Kävimme äitini luona kylässä, jälleen kerran hänellä ei ollut mitään tarjottavaa. En voi viedä lapsia mummilaan jos he eivät saa siellä ruokaa. Tuntuu hullulta, että oman äidin luokse pitäisi mennä vierailemaan mukanaan kylmälaukku täynnä evästä. Hänen jääkaapissa ei paljoa muuta ole kuin valot. Leivänpäällekkään ei ole koskaan mitään muuta kuin margariinia. Kahvia tarjotaan mustana, sillä maitoakaan hänellä ei usein ole. Eikä ole rahasta kiinni, ei hänellä niin tiukkaa ole. Me olemme useasti pyytäneet äidin meille syömään, hän ei meitä juuri koskaan. Kun hän tulee meille vierailemaan niin meillä hänen ei tarvitse ainakaan nälissään olla. Hän on kyllä muilta ottamassa mutta ei anna itse mitään takaisin. Telkkarikin menee usein meidän seuraa edelle, jopa lapsenlapsiakin. Äiti ei koskaan tue ja kannusta minua. Hän välittää vieraista ihmisistä enemmän kuin omistaan. Hän ei koskaan sano, että rakastaa minua, ei koskaan halaa, ei mitään.... Tuntuu niin pahalta kun oma äiti ei välitä, että välillä ihan itkettää. Lastenhoitoapuakaan hän ei koskaan tarjoa. Miksi minä auttaisin sitten häntä kun hän jossain elämänvaiheessa tarvitsee apua? Minä en ole saanut häneltä juuri mitään. Äiti ei edes puolustanut meitä, minua ja sisaruksiani kun asuimme vielä kotona ja isä terrorisoi perheessämme. Minä itse äitinä en missään nimessä voisi hyväksyä, että mieheni käyttäisi henkistä/että fyysistä väkivaltaa lapsiamme kohtaan. Onneksi olenkin löytänyt hyvän miehen. Tekisin mitä tahansa lasteni vuoksi. Olisin valmis vaikka kuolemaan heidän vuokseen. Niin rakkaita omat lapsemme minulle ovat. Miksi minun äitini ei tehnyt mitään? Miksi jouduimme kärsimään perheessä missä kuningas alkoholi oli isälle tärkeämpi kuin me lapset.
Tunnevammainen äiti?
16
3523
Vastaukset
- mari
koko perheen. Siltä ei ole säästynyt äitisi, ettekä te lapset. Se kuinka kuvaat äitisi tyhjää jääkaappia ja "tyhjää" elämää on vain merkki siitä, että hän kärsii vieläkin. Ja sinä odotat lapsen lailla äitisi nyt hoivaavan sinua ja sinun lapsiasi, kun olet saanut oman elämäsi oikaistua. Sinä olet edennyt elämässä, äitisi ei. Jos vielä lisätään epäilemäni masennus siitä, ettei hän ole elämässään tehnyt asioita niinkuin olisi pitänyt, kurjalta kuullostaa. Toinen vaihtoehto on kieltäminen. Hän ei suostu puhumaan tai ajattelemaankaan koko asiaa. Niin tai näin se on väärinpäin.
Jos olisin sinä, ottaisin sen kylmälaukun mukaan ja yrittäisin nauttia mummon seurasta niinkauan kuin hän siinä on. Mikään ei ole ikuista.- Hermeliini
Mahdollisesti myös äitisi on kärsinyt isäsi alkoholismista. Ei perheessä jaksa yksin yrittää, jos toinen on koko ajan välinpitämätön tai vastaan.
Oma isäni oli alkoholisti ja äitikin oli hyvää vauhtia tulossa sellaiseksi, ellei tullutkin. Vihasin isääni yli kaiken, koska muuta tärkeää ei ollut kuin viina, äitiäni vihasin siksi, ettei hän tehnyt mitään.
Elämä oli varmasti kuluttavaa, eikä äidilläkään mitään annettavaa ollut.
Aika kului, ja yli 10 vuotta sen jälkeen kun olin jo muuttanut omilleni, vanhempani erosivat. Äitini tapasi uuden miehen, ja muuttui ihmisenä täysin. Ei uskoisi, jos ei olisi omin silmin nähnyt. Tämä muutos on kestänyt nyt 8 vuotta, joten ohimenevästä muutoksesta tai ensirakkauden huumastakaan ei ole enää kyse.
Toivon, että jaksaisit alkaa katsomaan eteenpäin sen sijaan että katsot taaksepäin. Vanhempasi vaikuttivat elämääsi aikansa, mutta nyt voit vaikuttaa siihen itse enemmän. Älä anna äitisi elämäntapojen tai menneisyyden vangita itseäsi. Kaikilla ei ole ihanneäitiä tai ihanneperhettä. Ja usko pois, muutamat tapaamistani ns. ihanneperheistä ovat lähemmän tutustelun jälkeen osoittautuneet järkyttäviksi kulisseiksi. Mieluummin nykyään tapaan sitä juoppoa isääni kuin puku päällä sivistyneesti keskustelevia appivanhempiani, jotka eivät koskaan juo, mutta haisevat viinalle ja tulevat humalaan ihan ilman mitään. Niin, kaappijuoppoja.
Keskity elämässäsi asioihin, jotka eivät vie sinulta, vaan tuovat. Itke niitä vanhoja asioita, koska se voi joskus helpottaa, mutta älä jää niihin kiinni.
Helpompi on neuvoa kuin tehdä, mutta usko vaan, jonain päivänä saatat arvostaa vanhempiasi sellaisena kuin he ovat. Elämä ei vain aina mene suunnitelmien mukaan, itselläkään. - Saagaso
Ensinnäkin minä en todellakaan odota, että äitini hoivaisi minua. Kyllä se olen minä joka olen ollut enemmän äiti omalle äidilleni. Minä olen yrittänyt neuvoa häntä, että hänen pitäisi syödä terveellisesti ja monipuolisesti. Hän ei saa yksipuolisesta ruokavaliostaan tarpeeksi kaikkia vitamiineja joita tarvitsisi, eikä riittävästi kalkkia. Kalkkitablettejakaan hän ei syö ja juominenkin on vähäistä. Neuvoni ovat olleet yhtä tyhjän kanssa. En yhtään ihmettele jos hänelle tulisi osteoporoosi ja nestehukka. Minä olen myös yrittänyt saada häntä huolehtimaan enemmän omasta hygieniasta ja yleisilmeestään. Enää en jaksa huolehtia aikuisesta ihmisestä. Joskus minua on hävettänyt kun äiti ei ole osannut pukeutua oikealla tavalla perhejuhliin. Tottakai olisi kiva saada äidiltä joskus lapsenhoitoapua. Muiden äidit hoitavat lapsenlapsiaan ilolla. Luulisi, että yhteinen aika lapsenlasten kanssa olisi jotain hienoa ja arvokasta. Eikä äitini seurasta pahemmin voi nauttia, sillä kun olemme hänen luonaan kylässä ja yritän saada jotain keskustelua aikaiseksi, joudun jankuttamaan jotta saan vastauksen kysymykseeni. Kun hän seuraa jotain lempiohjelmaansa niin silloin hän ei kuule eikä näe mitään. Silloin hänelle on turha puhua. Monet kerrat kun olemme olleet vieraina hänen luonaan niin hän vain istuu tietokoneella. Ei seurustele meidän kanssa. Eihän sitä tunne itseään ollenkaan edes tervetulleeksi.
- mari
Saagaso kirjoitti:
Ensinnäkin minä en todellakaan odota, että äitini hoivaisi minua. Kyllä se olen minä joka olen ollut enemmän äiti omalle äidilleni. Minä olen yrittänyt neuvoa häntä, että hänen pitäisi syödä terveellisesti ja monipuolisesti. Hän ei saa yksipuolisesta ruokavaliostaan tarpeeksi kaikkia vitamiineja joita tarvitsisi, eikä riittävästi kalkkia. Kalkkitablettejakaan hän ei syö ja juominenkin on vähäistä. Neuvoni ovat olleet yhtä tyhjän kanssa. En yhtään ihmettele jos hänelle tulisi osteoporoosi ja nestehukka. Minä olen myös yrittänyt saada häntä huolehtimaan enemmän omasta hygieniasta ja yleisilmeestään. Enää en jaksa huolehtia aikuisesta ihmisestä. Joskus minua on hävettänyt kun äiti ei ole osannut pukeutua oikealla tavalla perhejuhliin. Tottakai olisi kiva saada äidiltä joskus lapsenhoitoapua. Muiden äidit hoitavat lapsenlapsiaan ilolla. Luulisi, että yhteinen aika lapsenlasten kanssa olisi jotain hienoa ja arvokasta. Eikä äitini seurasta pahemmin voi nauttia, sillä kun olemme hänen luonaan kylässä ja yritän saada jotain keskustelua aikaiseksi, joudun jankuttamaan jotta saan vastauksen kysymykseeni. Kun hän seuraa jotain lempiohjelmaansa niin silloin hän ei kuule eikä näe mitään. Silloin hänelle on turha puhua. Monet kerrat kun olemme olleet vieraina hänen luonaan niin hän vain istuu tietokoneella. Ei seurustele meidän kanssa. Eihän sitä tunne itseään ollenkaan edes tervetulleeksi.
oma äitini oli rasittava persoona. Hänellä oli mielenterveyshäiriöitä, jotka ratkaisevasti vaikuttivat käytökseen. Eristäytymistä, ei huolehtinut itsestään jne. Silti rakastin häntä ja yritin sinnitellä vaikka ei sellaista "haavemummua" ollutkaan lapsilleni. Alkoholiongelmaan olen törmännyt sitten muussa elämässäni ja kiitän luojaani, jos sellainen on olemassa, että olen selviytynyt.
Äitiin otin välillä etäisyyttä, että jaksoin. Se tuppaa perheessä menemään niin, että joku saa sen perhevastuun ja taakan kantaakseen ja muu porukka livistää, jos kynnelle kykenee. Jostain vaan tulee vastuuhenkilö, eikä sitä sitten ole helppo purkaa.
Sillä sanoin, että mene vaan kylään ja ota eväät mukaan, kun ei siinä taida olla vaihtoehtoja. Lapset on niin hassuja, etteivät he vaadi mummolta sinun tai minun haaveitani. Heille riittää mummu sellaisena kuin on. Ei meilläkään lapset tajunneet, että mummulla on ongelmia vaikka niitä ei mitenkään peitelty. - sisko
mari kirjoitti:
oma äitini oli rasittava persoona. Hänellä oli mielenterveyshäiriöitä, jotka ratkaisevasti vaikuttivat käytökseen. Eristäytymistä, ei huolehtinut itsestään jne. Silti rakastin häntä ja yritin sinnitellä vaikka ei sellaista "haavemummua" ollutkaan lapsilleni. Alkoholiongelmaan olen törmännyt sitten muussa elämässäni ja kiitän luojaani, jos sellainen on olemassa, että olen selviytynyt.
Äitiin otin välillä etäisyyttä, että jaksoin. Se tuppaa perheessä menemään niin, että joku saa sen perhevastuun ja taakan kantaakseen ja muu porukka livistää, jos kynnelle kykenee. Jostain vaan tulee vastuuhenkilö, eikä sitä sitten ole helppo purkaa.
Sillä sanoin, että mene vaan kylään ja ota eväät mukaan, kun ei siinä taida olla vaihtoehtoja. Lapset on niin hassuja, etteivät he vaadi mummolta sinun tai minun haaveitani. Heille riittää mummu sellaisena kuin on. Ei meilläkään lapset tajunneet, että mummulla on ongelmia vaikka niitä ei mitenkään peitelty.Kyllä Mari on ymmärtänyt ja osannut antaa anteeksi, jos annettavaa sitten oli. Äidit ovat aina äitejä, mutta omat erikoiset elämänsä hekin tarvitsevat, vaikka ei aina ymmärtäisi heidän/hänen valintojaan.
Olen samaa mieltä, kylmälaukku mukaan ja rauha maassa. Meillä kaikilla on arpemme, joita ei niin helpolla voi hoitaa.
Ymmärrystä ja itsehillintää toivottelee Sisko. - siellä käytte?
Saagaso kirjoitti:
Ensinnäkin minä en todellakaan odota, että äitini hoivaisi minua. Kyllä se olen minä joka olen ollut enemmän äiti omalle äidilleni. Minä olen yrittänyt neuvoa häntä, että hänen pitäisi syödä terveellisesti ja monipuolisesti. Hän ei saa yksipuolisesta ruokavaliostaan tarpeeksi kaikkia vitamiineja joita tarvitsisi, eikä riittävästi kalkkia. Kalkkitablettejakaan hän ei syö ja juominenkin on vähäistä. Neuvoni ovat olleet yhtä tyhjän kanssa. En yhtään ihmettele jos hänelle tulisi osteoporoosi ja nestehukka. Minä olen myös yrittänyt saada häntä huolehtimaan enemmän omasta hygieniasta ja yleisilmeestään. Enää en jaksa huolehtia aikuisesta ihmisestä. Joskus minua on hävettänyt kun äiti ei ole osannut pukeutua oikealla tavalla perhejuhliin. Tottakai olisi kiva saada äidiltä joskus lapsenhoitoapua. Muiden äidit hoitavat lapsenlapsiaan ilolla. Luulisi, että yhteinen aika lapsenlasten kanssa olisi jotain hienoa ja arvokasta. Eikä äitini seurasta pahemmin voi nauttia, sillä kun olemme hänen luonaan kylässä ja yritän saada jotain keskustelua aikaiseksi, joudun jankuttamaan jotta saan vastauksen kysymykseeni. Kun hän seuraa jotain lempiohjelmaansa niin silloin hän ei kuule eikä näe mitään. Silloin hänelle on turha puhua. Monet kerrat kun olemme olleet vieraina hänen luonaan niin hän vain istuu tietokoneella. Ei seurustele meidän kanssa. Eihän sitä tunne itseään ollenkaan edes tervetulleeksi.
mun vanhemille tuli ero kun olin viis,faija joi ja hakkas mutsia. ja kun olin kuus niin mutsi tapas uuden miehen(osottautui samanlaiseks) joka ei hyväksyny mua joten muksu lasten kotiin. eli itse teki valintansa nyt 24 vuotta myöhemmin yrittää kovasti päästä mun elämään mut en mä enää äitiä tarvi silloin 6-18 v olis tarvinnut enhän mä edes voi sanoa tuntevani sitä kun oon sen nähnyt sen pari kertaa vuodessa kun olin lastarissa ja sen jälkeen oli viis vuotta ilman mitään kontaktia ja nyt mun pitäis olla sille poika???
- sisko
siellä käytte? kirjoitti:
mun vanhemille tuli ero kun olin viis,faija joi ja hakkas mutsia. ja kun olin kuus niin mutsi tapas uuden miehen(osottautui samanlaiseks) joka ei hyväksyny mua joten muksu lasten kotiin. eli itse teki valintansa nyt 24 vuotta myöhemmin yrittää kovasti päästä mun elämään mut en mä enää äitiä tarvi silloin 6-18 v olis tarvinnut enhän mä edes voi sanoa tuntevani sitä kun oon sen nähnyt sen pari kertaa vuodessa kun olin lastarissa ja sen jälkeen oli viis vuotta ilman mitään kontaktia ja nyt mun pitäis olla sille poika???
Se Katkeruusko sinua kasvattaa ?
- Kokenut 1000 asiaa
sisko kirjoitti:
Se Katkeruusko sinua kasvattaa ?
tuossa jutussa nähdäkseni. Eiköhän pojalle ole ehtinyt muodostua ihan eri suhteita muihin aikuisiin ihmisiin?
Itse ainakin ymmärrän, ettei välitä niin hirveästi tutustua tuollaiseen vanhempaan, joka on laistanut vastuustaan silloin kun se hänelle kuului ilman muuta.
Aivan liian myöhäistä ruikuttaa sitten enää kun lapsi on jo aikuistunut.
Tämä on tietysti vain minun mielipiteeni.
Eihän pojan tarvitse rypeä katkeruudessa (sinun käyttämäsi sana, siitähän on tullut jo klisee että syytetään uhreja ja kärsineitä katkeruudesta ja vaikka mistä) vain siksi, ettei ole tekemisissä biologisen äitinsä kanssa. Hänellä voi olla ihan hyvä ja positiivinen elämä ilman tuollaista vastuutonta ihmistä.
Oma äitini on sellainen hirveä ruikuttaja ja perässävedettävä, en nyt silti sanoisi, että olen katkera vain koska välttelen kovin tiuhaa yhteydenpitoa. En vain kestä sitä mustaa kielteisyyttä ja jopa 40-50 vuoden takaisten juttujen märehtimistä. Mulla on elämässäni muita myönteisempiä ihmisiä.
En koe olevani vastuussa aikuisesta, vapaasta ihmisestä, jolla on kaikki mahdollisuudet avoinna edessään hankkia miesystävä, lisäkoulutusta, harrastuksia, mitä vaan.
Miksi se hänen elämänsä sisältö/tyyli juuri minusta hänen aikuisesta lapsestaan, olisi kiinni? Ei voi, eikä saa olla.
Enhän minäkään häneltä mitään pyydä enkä vaadi. Olen joskus vuosia sitten pyytänyt enkä ole saanut kaipaamaani hellyyttä ja huolenpitoa. Lopetin sen ja elän omillani ihan onnellisesti.
Näin siis minun henkilökohtainen elämäni menee. Muilla voi olla muita mietteitä. - siel...
sisko kirjoitti:
Se Katkeruusko sinua kasvattaa ?
se ihminen on vaan mulle vieras, ehkä on mun biologinen äiti mut ei enempää. ihan sama kun sun joku 15v takainen naapuri yhtäkkiä yrittäis pitää suhun yhteyttä.
- kun se isä
oli alkkis, siis ymmärrä, hänellä ei ole voimia mihinkään enää, ikävä kyllä , joten etsi antoisampia asioita muualta, mutta älä silti unohda äitiäsi, hänhän sinut tänne maailmaan toi - eikä mikään kestä ikuisesti, ei äitisikään elämä, joten ole sinä hyvä hänelle...
- vai mitä?
Ja viedä pois lapsensa tuosta ympäristöstä parempaan, alkoholittomaan. Ei olisi ehtinyt sitten myöskään "väsyä" niin lopullisesti vai mitä.
- niin helppoa
vai mitä? kirjoitti:
Ja viedä pois lapsensa tuosta ympäristöstä parempaan, alkoholittomaan. Ei olisi ehtinyt sitten myöskään "väsyä" niin lopullisesti vai mitä.
kuin se voisi kuullostaa.
- kuin
niin helppoa kirjoitti:
kuin se voisi kuullostaa.
se ns. "elämä" alkoholismin hallitsemana.
- Saagaso
vai mitä? kirjoitti:
Ja viedä pois lapsensa tuosta ympäristöstä parempaan, alkoholittomaan. Ei olisi ehtinyt sitten myöskään "väsyä" niin lopullisesti vai mitä.
Kyllähän me lapset äidille jankutettiin, että erota isästä. Kauan saimme kärsiä ennenkuin äitimme ymmärsi lopulta jättää isämme. Nyt kun minulla on itsellä pieniä lapsia, niin väkisinkin oma lapsuus muistuu mieleen. Välillä tunnen vihaa äitiäni kohtaan.
- usko pois
Saagaso kirjoitti:
Kyllähän me lapset äidille jankutettiin, että erota isästä. Kauan saimme kärsiä ennenkuin äitimme ymmärsi lopulta jättää isämme. Nyt kun minulla on itsellä pieniä lapsia, niin väkisinkin oma lapsuus muistuu mieleen. Välillä tunnen vihaa äitiäni kohtaan.
Meitä on varmaan tuhansia, ja kaikkia meitä ihan yleisesti syyllistetään vaikka vain jos haluaisimme edes keskustella asiasta äidin kanssa.
Helposti sanotaan, että "kasva aikuiseksi" ynnä muuta roskaa.
Eihän kukaan voi lapsuuttaan/nuoruuttaan tosta noin vaan unohtaa ja teeskennellä, että kaikki oli hyvin, kun kaikki oli oikeasti päin per****ä.
Ehkä pitäisi perustaa oma keskusteluryhmä meikäläisille? Ettei aina tarvitsisi kuunnella noita joiden mielestä äiti-marttyyriä pitää aina vain ymmärtää ja jopa ylistää uhrautuvaisuudestaan.
- Anonyymi
Oletko mahdollisesti itse sairastunut läheisriippuvuuteen ja haluaisit kovasti saada äitisi toimimaan haluamallasi tavalla, "tiedät" miten hänen tulee elää ja olla paremmin kuin hän itse? Miksi se olisi niin tärkeää?
Luulen, ettet saa koskaan sitä omassa päässäsi luotua haavemaailmaa ja mummolaa taiottua todeksi vaikka kuinka yrität. Ehkei äidistäsi ole siihen näytelmään.
Alkoholistiperheissä sairastuvat kaikki, ehkä puolisoksi valikoituu kullekin juuri se haavoja syventävä tyyppi, jonka kanssa saa hinkata traumojaan. Alkoholisti ja läheisriippuvaisuuteen taipuvainen löytävät toisensa. Lapset vaurioituvat, kun heillä ei ole yhtään turvallista vanhempaa ja he helposti ryhtyvät vanhemmiksi omille vanhemmilleen.
Oletko kysynyt, haluaako äitisi teidän käyvän? Omasta äidistäni ei saa siinä suhteessa irti yhtään mitään. Hän kyllä kiertoilmauksin syyllistää päivittelemällä kuinka sen ja sen luona eivät lapset käy tai auta. Itse ei apua pyydä, eikä tarjottua apua ota vastaan. Haukkuu, vittuilee ja arvostelee.
Pyydän häntä joskus kylään ja on äiti käynytkin. En jaksa liiemmin enää vaivata päätäni koko ihmisellä. Hän vaikutta aolevan varsin tunnekylmä tai ainakin helvetin avuton omien tunteidensa käsittelyn kanssa. Jos aikuinen ihminen ei saa suutaan auki ja sanottua suoraan omia toiveitaan ja liki kaikki kommunikaatio on passsiivis-aggressiivista paskaa ihan itseni suojelemiseski pidän etäisyyttä.
Ehkä sinäkin voit pohtia oman lapsuudenperheesi vaikutusta itseesi ja koittaa erottaa ne asiat jotka ovat sinun ja mitkä taas eivät? Muiden ihmisten muuttaminen ei oikein onnistu (yrittänyt sitä olen minäkin sekä äitini, että juopon exäni kohdalla) ja toisaalta mikä jumala sitä oikeastaan kuvittelee olevansa, että "tietää" mikä toiselle on parasta ja miten hänen tulee toimia ja elää? Ei sitä toisen mielenmaisemaa ja tuskia voi tietää, jos hän ei niitä halua avata. Tai pysty siihen.
Jos tapaamisista tulee aina paha olo tai ei ole edes varmuutta haluaako toinen osapuoli nähdä, niin ainakin omalla kohdallani vetäytyminen on tuonut helpotuksen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tapio Suominen on kuollut
Urheilutoimittaja Tapio Suominen on kuollut. Suominen oli kuollessaan 60-vuotias. Selostajalegendan kuolemasta kertoo Y28119199Tapio Suominen oli sairauden uhri
Urheiluselostaja Tapio Suominen kuoli eilen keskiviikkona aamulla tapaturmaisesti Hattulassa. Toisen uutisen mukaan van863612- 1242255
- 1961956
Sydämeni on
varattu sinulle. Et ole minun, en ole sinun. Me on mahdottomuus. Mutta olet se joka on mielessäni ensimmäisenä kun herää1421860Rannalle! Uimaan!! Rinnat paljaiksi!!!
Järki kadonnut sekä niiltä feministeiltä, jotka vaativat saada esiintyä rinnat paljaina julkisilla uimarannoilla, kuten2931610Minä itkin kotona kun tajusin että
Pelkuruuteni takia kun en lähestynyt vaikka järjestit otollisen hetken ja myöhemmin huomasin lasittuneen katseesi miten101362Kok-edustaja: Yle aivopesee työntekijöitä
"– Yle ei vain sensuroi Kyllä isä osaa-sarjaa, vaan haluaa jaksojen määrää manipuloimalla HÄVITTÄÄ ”ongelman” todellisuu861308Muistutus t-Naiselle.
Olet ilkeä ja narsistinen k-pää. Annat itsestäsi kiltin kuvan ulospäin kelataksesi ihmiset ansaan. Sitten päsmäröit, hau1491162Ylen jälkiviisaat estotonta Kamala Harris suitsutusta
Kolme samanmielistä naikkosta hehkutti Kamala Harrisia ja haukkui Trumpia estottomasti. Nyt oli tarkoituksella valittu2421069