Ammattiyhdistykset ovat organisoineet työläiset luokkataisteluperiaatteiden mukaisesti

Ammattiyhdistykset puhallettiin Neuvostoliitossa (Venäjä) henkiin, kommunismin ja diktatuurin edistämiseksi. Kommunismi ei toimi ilman diktatuuria. Se kaikkein kauhein ilmenemismuoto maiden johdossa, mm Stalinin sanotaan tapattaneen 20 miljoonaa kansalaistaan. Nyt nähdään Putin miten laittaa vankilaan ja myrkyttää yms lopettaa vastustajiaan. Kysynkin sosialisteilta ja kommunisteilta mitä hyvää te olette ja yhä näette tuossa. Kun olette olette olleet diktatuurin vankumattomia kannattajia.
Ay-liike toimi samoilla toveri periaatteilla. "toverit" sanoilal demaritkin yhä aloitta kokouksensa. "hyvät toverit" mitä hyvää Neuvostoliiton ja Venäjän toverit teille antaneet. Valloittaneet maita ja pitäneet itsenäsiä valtioita orjinaan. YK on voimaton nytkin toverivaltion hyökkäyksestä Ukrainaan.

Vaikka ammattiyhdistykset eivät avoimesti koettaneetkaan kumota diktatuuria, niiden toimintaa luonnehti ainainen tappiomieliala, ja ne levittivät lakkaamatta epätoivoa ja pelkuruutta työläisten ja punasotilaiden keskuuteen. Lyhytkin katsaus tämän ristiriidan syntymisen syihin ja olosuhteisiin hyödyttää joukkojen vallankumouksellista kasvatusta. Joukkojen on tultava vakuuttuneiksi siitä, että ammattiyhdistys on miltei tärkein proletaarinen järjestö kommunistisessa vallankumouksessa. Nimenomaan sen avulla tapahtuu teollisuuden sosialisointi; sen täytyy luoda olosuhteet, joissa yksityinen yritys katoaa eikä enää voi syntyä uudestaan. Joukkojen on myös nähtävä, että jo ennen vallankumousta on välttämätöntä luoda sellaiset psykolovgiset ja objektiiviset olosuhteet, joissa jokainen ristiriita, kaikkinainen vallan pirstominen kapitalismia vastaan taistelevien proletaaristen järjestöjen kesken on mahdotonta.

Luokkataistelu on kaikissa Euroopan maissa ja koko maailmassa saanut selvästi vallankumouksellisen luonteen. III Internationaalin asettamus, jonka mukaan luokkataistelun täytyy suuntautua proletariaatin diktatuurin pystyttämiseen, on saanut yliotteen porvarillis-demokraattisesta ideologiasta ja leviää vastustamattomasti joukkoihin. Sosialistiset puolueet osallistuvat III Internationaaliin, tai ainakin asettuvat niiden perusperiaatteiden kannalle, jotka kehiteltiin Moskovan kongressissa. Ammattiyhdistykset sen sijaan ovat jääneet uskollisiksi »todelliselle demokratialle» ja tekevät kaikkensa taivuttaakseen tai pakottaakseen työläiset vastustamaan diktatuuria ja luopumaan solidaarisuusmielenosoituksista Neuvosto-Venäjän puolesta.

Sosialistiset puolueet ovat yhä selvemmin saamassa vallankumoukselliset ja internationalistiset piirteet. Ammattiyhdistykset pyrkivät sen sijaan toteuttamaan reformistisen opportunismin teoriaa (!) ja taktiikkaa sekä jäämään pelkästään kansallisiksi järjestöiksi. Syntyy sietämätön tilanne, jossa työväenluokka joutuu jatkuvasti hämmennyksen ja heikkouden valtaan, mikä lisää tasapainottomuutta yhteiskunnassa ja edistää moraalin rappeutumista ja raaistumista.

Ammattiyhdistykset ovat organisoineet työläiset luokkataisteluperiaatteiden mukaisesti, ja juuri ne ovat olleet taistelun ensimmäisiä luonnollisia muotoja. Niiden organisaattorit ovat aina sanoneet, että vain luokkataistelu voi johtaa proletariaatin vapautukseen ja että juuri ammatillisen järjestön tehtävänä on hävittää yksityinen voitontavoittelu, ihmisen toiseen kohdistama riisto, koska ammattiyhdistys on asettanut tavoitteekseen poistaa kapitalistin (yksityisomistajan) teollisesta tuotantoprosessista ja hävittää niin ollen luokat. Mutta ammattiyhdistykset eivät voineet heti paikalla toteuttaa tätä tavoitetta ja suuntasivat siksi kaiken voimansa lähitavoitteeseen, proletariaatin elinehtojen parantamiseen, vaativat palkkojen korottamista, työpäivän lyhentämistä ja sosiaalilainsäädännön voimaan saattamista.