Mitä pitäisi tehdä, kun miniä moittii vihaisena poikalapselle tämän isää?
Joudun tämän tästä kuulemaan, kun miniä sanoo, että sinusta ei tule samanlaista kuin isäsi, että sinusta tuleekin älykäs ja fiksu, ei mikään raksamies, etkä ole samanlainen pönttö kuin iskä. Olen tähän asti pitänyt suuni kiinni tai vaihtanut puheenaihetta, vaikka on ottanut kirjaimellisesti pattiin halveksuva suhtautuminen.
Yleensä ne julkiset moitteet tulevat, kun pojan isä ei ole tehnyt prikulleen, kuin äiti oli odottanut. Ne liittyvät isän tekemisiin: tiskikone on tyhjennetty väärin, on ostettu pitsaa väärillä täytteillä, isältä putooa joku astia kädestä ym.
Miten tällaisessa tapauksessa poikalapsi voi yleensä samaistua isään, joka on aina huono ja moitittava.
En sano sitä, etteikö puolisoa voi moittia, mutta tässä se tehdään ikään kuin lapsen kautta. Äiti eli miniäni vetää lasta puolelleen "kimppaan" isää vastaan.
Lapsi on kaksivuotias ja minua pelottaa hänen luonteensa muodostuminen, kun äiti on ainoa hyväksyttävä samaistuskohde.
Isä eli siis minun poikani on tavallinen, absolutisti viinan suhteen, ei tupakoi, käy töissä enkä ole kuullut sanovan pahasti vaimolleen. Poikaansa hän rakastaa paljon, mutta äiti jotenkin "omii" lapsen. Se surettaa.
Pidänkö edelleen suuni kiinni, niin kuin tähän asti?
Joudun tämän tästä kuulemaan, kun miniä sanoo, että sinusta ei tule samanlaista kuin isäsi, että sinusta tuleekin älykäs ja fiksu, ei mikään raksamies, etkä ole samanlainen pönttö kuin iskä. Olen tähän asti pitänyt suuni kiinni tai vaihtanut puheenaihetta, vaikka on ottanut kirjaimellisesti pattiin halveksuva suhtautuminen.
Yleensä ne julkiset moitteet tulevat, kun pojan isä ei ole tehnyt prikulleen, kuin äiti oli odottanut. Ne liittyvät isän tekemisiin: tiskikone on tyhjennetty väärin, on ostettu pitsaa väärillä täytteillä, isältä putooa joku astia kädestä ym.
Miten tällaisessa tapauksessa poikalapsi voi yleensä samaistua isään, joka on aina huono ja moitittava.
En sano sitä, etteikö puolisoa voi moittia, mutta tässä se tehdään ikään kuin lapsen kautta. Äiti eli miniäni vetää lasta puolelleen "kimppaan" isää vastaan.
Lapsi on kaksivuotias ja minua pelottaa hänen luonteensa muodostuminen, kun äiti on ainoa hyväksyttävä samaistuskohde.
Isä eli siis minun poikani on tavallinen, absolutisti viinan suhteen, ei tupakoi, käy töissä enkä ole kuullut sanovan pahasti vaimolleen. Poikaansa hän rakastaa paljon, mutta äiti jotenkin "omii" lapsen. Se surettaa.
Pidänkö edelleen suuni kiinni, niin kuin tähän asti?
Vastaukset 12
Vanhimmat
olen samaa mieltä, että noin ei saisi toimia. Meillä homma on hiukan samanlainen, tosin sillä erolla, että mies vetää lapsen mukaan meidän keskinäisiin riitoihin kertomalla lapselle, mitä minä olen hänestä sanonut. Eli jos vaikka "sähisen" miehelle riitatilanteessa, että "älä ole ihan pelle!" niin mies sanoo 2-vuotiaalle: "sun äidin mielestä isi on ihan pelle! Ei tällasesta isistä ole mihinkään!" Toi saa mut aina ihan raivoihini, koska enhän ole tarkoittanut, että hän isänä on "pelle", vaan jossain meidän keskinäisessä jutussa.
Lapsia ei saisi vetää koskaan aikuisten riitoihin.
Sinuna yrittäisin yhä sitä puheenaiheen vaihtamista, pojan huomion viemistä johonkin toiseen asiaan mieluummin kuin miniällesi räjähtämistä. Nimittäin kokemuksesta tiedän, että kun anoppi puuttuu asioihin, niin miniä vetää aika herkästi herneen nenäänsä... =)
Pahoittelut, etten osaa auttaa, jos jolla kulla on asiaan hyviä vinkkejä, niin itsekin ottaisin niitä vastaan. Meillä kun riidat saattaa turhaan suurentua ja pitkittyä, kun minä raivostun tuosta lapsen mukaan vetämisestä joka kerran. Ollaan siitä miehen kanssa puhuttukin, ja hän on samaa mieltä kanssani, mutta puolustelee itseään sillä, että kun hän suuttuu, hän ei hallitse puheitaan... Kyllä aikuisen kai kuitenkin pitää osata...?
lapsen kehitys on sellaista, että hän ei kyseenalaista vanhempiensa puheita, eikä ymmärrä ironiaa. Puhu poikasi kanssa asiasta, jos hän saisi kauniisti puolisonsa ymmärtämään yskän. Useimmat ongelmat perheissä lähtevät juuri siitä, että perheen sisälle muodostuu epäterveitä klikkejä: toinen vanhempi ja yksi tai useampi lapsi vastaan toinen aikuinen, kun terveessä perheessä vanhemmat vetävät yhtä köyttä ja lapset ovat oma, huolehdittu yksikkönsä.
Hei hei, jos äidin tarvitsee keskustella aikuisen poikansa kanssa pojan ja vaimon asioista tai heidän keskinäisistä väleistään, siinä vasta on epäterve klikki.
Äiti hoitakoon omaa parisuhdettaan ja poika omaansa. Kummallakin varmasti omat ilonsa ja vaikeutensa.
lasten puolella, että talloisin henkisesti niin miniän ja pojan, jos olisin vakavasti huolestunut lapsen hyvinvoinnista. Siksi yritän nätisti selvittää, että olisi parempi, jos viesti menisi pojan kautta ja he perheenä: poika ja miniä setvisivät omat asiansa. Näitä klikki-juttuja löydät psykologian oppikirjoista ja oppaista, missä pohditaan, mikä on mennyt vikaan perheen sisällä. Siihen ei mummut sun muut kuulu.
Kukaan ei taida olla täydellinen, ei miniäsi eikä poikasi. Kyse on heidän keskinäisistä väleistään, ja sinuna olisin puuttumatta. Isäähän tuossa kohdellaan huonosti, eikä sinua, ja jos isä ei ole tyhmä, niin isä varmasti osaa hoitaa omat asiansa itsekin.
Kyse voi olla myös jonkin tyyppisestä keskinäisestä huumorista, jota et perheen ulkopuolisena ymmärrä.
Onko teillä miniän kanssa hyvät välit?
Tuli mieleeni, että miniäsi saattaa myös tahallaan ärsyttää sinua puhumalla lapselleen pojastasi negatiivisesti.
Meillä tilanne oli päinvastainen: anoppi nälvi ja ivaili aikansa suoraan minulle, ja kun ilmeisesti ei tehonnut, niin hän otti aseekseen lapset. Ja puhui sitten lapsilleni minusta (siis lasten äidistä) vähän samaan tyyliin kuin miniäsi nyt omalle lapselleen. Oudolta tuossa vaikuttaa ennen kaikkea se, että miten miniä kehtaa sinun kuultesi puhua lapselle lapsen isästä noin.
Mutta, älä sinä nyt ainakaan puutu asiaan mitenkään. Poikasi on sen lapsen isä, ja hänen asiansa on, mitä hän hyväksyy perheessään ja mitä ei. Poikasi täytyy ja täytyy saada elää omaa elämäänsä siitä huolimatta, ettei se elämä vastaa sinun toiveitasi.
Raja puuttumisessa on helppo: puutut vain sellaisiin asioihin, mihin puuttuisit kenen tahansa kohdalla. Siis jos lasta pahoinpideltäisiin tai laiminlyötäisiin, tilanne olisi ihan toinen.
On vilahtanut mielessä joskus, että moite onkin tarkoitettu minulle, eli ärsyttämään.
Tähän asti olen kyllä hillinnyt itseni eli tosiaan kääntänyt keskustelun muualle.
En kuitenkaan usko tilanteet koettuani, että olisi "sisäpiiri" -huumorista kyse, koska tunneilmasto muuttuu vihamieliseksi ja kaikki ovat ikään kuin varpaillaan.
On kai tässä vain otettava lusikka kauniiseen käteen, toivottava lapsen parasta, että hän joskus löytäisi myönteisesti koetun miehen mallin.
Eipähän nää elämänkuviot aina niin täydellisesti mene.
Välit miniään ovat olleet joskus paremmat, nyt ovat varautuneet. Olemme aika erilaisia tempperamentiltamme. Olen ulospäinsuuntautuneempi, miniä on hidas lämpenemään ihmisille. Hän viihtyy kotioloissa itsekseen, työelämä eikä ura kiinnosta häntä. En nyt tästä moiti häntä, se on vain niin.
Voin lohduttaa sen verran, että meillä äiti teki tuota samaa että riidellessä haukkui isän meille lapsille aivan pataluhaksi - ja me lapset surtiin isäparkaa kun sitä niin haukutaan vaikka se on hyvä isä.
Nyt vanhemmiten on loistava isäsuhde, ja isä on aina ollut minulle hyvä "miehenmalli", jota kunnioitan paljon enemmän kuin rähjäävää äitiäni.
Eivät lapset pidä huutavista eivätkä rähjäävistä ihmisistä, eivätkä piittää näitten sanomisista - se huutava on se paha, koska ei toiselle saa huutaa, ja se jolle huudetaan saa kaikki sympatiat.
Ainakin meidän kolmen sisarusparvessa näin.
tavalla täällä kävi. Eli ei huolta.
Kiitos kaikille vastanneille!
Jokaista vastausta käsittelin mielessäni ja sain varteenotettavia vihjeitä ja lohdutusta.
tommosiin kommenteihin että "onpa se ihanaa että sulla on edes äiti joka ymmärtää" siis ironisesti. Kyllä luulis tajuavan. Kokeile siis miten reagoi. Ja ei kannata vastata että lapsi saa siitä enemmän tukea että äiti on "parempi". Jos käyttäytyminen muuttuu niin lapsi unohtaa.
niin miniäs on taas tyhmä kun ei huomannut heti alussa moista, valinnut oppinutta maisterismiestä lapselleen isäksi, joten koeta kestää, raksamies kelpas hyvin ainakin siihen yhteen hommaan, voit vaikka muistuttaa siitä, jos tilanne kehittyy vielä tohon suuntaan...
...että yksi syy moitteisiin ja halveksuvaan suhtautumiseen on tämä raksamiehen ammatti.
Miniä viittaa yleensä käytännön töille ja osaamisille piut paut. Arvostaa älypäitä.
On itsekin enempi älykkö. Aikoinansa ihmettelin, kuinka hän valitsi poikani miehekseen. Lisäksi vielä, kun poikani on häntä useamman vuoden nuorempi.
Ja eräs aika paha sykkyrä on ollut miniän seks.suuntautuneisuus.
Sain tietää, eikä se ole ollut juoru, vaan luotettavalta taholta: miniän äidiltä, että miniä on bi. Miniä oli asunut vuosia sitten "läheisessä ja myrskyävässä" suhteessa erään naisen kanssa, joka on nyt muuttanut Suomesta pois.
Tämä on ollut asia, jota en koskaan ole käsitellyt poikani, enkä yhdenkään sukulaisen kanssa. En ole kyennyt, vaan olen ollut täysin typertynyt. Ja hiljaa. Edes mieheni ei tiedä.