Heippa!
Toivoisin saavani apua ongelmaani, vastatkaa sekä tytöt että pojat!
Eli, ongelmani on seuraavanlainen: kun esim. baarissa tms. teen aloitteita naisille, niin otan pakit itseeni tosi voimakkaasti. Pakeista seuraava tunne on häpeä, "olen huono ja looseri" ja tekisi mieli kadota maan alle.
Kontaktin tekeminen ei ole minulle ongelma, pystyn kyllä lähestymään naisia, mutta aloitteen tekemiseen liittyy pelko ei:n sanomisesta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pystyn kyllä juttelemaan niitä näitä, mutta siihen se sitten jääkin. Kun pitäisi tehdä aloite esim. jatkotapaamisen tai puhelinnumeroiden vaihdon suhteen, niin en pysty siihen.
Millaisia kokemuksia teillä on? Etenkin pojat, miten suhtaudutte pakkeihin? Se mitä olen seurannut baareissa, niin tuntuu että muut pojat eivät ole moksiskaan pakeista vaan jatkavat iltaa ihan normaaliin tapaan. Minulle se taas on "maailmanloppu pienoiskoossa", jolloin loppuilta on pilalla.
Neuvokaa siis, kuinka suhtautua objektiivisesti ja olan kohautuksella pakkeihin, kuinka olla ottamatta niitä itseensä ja jatkaa iltaa tavalliseen tapaan, lisää aloitteita tehden?
Kiitos etukäteen!
Toivoisin saavani apua ongelmaani, vastatkaa sekä tytöt että pojat!
Eli, ongelmani on seuraavanlainen: kun esim. baarissa tms. teen aloitteita naisille, niin otan pakit itseeni tosi voimakkaasti. Pakeista seuraava tunne on häpeä, "olen huono ja looseri" ja tekisi mieli kadota maan alle.
Kontaktin tekeminen ei ole minulle ongelma, pystyn kyllä lähestymään naisia, mutta aloitteen tekemiseen liittyy pelko ei:n sanomisesta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pystyn kyllä juttelemaan niitä näitä, mutta siihen se sitten jääkin. Kun pitäisi tehdä aloite esim. jatkotapaamisen tai puhelinnumeroiden vaihdon suhteen, niin en pysty siihen.
Millaisia kokemuksia teillä on? Etenkin pojat, miten suhtaudutte pakkeihin? Se mitä olen seurannut baareissa, niin tuntuu että muut pojat eivät ole moksiskaan pakeista vaan jatkavat iltaa ihan normaaliin tapaan. Minulle se taas on "maailmanloppu pienoiskoossa", jolloin loppuilta on pilalla.
Neuvokaa siis, kuinka suhtautua objektiivisesti ja olan kohautuksella pakkeihin, kuinka olla ottamatta niitä itseensä ja jatkaa iltaa tavalliseen tapaan, lisää aloitteita tehden?
Kiitos etukäteen!
Vastaukset 28
Vanhimmat
Mieti jos kaikki naiset aina olisi mukana..sehän ei olisi kovin luonnollista, ja yhtä luonnollista on se seikka et välilla tulee pakit. Nuorempana oli vähän sama ongelma kun sulla on nyt (tällä hetkellä 27v) mutta kyllä se siitä. Jotkut etsii yhen illan kivaa, jotkut ovat varattuja, jotkut etsii sitä oikeeta, jotkut on ihastunut johonkiin toiseen mahdollisesti samassa baarissa...oli syy mikä tahansa niin siitä ei kannata ottaa stressiä. Jos uskot itseesi ja tiedät että olet hyvä tyyppi, ok näköinen, viihdyt sun vaatteissa ja niinpoispäin niin ei ole mitään ongelmaa. Jos ei muuta voit aina sanoa naiselle että kiitos suorasta vastauksesta ja hyvää illanjatkoa.
Oli asia mitenpäin tahansa niin sitä EI KANNATA ottaa henkilökohtaisesti!
tsemmppiä vaan sulle!
Voit ajatella asiaa siltä kantilta, että sinun on parempi löytää sellainen tyttö, joka on sinusta kiinnostunut kuin sellainen joka ei ole. Et menetä mitään siinä jos tyttö kieltäytyy, sillä ethän sellaista tyttöä haluakaan, joka ei ole sinusta kiinnostunut. Olemme ainutlaatuisia yksilöitä emmekä sovi jokaiselle vastaantulevalle. Sen oikean etsintä on vaikeaa ja kun vihdoin sen sopivan löytää, ja kiinnostus on molemminpuolista, niin tulee siitä pitää visusti kiinni. Eikä mennä kadottamaan niin kuin minä... Olisi pitänyt pysyä sen kyljessä loppuillan, nyt en ehkä ikinä enää tapaa häntä. Ja vielä... Ei sille voi mitään jollei kemiat kohtaa. Oon tavannut komeita ja mukavia miehiä, joihin en ole tuntenut vetoa, koska he eivät vain ole olleet minun tyyppiäni. Eli vika ei ole sinussa jos joku ei kiinnostu, et vain satu olemaan hänen tyyppiään. Makuasioista ei voi kiistellä. Yksi tykkää tummasta, toinen vaaleasta.
liikutteko te narikas kanssa ,vai pitääkö tulla baariin asti???
lisäisin vielä, että tosiasia on se, että useilla naisilla joita havittelet, käy aika hyvä flaksi miesten kanssa. Heitä saattaa käydä parikymmentä miestä samana iltana "yrittämässä". He eivät tietenkään voi jokaisen yrittäjän kanssa ruveta tekemään tuttavuutta, siinä syy, miksi et saa ottaa sitä henkilökohtaisesti. Ja syy, miksi niillä naisilla käy flaksi, on se, että miehet yleensä valitsevat kohteekseen juuri ne kiinnostavimmat (ulkonäöltään!) naiset. Siellä on varmaan useita sellaisiakin naisia, joita kukaan ei tule iskemään. Sellainen ei varmaan anna pakkeja niin helposti kuin sellainen, jota yritetään jatkuvasti.
Kiitos teille hyvistä vinkeistä! Täytyy oikeasti alkaa soveltamaan niitä, laittaa vaikka paperilapulle ja lukaista niitä jokaisen torjumisen jälkeen. Sitten ei tule annettua tunteille niin paljon valtaa. Järjen ääni on hiljainen mutta sitkeä :)
Vielä muutamaan asiaan kaipaisin kommentteja (toki voitte kommentoida myös aikaisempiakin juttuja):
- Kuinka päästä eroon häpeän ja "looserina olon" tunteesta, joka tulee välittömästi torjumisen jälkeen ja kestää pahimmassa tapauksessa noin tunnin pakkien saamisen jälkeen. Eräs miespuolinen ystäväni sanoin että tulisi tehdä surutyö. Mutta ravintolassa kun ei ole juurikaan aikaa tehdä surutyötä. Etenkin te miehet, miten voitte jatkaa iltaanne "olan kohautuksella", ilman että teille tulee häpeän tunnetta, ja tehdä lisää aloitteita illan aikana?
- Kuinka tehdä varsinainen aloite? Kuten jo aikaisemmin sanoin, varsinainen kontaktin tekeminen ei ole minulle ongelma. Pystyn myös pitämään yllä keskustelua, tosin kieltämättä silloin tuntuu pahalle ja hävettää jos nainen ei osoita kiinnostuksen merkkejä tai on vain passiivinen kuuntelija. Kommentoikaa etenkin miehet, miten yleensä muotoilette kysymyksen, jos haluatte nähdä naista toistekin tai haluatte että nainen lähtee vielä samana iltana jatkoille?
Edelleen suurkiitokset etukäteen kun vaivaannutte vastaamaan!
Älä poika hyvä murehdi tuollaisia asioita - pakit kuuluvat elämään, niitä saavat kaikki. Kun oikein potuttaa jonkin torjunnan jälkeen niin muista tämä tositapaus, joka sattui allekirjoittaneelle: Olin melkoisen ihastunut jokin aika sitten yhteen miehenpuoleen, ollut jo jonkin aikaa ja yhtenä iltana rohkaistun lievässä (huom. lievässä) hiprakassa pyytämään häntä lähtemään minun ja kavereideni kanssa seuraavaan baariin iltaa jatkamaan. Mies oli kaksi sekuntia hiljaa, jonka jälkeen totesi: "Ei oo pelkoa". Paikalta poistumiseen sen jälkeen kului noin 5 sekuntia... Nyt se jo naurattaa, silloin todellakaan ei. =)
Pirunkos tarve sun on niitä pakkeja keräillä. Pistät parastasi ja muija ottaa yhteyttä tai ehdottaa jatkoja tai jos ei niin ei ainakaan saa pakkien antamisen iloa itelleen.
Joo, tossa on tavallaan ideaa. Kuitenkin, on tosi harvinaista jos ja kun muija tekee aloitteen jatkon suhteen. Melkeinpä 95 prosenttisesti miehen on johdateltava, oltava aktiivinen ja vietävä juttu loppuun saakka. Ainoastaan silloin joko onnistuu tai ei. Nimim. kokemusta riittää.
Muuten, koska vaikutat paksunahkaiselta ja ei-itseensäottavalta kaverilta, niin kerro minulle salaisuutesi? Miten teet sen? Miten yleensä sellaiset ei-herkät miehet, joiden sisin on betonia tai terästä ottavat pakit neutraalisti vastaan ja jatkavat iltaa lisää aloitteita tehden? Itselläni sisin on kuin haurasta lasia, joka särkyy pienimmästäkin töytäisystä.
No tottakai analysoit sitä muijan käyttäymistä siinä samalla kun juttelet niitä näitä sen kanssa. Pidä liidi itelläs ja vedä keskustelu johonkin sopivasti pikkupornoon metaforaan jossa muijan aikomukset on helpointa selvittää. Jos muija ei ole sun perään miksi sunkaan pitäisi olla sen perään, sano suosiolla moro ja mee ettiin toista.
Sen onko muijaan mitään saumaa näkee päivänselvästi tasan ekarepliikin vaikutuksesta eli mee vapaan muijaseurueen pöytään sanomaan moi ja jos ei mitään vaikutusta niin nopeammin pois kuin mitä eksyi paikalle. Nii ja muijat harrastaa samaa eli kun eukko heittää sulle iskurepliikkinsä niin siihen kannattaa vastata hyvin tai eukko häviää paikalta.
Tässä sellainen malli millainen haluaisin olla:
Tahtoisin, että sisimpäni olisi kuin betonia tai terästä, eikä haurasta lasia, joka särkyy pienestäkin töytäisystä, niin kuin nykyään.
Minua harmittaa, että otan pakit itseeni ja annan niin suhteettoman suuren vallan naiselle ja sitten mietin koko ajan että mitäköhän toinen nyt ajattelee kun paljastin naisentarpeeni hänelle ja mokasin (koska siis sain pakit). Tällöin myös koko loppuiltani on pilalla enkä kykene tekemään uusia aloitteita kehenkään naiseen.
Ehkä minun on vaikeaa antaa itseni olla keskeneräinen, vaadin itseltäni täydellisyyttä kaikessa suhteessa, myös naisiin kontaktia tehdessä (mikä ei tietenkään onnistu, koska eiväthän kaikki naiset baarissa voi minkään logiikan mukaan olla kiinnostuneita vain ja ainoastaan minusta).
Olen myös kateellinen ns. jääkiekkopojuille, jotka todella ovat sellaisia iskukoneita, joiden sisin on betonia, eivätkä he ole moksiskaan naisen pakeista, vaan jatkavat iltaa tavalliseen tapaan (olen seurannut tällaisia tapauksia). Heillä on kyky olla antamatta valtaa naiselle päättää onko hän hyvä vai ei.
Niin, miten saisin sisimmästäni betonisen? Vinkkejä sekä tytöiltä että (betoni-)pojilta, kiitos!
että joku haluaa betonisen sisuksen.. Turhan herkkähän sinä ehkä olet, mutta oikeastaan ne ihailemasi iskukoneet on myös, mutta he vaan näyttävät sen eri, väittäisin ikävämmällä tavalla. Sinun varmaan pitää elää tuon kanssa. Jos oikein haluat paneutua itseesi, niin kelaahan, millainen on äiti suhteesi.. Oletko tenavana saanut kaiken periksi, onko äiti varjellut sinua vastoinkäymisiltä, vai oletko saanut kenties pettyä ihan tajuttomasti toiveissasi ja odotuksissasi ? Itsetuntosi vaikuttaa hyvin heikolta.. ehkä jotain millä kehität itseäsi olisi paikallaan. Jotain kestävämpää kuin muutama paukku lisää, siitä sinulle ei tule olemaan mitään hyötyä. Ehkä tyttöystävän etsiminen jostain muualta kuin kapakasta olisi paikallaan, koska siellä ei asetelmat ole ihan "normaalit". Jos elinpiirissäsi on tyttöjä muualla kuin kapakassa, panosta heihin. Juttele joskus sen hieman hiljaisen, ehkä vähän vaatimattoman näköisenkin kanssa, kuuntele mitä hänellä on sanottavaa. Syvennyhän joskus katsomaan häntä silmiin, ilman että varsinaisesti olet iskemässä. Mene lähelle toistamiseen.. ehkä ratkaisu ongelmaasi löytyy ihan muualta mistä sitä olet hakenut..
Toi kuulosti kyllä vähän loukkaavalta... Oli ongelmani mikä tahansa niin ei se ainakaan sillä selviä etten käsittele sitä lainkaan. Se että olen uskaltanut tälle palstalle avautua on jo eräänlainen edistysaskel.
Mä vain kerroin että ne "jääkiekkopojut" näyttävät ainaskin ulospäin tosi kovilta, siis että ne ei ota
itseensä. Ehkä mun havaintoni on sitten väärä, mutta tältä se ainaskin tuntuu.
Siinä oot oikeessa, että mun itsetuntoni on oikeesti tosi heikko. Eli sitä mun täytyis parantaa ja rutkasti.
Tavallaan oon kiitollinen että sanoit suoraan asiat. Sattuuhan se, mutta pitemmän päälle parantaa (kun pääsen kohtaamaan ongelmani ja ehkä tekemään sen eteen jotain).
Oikeesti, yksi juttu on mulle ongelmallinen: En oo
saanut tosi pitkään aikaan... Ja pliis, älkää vastatko että mee Mikadon kulmille, koska se ei oikeesti oo ratkaisu... Kuinka siis sais baarista, ilmaiseksi?
"Betonisesta" sisuksesta ei ole hyötyä sitten parisuhteessa, jossa nainen monesti arvostaa miehessä tietynlaista herkkyyttä. Pakkien saamiseen kannattaa opetella suhtautumaan eri tavalla, tyyliin "ei se olisi kuitenkaan ollut mun tyyppinen" tai "ei se juttu olisi kuitenkaan toiminut" jne
Kiitos ajatuksista!
Etenkin kappale, joka menee näin, herätti ajatuksia:
"Jos oikein haluat paneutua itseesi, niin kelaahan, millainen on äiti suhteesi.. Oletko tenavana saanut kaiken periksi, onko äiti varjellut sinua vastoinkäymisiltä, vai oletko saanut kenties pettyä ihan tajuttomasti toiveissasi ja odotuksissasi ? Itsetuntosi vaikuttaa hyvin heikolta.. ehkä jotain millä kehität itseäsi olisi paikallaan. Jotain kestävämpää kuin muutama paukku lisää, siitä sinulle ei tule olemaan mitään hyötyä."
Äitini kyllä on sanonut, että hän on antanut minulle liikaa periksi ja että hän ei ole asettanut minulle selkeitä rajoja. Tässä voisi olla eräs ratkaisu. Toisaalta äitini osasi aina välillä olla myös vihainen ja saattoi "räjähtää" mitä pienimmästäkin asiasta.
Lapsena loin itselleni sellaisen "kuvitteellisen maailman", koska vanhempani esim. eivät koskaan, tai hyvin harvoin, ostaneet minulle leluja, veivät harrastuksiin tai tekivät ulkomaanmatkoja.
Tavallaan tämä "satumaailma" ihanneperheestä jäi elämään pääni sisään, ja se on siellä jossain mielessä vieläkin. Tämä näkyy esimerkiksi seuraavanlaisessa ajattelussa: kuvittelen saavani kenet tahansa naiset, tai ainakin suurimman osan naisista, jos vain jaksan nähdä vaivaa ja mennä juttelemaan heidän kanssaan.
Tiedän, että tämä kuulostaa itsekkäältä ja varmasti ärsyttää monia, varsinkin naisia, mutta haluan olla rehellinen ja haluaisin todella tehdä jotain tälle ongelmalle (siis purkaa satumaailman), koska siitä on vain haittaa elämälleni.
Eräs esimerkki: En uskalla / halua mennä juttelemaan naisille koska mahdolliset pakit / torjuminen ei sovi yhteen täydellisen "satumaailman" kanssa, jossa minä olen suunnilleen joku Mr. Finland.
Sitten minulla ei ole vaihtoehtoa, en oikein osaa olla normaali "junttapulliainen" joka saa pakkeja kuten kuka tahansa, tällainen elämä pelottaa minua (vaikka se on ainoa joka on totta). Suojautumiskeinoina mahdollisille pakeille minulla on "omnipotenssi" eli kaikkivaltius, en viitsi mennä juttelemaan naisille, koska suunnilleen odotan että he tulevat juttelemaan minulle ja sitten melkeinpä lankeavat polvilleen eteeni...
Siis, isoja ongelmia minulla, mutta tahtoisin todella tehdä töitä päästäkseni niistä eroon!
Kiitos vihjeistä.
Hei kuule,
ei tässä peliä ole mihinkään menetetty. Vaikutat sosiaaliselta tyypiltä kun kerran uskallat mennä juttelemaan, monille kynnys siihenkin on suuri.
Joten relaa vaan ja katso mitä tapahtuu. Juttele kaikenlaisille tytöille ihan rauhassa niitä näitä, tee siis tuttavuutta kaikkien tyttöjen kanssa, small talkia vaan peliin - ilman, että se iskuyritys olisi aina päällimmäisenä mielessä, tai että se paistaa täysin läpi.
Kyllä sieltä jollakin mielenkiinto herää, parhaassa tapauksessa yhtä aikaa sun kanssas.
Kun ootte päässy juttelussa pidemmälle ja vaikka toinen joutuu lähtemään, niin heitä ihan rennosti vaan mimmille että "hei, vaikutat mukavalta/mielenkiintoselta tyypiltä, olis kiva tavata sut uudestaan" ja sitten jo vaihdattekin numeroita :)
Hei sinä herkkä poika. Jotenkin sain sellaisen vaikutelman, että sinulle on tärkeää se, että kun vain saisi isketyksi JONKUN. Naisesta se ei ole kivaa. Minuakin yritetään "iskeä" monta kertaa joka baarireissulla. Jo ensisekunneilla erottuu nämä "vainjonkuniskijät". Muutaman sanan saatan vaihtaa koska olen ystävällinen ihminen, mutta kyllähän se nyt heti paistaa läpi jos mieskään ei ole nimenomaan minusta kiinnostunut, vaan ainoastaan siitä iskemisestä. Tätä ilmiötä on aika vaikea selittää... Mutta yritetään nyt kerta aloitin.
Siis, mielestäni sellaisen kipinän pitää herätä siinä juttelun aikana molemmin puolin, ennen kuin aletaan mitään numeroita kyselemään. Tämä kyllä vaatii mieheltä aika paljon tilannetajua. Jotkut nimittäin alkavat heti alkujutustelun lomassa vongata numeroa ym, herranen aika, vieraalta ihmiseltä, joka siinä vaiheessa vielä olen. Se onkin sitten automaattisesti Ei Onnistu.
Miesten pitäisi yleensäkin HIEMAN kehittää sitä tilannetajua ja herkkyyttä nähdä asiat toisenkin näkökulmasta, eikä vain mennä suuna päänä kenen hyvänsä naisen luokse ja sitten saada niitä pakkeja. Kannattaa siis tarkoin harkita, onko järkevää yleensäkään lyöttäytyä sellaisen tytön juttusille, joka ei ole antanut mitään vinkkiä, että olisi edes noteerannut sinua. Eli luonut pitkiä katseita sinun suuntaasi, hymyjä jne. jo ennen sitä juttelua. Ei minua ainakaan kiinnosta joku mies joka vain pelmahtaa jostakin viereen ja alkaa tivaamaan "No miten se on ilta mennyt? No mitäs muuta? Mitäs tämän jälkeen?"
Ja vielä: vaikka tyttö/nainen olisikin ns. hyvännäköinen, ei joka miehen VELVOLLISUUS ole yrittää iskeä häntä (ja jälleen myös edellisen kappaleen opit mukaan). Yleensähän tämä ulkonäköjuttu on se ensimmäinen, minkä perusteella miehet lähestyvät. Ehdoton turn off onkin siis, jos heti eka lauseessa jollakin tavalla ylistetään ulkonäköä. Kun ei se enää sitten tunnu miltään, kun kuulee sen usein. Eli ei todellakaan tarvitse kehua. Usko pois, et ole ensimmäinen joka nätin naaman huomaa. Siis keksi jotain ihan muuta ja omaperäisempää...
Vielä yksi juttu. Jos tyttö alkaa jutella kanssasi, niin EI SE TARKOITA VÄLTTÄMÄTTÄ, että on KIINNOSTUNUT SIINÄ MIELESSÄ. Vaikka hän nauraisikin, niin ei välttämättä flirttimielessä. Tässä vaiheessa miehen onkin tärkeää seurata tilannetta, eikä mennä ihan hurmoksiin omista sukkeluuksistaan. Nyt jos koskaan tarvitaan sitä tilannetajua. Vaikka kuinka nivusiasi pakottaisi tms, tunnustele maaperää tarkoin. Onko aistittavissa aitoa molemminpuolista kiinnostusta? Yrittääkö tyttökin saada sinua nauramaan ja hurmattua? Kyseleekö hänkin sinulta asioita vai vastaileeko vain sinun no mitäs muuta-tivauksiin? Jos ei, niin nyt jos et erota kohteliaisuutta ja kiinnostusta toisistaan, niin pakit tulee niin että läsähtää jos menet jotain numeroa pyytelemään.
Tässä nyt tuli muillekin vähän yleisiä "ohjeita". Tämä ei ole pahalla kirjoitettu, vaan pilke silmäkulmassa. Baarissa nähdään. ;)
Heippa "Iskujen kohde"!
Kiva että vaivauduit vastaamaan, tosin jotenkin tuli paha mieli siitä että tunnut olettavan että olen liikenteessä vain ja
ainoastaan iskemisen tähden, siis sillä kohteella ei sinänsä muka ole väliä. No näin ei todellakaan ole! Todellisuudessa etsin "naistyyppiäni", en ole ihan kenen tahansa perään (esim. en lähde yleensäkään iskemään niitä naisia joita muut pojat iskevät).
Minulle naisessa on tärkeää mm. seuraavanlaiset seikat: Akateeminen (olen itsekin), älykkyys (tykkään syvällisistä pohdinnoista), silmälasit (minullakin on), siisti mutta kuitenkin jollakin tapaa perinteinen pukeutuminen. Lisäksi toivon naisen olevan pitkä, ainakin yli 170 cm (koska itsekin olen pitkä).
Eli, en tosiaankaan ole liikenteessä vain koska muka haluaisin vain iskeä jonkun, ihan sama kenet. Tämähän on tietyssä mielessä itsekästäkin, silloin ei todellisuudessa kunnioita ollenkaan toista. On totta, kun sanoit, että ensimmäiset minuutit kertovat paljon. Kuitenkin, vasta syvempi tutustuminen voi avata ihmisen ja silloin vasta saattaa huomata kuinka hyvä tyyppi toinen onkaan! Tämä on luonnollisesti rafloissa tosi vaikeaa, lähes mahdotonta.
Sitten vähän kommenttia tohon naisen ulkonäköjuttuun siihen että muka kauniita naisia on yritetty iskeä jo lukuisia kertoja illan aikana. Luin kerran yleisöosastolta, että jotkut kauniit ja hemaisevat naiset ovat todella
turhautuneita, kun heille ei kukaan uskalla tulla juttelemaan. Itse en kuitenkaan ole heistä kiinnostunut, sillä usein he ovat melko tyhmiä ja yksinkertaisia tai ainakin tosi pinnallisia (tietysti poikkeuksiakin löytyy). Ei sellaisen naisen kanssa jaksa oikeasti olla pitkään (harvoin edes yhtä iltaa).
Sitten, kun sanoit että tilannetajua pitäisi kehittää. Tämäkin on totta, mutta toisaalta on myös todella vaikeaa nähdä toisen pään sisälle (ellei sitten omaa ajatuksenlukijan kykyjä). Tämän
tähden on joskus (oikeastaan melko useinkin) vaikeaa tulkita mitä nainen oikeasti haluaa. Eivät kaikki naisetkaan välttämättä näytä niin selvästi kiinnostustaan, he ikään kuin haluavat olla vaikeasti tavoiteltavia ja salaperäisiä (eivätkä sellaisia jotka lähtevät jokaisen miehen kanssa jatkoille). Jälkimmäiset ovat huoria, edellämainitut taas oman arvonsa tiedostavia naisia.
Sekin, kun sanoit, että ulkonäköä ei tulisi kehua, on mielestäni vähän liian subjektiivisesti sanottua. Monesti suomalaiset naiset kirjoittavat yleisöosastoilla yms. miksi he rakastuvat tummiin ulkomaisiin miehiin on se, että he pystyvät selvinpäin sanomaan kohteliaisuuksia (esim. olet kaunis, ihana, rakas jne.)
Eli, tämän logiikan mukaan kohteliaisuudet ovat vain plussaa (mitä ne eivät siis sinun mielestäsi ole). Eräs ystäväni sanoi minulle että minun pitäisi sanoa suoraan mitä pääni sisällä liikkuu kun menen ensimmäistä kertaa juttelemaan naisille.
Repliikkejä ei tulisi siis suunnitella liikaa etukäteen vaan sanoa spontaanisti mitä mielessä oikeasti liikkuu. Minulla monesti (ihan oikeasti!)
ensimmäinen reaktio mielestäni kauniin naisen nähdessäni on, että onpa söpö nainen, ja miksen siis saisi hänelle sitä sanoa? Jos hän sanoo etten ole ensimmäinen joka tuona iltana niin sanoo, niin
voinhan vaikka sanoa että: "tuskin viimeinenkään".
Vielä sellainen näkökulma, että passiiviset pojat eivät menesty ainakaan suomenmaassa. Rafloissa tms. yleensä tytöt odottavat että pojat aukaisevat suunsa ja "vievät tilanteen alusta loppuun". Ainakin tutustumisvaiheessa tyttö harvoin tekee aloitteita, eli jos poikana haluaa saada aikaan parisuhteen, on myös oltava aktiivinen (ja samalla tietysti asettaa itsensä heikolle paikalle, mikä tosiaan on harvinaista muuten kuin aloitteita tehdessä).
No, tällaisia ajatuksia...
Kommentoi vapaasti!
P.S. Parhaiten ihminen oppii juuri kyseenalaistamalla ja myös riitaisuuksien ja eriävien mielipiteiden kautta. Sen tähden meidän "nokkapokka" asettelu ei ole välttämättä ollenkaan huono asia (kunhan ei vain liikaa ota sitä itseensä;))
Joo, tuttua puhetta on ihan omasta former elämästänikin.
Olen ollut kopiosi. Perfektionisti, kaikki otetaan itteensä mitä sanotaan, luullaan että naiset lankeavat kun vaan pistän parastani ja mitä siitä seuraa - neuroosit ja estot. Jee.
Ei näin.
Mä olen itse hyvinkin hyvännäköiseksi sanottu ja naiset luulee että oon varattu hyvin usein. Katsovat kyllä pitkään ja hymyilevät mutta eivät tule juttusille joten itse on pitänyt se puuha hoitaa.
Tosiaan, paras keino on sanoa "moi" ja pistää jotain tilanteeseen sopivaa. Itse ehdotan, että paras tapa aloittaa keskustelu on hakea tapahtuvasta ympäristöstä jokin juttu ja sitten ottaa aiheeksi se. Esim. olin baarissa tuossa eilen ja siinä joku nainen huusi ja möykkäs jollekkin kaverilleen... siitähän saisi loistavan aiheen aloittaa toisen naisen kanssa jutustelu! Tilannetaju on kaiken a ja o tuossa aloituksessa. Rento hymy ei pahenna asiaa myöskään.. tuijottaminen, epävarmat liikkeet ja arpominen vie zäänssit jo ennen ku ne ovat ees alkaneet.
Sä meet vaan ja sanot jotain ihan normaalia, ihan normaalisti, se siittä... aitous on kortilla baareissa.
Ja mitä jatkojutusteluun tulee niin ekaks sä unohdat: "mitä mun pitäis nyt sanoo, mistä mä nyt puhun, sit mun pitää muistaa sanoo tää juttu"
EI EI..
Pointti on yksinkertainen. Kuuntele mitä se nainen sanoo ja hae ne jutustelun aiheet sieltä. Et sä oo mikään tiimijohtaja =)
Osoita että osaat kuunnella ja empatisoida naisen viesteihin ja näytä, että oot ymmärtänyt ja lisää jotain näkökulmaa hänen asiaansa mutta ei niin, että vaihtelee aihetta tämän tästä ja unohtaa sen tärkeimmän: luonnollisen etenemisen. Aiheita tulee miljoona kun vaan pitää KORVAT auki, ei suuta niin paljon.
tästä liikkeelle...
Ja mitä tulee tuohon kohteliaisuuksiin niin sano sitten ku tulee sopiva sauma. ÄLÄ sano "sä oot kaunis" no voi niinki sanoo mut vähän tehokkaampaa on tehdä se tilanteen ehdoilla persoonallisemmin. Sano jotain yksityiskohtaista: mikä on kaunista naisessa. Näin nainen kokee itsensä erityiseksi. Ja se avaa paljon portteja. Näin sä et kuullosta copy catilta. Ja tuskin haluut ollakkaan, sen verta psykologi oon ;)
Nyt ei enää ajatus juokse ihan samalla tavalla kuin eka viestissäni, mutta kommentoin vielä ennen nukkumaanmenoa kirjoitustasi, jonka osoitit minulle.
On totta, että kirjoitukseni oli hyvinkin subjektiivinen. Kuitenkin se antaa näkökulmia teille miehille, siis juuri minun tyyppisistä naisista.
Eli aloitetaanpa taas vaikkapa tuosta ulkonäön kehumisesta: itse kuulen sitä joka ikinen kerta baarissa (ja monessa muussakin tilanteessa) niin paljon, että jos miehellä ei muuta asiaa ole kuin hönkäistä jotain siihen viittaavaa kun tulee minua jututtamaan, niin hän ei todellakaan pysty sillä osoittamaan olevansa jotenkin niin spesiaali, että MINÄ jaksaisin kiinnostua. Eli MINUUN se ei (enää) uppoa. Tekee vain miehestä silmissäni todella tavallisen ja... tylsän. Tämä on siis täysin subjektiivinen kokemukseni. Mutta: sellainen nainen, joka ei tuota kehumista niin paljoa kuule, voi olla hyvinkin imarreltu ja tulla hyvälle mielelle, ja kehuminen voi silloin toimia oivallisena pelinavauksena.
Kerroit, ettet lähesty niitä naisia, joita muut iskevät, ja että kauniit naiset ovat mielestäsi usein tyhmiä jne. No, minä olen luultavasti juuri sellainen nainen, jota sinä et lähestyisi, mutta kerrottakoon nyt, että olen kyllä akateeminen. Sitä ei tosin monikaan heti usko. Akateemisuus on minulle kyllä sivuseikka näissä iskuhommissa, mutta haluan vaan sinulle sanoa, ettei se ulkonäkö kerro yhtään mitään naisen henkisistä ominaisuuksista... (Huom. muille tätä lukeville miehille, ettei myöskään niin päin, että kaunis nainen olisi jotenkin myös parempi ihminen, kuin vaatimattomamman näköinen kanssasisarensa...)
Ihmettelin hieman sitä, että yhdistit myös pinnallisuuden kauniisiin naisiin. Mielestäni sinä itse olet pinnallinen, kun sinulle on mm. tärkeää, että naisella on silmälasit ja että hän on yli 170 cm pitkä. :)
Jotenkin kirjoituksestasi paistaa tietty mustavalkoisuus, esim. vedät suoria johtopäätöksiä jostakin yleisönosastokirjoituksista. Nehän kuitenkin ovat yhtä subjektiivisia, kuin nämäkin kirjoitukset täällä, vai mitä. Uskon kyllä, että tilannetajusi ei vielä ole ihan huipussaan, joten ei muuta kuin rohkeasti sitä harjoittelemaan. Nämä ihmissuhdeasiat ovat niin mutkikkaita ja mystisiäkin, ettei niiden kanssa pärjää joillakin luin kerran lehdestä-tiedoilla. Vain monien eri ihmisten kanssa juttelemalla ja niistä saatujen kokemusten (niin positiivisten kuin negatiivistenkin) avulla saat ajan kuluessa sellaista itsevarmuutta ja karismaa, joka puree myös vastakkaiseen sukupuoleen. Ja samalla opit huomaamaan senkin, kuka tarvitsee sitä ulkonäön kehumista ja kuka ei missään nimessä. ;)
Vielä tähdentäisin sitä, että jos/kun haluat juttusille jonkun tytön kanssa, niin kokeile ensin, saatko sellaisen "sanattoman kontaktin" häneen. Jos tytön silmissä pilkahtaa, niin voit pyrkiä hänen lähelleen.
Eikä tässä toki ole kyse mistään nokkapokasta. Itse vaan olen kokenut kymmeniä ja taas kymmeniä miesten iskuyrityksiä, joten ihan mielenkiintoista on keskustella sinun kanssasi. Kirjoituksistani ei kannata tulla pahalle mielelle, vaikka tapanani onkin kyynisesti (?) puuskahdella. En kuitenkaan tarkoita enkä halua loukata sinua, enkä ketään muutakaan. Yritän olla kiltti ja ymmärtäväinen ja todellakin vain antaa niitä NÄKÖKULMIA tähän aiheeseen, en mitään ylimaallisia totuuksia. Tsemppiä.
Heippa taas "Iskujen kohde"!
Kiitos vastauksestasi. Tosin, olisit kyllä ihan hyvällä omallatunnolla voinut nukkuakin ensin ja sitten vasta vastata... Tutkimusten mukaan ihmisen aivot ovat virkeimmillään pian heräämisen jälkeen ja kello 21 illalla.
No nyt itse tekstiin.
Subjektivismi on käsite, jonka kieltäminen usein tarkoittaa että henkilö on itse perin subjektiivinen. En kiellä ettenkö olisi subjektiivinen, mutta tarkoituksenani olisi ainakin vähentää subjektiivisuuttani, pyrkiä lähemmäs objektiivisuutta. Tiedon kerääminen ja erilaisten kokemusten kuuleminen sekä miesten että naisten taholta auttaa tässä, mutta toisaalta se voi myös sekoittaa. Kun esim. Sinulla, joka tunnut olevan yleinen iskujen kohde ja haluttua tavaraa, on melko negatiivinen suhtautuminen varsinkin perinteisiin iskuyrityksiin, niin joku kanssasisaresi olisi perin imarreltu jos joku tulisi hänelle juttelemaan (eikä se tarkoita ettei hän olisi yhtään Sinua huonomman näköisempi. Kauneushan on aina katsojan silmissä).
Myönnän, että olen hyvinkin pinnallinen siinä, että esim. tahdon naisen olevan pitkä, akateeminen ja silmälasipäinen. Tämä on vain mielikuvani ihannenaisestani, en oikein voi sille mitään. Kuitenkin, ne naiset, kenen kanssa olen seurustellut eivät ole omanneet yhtä poikkeusta lukuunottamatta, silmälaseja. Silti katseeni rafloissa kiinnittyy aina em. ominaisuudet omaaviin naishenkilöihin. Se, että nainen on akateeminen, ei välttämättä tarkoita että nainen olisi älykäs, mutta todennäköisyys on suurempi kuin ei-akateemisella. (Tässä taas subjektivismia kerrakseen!)
Mustavalkoisuudesta: En tarkoittanut yleistää sitä että monet naiset odottavat kohteliaisuuksia esim. ulkonäöstään tms. Ehkä halusin vain tuoda vaihtoehtoisen näkemyksen Sinulle. Enkä tarkoita että yleisönosastoja lukiessa välttämättä hirveästi viisastuisi, mutta ainakin oma ajattelu kehittyy. Mustavalkoisuus on seikka josta juuri haluaisin oppia pois! Sinä sen sijaan kuulostat hyvinkin mustavalkoiselta. Tuntuu että olet jo lyönyt lukkoon tietyn ajattelukaavan etkä ole millään siitä valmis luopumaan.
Itse haluan olla ajattelutapaani korjaava. Tämä sen takia että maailma ei todellisuudessa tottele ketään (ellei hän satu olemaan jokin diktaattori tms.) ja selvitäksesi elämästä joten kuten täytyy opetella maailman pelisäännöt. Siksi pyydänkin vinkkejä teiltä sinkuilta kanssasisarilta ja -veljiltä!
Loukkaavalta kuulostaa myös, että pidät minua eräänlaisena vasta-alkajana, Esim. lauseesi "Uskon
myös ettei tilannetajusi ole ihan huipussaan" jne.
Tähänkin haluan tuoda vasta-argumentin: Minulla on myös kokemuksia sellaisista tilanteista, joissa nainen nimenomaan on odottanut minulta lähestymistä ja / tai aloitetta mutta en ole ujouteni tähden siihen kyennyt. Lopulta nainen on kyllästynyt ja löytänyt jonkun rohkeamman kaverin.
Eli tilannetajua varmaan tulisi kehittää molempiin
suuntiin! Varsinkin, kuten jo aikaisemmin sanoin, niin suomalainen kulttuuri olettaa että mies on aloitteentekijä, aktiivinen osapuoli, joka vie tilanteen loppuun ja jonka on valitettavasti myös varauduttava ottamaan pakkeja vastaan, tuntui miltä tuntui.
Huomaan, että olet kyyninen ihminen. Huomaan myös itsessäni sen, että ärsyynnyn helposti jostain tietyistä kommenteistasi, varsinkin sellaisista jotka kuulostavat siltä että muka tunnet minut ihan täysin. Mielestäni tällaisista kommenteista on lupakin suuttua. Toisenlaisten kommenttien kanssa taas on minunkin opittava objektiivisuutta,
siis ajattelemaan sillä tavalla että sanoisit niin kenelle tahansa, et juuri minulle. Tämä on hyvä muistaa baareissa tms. Eli se tosiasia että pakkeja ei kannata ottaa subjektiivisesti. Eihän se ole mahdollistakaan että kaikki tytöt baareissa
jo alusta pitäen vihaavat minua tai suhtautuvat negatiivisesti (koska eiväthan ne tunnekaan minua), ja tämän tähden on vain uskottava siihen ja ajateltava järkevästi, että pakit eivät ole subjektiivinen, siis juuri sinua vastaan, suuntautuva kiusanteko.
Mitä nöyrin anteeksipyyntöni, jos olen sinua loukannut jotenkin. Se ei ole ollut tarkoitukseni. Mutta ymmärräthän sen, etten todellakaan tunne sinua henkilökohtaisesti, joten ehkä se riippuu enemmän sinusta itsestäsi, jos annat itsesi loukkaantua keskustelupalstojen kirjoituksista. En tosiaankaan voi tietää, oletko vasta-alkaja vai et. Reagoin vain sinun kirjoituksiisi ja mitä niistä välittyy minulle.
Minä kyyninen? Hmmmm... joo, ainakin joskus, myönnetään. Jos olisit ollut näkemässä niitä kaiken maailman "kohtauksia" joihin olen joutunut, sinäkin tajuaisit miksi olen tietyllä tavalla kyynistynyt.
Kovinkaan mustavalkoinen en sen sijaan ole. Se, että minua ei enää hetkauta ne "ulkonäönkehujat", ei ole mikään ajattelukaava, johon olisin jumiutunut. Se on ennemmin sellainen tunnepuolen juttu. Kun mies tulee jututtamaan vain kehuakseen ulkonäköäni, tulee sisimpääni melko tyhjä olo...
Se muuten ihan yleisenä muistutuksena, että vaikka kaikki menisi hyvin, ne juttelut ja muut, niin sille ei vaan voi mitään, jos kipinä jää uupumaan. Elikkä, ei ole olemassa mitään sääntökirjaa, jonka opeilla saa naisen kuin naisen, tai miehen kuin miehen. Siis, pakkeja todellakin saa _jokainen_ joskus! Tämä pätee myös toisinpäin: eli jos löytyy se kipinä jonkun kanssa, niin siinä saattaa helpostikin unohtua kaikki ne seikat, joiden vuoksi on jonkun toisen tyypin joskus passittanut takaisin lähtökuoppiinsa. Sorry taas, mutta olenhan nainen.
Toivottavasti en sekoittanut sinua ihan lopullisesti. Hyvää kesää ja jutellaan jos törmätään jossain. Ehkäpä tunnistamme toisemme. ;)
Jep, nyt pääsit vasta asiaan:
Juttelu ja naurut, iloisuus, puheliaisuus ovat se suurin haaste miehille jos eivät näe onko sitä kipinää vai ei.
Mä sanoisin ainakin, että jos alan juttelee naisen kanssa ja se on sellasta rentoa läpän heittoa ainoastaan niin en todella elättele mitään toiveita. Kyllä se naisen tulee näyttää muita merkkejä... hyviä signaaleja ovat esim pitkä katse, hiljaisuuskin välistä, pieni hermostuneisuus ja tietty elekielen yleiset tunnusmerkit joita nyt on kaikki paikat pullollaan.
Mutta jos se keskustelu on sellasta tavanomaista kaveri kaverille meininkiä niin kyllä miehen pitäs TAJUTA. ja toiseksi, jos nainen on kiinnostunut ei hän harvemmin heitä hirveen ronskia läppää vaan on vähän varautunut.. varautuneisuuttakin on muutamaa lajia.. varautunut negatiivisesti tarkottaa sitä kun nainen ei pahemmin hymyile ja välttelee katsetta ja vastaa vähäsanaisesti. Positiivisessa mielessä taas sitä, että nainen hymyilee ja katsoo sua pidempäänkin silmiin mutta on enempikin ujo. Näissä on eroja...
Mitä kipinään tulee niin suuuuuri merkitys on sillä minkä ensivaikutelman ja kuvan mies antaa. Kas kun jos miehestä ei kuvastu sitä pilkettä ja rentoa itseluottamusta niin mitään tuskin tapahtuu. Kyllä sen "pilkkeen" näkee heti, oli sitten mies tai nainen... ja pilkkeestä syntyy helposti kipinä... ja jos mies on liian suora puheissään se vie kipinän.. jos taas leikittelee ja vähän kiusaileekin sitä naista eikä vastaile suoraan kysymyksiin ja on rento niin avot - kipinä olkoon kanssanne!
Se on asenteesta paljon kii, ja kokemuksesta..
naiset on siitä "ikäviä" että aistivat pienenkin epävarmuuden ilmassa, etenkin tämä "iskujen kohteen" kaltaiset naiset joita lähestytään paljon. Itseluottamuksen ja rentouden on todella oltava kunnossa jos tällaisen naisen meinaa kellistää, muodossa tai toisessa ;)
Juuri tällain iskukikka-meininki aina muistuttaa siitä miksen moiseen peliin osallistu.
Jokaikinen repliikki mitä voit jollekin tuntemattomalle ihmiselle käydä pilden (esim.) toivossa sössöttämässä on jonkun mielestä vastenmielinen, jonkun toisen taas tosi ihquu.
Kauheen näköstä seurata sitä touhua tuolla baareissa esimerkiksi. Ämmät siellä esittää niiiin sulosta kun millään vaan kykenee ja äijät on olevinaan niin rentoo ja maailmanmiestä että huh. Sitten käydään heittämässä joku arskan ohjeiden mukainen hupailu.. Te oksetatte mua, ihmiset =p
No, sanomattakin on selvää ettei mulla tällä asenteella juurikaan flaksaa. Välillä harvoin kun mukille tulee lähdettyä, niin joku horohan se siellä vilkuilee vaikka tuntitolkulla muttei saa mitään toimeksi. Aina ei tiedä itkeäkö vai nauraa, kun se morjestaminenkin on reikien määrästä kiinni.
Onneksi alkaa olla jo niin vanha ettei ole aina mielessä. Ja nuorempana jaksoi vielä esittää mukavaa ja tehdä kaikkea muutakin ihme shaissee asian eteen.
En mä silti ole ilman tai onneton, netistä kun niitä hoitoja voi saada jopa mun sosiaalisilla taidoilla(haluilla?) varustettu persoona.
Ja muiden avujen vuoksi niistä yleensä tulee aika pitkäikäisiäkin, kun oppivat sietämään.
Että tulkaahan tytöt jutulle, ties vaikka löytyisi se elämäsi hoito. Mun avautumista on turha odottaa :)
Joo, kyyniseksihän sitä tässä tulee itsekukin. Jotenkin itse ajattelen kuitenkin että koska tosiaan
itselleni tuo iskeminen on sen verran tuntematon juttu niin olisi toisaalta kiva oppia sitäkin. Eli mielestäni "iskemisen jalon taidon" voi oppia kun kiinnittää huomiota heikkoihin kohtiin, kehittää niitä ja samalla vahvistaa hyviä puolia.
Minulla ei tosiaan juttelemaan meneminen ja jutun jatkaminen ole mikään ongelma (olettaen että myös nainen haluaa sitä), vaan vaikeudet liittyvät enemmänkin aloitteen tekemiseen. Tahtoisin tehdä aloitteiden tekemisestä yhtä arkipäiväistä kuin esim. tiskaamisesta. Siis ilman että siihen liittyy sen kummempia tunnekuohuja.
Koska tosiaan haluan opetella tätä, niin minusta ei siksi ole vielä tullut täysin kyynikkoa, tosin jokainen torjuminen tietysti nakertaa itsetuntoa ja laittaa kysymään, että haluaako nainen miestä ollenkaan? Mutta toisaalta, parisuhteen luominen on nykyajan suuri ongelma, vaikka siitä ei puhutakaan paljon. Ihmisillä kun on tapana etsiä joko a) "täydellistä" kumppania tai b) jotain ihmeellistä salamaniskun omaista ihastumisen tunnetta. Ei tajuta, että se ihastuminen voi tulla (ja hyvin usein tuleekin) vasta ajan kuluessa, ja toisaalta se mikä näyttää nyt "täydelliseltä" ei välttämättä ole sitä enää vuoden päästä.
Eli tällaisia ajatuksia. Kaikkien torjuttujen miessukupuolen edustajien puolesta, jotka yhä edelleen etsivät "sitä oikeaa", voinen todeta, että valitettavasti olemme oman individualistis-relativistis-hedonistisen maailmanajan uhreja.
Että sellaista...
Hienoa, arska. Mukava, että neuvot myös miesnäkökulmasta.
Esitit joitain ajatuksia siitä, miten minut mahdollisesti kellistäisi. Arvaa mitä: ei minua haittaa, jos huomaan että mies on vähän epävarma tai hermostunutkin. Yleensä nekin miehet, joita minä pidän itsevarmoina, hieman hermostuvat minun seurassani. Se on ihan okei ja kertoo kiinnostuksesta.
Sitäkin on vaikea selittää, mikä on se pointti, joka minulle miehessä täytyy olla, mutta yritetään nyt taas.... :) Tässäpä vähän minun toimintaani.
Eli minä kiinnitän huomioni mieheen, joka on reilusti sellainen kuin on. Seurailen ihmisiä baarissa ja joku mies vaan vangitsee katseeni olemuksellaan, siis ilman että HÄN on edes huomannut minua, ainakaan vielä. Katselen, miten hän käyttäytyy miesporukassa, miten hän kulkee ja tilaa juotavaa... Siis tämä mies ei välttämättä ole edes komea, voi olla nuori taikka vanhempi... Mielestäni saattaa olla ihan sairaan vetävä joku sellainen mies, joka ei perinteisellä tavalla ole sellainen "naisten ihannemies". Mutta miehessä näkyy ja huokuu vain joku sellainen selittämätön elinvoima ja elämästä nauttiminen, se että tykkää olla juuri hän eikä haikaile mitään muuta. Siitä tulee se karisma ja seksikkyys, joka naiseen vetoaa.
Jos kiinnostun ihan oikeasti miehestä, niin alan hivuttautumaan esille. Yritän saada katsekontaktin ja kun saan sen, katsonkin poispäin, olen iloinen ja nauran ja juttelen muiden ihmisten kanssa. Välillä vilkaisen taas ja hups, mieskin katsoo... Sitten taas vähän hymyä, mutta sillä tavalla ettei mies oikein vieläkään tiedä onko se hänelle vai jollekin toiselle suunnattu... Lisää vilkuilua ja hymyjä, taasko se mies katsoo, huiiii... Tällaiseen peliin ryhdyn, jos miehen olemuksessa on jotain sellaista, joka saa minut vähän jännittyneeksi, hermostuneeksi ja hassuksi.
No niin, nyt mies lähtee kiertelemään, ehkä vessaan... minä lähden myös ja oho, kuinkas sattuikaan että kävelemme melkein pahki toisiamme... Ja nyt voi juttelu alkaa. Saatan heittää jotain ihan "älytöntä". Nyt on pienen kipinän mahdollista syttyä jos on syttyäkseen. Jos mies katsoo minua mielenkiinnolla, hymyilee ja vastaa jotain vielä älyttömämpää, tavallaan haastaa minut olemaan vielä nokkelampi, niin tästä voi alkaa sellainen toisen hurmaamis-kilpailu. Mutta jos mies katsoo minua kuin idioottia ja suorastaan säikähtää eikä ollenkaan ymmärrä minua... niin arvaa mitä, herkkä poika... Sehän on minulle yhtä kuin pakit!!
Voi ei kuinka typerältä tämä kaikki kuulostaa kirjoitettuna, mutta yritän nyt vain vähän valottaa sellaista kohtaamista, joka minulla panee sukat pyörimään. Apuaaaa... :D
No, jos alamme sitten jutella, niin minä nautin eniten juuri kaikesta pelleilystä ja kevyestä jutustelusta aluksi. Yleensä näillä karismaattisilla miehillä onkin hyvä huumorintaju. En jaksa mitään kysymys-vastaus keskustelua tyyliin mistäpäin olet, mitä teet, ja juuri se iänikuinen NO MITEN SE ON ILTA MENNYT. Tässä tulee huomattua se, olemmeko samalla aaltopituudella. Ei siis missään nimessä mitään kärkkäitä mielipiteitä, eikä varsinkaan omaisuudella leuhkimista. Mies ei saisi myöskään näyttää (pitkään aikaan) jos hän kiinnostuu minusta tosi paljon. Hänen pitäisi olla vähän sellainen, että minä joudun tekemään töitä, että hän viihtyisi seurassani.
Jännittävää onkin, jos kumpikin lähtee välillä omille teille, mutta hupsista, taas jotenkin kummasti törmätään ja juttu jatkuu...
Miehen pitää myös olla kiltti ja sellainen, että tunnen oloni turvalliseksi, vaikka vähän jännittää ja naurattaa. Hän saa "kiusata" minua hyväntahtoisesti, ja laittaa minut hämilleni. Hänen pitää suhtautua itseensä minun kanssani tasavertaisena ja toisinpäin. Eli ei mitään "voi miten noin kaunis nainen nyt minun kanssani voi jutella..." Jos miestä jännittää, niin sen voi sanoa suoraan, olla siinäkin reilusti sellainen kuin on. Ja minä sanon niin kamalan pahasti kuin "ei se mitään."
Tällaisen illan päätteeksi minulta saattaakin jo irrota... nimittäin puhelinnumero.
""""Miesten pitäisi yleensäkin HIEMAN kehittää sitä tilannetajua ja herkkyyttä nähdä asiat toisenkin näkökulmasta, eikä vain mennä suuna päänä kenen hyvänsä naisen luokse ja sitten saada niitä pakkeja. Kannattaa siis tarkoin harkita, onko järkevää yleensäkään lyöttäytyä sellaisen tytön juttusille, joka ei ole antanut mitään vinkkiä, että olisi edes noteerannut sinua. Eli luonut pitkiä katseita sinun suuntaasi, hymyjä jne. jo ennen sitä juttelua. Ei minua ainakaan kiinnosta joku mies joka vain pelmahtaa jostakin viereen ja alkaa tivaamaan "No miten se on ilta mennyt? No mitäs muuta? Mitäs tämän jälkeen?"""
Juuh, tuossa on varmasti perää. Olen joskus itteki käyny paarissa, mutta naiset ei kyllä ole minulle kiinnostustaan osoittaneet ainakaan hymykatseella. Olen kuulemma hyännäköinen mies...ja vielä naisten mielestä..vai onkohan se sittenkin jotain naisten puolitotuuksia..hmm, pistää miettimään...
Olen huomannut, että ne miehet/pojat joilla on sisko osaavat suhtautua luontevammin ja varmemmin naisiin. Samoin ne naiset/tytöt, joilla on veli.
Mulle on veljen kautta avautunut poikien maailma ja heidän ajattelutapansa.
Kesäloman huvitukseksi satuin eksymään tälle nuorten palstalle, olen siis ihan täti-immeinen, 43v ja baariajoistani on aikaa. Suokaa siis anteeksi jos neuvoni ovat vanhanaikaiset. Aloitteentekeminen on kaikille vaikeaa, oli silloin eikä näytä juuri helpottuneen. Baarissa kannattaa jutella kavereiden kanssa mutta avoimin silmin, omaan tuoppiin ei pidä tuijotella pitkään vaan antaa katseen vaeltaa. Tyttö tuossa edellä puheli katsekontaktista, juuri niin. Usein on aika hyvä, jos valitsee pöytänsä siten, että sieltä on pitkä matka juomaa hakemaan, matkalla voi vahingossa törmätä ja päästä juttusille, voi tehdä matkaa wc:hen juuri silloin kun kiinnostava tyyppikin siihen suuntaan liikkuu kuten joku tyttö tuossa edellä jo neuvoi. Tyttöihmisenä käytin joskus tämmöistä kikkaa, olin muka kadottanut jonkun tavaran, rintakoru on naisella aika hyvä excuse, oletko nähnyt jne - siitä voi sitten alkaa jutella muutakin. Koru on hyvä pitää sitten jossain näytillä ja voi käydä näyttämässä sitä, että löytyihän se ja jatkaa juttua taas. Joskus oli kiva keimailla, ja kysyä kundilta mielipidettä, missä se koru olis paras pitää, etc. Miehellä se kadonnut tavara voisi olla jotain muuta, keksi itse. Tämmöisillä tempuilla ehtii jutella kiinnostavien kanssa useaan otteeseen samana iltana ja ehtii lukea elekieltä, onko tuo minusta kiinnostunut vai ei. Joskus myös tiputtelin keskusteluun omia aikeitani, että käyn ko. baarissa yleensä torstaisin tms. siis epäsuorasti vihjaan, milloin voitais ehkä tavata taas. Tälloin omat kasvot säilyy eikä tule oikeastaan pakkejakaan. Ihan alkuillasta nämä on aika läpinäkyviä mutta muutaman tuopin jälkeen jutut ovat tuota tasoa :-) Sitten jos nähdään uudelleen, ollaan jo puolituttuja ja juttua voi jatkaa. Tämä taktiikka ei tietenkään tuo helpotusta yhden illan tuskaan, mutta silloin kun minä olin nuori, en minä ainakaan yhden illan baarituttavien matkaan lähtenyt. Baarissa tapaamisen jälkeen sovittiin toiset ja kolmaskin tapaaminen ja vasta sitten ehkä - siis toka tai kolmannella kerralla saattoi harkita pidemmälle. Oletkos miettinyt etsiä seuraa netin kautta? AP:llä tuntuu olevan älyä ja herkkyyttä ja kykyä kirjoittaa syvällisesti - netissä voisi olla sinulle sopiva foorumi - luulisin, että onnistuisi - pitkä & akateeminen mies - kyllä minua olisi kiinnostanut, siis jos olisin sopivanikäinen. Tommy Hellsteniä lainatakseni: saat sen mistä luovut - eli mitäs jos lähtisit ens kerralla liikkeelle tavoitteenasi vain saada mahdollisimman paljon aloitteita aikaiseksi, viis veisaat, millaisen vastaanoton saat, mutta iltasi tarkoitus olisi päästä vain juttelemaan. Älä yritäkään saada puhnroa tai jatkosopimusta, menet vain juttelemaan, tanssimaan ja heittämään läppää ja harjoittelemaan silmäpeliä. Siten et siis menetä mitään, mutta saat paljon. Ja muista hymyillä. Mikään ei ole mukavampaa kuin älykäs mies joka ei yritä liikaa, joka vain juttelee mukavia ja hymyilee lämpimästi.