Toivoisin asiallisia vastauksia.
Onko kenelläkään espanjalaista miestä puolisona/ poikaystävänä? Minkälaisia kulttuuri- ja muita eroja olette mahdollisesti suhteessanne huomanneet?
Kiitos.
Onko kenelläkään espanjalaista miestä puolisona/ poikaystävänä? Minkälaisia kulttuuri- ja muita eroja olette mahdollisesti suhteessanne huomanneet?
Kiitos.
Vastaukset 9
Vanhimmat
minun suhde kaatui nimenomaan kulttuurieroihin koska en jaksanut enää. kun olisi kokoajan pitänyt hengailla yhdessä sen kavareiden kanssa ja tehdä mitä ne haluaa. ei ollut sellaista että tehdään asioita kahdestaan ja ollaan kahdestaan.
olen kuullut että se on aika tyypillistä.mutta tiedän kyllä myös poikkeuksia tähän sääntöön ja semmosia pareja jolla toimii tosi hyvin. vaikka on se kulttuurinen perimä niin ollaan kuitenki kaikki yksilöitä loppujen lopuksi.
Espanjalaista miestä ei ole vielä ängetty tossun alle samalla tapaa kuin suomalaista, joten jos olet lutka, saat kuulla kunniasi eikä espanjalainen mies sinua kauaa katsele. Sen voit miettiä aivan itse, oletko kunniallinen nainen, vai et? Jos olet, niin vaikeuksia ei tule.
huomaa että et ole ikinä espanjalaisia tavannu edes!!! tollainen stereotypisointi paljastaa sinut ja älytasosi täysin!
Kukahan ei ole espanjalaisia tavannut? Todellakin olen tavannut espanjalaisia. Olen jopa asunut jonkin aikaa espanjalaisen jätkän kanssa samassa taloudessa. Espanjaa en valitettavasti osaa puhua, mutta sen mitä englanniksi on kommunikoitu, niin asia on tarkalleen niin kuin kirjoitin. Eikä siinä mitään vikaa ole, saisi olla Suomessakin. Suomalaiset miehet vaan on survottu tossun alle niin pahasti, ettei taida olla tietä ulos enää.
minun kokemus on kyllä ihan erilainen mutta kuten sanoin loppujenlopuksi ihmiset on yksilöitä. minun espanjalainen ex ei ollut tollainen minua vaan ärsytti se yhteisen ajan puuttuminen.
Mutta kaikkihan meistä ollaan YKSILÖITÄ? eikä niin, ei voi antaa yleispätevää neuvoa mielestäni. Jokaisessa kansassa on erilailla ajajttelevia ihmisiä. ja se on hyvä se.
Minä olen kahdesti ollut aviossa Italialisen kanssa, eka mies oli hunsvotti, epärehellinen mutta toinen on maailman ihanin oikee unelma, kotona viihtyvä ja kultainen mies, todella. Nämä kaksi ovat kuin yö ja päivä.
miks on niin vaikee kirjottaa asiallisesti?
Ei kukaan NORMAALI KUNNOLLINEN MIES, katsomatta kansallisuuteen,uskontoon tai kulttuuriin,hyväksy kumppanikseen "ei kunnollista" naista.
Itse seurustelen espanjalaisen kanssa ja kovin suuriin kulttuurieroihin emme ole törmänneet. Voi johtua tietysti siitä, että olen tottunut espanjalaiseen kulttuuriin jo paljon ennen seurusteluamme. Poikaystäväni on avoimempi ja sosiaalisempi kun useimmat suomalaiset, mutta tunnen myös aivan yhtä avoimia ja sosiaalisia suomalaisiakin. Kaveripiiristäni löytyy myös ujoja espanjalaisia. Poikaystäväni ei ole koti-ihminen, vaan tykkää käydä ulkona, leffassa, ravintoloissa yms, kuten monet suomalaisetkin. Monilla suomalaisilla tuntuu olevan kuva, että espanjalaiset ovat gigoloja, machoja ja laiskoja. Tämä on aivan yhtä totta kuin se, että jokainen suomalainen mies harrastaa makkaran syöntiä ja piereskelyä kotisohvalla. En todellakaan elä nyrkin ja hellan välissä, vaan hyvin onnellisessa parisuhteessa. Poikaystäväni laittaa ruokaa ja siivoaa kotia, eikä suinkaan oleta minun yksin tekevän kaikkia hommia. Hän ei odota minun jäävän kotiin lapsientekokoneeksi, vaan on tyytyväinen, että kouluttaudun hyvin, kuten hänkin. Samanlaisen suhteen olisin voinut muodostaa suomalaisen kanssa, mutta kävi nyt niin, että löysin espanjalaisen. Paljon on eroja suomalaisten ja espanjalaisten välillä, mutta myös hyvin paljon yhtäläisyyksiä. Olen huomannut, että huomattavasti enemmän suhteen onnistuminen riippuu henkilöstä kuin kansallisuudesta. Toivottavasti tästä oli nyt edes jotain apua keskustelun aloittajalle!