Meillä on todella kiusallinen tilanne.Asumme samassa omakotitalossa anopin ja appiukon kanssa,eri asunnoissa kylläkin.
Noin kuukausi sitten tuli anopin kanssa riitaa koska sisareni oli meillä käymässä.Anoppi ei pitänyt siitä.Hän kuvittelee että sisareni yrittää vikitellä hänen miestään mikä ei todellakaan pidä paikkansa.Jaa miksi kuvittelee?
No,eräänä uutenavuotena appiukkoni tuli paikallisesta kapakasta samaa matkaa sisareni kanssa ja oli itse herrasmiesmäisesti antanut poskipusun.Anoppi sai tietää siitä ja sen jälkeen hän on vihannut siskoani.Tilannetta ei helpottanut se että appi tilasi kerran 3 ruusua,mulle,siskolleni ja anopille.Toisaalta taas anoppi tietää ettei hänen kuvitelmissaan ole mitään perää...
No,myös apen kanssa tuli ongelmia.Hän rupesi huutamaan juovuksissa että emme ole maksaneet heille vuokraa,emme sähköjä eikä mitään.Vuokranmaksusta ei ole edes ollut koskaan puhetta!Itse he nimenomaan sanoivat ettei mitään vuokria tarvitse maksaa...
Mieheni on kuulema myös minun tossun alla.Mielenkiintoista sinänsä,kumpikaan meistä ei ole toisen tossun alla.
Mieheni ei ollut paikalla kun appi tätä huusi mutta kerroin hänelle.Omat vanhempani kyllä olivat silloin meillä kylässä.
Appi huusi myös heille että he eivät ole tervetulleita tänne.Surullista.
En tiedä mitä tässä tilanteessa olisi viisainta tehdä.Siskoni asuu naapurissa joten eikö olisi kaikkien kannalta parempi elää sovussa,ilman turhia tappeluita ja käydä puolin jos toisin toistensa luona kylässä?Nyt tilanne on se ettei täällä uskalla käydä minun sukulaisista kukaan.Tai uskaltaisivat mutta he eivät halua turhaa tappelua.
Mieheni meni kerran tappelun jälkeen käymään tuolla vanhempiensa luona,anoppi oli yrittänyt puhua häntä puolelleen tyyliin "ketä sinä uskot?"
Siksi sanoi noin koska mieheni ei silloin ollut paikalla kun appi avasi sanallisen arkkunsa.
Vaan mieheni ei taipunut hänen puolelleen niin anoppi oli huutanut mieheni perään tämän lähtiessä että minä olen huora.
Kuukausi on nyt vierähtänyt,he eivät ole käyneet koko aikana täällä enkä minä tai lapset tuolla.Olenkin miettinyt olisiko sittenkin parempi muuttaa muualle vai pitäisikö vielä yrittää?
Tuntuu todella pahalta,en haluaisi olla riidoissa heidän kanssaan mutta eihän sekään ole oikein että he sanelevat kuka täällä saa käydä ja kuka ei?
Tein tuossa aiemmin keväällä kivoja suunnitelmia pihan suhteen,tappelun aikana sain kuulla että määrään kuulema kaikesta.Todella vaikea tilanne,tämä on mieheni lapsuudenkoti ja olisi niin ihana remontoida ja vaikka mitä...mutta kun sitten kuulee että kenen talo ym niin ei oikein innosta.Mieheni on sitä mieltä että meidän pitäisi vielä yrittää asua tässä,että anoppikin on varmasti miettinyt kuluneen kuukauden aikana asioita...mutta en tiedä jos tämä vaan samanlaisena jatkuu että jaksanko!
Toisaalta ajattelin että kutsuisin anopin ja appiukon sunnuntaina meille syömään ja siinä sitten keskustelisimme asioista ihan sievästi,ilman että he ovat juovuksissa.Heillä nimittäin on semmoinen paha tapa että juovat liian usein mutta se on heidän asiansa...sitten he kyllä olisivat valmiita juttelemaan mutta silloin siitä tulee vain uusi sota.
Mitä mieltä muut anopit ovat tästä?Onko peli jo menetetty vai voiko tilanteen korjata...neuvoja otetaan avosylin vastaan!Tällaisena tämä ei voi enää kuitenkaan jatkua.
Noin kuukausi sitten tuli anopin kanssa riitaa koska sisareni oli meillä käymässä.Anoppi ei pitänyt siitä.Hän kuvittelee että sisareni yrittää vikitellä hänen miestään mikä ei todellakaan pidä paikkansa.Jaa miksi kuvittelee?
No,eräänä uutenavuotena appiukkoni tuli paikallisesta kapakasta samaa matkaa sisareni kanssa ja oli itse herrasmiesmäisesti antanut poskipusun.Anoppi sai tietää siitä ja sen jälkeen hän on vihannut siskoani.Tilannetta ei helpottanut se että appi tilasi kerran 3 ruusua,mulle,siskolleni ja anopille.Toisaalta taas anoppi tietää ettei hänen kuvitelmissaan ole mitään perää...
No,myös apen kanssa tuli ongelmia.Hän rupesi huutamaan juovuksissa että emme ole maksaneet heille vuokraa,emme sähköjä eikä mitään.Vuokranmaksusta ei ole edes ollut koskaan puhetta!Itse he nimenomaan sanoivat ettei mitään vuokria tarvitse maksaa...
Mieheni on kuulema myös minun tossun alla.Mielenkiintoista sinänsä,kumpikaan meistä ei ole toisen tossun alla.
Mieheni ei ollut paikalla kun appi tätä huusi mutta kerroin hänelle.Omat vanhempani kyllä olivat silloin meillä kylässä.
Appi huusi myös heille että he eivät ole tervetulleita tänne.Surullista.
En tiedä mitä tässä tilanteessa olisi viisainta tehdä.Siskoni asuu naapurissa joten eikö olisi kaikkien kannalta parempi elää sovussa,ilman turhia tappeluita ja käydä puolin jos toisin toistensa luona kylässä?Nyt tilanne on se ettei täällä uskalla käydä minun sukulaisista kukaan.Tai uskaltaisivat mutta he eivät halua turhaa tappelua.
Mieheni meni kerran tappelun jälkeen käymään tuolla vanhempiensa luona,anoppi oli yrittänyt puhua häntä puolelleen tyyliin "ketä sinä uskot?"
Siksi sanoi noin koska mieheni ei silloin ollut paikalla kun appi avasi sanallisen arkkunsa.
Vaan mieheni ei taipunut hänen puolelleen niin anoppi oli huutanut mieheni perään tämän lähtiessä että minä olen huora.
Kuukausi on nyt vierähtänyt,he eivät ole käyneet koko aikana täällä enkä minä tai lapset tuolla.Olenkin miettinyt olisiko sittenkin parempi muuttaa muualle vai pitäisikö vielä yrittää?
Tuntuu todella pahalta,en haluaisi olla riidoissa heidän kanssaan mutta eihän sekään ole oikein että he sanelevat kuka täällä saa käydä ja kuka ei?
Tein tuossa aiemmin keväällä kivoja suunnitelmia pihan suhteen,tappelun aikana sain kuulla että määrään kuulema kaikesta.Todella vaikea tilanne,tämä on mieheni lapsuudenkoti ja olisi niin ihana remontoida ja vaikka mitä...mutta kun sitten kuulee että kenen talo ym niin ei oikein innosta.Mieheni on sitä mieltä että meidän pitäisi vielä yrittää asua tässä,että anoppikin on varmasti miettinyt kuluneen kuukauden aikana asioita...mutta en tiedä jos tämä vaan samanlaisena jatkuu että jaksanko!
Toisaalta ajattelin että kutsuisin anopin ja appiukon sunnuntaina meille syömään ja siinä sitten keskustelisimme asioista ihan sievästi,ilman että he ovat juovuksissa.Heillä nimittäin on semmoinen paha tapa että juovat liian usein mutta se on heidän asiansa...sitten he kyllä olisivat valmiita juttelemaan mutta silloin siitä tulee vain uusi sota.
Mitä mieltä muut anopit ovat tästä?Onko peli jo menetetty vai voiko tilanteen korjata...neuvoja otetaan avosylin vastaan!Tällaisena tämä ei voi enää kuitenkaan jatkua.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Neuvoisin katseomaan toisen asunnon.
Minulla on kaksi miniää ja molempien kanssa menee ihan hyvin kun "kumpikin kunnioittaa toisen elämää". Ja asutaan pienen välimatkan päässä toisistaan. Kun nähdään se on juhlapäivä. Tosin meillä ei ole minkäänlaisia alko ongelmia kenelläkään ja yritetään pitää "järki päässä" muutenkin.. mutta silti en välttämättä haluaisi asua nuorten kanssa niin lähekkäin, että yhteinen piha. Se kerjää ongemia hyvässäkin suhteessa saati sitten jos on alkoa ym mukana.
Kaikille miniöille ja anopeille sanoisin että älkää lähtekö heti liikkeelle "taistelutahdolla" vaan miettikää miten MINÄ voisin tehdä tästä kuviosta onnistuneen. Ongelmahan lienee se että kaksi naista rakastaa samaa miestä.. äiti poikaansa ja vaimo miestään. Olen huomannut että nämä rakkaudet eivät sodi kekenään ja siihen voi lisätä miniänkin. Vaikka niin ajatellen, että rakas poikani rakastaa tätä naista ja hän on sen itse valinnut.
Ja turhat (syntymäpäivien muistmiset ym) pois koko suhteesat.. ne on pikkujuttuja. Älkää miettikö sellaisia ja ylipäätään negatiivisesti toisistanne. Ajatelkaa aina sitä mikä toisessa on hyvää. Kaikista sitä löytyy.
Viestisi oli kivaa luettavaa pitkästä aikaa tällä palstalla! =)
Kyllä tilanteenne vaikuttaa sen verran tulehtuneelta että viisaimmalta kuulostaisi ottaa vähän välimatkaa.
Tottahan anopin ja apen käytökseen löytyy jokin syy, mutta asiaa on varmasti viisaampaa yrittää selvittää vasta ajan kuluttua ja turvallisen välimatkan päästä kun tunteet ovat rauhottuneet.
Toisaalta taas anoppi ja appi ovat pohjimmiltaan todella hyväsydämisiä ihmisiä.Ovat auttaneet perhettämme monella tavalla...tuntuu pahalta että jos kaikki sitten kaatuukin tähän.
En tiedä,mieheni on kaikkein ikävimmässä välikädessä!Täytyy nyt katsella tässä ainakin jonkun aikaa miten tilanne kehittyy,tuon aiemmassa kirjoituksessa mainitsemani syömään kutsumishomman aion toteuttaa sunnuntaina.Voihan sillä olla joko hyvät tai pahat seuraukset mutta tuskin tilanne tämän ikävämmäksi kuitenkaan muuttuu...
Ehkä se yksi ongelman syy on siinä että olemme anopin kanssa aika pitkästi luonteeltamme samantyyppisiä,monesti olemme asialle naurekelleetkin.Mutta siinäpä se vitsaus onkin,nimittäin riitatilanteessa kumpikin räsähtelemme vaikka miten =/
Onhan niitä ongelmia "paremmissakin piireissä",toivottavasti tämä saadaan jotenkin setvittyä.Kuitenkin tykkään hirveästi anopistani ja apestani...
kerrankos sitä ruoho vihreämpää aidan toisellapuolella
Kyllä teidän on samaan pöytään istuttava selvinpäin ja keskusteltava asia pois päiväjärjestyksestä. Teidän täytyy ilman muuta maksaa elämisestänne, vaikka he eivät vuokraa pyydäkään. Sovitte vaan summasta.
Jos ei keskustelusta tule mitään, niin teidän on muutettava sieltä pois.
Olet riippuvuussuhteessa appivanhenpiisi.
elätte heidän varassaan.Siksi he tahtovat myös määrätä elämästänne.Vaikka elämä on taloudellisesti näin helpompaa, ni koskaan se ei tule olemaan helppoa muuten.
En jäisi siihen asumaan.Jatkossa ongelmat kasautuvat
parisuhdeongelmiksi.Ette ole ensimmäisiä joiden avioliiton on toisen vanhemmat pilanneet.
Jos muutatte pois, ni melko varmasti suhteet siitä appivanhempiin vaan paranee jatkossa.Silloinhan riippuvuus katkeaa.