Siis irtisanouduin vakituisesta hoitoalsn työstä pari kuukautta sitten, olen ollut teilun kuukauden uudessa hommassa. No nyt alkaa tuntua, että olen taas väärällä alalla…
Olen jo yli 50v, luulisi että tällä iällä ihminen tajuaisi pysyä yhdessä paikassa! Mutta kun ei, luulin ihan tosissani että viihdyn tässä uudessa hommassa! Mutta edellisessä työssä totuin liikkumaan, nyt tönötän työpäivän persustalla ja tunnen itseni niin hiton levottomaksi. Lisäksi tämä on yksityinen firma missä pitäisi olla ” myyvä”, taidan kyllä taas yrittää muualle töihin mutta mitään varmuuttahan siihen ei ole että saan mitään!
Onkohan tämä jotenkin ikään liittyvää levottomuutta? Takaisin alkuperäiseen paikkaan en kyllä kuitenkaan halua, noh onhan se hyvä kun edes jotain tietää mitä ei halua…
Olen jo yli 50v, luulisi että tällä iällä ihminen tajuaisi pysyä yhdessä paikassa! Mutta kun ei, luulin ihan tosissani että viihdyn tässä uudessa hommassa! Mutta edellisessä työssä totuin liikkumaan, nyt tönötän työpäivän persustalla ja tunnen itseni niin hiton levottomaksi. Lisäksi tämä on yksityinen firma missä pitäisi olla ” myyvä”, taidan kyllä taas yrittää muualle töihin mutta mitään varmuuttahan siihen ei ole että saan mitään!
Onkohan tämä jotenkin ikään liittyvää levottomuutta? Takaisin alkuperäiseen paikkaan en kyllä kuitenkaan halua, noh onhan se hyvä kun edes jotain tietää mitä ei halua…
Vastaukset 29
Vanhimmat
tiedä kuinka usein olet työpaikaasi vaihtanut. Jotkut vaihta aika tiuhaan ja aika monet ovat yhdessä ja samassa duunissa helposti kymmen vuottakin, Jatka vaan etsimistä. Mutta koeta funtsia tarkemmin millainen se itsellesi parempi duuni olisi myös käytännön tasolla. Jos 50 vuotiaana on kykyä vaihtaa työpaikkaa ja peräti alaakin niin onhan se osoitus ettei ole vielä täysin kalkkis.
Eka kerta yli 30- vuoden työuran jälkeen, eli kauan viihdyin!
Juu pitää miettiä, ettei näistä viimesistä vuosista tule yhtä paikan etsimistä ja vaihtamista!
Ja nyt kyllä on työntekijän markkinat!!
Ei ap taida olla hoitoalan ihminen, taitaa olla siistari!
Mutta eipäs kannata olla paikassa joka stressaa, jos yöt on pätkinäisiä, ahdistaa koko työpäivä jo ennalta, silloin on vakava paikka miettiä jääkö vai lähteekö!
Raskastahan se on vaihtaa työpaikkaa ja oppia uutta, mutta kyllä sen aika äkkiä hoksaa onko tää mun hommaa vai ei!
On vaan niin vaikeeta kuunnella vaan itseänsä ja tehdä se päätös pohjustaen ihan vain omia tuntemuksia , toisten on niin helppo antaa ohjeita sivusta kuinka tämä työpaikka on paras ja juuri sinua varten. ! Siinä alkaa herkästi epäillä itseään ja sitäkin että mitäs minä halusinkaan…
Ja ainahan voi kysyä muualta, jos ei onnistu niin ainakin voi sanoa itselleen että minä yritin!
Kantsii kyll miettii tosi tarkkaan mitä tekee, mulle puhkes stressistä ruusufinni. Ei sinänsä henkeä uhkaava, mut ei mikään miellyttävä tautikaan!
Eli kyllä siitä stressistä voi saada vakavemmankin taudin, joka uhkaa henkeäkin!
Muista aina, että olet vastuussa vain itsellesi tehdyistä päätöksistä ! Kuuntele sydäntäsi !
Minulla sama tilanne, se on vaikeeta tietää mitä tekee. Tiedän etten ole omassa paikassani ollenkaan, joka päivä on yhtä tuskaa, päätä särkee, verenpaineet nousussa… nyt enää odotan että reumaattiset kivut lisääntyy tai tulee jotain uusia ihmeoireita!
Välillä tuntuu, että sydän tulee rinnasta ulos, nyt on alkanut itkettää kaikki asiat- tiedän vain yhden asian, näin ei voi jatkua!
Miks vastailet koko ajan itselles javielä valehtelet! Pusket nokkas jpka paikkaan, missä et ole edes käynyt!
eniten stressaantuvat tai paremminkin ahdistuvat he jotka eivät juuri koskaan vaihda työpaikkaa tai omaa ammattiansa. Ovat siinä mihin joskus ovat homman saaneet.
Kun opettelee vaihtamaan firmaa sopivin väilajoin pysyy paremmin henkisesti tasapainossa. On oman itsensä pomo. Ensin katsoo minne menee ja sitten sanoo pomolle: " nyt mä lähden" . Työpaikan vaihtaminen on taito joka kannattaa opetella ajoissa. Se ei ole sama asia kuin loparien ottaminen impulsiivisesti.
Asiaa voi verrata tupakointiin. Piipunpoltajat ovat rauhallisia. He eivät stressaa.
He filosofeeraavat. Savukkeiden ja sätkän polttajat sen sijaan ovat hyppyheikkejä jotka tarvitsevat hermosavunsa monta kertaa päivässä.
Totta joka sana! Tavallaan jokainen työpaikan vaihto on itsensä haastamista, päänuppi saa haastetta uusien asioiden opettelussa.
Kaikki ei vaan uskalla repästä ja lähteä, se vaatii kanttia - varsinkin jos oot ollut kauan samassa paikassa.
Tavallaan nykyajan nuoret ajattelee jo erilailla, samassa työpaikassa ei ole pakko olla - varsinkin jos ahdistaa/vituttaa tms…
Ei muuta sanottavaa kuin että taidat olla humalassa. Kannattaisi pysyä siellä hoitoalsn:n hommissa.
En oo humalassa, mutta ihmisten näköjään vaikea ymmärtää psyykkistä huonoa oloa!
Heti leimataan et oot kännissä, miksi ihmeessä!
En oo ikinä hoitanut pahaa oloani viinalla, enkä aatellut alottaa.
Voi olla et joudun palaan hoitoalalle, noh töitä ainaki piisaa. Se vaan ettei tämä paha olo siellä parane, en tiiä putää miettiä ja itkeä ja taas miettiä.
Oletko ikinä tehnyt te-palvlujen niitä testejä, joissa katsotaan sopivuutta jollekin alalle? Käy katsomassa ne testit, josko niistä ois apua.
Kun miettii sitä omaa alaa, niin seuraavia asioita kannattaa miettiä ensin.
- Kiinnostukset, esim ovatko erilaiset ihmiset kiinnostavia, tuletko juttuun monenlaisten kanssa?
- vai kiinnostaako sinua liikkua, tehdä työ utiinina tiettyjen liikeratojen kautta, oista koottuna koostuu työvuorosi?
- Oletko hyvä missä asiassa?
- mitä harrastuksia sinulla on, joista pidät paljon?
Jne, eli se oma toiveala voi löytyä sitä kautta helpoiten, kun mietit mikä asia itselläsi sujuu kuin leikki eikä kuin työ, ja mikä parasta siitä vielä maksetaan.
Olen tehnyt ja se yleensä aina suosittelee terveydenhuolto alaa…
Ja muut ammatit sellaisia mitkä ei kiinnosta pätkääkään - baarimikko, postinjakaja…
Pakkokin on miettiä missä työllistyy, enkä hirveästi halua koulua käydä enää tällä ikää!
Siihen omaan vapaa-aikaan pitäisi saada uutta otetta ja sisältöä. Veikkaan että oma
elämäsi on kaikin osin uuvahtaneessa tilassa. Päivät kopioituu saman kaavan mukaan eikä itsellä ei ole oikein ymmärrystä tilanteen laittamiseksi uusiksi. Jostain se muutos on aloitettava. Vapaa-aika eli oma aika on se johon helpoiten saa tehtyä muutoksia.
Mutta se ei auta jos tuntuu ettei työ ole mielekästä tai anna mitään. Kyllä sen työnkin pitää olla sellasta josta saa jotain muutskin kuin palkkaa!
itsensä muuttaminen ei tietenkään ole helppoa. Sitä on helposti omien tapojensa vanki .
He jotka usein uusiutuvat (ajattelutapa, into, tekemiset) silloin myös työkin on varmasti sitä mitä tykkää oikeasti tehdä. Se uusi fiksumpi homma on jotain mitä ei koskaan voinut kuvitella olemassa olevankaan. Se näyttäytyy vasta kun on rohkeutta uusiutua. Ei se löydy nykyisen vanhan purkin (ajattelutapa) sisältä vaikka kuinka etsisi. Ei ihminen löydä/etsi työtä vaan työ löytää tekijänsä. Se että nykyinen työsi ei tunnu antavan mitään ei johdu työstä vaan oman elämän pysähtyneisyydestä. Täydestä jumista. Se että työ tuntuu tylsältä ja merkityksettömältä on sinulle pään sisältä annettu merkki uusiutua ihmisenä. Uusi kasvuvaihe. Ota siitä kiinni.
Siis mitä? Jos et viihdy työssä, niin ainoa syy on sun vapaa aika/ muu elämä joka on tylsää….
Nyt kyllä tipuin junasta…..
En tarkoita että työ tuntuu tyhjältä ja merkityksettömältä, olen oppinut uutta vaikka kuinka paljon ja opin varmasti koko ajan. Ja ajan myötä kehittyisin paremmaksi koko ajan, mutta työ on tosi yksinäistä. Tiesin sen kyllä mutta nyt se on iskenyt vasten kasvoja kunnolla, kaipaan sitä että saan höpötellä välillä kaverin kanssa. Työ myös paikallaan oloa, olen tehnyt vuosikaudet liikkuvaa työtä niin en tiedä totunko tähän edes!
En tiedä kumpi tässä on parempi tämä jokapäiväinen jännitys ja päänsärky, vatsakivut ja univaikeudet. Vaiko yleinen vitutus työpäivän aikana. Siinäpä hyvät vaihtoehdot elämääni!
Mutta kun en tiedä mitä teen, siihen ei auta muuttaa vapaa aikaa jännittävän vaihtelevaksi. Mä haluan viihtyä töissä ja tykätä työstäni!!
mentaalipuolen juttuja vahvasti. Vaihdevuodet. Jokin siellä pään sisällä vie nyt ihmistä.
Onko se vaihdevuosiin liittyvää jos haluaa viihtyä työssään ?
Vaihdevuodet saavat työnteon tuntumaan kidutukselta.
Lääkitys vaihdevuosiongelmiin ja työ alkaa maistua herkulta.
En jaksa kommentoida edes….
Eli lääkitystä niin paljon, että nuppi on turvoksissa niin paljon ettet tajua mitään - niinkö meinaat ?
Ei kiitos!
Jos en saa aivan älyttömiä ja mahdottomia hikoilu kohtauksia yms en todellakaan tarvitse lääkitystä!
Päädyin nyt hakemaan taas pariakin uutta työtä, aika erilaisia kuin nykyinen.
Päätin, että ei se mitään haittaa hakea paikkoja jotka kiinnostaa.
Voi olla, etten pääse edes haastatteluun mutta ainakin voin sanoa että yrittänyt olen !
Haen paikkoja joko niin kauan, että löydän sen uuden ” oman” paikan tai sitten pääsen eläkkeelle…😆
Hiphei! Just näin, ei anneta vaihdevuosien määrittää elämää, tehdään just niin kuin halutaan ja pystytään.
Kyllä se vaan kannattaa yrittää löytää se uusi itselle sopiva työ, eikä jumittaa sellaisessa joka ärsyttää ja joka työpäivän aloitus yhtä tuskaa!
Tänä päivänä on työntekijän markkinat - ainakin hoitoalalla!
Hyvähän se on jos vielä 50- kympin hujakoilla pystyy vaihtamaan alaa ja/tai työpaikkaa. Aina kannattaa yrittää jos vähänkin siltä tuntuu!