Oon seurustellu ukon kanssa kohta 4 vuotta, ja anoppini perheineen ei vieläkään muistanut synttäreitäni. Vitun kohteliasta. Ihanaa, että minuakin arvostetaan.
Vituttaa
tyttö
225502
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Lisään vielä nopeasti, että tuota ei voi puolustella mitenkään. Syntymäpäivien unohtamiselle ei ole mitään tekosyytä, turha selitellä. Oli pakko tulla tänne vaahtoamaan, sillä synttärini oli muutenkin epäonnistuneet.
Jaa, miksi ne edes pitäisi muistaa?
Ja miks sun pitää kirjotella tänne, kun et näköjään tajua elävästä elämästä mitään?
No olipas tuo nyt sitten kaunista käytöstä.
Luepas alla olevia vastauksia, niin tajuat mitä kommentillani tarkoitin. Ei sitä nyt aikuisen ihmisen pidä siitä loukkaantua, että jokainen ihminen maailmassa ei muista syntymäpäivää. ja anoppi ja appi nyt varsinkin kuuluvat siihen joukkoon ihmisiä, joiden ei pidä automaattisesti olettaa muistavan tällaisia asioita.
Itse olen seurustellut yli neljä vuotta oman ukkoni kanssa ja miehen perheestä ja suvusta ei ole kukaan kertaakaan muistanut minunkaan synttäreitäni. Mutta en oikeastaan välitä, koska eikö ole pääasia, että oman puolen sukulaiset muistaisivat... jos sitten nekään aina :) En hirveästi vietä omia synttäreitäni. Paljon onnea nyt kuitenkin aloittajalle. Jos yhtään lohduttaa.
syntymäpäivinä,hyvä jos jouluna muistavat.
ukon sisar muksuineen, anopista puhumattakaan ei muista vieläkään nimeäni- 4 vuoden jälkeen.....
"mikäs se nimesi taas olikaan".....
seuraavaksi sanon että mattiteppo-perkele ;)))
Eihän aikuisia ihmisiä sillein juhlita. Kaverit voi jotenkin muistaa päivän tai omat vanhemmat...mutta anoppi perheineen...ei ,ei.
Itse en ole edes varma tietääkö mun anoppi millon oon syntyny, edes oikeaa vuotta!
Eikä vituta yhtään.
Elähän tyttöparka kauheasti sitä sure, aikuistuminen on tätä, että syntymäpäivät tahtoo jäädä itsekultakin väliin.
Itse en ole muistanut miniääni syntymäpäivää yhdentoista vuoden aikana kuin kerran, eli silloin, kun hän täytti 30.
Ostin jopa lahjan.
Eipä sen puoleen, ei hänkään ole muistanut minua, enkä sitä edes odota. Ei näitä kaikkia jaksa muistaa, lasten synttärit sentään käydään.
Minulle ei ole edes tullut mieleeni, että anoppini pitäisi syntymäpäiväni muistaa! Kun en itsekkään aikuisten synttäreitä muista, niin parempi vaan ettei minunkaan muisteta. Tulee vaan turha stressi, että pitäisi olla kokoajan jollekkin korttia kirjottelemassa tai lahjoja ostelemassa.
Tuntuu jotenkin tosi lapsellisesta ajattelulta tuollainen.Minun lapseni varmasti käyttäytyisivät samoin (6v ja 7v) jos mummo ei muistaisi synttäreitä.
Hyvää syntymäpäivää vaan :-D
muistatko sinä milloin anoppis on syntynyt?
Toki sinä olet muistanut anopin perheen merkkipäivät?
Tosin enemmän mua vituttaa miehen puolesta kun eipä ne muista sitäkään. Huomaa vaan että ihmiset on niin erilaisia kun mun sukulaiset tulee miehen nimipäivänäkin kahville juhlahameet päälä ja jokaisella lahja, kun oma isä ei edes soita.
Kuka kumma haluaa että vaimon sukulaiset tunkevat nimipäivänäkin juhlamekot päällä lahjojen kanssa kyläilemään! Todella minäkin miestäsi säälin, tuskinpa hän nyt mitenkään onnensa kukkuloilla ole kun sinun sukuasi virtaa hänen nimipäivänään vekkimekot suorassa onnittelemaan. On se hyvä, että miehesi suku ei muista kun sinun sukusi muistaa senkin edestä. Aika rassaavaa tuo minun mielestäni olisi. Meillä on kaksi lasta ja jos joka nimipäiville ja synttäreille tunkisi molempien puolista sukua kylään, niin se tarkoittaisi kahdeksaa kestitsemistä vuodessa! Ei kiitos meille!
Ei se mieskään pahoillaan ole että häntä joskus muistetaan. Omat vanhemmat kun eivät ole häntä lapsenakaan niin kovin paljon huomanneet. Ja meillä on kyllä kaksi lastakin, eli on tosiaan ne kahdeksat juhlat vuodessa sitten niiden mun sukulaisten juhlat. Eli kun mulla on kolme sisarusta ja vanhemmat eronneet mummu ja pappa. Meillä juhlitaan usein, mutta ei ne ole mitään "virallisia" vaan ihan rennosti otetaan. Ja jotain vähän parempaa päälle kun mennään. Mutta tässä näkee taas sen että erilaisia me ihmiset ollaan.
Älä välitä. Syntymäpäivän muistaminen ei vain merkitse anopille samaa kuin sinulle.
Minun anoppini muistaa kyllä syntymäpäivät, ja soittaa aina onnitellakseen. Miehenikin muistaa kaikki merkkipäivät, niin perheen kuin koko suvunkin. Nimipäiväkin on kuules juhlapäivä.
Minä onneton tulen toisenlaisesta perhekulttuurista. Hyvä jos muistan oman syntymäpäiväni. Voit arvata, että en ole kertaakaan muistanut kenenkään syntymäpäivää. Kirjoitin ne jonain vuonna kerralla kaikki uuteen kalenteriinkin, ja päätin, että nyt en unohda mitään. Paitsi että unohdin katsoa kalenteriin ennen merkkipäiviä. Ja tämä on totta. En tarkoita muistamattomuudellani mitään pahaa, mutta en vain muista.
ole äitisi. Miksi hänen pitäisi muistaa sinua syntymäpäivänäsi tai edes muistaa milloin synttärisi on? Olet aika lapsellinen! Koitahan kasvaa aikuiseksi.
Meillä ei ainakaan enää juhlita aikuisten synttäreitä.
ja miehen vanhemmat ei varmasti edes muistaisi minkä ikäinen olen, jos en olisi syntynyt samana vuonna kuin tyttärensä. Eikä tarviikaan muistaa. Enkä mäkään muista heidän syntymäpäiviään.
Eikä se kumminkaan päin ole mitään epäkohteliaisuutta, olen ymmärtänyt ettei heidän perheessään ole tapana muistaa muuta kuin isompina vuosipäivinä. Esim. 30-vuotiskahville kutsuin heidät ja silloin sain kivan lahjankin. Itse olin anopin 50-vuotisjuhlilla joskus, en oikeasti edes muista minä vuonna eli en tarkkaan tiedä minkä ikäinen anoppi edes on. Ei kai nyt aikuisia ihmisiä tarvitse tän enempää muistaa?
Olen ollut avomieheni kanssa yhdessä viisi vuotta. Anoppi ei muista nimeäni.
Niin ja anoppi vissiin luulee minua viitisen vuotta vanhemmaksi kuin olen.
Hmm... nyt muuten vasta tajusin ettei osoitteenmuutoslapun jälkeen ole kuulunut mitään. Siis sen osoitteenmuutoslapun, jossa kerrottiin, että olemme muuttaneet yhteen. Liekköhän anoppi edes mokomaa saanut, vai eikö vain kiinnosta...?
Onko tää provo tai jotain? En ole koskaan edes ajatellut että mun appivanhempien pitäisi muistaa mun synttärit...
Olen uusissa naimisissa ja niin on entinen vaimonikin. Lapseni muistivat kyllä äitinsä ja hänen nykyisen avomiehensä viisikymppiset oikein lahjoin. Minä kun täytin viisikymmentä niin ei tullut paljon kukkia...tekstari vain. Voinen todeta, että olen hieman katkera. Mulla on lasteni kanssa hyvät välit ja tapaamme muutoin useasti.