Toivon päässeeni jo Jeesuksen luakseens

Niin, vaikkapa tämä Paavalin toisen Korinttolaiskirjeen neljäs luku on aloittajan kaltaisille Herraan Jeesukseen turvaaville suureksi lohduksi.

Miten lie sinun laitasi, joka tuohon tapaan kirjoitit klo. 19.47.53!?

1 Sentähden, kun meillä on tämä virka sen laupeuden mukaan, joka on osaksemme tullut, me emme lannistu,
2 vaan olemme hyljänneet kaikki häpeälliset salatiet, niin ettemme vaella kavaluudessa emmekä väärennä Jumalan sanaa, vaan julkituomalla totuuden me suositamme itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan edessä.
3 Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat,
4 niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva.
5 Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden.
6 Sillä Jumala, joka sanoi: "Loistakoon valkeus pimeydestä", on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa.
7 Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.
8 Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat,
9 vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut.
10 Me kuljemme, aina kantaen Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme, että Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.
11 Sillä me, jotka elämme, olemme alati annetut kuolemaan Jeesuksen tähden, että Jeesuksen elämäkin tulisi kuolevaisessa lihassamme näkyviin.
12 Niinpä siis kuolema tekee työtään meissä, mutta elämä teissä.
13 Mutta koska meillä on sama uskon Henki, niinkuin kirjoitettu on: "Minä uskon, sentähden minä puhun", niin mekin uskomme, ja sentähden me myös puhumme,
14 tietäen, että hän, joka herätti Herran Jeesuksen, on herättävä meidätkin Jeesuksen kanssa ja asettava esiin yhdessä teidän kanssanne.
15 Sillä kaikki tapahtuu teidän tähtenne, että aina enenevä armo yhä useampien kautta saisi aikaan yhä runsaampaa kiitosta Jumalan kunniaksi.
16 Sentähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu.
17 Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti,
18 meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.
( 2 Kor. 4)

s-seutulainen

Anonyymi00002 kirjoitti:

Niin, vaikkapa tämä Paavalin toisen Korinttolaiskirjeen neljäs luku on aloittajan kaltaisille Herraan Jeesukseen turvaaville suureksi lohduksi.

Miten lie sinun laitasi, joka tuohon tapaan kirjoitit klo. 19.47.53!?

1 Sentähden, kun meillä on tämä virka sen laupeuden mukaan, joka on osaksemme tullut, me emme lannistu,
2 vaan olemme hyljänneet kaikki häpeälliset salatiet, niin ettemme vaella kavaluudessa emmekä väärennä Jumalan sanaa, vaan julkituomalla totuuden me suositamme itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan edessä.
3 Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat,
4 niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva.
5 Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden.
6 Sillä Jumala, joka sanoi: "Loistakoon valkeus pimeydestä", on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa.
7 Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.
8 Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat,
9 vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut.
10 Me kuljemme, aina kantaen Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme, että Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.
11 Sillä me, jotka elämme, olemme alati annetut kuolemaan Jeesuksen tähden, että Jeesuksen elämäkin tulisi kuolevaisessa lihassamme näkyviin.
12 Niinpä siis kuolema tekee työtään meissä, mutta elämä teissä.
13 Mutta koska meillä on sama uskon Henki, niinkuin kirjoitettu on: "Minä uskon, sentähden minä puhun", niin mekin uskomme, ja sentähden me myös puhumme,
14 tietäen, että hän, joka herätti Herran Jeesuksen, on herättävä meidätkin Jeesuksen kanssa ja asettava esiin yhdessä teidän kanssanne.
15 Sillä kaikki tapahtuu teidän tähtenne, että aina enenevä armo yhä useampien kautta saisi aikaan yhä runsaampaa kiitosta Jumalan kunniaksi.
16 Sentähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu.
17 Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti,
18 meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.
( 2 Kor. 4)

s-seutulainen

Minulla on aivan liian kiire saada nauttia elämästäni juuri nyt kun siihen pystyn. Ja on tosi kivaa: purjehtimista, saaristossa asumista, saunomista, ihmisten tapaamista, uuden kodin valmistelua muuttoa varten, hyvää ruokaa ja juomaa, seksiä, vapaaehtoistyötä Jumalan valtakunnan hyväksi, ym elämän arvoista. Tosin lihaksiin sattuu kun ne otetaan käyttöön taas niin pitkän makaamisen jäljiltä. Olen nimittäin ollut vuodesta 2011 petipotilas reilusti suurimman osan vuodesta, joka vuosi mutta olen juuri nyt vihdoin taas hyvässä kunnossa jaksaen jopa harrastaa. Tätä hyvää aikaa kestää yleensä vain noin 2kk vuodessa. Vaikea masennus on osani talvisin, varsinkin vuoden ensimmäiset 5 kuukautta. Tosin vuosien 2011-2018 olin petipotilas ympäri vuoden.

Viime talvena tehtiin hoitokokeilu, jossa muutin Espanjaan asumaan talveksi. Sen myötä tiedän, että jatkossa hyviä kuukausia voi olla vuodessa ehkä jopa 8kpl kahden sijaan! Kokeilu onnistui vain osin, sillä näköjään voin hyvin vasta kun auringon UV indeksi on yli 3,0, ja sitä se ei ollut Aurinkorannikolla joulu-tammikuussa, ja helmikuukin oli kovin pilvinen.

Minulla on vihdoin elämäni takaisin. Jeesus joutaa tulla takaisin joskus myöhemminkin. Ymmärrän kyllä maailman raadollisuuden ja kärsimyksen mutta minulla on siitä murehtimista ihan tarpeeksi talvisin, kun kärsin silloin muutenkin masennusta. Nyt tämä kroppa tuottaa niin paljon hyvän olon hormoneja, että välillä on vaikeaa hillitä iloani, ja otan siitä kaiken irti. Jumala ei ole silti jäähyllä, saa vain vähemmän aikaa osakseen. Iloitsen juuri nyt valtavasti luomakunnan kauneudesta.

Anonyymi00003 kirjoitti:

Minulla on aivan liian kiire saada nauttia elämästäni juuri nyt kun siihen pystyn. Ja on tosi kivaa: purjehtimista, saaristossa asumista, saunomista, ihmisten tapaamista, uuden kodin valmistelua muuttoa varten, hyvää ruokaa ja juomaa, seksiä, vapaaehtoistyötä Jumalan valtakunnan hyväksi, ym elämän arvoista. Tosin lihaksiin sattuu kun ne otetaan käyttöön taas niin pitkän makaamisen jäljiltä. Olen nimittäin ollut vuodesta 2011 petipotilas reilusti suurimman osan vuodesta, joka vuosi mutta olen juuri nyt vihdoin taas hyvässä kunnossa jaksaen jopa harrastaa. Tätä hyvää aikaa kestää yleensä vain noin 2kk vuodessa. Vaikea masennus on osani talvisin, varsinkin vuoden ensimmäiset 5 kuukautta. Tosin vuosien 2011-2018 olin petipotilas ympäri vuoden.

Viime talvena tehtiin hoitokokeilu, jossa muutin Espanjaan asumaan talveksi. Sen myötä tiedän, että jatkossa hyviä kuukausia voi olla vuodessa ehkä jopa 8kpl kahden sijaan! Kokeilu onnistui vain osin, sillä näköjään voin hyvin vasta kun auringon UV indeksi on yli 3,0, ja sitä se ei ollut Aurinkorannikolla joulu-tammikuussa, ja helmikuukin oli kovin pilvinen.

Minulla on vihdoin elämäni takaisin. Jeesus joutaa tulla takaisin joskus myöhemminkin. Ymmärrän kyllä maailman raadollisuuden ja kärsimyksen mutta minulla on siitä murehtimista ihan tarpeeksi talvisin, kun kärsin silloin muutenkin masennusta. Nyt tämä kroppa tuottaa niin paljon hyvän olon hormoneja, että välillä on vaikeaa hillitä iloani, ja otan siitä kaiken irti. Jumala ei ole silti jäähyllä, saa vain vähemmän aikaa osakseen. Iloitsen juuri nyt valtavasti luomakunnan kauneudesta.

Mikä sairaus sulla on diagnosoitu?

Muuta Afrikkaan. Nigeriaan. Siellä aurinko paistaa 3.0 UV?

Anonyymi00004 kirjoitti:

Mikä sairaus sulla on diagnosoitu?

Muuta Afrikkaan. Nigeriaan. Siellä aurinko paistaa 3.0 UV?

Sillä ei ole merkitystä, kun lääkärit eivät osaa hoitaa sitä.

Anonyymi00004 kirjoitti:

Mikä sairaus sulla on diagnosoitu?

Muuta Afrikkaan. Nigeriaan. Siellä aurinko paistaa 3.0 UV?

"Muuta Afrikkaan. Nigeriaan. Siellä aurinko paistaa 3.0 UV?"

Gran Canarian Etelä-osakin riittäisi.