kuinka... EN syönyt karkkeja vaikka tarjolla olisi ollut.
On kyllä täysin totta että tämä painiskelu painoasioiden kanssa tuntuu aivan mitättömän pieneltä kun jollekulle läheiselle tapahtuu jotain oikeasti järkyttävää. Kun osaisikin aina ajatella asioita suuressa mittakaavassa.
Hienoa että sinulle nyt kuitenkin oli tullut miinusviikko. Minä en tiedä koska seuraava miinusviikko omalle kohdalle tulee.. Juhannus tulee ja ei oikein vieläkään huvittaisi kaloreita laskea ja kaikesta hyvästä juhannusruuasta luopua joten voipi olla että yritän minäkin vasta maanantaina ruveta taas tosissani rajoittamaan syömisiäni.
Katsotaan miten meidän käy :D Toivotan sinulle hauskaa kesälomaa ja kirjoittele sitten kun taas palailet tietokoneen ääreen. :) Tsemppiä ja hyvää Juhannusta!