En ymmärrä äitiäni

Anonyymi-ap kirjoitti:

En oikein ymmärrä äitiäni. Hänen mielestään minun pitäisi erota nykyisestä naisystävästäni. Hänen perusteena ovat vähintäänkin kyseenalaiset. Se, että hän on hiljainen, eikä puhua pälpätä. Eräs peruste oli se, että naisystäväni seisoi rapussa, kun en saanut ulko-ovea auki.
Kysyminen vanhasta häämekosta oli äidille viimeinen pisara. Hän keksi mielessään, että olemme menossa naimisiin, vaikka emme ole menossa. Soitettuani äidille hän haukkui naisystäväni. Tiedän, että naisystävässäni on paljon heikkouksia, mutta se ei oikeuta äitiäni haukkumasta häntä.
En aio jättää naisystävääni hänen takiaan.
Kerran aikoinaan kävin keskustelun äitini kanssa aiheesta. Sanoin, että minkälainen hänen mielestään naisystäväni kuuluisi olla? Äitini vastasi, että hänen laisensa.. Sanoin, että toistaiseksi minä valitsen naisystäväni itse. Enkä todellakaan halua hänen kaltaistaan.
Lisäksi äitini sanoi, että häpeää naisystävääni. Tiedän, että tyttöystäväni on joskus aika rasittava, mutta mitä se äidille kuuluu. Huomaan äidin muuttuneen paljon ollessani lapsi, äiti riiteli paljon työkavereiden kanssa ja saattoi lähteä kesken päivän kotiin.
70- luvulla riitelimme paljon äidin kanssa. Mutta silti hän oli rennompi kuin nykyisin. Saatoimme katsoa joskus yhdessä telkkarista Sheriffi McCoudia tai hän saattoi lukea minulle Davy Jones sarjakuvaa.
80 -luvulla äiti oli kaikkein rennoimmillaan. Silloin hän oli mukavimmillaan ja olimme sovussa. Se oli meidän perheen kultaista aikaa. Kaksi kertaa vuodessa riitelin isän kanssa, mutta ei juurikaan äidin. 90- luku menetteli äidin suhteen. Taas oli kovia riitoja. Voi olla että kuukauteen ei puhuttu mitään. 2000- luvulla äidistä tuli ihan mahdoton. Hän yllytti ottamaan avioeron entisestä vaimostani. Niin tapahtui, mutta ei hänen ansiostaan. Avioliittoni oli loppu jo ennen hänen siihen lusikkaansa laittamista soppaan. Avioliiton jälkeen löysin naisen, jonka kanssa viestiteltiin. Olin niin iloinen, että halusin kertoa siitä äidille. Se oli suuri virhe. Mikä motkotuskampanjan sain häneltä perääni.
Kun äitini näki ensimmäisen kerran naisystäväni, niin seurasi puhelinmotkotus.Sama toistui tänä vuonna. En ymmärrä, että hän puuttuu yhä asioihini. En ole enää lapsi. Miksi äiti toimii tuolla tavalla? Olen epäillyt, että en ole hänen poikansa. Tämä siksi, että hän ei anna minun koskaan valokuvata itseään, mutta lapseni saavat kuvata häntä vaikka kuinka paljon.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä