Valitettavan usein täällä on laihdutusohjeita tyyliin "jätät vain kaikki herkut pois" tai "et syö viikolla mitään hyvää, viikonloppuna sitten vähän".
Älytöntä! Jotta niissä ihannelukemissa pysyisi, muutoksen ruokavaliossa pitää myöskin olla pysyvä. Ja lycka till sille joka aikaa koko loppu elämänsä olla syömättä yhtään mitään herkkuja. Lisäksi tämä "ei mitään hyvää" on kanssa naurettava ohje... onko laihdutuksen idea laihtua vai rääkätä itseään? Katsos kun hyvä voi olla kevyttäkin, jäätelössä voi olla saman verran pisteitä/kaloreita kuin kiiwissä.
Olisi hienoa, jos ihmiset ymmärtäisivät KOHTUUDEN olemassaolon. Itsekin ylipainoisena tiedän, että kun se keksipaketti on nenän edessä, "kohtuus" ei ensimmäisenä tule mieleen... mutta nyt kahden kuukauden jälkeen se on helpompaa. Syön edelleen karkkia, pizzaa, jäätelöä, limpparia jne. Syön niitä vain pienempinä annoksina tai sitten syön ennen ja jälkeen herkuttelun vähemmän, jos aion syödä esim. kokonaisen pizzan.
Kahdessa kuukaudessa on lähtenyt 8,5kg. Sain viettää synttäreitäni siiderin ja popcornin kera, vappunakin oli tarjolla pientä naposteltavaa. Olen käynyt ukkokultani kanssa pariin otteeseen ulkona syömässä, olen ostanut leffakarkkeja ja nauttinut kesäauringosta jäätelön kera. Ensi viikolla on tyrkyllä läjä yo-juhlia: syön kasvissosekeittoa ennen juhliinlähtöä ja kaikissa neljissä juhlissa pitää varmaan jotain herkkua syödä, ettei emäntäväki loukkaannu... kotiin tultuani voisin tehdä illalliseksi kanasalaatin. Nou hätä.
En nyt tarkoita että sitä ruokaa ja niitä herkkuja olisi joka väliin sullottava, ei tietenkään. Mutta väittäisin, että 99,9% "ei enää koskaan" -dieeteistä on tuhoon tuomittuja. Tai sitten "ei arkisin"... mitäs jos kaveri pyytää kahville torstaina? Ja sorrut? Ja masennut? Ja sorrut enemmän? Liian tiukat säännöt, jotka eivät jousta tai anna anteeksi virheitä, ovat usein loppujen lopuksi vain haitaksi.
Älytöntä! Jotta niissä ihannelukemissa pysyisi, muutoksen ruokavaliossa pitää myöskin olla pysyvä. Ja lycka till sille joka aikaa koko loppu elämänsä olla syömättä yhtään mitään herkkuja. Lisäksi tämä "ei mitään hyvää" on kanssa naurettava ohje... onko laihdutuksen idea laihtua vai rääkätä itseään? Katsos kun hyvä voi olla kevyttäkin, jäätelössä voi olla saman verran pisteitä/kaloreita kuin kiiwissä.
Olisi hienoa, jos ihmiset ymmärtäisivät KOHTUUDEN olemassaolon. Itsekin ylipainoisena tiedän, että kun se keksipaketti on nenän edessä, "kohtuus" ei ensimmäisenä tule mieleen... mutta nyt kahden kuukauden jälkeen se on helpompaa. Syön edelleen karkkia, pizzaa, jäätelöä, limpparia jne. Syön niitä vain pienempinä annoksina tai sitten syön ennen ja jälkeen herkuttelun vähemmän, jos aion syödä esim. kokonaisen pizzan.
Kahdessa kuukaudessa on lähtenyt 8,5kg. Sain viettää synttäreitäni siiderin ja popcornin kera, vappunakin oli tarjolla pientä naposteltavaa. Olen käynyt ukkokultani kanssa pariin otteeseen ulkona syömässä, olen ostanut leffakarkkeja ja nauttinut kesäauringosta jäätelön kera. Ensi viikolla on tyrkyllä läjä yo-juhlia: syön kasvissosekeittoa ennen juhliinlähtöä ja kaikissa neljissä juhlissa pitää varmaan jotain herkkua syödä, ettei emäntäväki loukkaannu... kotiin tultuani voisin tehdä illalliseksi kanasalaatin. Nou hätä.
En nyt tarkoita että sitä ruokaa ja niitä herkkuja olisi joka väliin sullottava, ei tietenkään. Mutta väittäisin, että 99,9% "ei enää koskaan" -dieeteistä on tuhoon tuomittuja. Tai sitten "ei arkisin"... mitäs jos kaveri pyytää kahville torstaina? Ja sorrut? Ja masennut? Ja sorrut enemmän? Liian tiukat säännöt, jotka eivät jousta tai anna anteeksi virheitä, ovat usein loppujen lopuksi vain haitaksi.
Vastaukset 9
Vanhimmat
vain viikonloppuisin, se ei ole eikoskaanherkkuja -dieetti!! Ja ihan realistinen toteutettava. Tosin, tiedän nuoren hepun, joka laihdutti syömällä pelkkiä karkkeja. Siis ei juuri mitään muuta. Ei se terveellistä ollut, mutta ei tyyppi kuollutkaan eikä sairastunut edes anoreksiaan. Laihtui kyllä ja vieläpä pysyvästi tai ainakin pitkäaikaisesti - on vuosien jälkeen edelleen laiha.
En tainnut niin väittääkään? Minulla oli "ei arkisin herkkuja" -dieetti ihan erikseen siellä mainittuna.
Yleistavoitteena se on ok, oikein hyvä. Mutta puhuinkin suhtautumisesta siihen tavoitteeseen; jos se kaveri pyytää sinua kahville torstaina, on ehkä mukavampi mennä, ottaa hyllyn pienin pulla ja keventää iltaruokaa kuin sanoa "sorry, kokeillaan lauantaina uudestaan". Dieetin - tai siis mieluummin elämäntavan - olisi hyväksyttävä normaalielämä ja sovelluttava siihen mahdollisimman kivuttomasti. Jos syntymäpäivät, hääpäivä tms. on keskellä viikkoa, niistä helkkarin tiukoista säännöistä tulee harvemmin pidettyä kiinni. Ja kun kerran oppii selittämään itsensä pois säännöistä, osaa sen toisenkin kerran.
Henkilökohtaisesti kannata sellaista normaalielämän hyväksyvämpää ja joustavampaa laihdutustapaa, ei yhtään EHDOTONTA sääntöä. Siitä minä nyt puhun. Tavoitteenahan tuo "herkkuja vain viikonloppuisin" on hyvä, itsekin tähtään siihen.
eri tyylillä. Tapansa kullakin.
Jos pääsääntöisesti pystyy syömään herkkuja vain viikonloppuisin, hyvähän se on. Ja joitain helpottaa selkeät säännöt. (Liian joustamattomia niiden ei pidä olla!)
Mutta tässä esimerkki elämän helpottamisesta: Eräs hyvin aurinkoinen päivä tällä viikolla minulla oli pitkä päivä koulussa. Evääksi olin ottanut banaanin (2p.), jotta jaksaisin viimeisetkin luennot. Kaverini kuitenkin pyysi minua jäätelölle iltapäivän hyppytunneilla. Olisin toki voinut sanoa ei, ja kärvistellä sen banaanini kanssa =) Mutta sanoin kyllä, ja söin mehujään (1p.). Paha moka? Tuskin. Vähänhän se alkoi luennon viimeisillä minuuteilla nälättää, mutta en kuitenkaan lisännyt valmiiksi miettimäni iltaruoan määrää, joten lopputulos oli hyvä.
Väärä väite. Nimenomaan herkkuja pitää ruokavalioon lisätä.
Tomaatteja, kurkkua, paprikaa, ananasta, sipulia, porkkanaa, greippiä, ruisleipää, vähärasvaista kalaa ja lihaa, kananmunia... nam nam nam :)))
Ruokavaliosta pitää jättää kaikki raffinoitu paska pois. Sipsit ovat hyvä esimerkki lähes myrkyllisestä elintarvikkeesta. Kuka vapaaehtoisesti niitä edes söisi? Karamellit kaikkine E-xxx lisä- ja väriaineineen ja BSE-naudan liivatevalmisteineen ovat toinen ikuisesti pannaan julistettava tuoteryhmä. Vehnä. Kovetetut kasvirasvat. Jogurtit yök. Jäätelöt yök.
Herkkuja lisää, roskaruoka pois.!!!
Tänäkin iltana kuntosalin jälkeen saan nauttia tuoreiden vihannesten, keitettyjen perunoiden ja vissyveden kera ihanaa loimulohta. Tuskin maltan odottaa, että pääsisin herkuttelemaan. Vesi jo kielellä... :)
-VT
Sinä nyt sitten oletkin aivan omaa luokkaasi =) Good for you.
Mutta yritähän kulta pieni ymmärtää, että kaikki eivät koe porkkanan pureskelua yhtä nautinnolliseksi kuin suklaalla herkuttelua. Makuja on monia.
Minulla oli työn ja tuskan takana päästä eroon herkuttelusta. Tänään sitten todistin itselleni, että pystyn siihen, sain tuliaisiksi kokonaisen suklaalevyn ja onnistuin lahjoittamaan sen valtavasta kiusauksesta huolimatta pois.
Tosin nyt se suklaalevy häiritsee mieltä koko loppupäivän.
Ennen söin karkkia joka päivä, oli todella tuskallista päästä siitä tavasta eroon, vierotusoireita sokerista oli ja paljon.
Nyt en uskalla syödä mitään herkkuja, koska pelkään, että jään niihin kiinni ja omantunnon tuskat ovat suuret.
Olen toki laihtunut, mutta koko ajan tuntuu, että jää paitsi siitä kaikesta hyvästä, mitä muut saavat syödä, elämä ei ole erityisen ihanaa, kun mieli pyörii herkkujen ympärillä, edes pudotettu paino ei tuo paljoa lohtua.
Jos osaisi pitää kaiken tasapainossa, se olisi ihanaa.
Itelläni on kanssa vaikeuksia päästä herkuista pois, pystyin olla muutaman viikon syömättä mitään herkkuja, mutta sitten taas sorruin (ja kun syön, niin syön kanssa paljon...). Nyt oon taas yritys lopettaa herkuttelut, toivottavasti nyt onnistun. Varsinkin suklaata on ikävä!
Jos herkuista on kovinkin vahva riippuvuus, niin voi tietysti olla tehokasta aloittaa täydellisellä lakolla. Jossain vaiheessa sinun on kuitenkin pakko oppia hallitsemaan tuota juttua, koska muuten saat lopun ikäsi jättää kaikki häät ja hautajaiset väliin. Henkilökohtaisesta kokemuksesta tiedän, että se ei ole helppoa, kohtuus siis. Mutta tiedän myös että se on mahdollista, usko pois! Voisitko pistää jonkun samassa taloudessa asuvan vahdiksi, kun ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa herkuttelet? Itse ainakin sanoin aluksi miehelle: "Tänään minä saan syödä tuon karkkipussin, mutta kyselehän huomenna ahkerasti miten on pisteiden laita!". Ja hän kyseli, se teki hommasta helpompaa.
Tuo omatunto-juttu pitäisi myös jossain vaiheessa saada hallintaan. Koska vaikka nyt laihdutkin, on selvää, että ruoka edelleen hallitsee sinua eikä toisinpäin. Tuttu juttu, usko pois! Aikaa se vie, mutta ruokaankin voi rakentaa hieman leppoisamman ja silti terveellisen suhteen. Jokaisesta keksistä ei voi itkua tuhertaa seuraavaa neljääkymmentä vuotta. Järkihän siinä lähtee...