Voiko puutetta sublimoida, korvata toisella asialla?

Körttiläiset ns. ukot olivat ahnaita keräämään näkyvää omaisuutta, jolla sitten rehvasteltiin. Körttiläiseen tapaan varsin epäkristillinen tapa oikeutettiin sanomalla, että "kunnianperkele tulee ensin ruokkia hyvin, muuten se mouruaa koko iän".

Hiukan psykologisemmalla kielellä sanottaisiin, että omaisuuden ja arvostuksen hakuisuus on sellainen ominaisuus, jota ei voi sublimoida, ei siis korvata toisella ominaisuudella. Se on vain pakko toteuttaa, tai sitten kärsii puutetta.

Aikoinaan oli oppineissakin piireissä uskomus, että seksuaalisuus on ominaisuus, joka on subventoitavissa. Erehdys oli suuri, ja sitä tyrkytettiin sekä kristillisessä opetuksessa että munkkilaisuudessa. Kaikua oli vahvasti vielä siinä, että urheilua suositeltiin nuorille miehille seksuaalisuuden subventioksi.

Vähitellen on opittu, että seksuaalisuutta ei voi subventoida. Se purkautuu esiin täydellä voimalla.

Mutta on ihmisiä, joilla on luonnostaan vähäinen halu seksiin. Voisi kuvitella, että tällainen ihminen suuntaisi tarmonsa johonkin muuhun, mutta todellisuudessa ei pysty, koska puuttuu tarvittava älykkyys ja sitkeys. Ihminen jää kuin nalli kalliolle. Voimat riittävät korkeintaan teeveeviihteeseen.

Evoluutio on muokannut ihmisen niin, että seksuaalisuus täyttää juuri geneettisessä kehityksessä olevan aukon. Jos seksuaalisuutta ei ole, aukko jää, kun ei pysty sitä muullakaan täyttämään. Ihminen kärsii väkevää puutetta.