Nuorena naiivi

Menin nuorena naimisiin ulkomaalaisen kanssa. Meillä oli etäduhde. Puhuttiin paljon päivässä puhelimessa. Kahden vuoden päästä kävin uudestaan hänen luona naimisiin menostaja tunsin että jotain oli muuttunut mutten tiennyt mitä. Puhelut lyheni omasta tahdostani. Hän muutti suomeen kolmen vuoden päästä naimisiin menosta. (etä suhde jo ennen naimisiin menoa muutama vuosi) Ihmettelin kovasti, kun ei puhuttu samanlain ku puhelimessa eli keskustelua kauan aikaa. Olemme puhuneet aina alotuksestani. Olen tehnyt paljon sen eteen että hän pääsi luokseni. Olen käyttänyt paljon voimavaroja auttaakseni hänet kouluun ja töihin.

Nyt olen kuitenkin avannut silmäni isosti ja tullut tulokseen, etten jaksa enää hänen kanssaan.
Kumppani ollut epäluotettava ja elää kuin nuori joka menee ja tulee kuinka tahtoo, ja yhtäkkiä ilmoittaa että nyt menee Tallinnan reissuun. Hermostuu pikkuasioista. Itselläni semmonen olo että meidän suhteessa kierretään oravanpyörää. Mun kustannuksella. Tuntuu että kumppanin seurassa ei etene asiat. Olen kuullut läheisiltäni, että olen apeampi ja koen niin etten kumppanin läsnäollessa ole oma itseni enää. Suhteessa ollut hairahdus, ja annoin anteeksi. Luulin, että hän kasvaa henkisesti ja muuttuu. Edelleen semmosia tunteita, että joku ei täsmää tässä meidän suhteessa.

Jos nyt voisin mennä ajassa taaksepäin, en olisi mennyt naimisiin vaan olisin hänen itsensä käskenyt hankkia rahat tulemiseen ja oleskelulupahakemuksiin. Opin sen, että monta vuotta tutustua kunnolla ihmiseen kasvotusten, ennenkö muuttaa yhteen.

Tämän kerroin siksi, kun joku ihmettelee, miksi joku eroaa. Tämän kerron siksi, että joku ajattelisi järkevästi ennenkuin menee naimisiin. Toki jos on kokemuksia, mielellään kuulen.

Ja joo aion erota. Olen kaikkeni yrittänyt tuloksetta. Rehellisyys on kaikki kaikessa.