Tunnevammainen äiti?

Mahdollisesti myös äitisi on kärsinyt isäsi alkoholismista. Ei perheessä jaksa yksin yrittää, jos toinen on koko ajan välinpitämätön tai vastaan.
Oma isäni oli alkoholisti ja äitikin oli hyvää vauhtia tulossa sellaiseksi, ellei tullutkin. Vihasin isääni yli kaiken, koska muuta tärkeää ei ollut kuin viina, äitiäni vihasin siksi, ettei hän tehnyt mitään.
Elämä oli varmasti kuluttavaa, eikä äidilläkään mitään annettavaa ollut.
Aika kului, ja yli 10 vuotta sen jälkeen kun olin jo muuttanut omilleni, vanhempani erosivat. Äitini tapasi uuden miehen, ja muuttui ihmisenä täysin. Ei uskoisi, jos ei olisi omin silmin nähnyt. Tämä muutos on kestänyt nyt 8 vuotta, joten ohimenevästä muutoksesta tai ensirakkauden huumastakaan ei ole enää kyse.

Toivon, että jaksaisit alkaa katsomaan eteenpäin sen sijaan että katsot taaksepäin. Vanhempasi vaikuttivat elämääsi aikansa, mutta nyt voit vaikuttaa siihen itse enemmän. Älä anna äitisi elämäntapojen tai menneisyyden vangita itseäsi. Kaikilla ei ole ihanneäitiä tai ihanneperhettä. Ja usko pois, muutamat tapaamistani ns. ihanneperheistä ovat lähemmän tutustelun jälkeen osoittautuneet järkyttäviksi kulisseiksi. Mieluummin nykyään tapaan sitä juoppoa isääni kuin puku päällä sivistyneesti keskustelevia appivanhempiani, jotka eivät koskaan juo, mutta haisevat viinalle ja tulevat humalaan ihan ilman mitään. Niin, kaappijuoppoja.

Keskity elämässäsi asioihin, jotka eivät vie sinulta, vaan tuovat. Itke niitä vanhoja asioita, koska se voi joskus helpottaa, mutta älä jää niihin kiinni.

Helpompi on neuvoa kuin tehdä, mutta usko vaan, jonain päivänä saatat arvostaa vanhempiasi sellaisena kuin he ovat. Elämä ei vain aina mene suunnitelmien mukaan, itselläkään.

Ensinnäkin minä en todellakaan odota, että äitini hoivaisi minua. Kyllä se olen minä joka olen ollut enemmän äiti omalle äidilleni. Minä olen yrittänyt neuvoa häntä, että hänen pitäisi syödä terveellisesti ja monipuolisesti. Hän ei saa yksipuolisesta ruokavaliostaan tarpeeksi kaikkia vitamiineja joita tarvitsisi, eikä riittävästi kalkkia. Kalkkitablettejakaan hän ei syö ja juominenkin on vähäistä. Neuvoni ovat olleet yhtä tyhjän kanssa. En yhtään ihmettele jos hänelle tulisi osteoporoosi ja nestehukka. Minä olen myös yrittänyt saada häntä huolehtimaan enemmän omasta hygieniasta ja yleisilmeestään. Enää en jaksa huolehtia aikuisesta ihmisestä. Joskus minua on hävettänyt kun äiti ei ole osannut pukeutua oikealla tavalla perhejuhliin. Tottakai olisi kiva saada äidiltä joskus lapsenhoitoapua. Muiden äidit hoitavat lapsenlapsiaan ilolla. Luulisi, että yhteinen aika lapsenlasten kanssa olisi jotain hienoa ja arvokasta. Eikä äitini seurasta pahemmin voi nauttia, sillä kun olemme hänen luonaan kylässä ja yritän saada jotain keskustelua aikaiseksi, joudun jankuttamaan jotta saan vastauksen kysymykseeni. Kun hän seuraa jotain lempiohjelmaansa niin silloin hän ei kuule eikä näe mitään. Silloin hänelle on turha puhua. Monet kerrat kun olemme olleet vieraina hänen luonaan niin hän vain istuu tietokoneella. Ei seurustele meidän kanssa. Eihän sitä tunne itseään ollenkaan edes tervetulleeksi.

Saagaso kirjoitti:

Ensinnäkin minä en todellakaan odota, että äitini hoivaisi minua. Kyllä se olen minä joka olen ollut enemmän äiti omalle äidilleni. Minä olen yrittänyt neuvoa häntä, että hänen pitäisi syödä terveellisesti ja monipuolisesti. Hän ei saa yksipuolisesta ruokavaliostaan tarpeeksi kaikkia vitamiineja joita tarvitsisi, eikä riittävästi kalkkia. Kalkkitablettejakaan hän ei syö ja juominenkin on vähäistä. Neuvoni ovat olleet yhtä tyhjän kanssa. En yhtään ihmettele jos hänelle tulisi osteoporoosi ja nestehukka. Minä olen myös yrittänyt saada häntä huolehtimaan enemmän omasta hygieniasta ja yleisilmeestään. Enää en jaksa huolehtia aikuisesta ihmisestä. Joskus minua on hävettänyt kun äiti ei ole osannut pukeutua oikealla tavalla perhejuhliin. Tottakai olisi kiva saada äidiltä joskus lapsenhoitoapua. Muiden äidit hoitavat lapsenlapsiaan ilolla. Luulisi, että yhteinen aika lapsenlasten kanssa olisi jotain hienoa ja arvokasta. Eikä äitini seurasta pahemmin voi nauttia, sillä kun olemme hänen luonaan kylässä ja yritän saada jotain keskustelua aikaiseksi, joudun jankuttamaan jotta saan vastauksen kysymykseeni. Kun hän seuraa jotain lempiohjelmaansa niin silloin hän ei kuule eikä näe mitään. Silloin hänelle on turha puhua. Monet kerrat kun olemme olleet vieraina hänen luonaan niin hän vain istuu tietokoneella. Ei seurustele meidän kanssa. Eihän sitä tunne itseään ollenkaan edes tervetulleeksi.

Lue lisää

oma äitini oli rasittava persoona. Hänellä oli mielenterveyshäiriöitä, jotka ratkaisevasti vaikuttivat käytökseen. Eristäytymistä, ei huolehtinut itsestään jne. Silti rakastin häntä ja yritin sinnitellä vaikka ei sellaista "haavemummua" ollutkaan lapsilleni. Alkoholiongelmaan olen törmännyt sitten muussa elämässäni ja kiitän luojaani, jos sellainen on olemassa, että olen selviytynyt.
Äitiin otin välillä etäisyyttä, että jaksoin. Se tuppaa perheessä menemään niin, että joku saa sen perhevastuun ja taakan kantaakseen ja muu porukka livistää, jos kynnelle kykenee. Jostain vaan tulee vastuuhenkilö, eikä sitä sitten ole helppo purkaa.
Sillä sanoin, että mene vaan kylään ja ota eväät mukaan, kun ei siinä taida olla vaihtoehtoja. Lapset on niin hassuja, etteivät he vaadi mummolta sinun tai minun haaveitani. Heille riittää mummu sellaisena kuin on. Ei meilläkään lapset tajunneet, että mummulla on ongelmia vaikka niitä ei mitenkään peitelty.

mari kirjoitti:

oma äitini oli rasittava persoona. Hänellä oli mielenterveyshäiriöitä, jotka ratkaisevasti vaikuttivat käytökseen. Eristäytymistä, ei huolehtinut itsestään jne. Silti rakastin häntä ja yritin sinnitellä vaikka ei sellaista "haavemummua" ollutkaan lapsilleni. Alkoholiongelmaan olen törmännyt sitten muussa elämässäni ja kiitän luojaani, jos sellainen on olemassa, että olen selviytynyt.
Äitiin otin välillä etäisyyttä, että jaksoin. Se tuppaa perheessä menemään niin, että joku saa sen perhevastuun ja taakan kantaakseen ja muu porukka livistää, jos kynnelle kykenee. Jostain vaan tulee vastuuhenkilö, eikä sitä sitten ole helppo purkaa.
Sillä sanoin, että mene vaan kylään ja ota eväät mukaan, kun ei siinä taida olla vaihtoehtoja. Lapset on niin hassuja, etteivät he vaadi mummolta sinun tai minun haaveitani. Heille riittää mummu sellaisena kuin on. Ei meilläkään lapset tajunneet, että mummulla on ongelmia vaikka niitä ei mitenkään peitelty.

Lue lisää

Kyllä Mari on ymmärtänyt ja osannut antaa anteeksi, jos annettavaa sitten oli. Äidit ovat aina äitejä, mutta omat erikoiset elämänsä hekin tarvitsevat, vaikka ei aina ymmärtäisi heidän/hänen valintojaan.
Olen samaa mieltä, kylmälaukku mukaan ja rauha maassa. Meillä kaikilla on arpemme, joita ei niin helpolla voi hoitaa.
Ymmärrystä ja itsehillintää toivottelee Sisko.

Saagaso kirjoitti:

Ensinnäkin minä en todellakaan odota, että äitini hoivaisi minua. Kyllä se olen minä joka olen ollut enemmän äiti omalle äidilleni. Minä olen yrittänyt neuvoa häntä, että hänen pitäisi syödä terveellisesti ja monipuolisesti. Hän ei saa yksipuolisesta ruokavaliostaan tarpeeksi kaikkia vitamiineja joita tarvitsisi, eikä riittävästi kalkkia. Kalkkitablettejakaan hän ei syö ja juominenkin on vähäistä. Neuvoni ovat olleet yhtä tyhjän kanssa. En yhtään ihmettele jos hänelle tulisi osteoporoosi ja nestehukka. Minä olen myös yrittänyt saada häntä huolehtimaan enemmän omasta hygieniasta ja yleisilmeestään. Enää en jaksa huolehtia aikuisesta ihmisestä. Joskus minua on hävettänyt kun äiti ei ole osannut pukeutua oikealla tavalla perhejuhliin. Tottakai olisi kiva saada äidiltä joskus lapsenhoitoapua. Muiden äidit hoitavat lapsenlapsiaan ilolla. Luulisi, että yhteinen aika lapsenlasten kanssa olisi jotain hienoa ja arvokasta. Eikä äitini seurasta pahemmin voi nauttia, sillä kun olemme hänen luonaan kylässä ja yritän saada jotain keskustelua aikaiseksi, joudun jankuttamaan jotta saan vastauksen kysymykseeni. Kun hän seuraa jotain lempiohjelmaansa niin silloin hän ei kuule eikä näe mitään. Silloin hänelle on turha puhua. Monet kerrat kun olemme olleet vieraina hänen luonaan niin hän vain istuu tietokoneella. Ei seurustele meidän kanssa. Eihän sitä tunne itseään ollenkaan edes tervetulleeksi.

Lue lisää

mun vanhemille tuli ero kun olin viis,faija joi ja hakkas mutsia. ja kun olin kuus niin mutsi tapas uuden miehen(osottautui samanlaiseks) joka ei hyväksyny mua joten muksu lasten kotiin. eli itse teki valintansa nyt 24 vuotta myöhemmin yrittää kovasti päästä mun elämään mut en mä enää äitiä tarvi silloin 6-18 v olis tarvinnut enhän mä edes voi sanoa tuntevani sitä kun oon sen nähnyt sen pari kertaa vuodessa kun olin lastarissa ja sen jälkeen oli viis vuotta ilman mitään kontaktia ja nyt mun pitäis olla sille poika???

siellä käytte? kirjoitti:

mun vanhemille tuli ero kun olin viis,faija joi ja hakkas mutsia. ja kun olin kuus niin mutsi tapas uuden miehen(osottautui samanlaiseks) joka ei hyväksyny mua joten muksu lasten kotiin. eli itse teki valintansa nyt 24 vuotta myöhemmin yrittää kovasti päästä mun elämään mut en mä enää äitiä tarvi silloin 6-18 v olis tarvinnut enhän mä edes voi sanoa tuntevani sitä kun oon sen nähnyt sen pari kertaa vuodessa kun olin lastarissa ja sen jälkeen oli viis vuotta ilman mitään kontaktia ja nyt mun pitäis olla sille poika???

Lue lisää

Se Katkeruusko sinua kasvattaa ?

sisko kirjoitti:

Se Katkeruusko sinua kasvattaa ?

tuossa jutussa nähdäkseni. Eiköhän pojalle ole ehtinyt muodostua ihan eri suhteita muihin aikuisiin ihmisiin?

Itse ainakin ymmärrän, ettei välitä niin hirveästi tutustua tuollaiseen vanhempaan, joka on laistanut vastuustaan silloin kun se hänelle kuului ilman muuta.

Aivan liian myöhäistä ruikuttaa sitten enää kun lapsi on jo aikuistunut.

Tämä on tietysti vain minun mielipiteeni.

Eihän pojan tarvitse rypeä katkeruudessa (sinun käyttämäsi sana, siitähän on tullut jo klisee että syytetään uhreja ja kärsineitä katkeruudesta ja vaikka mistä) vain siksi, ettei ole tekemisissä biologisen äitinsä kanssa. Hänellä voi olla ihan hyvä ja positiivinen elämä ilman tuollaista vastuutonta ihmistä.

Oma äitini on sellainen hirveä ruikuttaja ja perässävedettävä, en nyt silti sanoisi, että olen katkera vain koska välttelen kovin tiuhaa yhteydenpitoa. En vain kestä sitä mustaa kielteisyyttä ja jopa 40-50 vuoden takaisten juttujen märehtimistä. Mulla on elämässäni muita myönteisempiä ihmisiä.

En koe olevani vastuussa aikuisesta, vapaasta ihmisestä, jolla on kaikki mahdollisuudet avoinna edessään hankkia miesystävä, lisäkoulutusta, harrastuksia, mitä vaan.

Miksi se hänen elämänsä sisältö/tyyli juuri minusta hänen aikuisesta lapsestaan, olisi kiinni? Ei voi, eikä saa olla.

Enhän minäkään häneltä mitään pyydä enkä vaadi. Olen joskus vuosia sitten pyytänyt enkä ole saanut kaipaamaani hellyyttä ja huolenpitoa. Lopetin sen ja elän omillani ihan onnellisesti.

Näin siis minun henkilökohtainen elämäni menee. Muilla voi olla muita mietteitä.

sisko kirjoitti:

Se Katkeruusko sinua kasvattaa ?

se ihminen on vaan mulle vieras, ehkä on mun biologinen äiti mut ei enempää. ihan sama kun sun joku 15v takainen naapuri yhtäkkiä yrittäis pitää suhun yhteyttä.

Ja viedä pois lapsensa tuosta ympäristöstä parempaan, alkoholittomaan. Ei olisi ehtinyt sitten myöskään "väsyä" niin lopullisesti vai mitä.

vai mitä? kirjoitti:

Ja viedä pois lapsensa tuosta ympäristöstä parempaan, alkoholittomaan. Ei olisi ehtinyt sitten myöskään "väsyä" niin lopullisesti vai mitä.

kuin se voisi kuullostaa.

niin helppoa kirjoitti:

kuin se voisi kuullostaa.

se ns. "elämä" alkoholismin hallitsemana.

vai mitä? kirjoitti:

Ja viedä pois lapsensa tuosta ympäristöstä parempaan, alkoholittomaan. Ei olisi ehtinyt sitten myöskään "väsyä" niin lopullisesti vai mitä.

Kyllähän me lapset äidille jankutettiin, että erota isästä. Kauan saimme kärsiä ennenkuin äitimme ymmärsi lopulta jättää isämme. Nyt kun minulla on itsellä pieniä lapsia, niin väkisinkin oma lapsuus muistuu mieleen. Välillä tunnen vihaa äitiäni kohtaan.

Saagaso kirjoitti:

Kyllähän me lapset äidille jankutettiin, että erota isästä. Kauan saimme kärsiä ennenkuin äitimme ymmärsi lopulta jättää isämme. Nyt kun minulla on itsellä pieniä lapsia, niin väkisinkin oma lapsuus muistuu mieleen. Välillä tunnen vihaa äitiäni kohtaan.

Lue lisää

Meitä on varmaan tuhansia, ja kaikkia meitä ihan yleisesti syyllistetään vaikka vain jos haluaisimme edes keskustella asiasta äidin kanssa.

Helposti sanotaan, että "kasva aikuiseksi" ynnä muuta roskaa.

Eihän kukaan voi lapsuuttaan/nuoruuttaan tosta noin vaan unohtaa ja teeskennellä, että kaikki oli hyvin, kun kaikki oli oikeasti päin per****ä.

Ehkä pitäisi perustaa oma keskusteluryhmä meikäläisille? Ettei aina tarvitsisi kuunnella noita joiden mielestä äiti-marttyyriä pitää aina vain ymmärtää ja jopa ylistää uhrautuvaisuudestaan.