Mllähän kaikilla syillä te miehet/naiset, jotka petätte puolisoanne/kumppanianne/ - puolustelette tekoanne?!
Ja te, joille on selitelty, niin mitkä ovat olleet syyt, että on ollut "pakko" lähteä pettämään!
Ja te, joille on selitelty, niin mitkä ovat olleet syyt, että on ollut "pakko" lähteä pettämään!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itse petin miestäni, koska
1) mentiin niin nuorena yhteen, että hän oli eka kumppanini ja halusin kokeilla jotakin muutakin
2) hän oli äärettömän mustasukkainen ja päätin tehdä 15 vuoden uskollisuuden jälkeen viimeinkin sen mistä minua aina turhaan syytettiin
3) hän kohteli minua kuin olisin hänenkin äitinsä, en siis tuntenut olevani enää nainen hänen kanssaan
Kerroin hänelle itse pettämisestäni, jatkettiin vielä viisi vuotta yhdessä tapellen, kunnes hän rakastui naimisissa olevaan ystävääni, erottiin ja nyt he ovat onnellisesti yhdessä ja minä onnettomasti rakastunut varattuun mieheen, joka haluaa kaikesta huolimatta jatkaa vaimonsa kanssa. Elämä on, mutta en valita. Eron jälkeinen aika on ollut parasta aikaa elämässäni. Tsemppiä vaan kaikille, pettäjille ja petetyille!
Petin koska halusin muidenkin miesten hyväksyntää. Oma ei tuntunut välittävän ja antavan tarpeeksi läheisyyttä.
En saa seksiä omalta mieheltäni. Kaikki muu on kyllä kunnossa ja viihdyn tässä suhteessa, eli seksin puutteen vuoksi en halua lopettaa tätä suhdetta, vastapuolikin on omalla tahollaan varattu.
Olet rohkea.
Meillä kaikki ok, seksiä mielestäni todella harvoin vain pari kertaa kuussa.
Puhuminen ei auta, tuntuu ettei miehelleni mene perille...
Jos sopiva tulisi kohdalle pelottaa kestänkö omantunnontuskat ja salaaminen???
rakastuin toiseen; jännää on taas vuosien jälkeen kokea väreilyä kun toinen koskettaa... kuinka hän katsoo palavasti mua... kuinka suudelma saa mut ihan tainnoksiin...
Jos avioliitto on muuttunut kämppäkaveruudeksi miehen ja naisen välillä, en yhtään ihmettele jos alkaa hakea huomiota ja hellyyttä muualta. Jos mies vielä sattuu olemaan sellaista plaatua ettei uskallakaan ehdottaa eroa, ja on saanut silloin tällöin yhtäkkisiä raivareita milloin mistäkin syistä.
Suhde todellakin kämppäkaveri-tasolla. Yhteisiä hetkiä ei ole, miestä ei tunnu kiinnostavan. Keskustelut kulkee vain lapsista ja koulunkäynnistä/hänen töistä. Seksiä ehkä kerran-kaksi kuussa, silloinkin pikainen akti josta en itse saa irti mitään. (Mm. ei edes suudella kun aletaan rakastelemaan).Hän ei asioista halua keskustella, kuulema tyytyväinen ? On hyvä puoliso muuten ja loisto-isä. Olen tehnyt oman ratkaisun, seksiä silloin tällöin/risteilyjä ym. rakastajan, myöskin varatun miehen kanssa. Toimii hyvin-ainakin toistaiseksi ;)
Hankala selittää. Miksi. Rakastan miestäni, hän on minulle kaikki kaikessa. Seksi ei ole kaikista tyydyttävintä. Himo ja sopiva tilaisuus, en hae korvikkeita.
Sopimusoikeus ja yhtiöoikeus on niin uuvuttavan tylsiä duuniasioita. Veryttelen aina välillä assistent juniorin kanssa.
PS. Taidan vaihtaa alvi-tyttöihin!!