varis pelkoinen

Ymmärrän hyvin, että säikähdit. Itse olen harrastanut lintujen kiikarointia parikymmentä vuotta. Koskaan ei ole sattunut kohdalleni kokemaasi tapausta. Pesimäaikana tosiaan on mahdollista että varis saattaa puolustaa poikasiaan noinkin raivokkaasti. Mutta uskoisin, että kyseessä oli kuitenkin yksittäistapaus. Kun ajattelet, että en ole vastaavaan joutunut 20:neen vuoteen -enkä koko elämäni aikana- että harvinaista se on.

Teit ihan oikein, kun menit puistoon istumaan. Hyvä "hoitokonsti" tosiaan on se, että menee pelkoa kohti. Huomasithan jo että varikset ei käyneet kimppuusi. Tuskin sekään varisyksilö joka hyökkäsi, ei enää hätyyttele sinua. Satuit vaan olemaan liian lähellä tämän variksen poikasia.

Takavuosina itselle kävi että linturetkellä hirvi alkoi "uhkailla" minua. Olin isohkon kiven päällä ja katselin kiikarilla ja kaukoputkella lintuja. Oli tuulinen ilma ja olin jo aikaisemminkin muutaman hirven sillä alueella nähnyt. Sitten kuulin pienen "vääkäsyn". Huomesin että nuori tappisarvihirvi söi n.40 metrin päässä, eikä huomannut minua. Ajattelin -kun se käveli aivan läheltä- että säikytän kauvemmaksi. Nousin ylös ja tekihän se sivuloikan, mutta jäikin siihen! Ei lähtenyt vaikka huusin sille. Tuli vaa kohti ja kuunteli ja "mollisteli" (katseli). Menihän se kauvemmaksi, mutta kun se nosti säkäkarvat pystyyn ja virtsas. Tuollaisella "tuulella" oleva hirvi on agressiivisessa tilassa. Kivi ei ollut kovin iso, että olisihan se ylikin siitä loikannut. Tuuli kävi vasemmalta, ja se ei saanut ilmeisesti vainua minusta. Kun se tuli yhdessä vaiheessa kohti -aika lujaa- silloin se varmaan vainun sai. Hirvi läksi poispäin vilkuillen minua epäluuloisesti ja katosi lähistöllä olevaan nuoreen koivikkoon. Silloin otin minäkin pyörän ja häivyin.

Tästä tuli muutamia vuosia jatkunut hirvipelko. Syksyisin se vaikuttikin, koska metsästän myös ajokoiralla. Aina kun näin hirven, säpsähdin ja monesti pelotin sen/ne pois. Siten kerran tapasin metstästysretkellä tuttavani. Kysyin onko hänelle sattunut jotain tuollaista tapausta. hän sanoi että "ei, aina ne on pakkoon pötkiny". Siitä asti aloin ajattelemaan, että hirvethän pelkää ihmistä. Vähitellen pelko alkoi jäädä taka-alalle. Nyt jos nään hirven, ihailen kuinka ylväs eläin se on. Kyllähän vieläkin syksyisin tulee mieleen, kun on hirvien kiima-aika että jos... Mutta ei enää mitään varsinaista pelkoa tunne. Etköhän sinäkin voita sen varispelon.

Hyvää kesää!!

Minun ja koirani kimppuun hyökkäsi kaksi varista eilisaamuna ihan normaalilla mettälenkillämme ja reitillä me mitä päivittäin kuljemme. Ei ihan päänahkaan ottaneet kiinni mutta liki menivät, tunsin hiuksissa sulkien ilmavirran. Kaatusinkin polulla kun koirakin meni paniikkiin ja satutin itseni. Karjun ja huusin että jättäisivät rauhaan meidät, mutta seurasivat vaan jonkun matkaa. Se oli niin karmea kokemus, että en enää meinaa uskaltaa mennä normi lenkkimetsäämme. Variksilla on nähtävästi poikaset nyt kulkureittimme läheisyydessä. Ihan kamalaa, tuli karmea kammo variksia kohtaan. Koirakin panikoi tänä aamuna kun kuuli pelkästään variksen rääkäisyn, minä myös. Nauhoitin puhelimeen nyt kanahaukan ja huuhkajan ääniä nonstop soittolista a, jos ne hiukan hätyyttäisi noita paskalintuja ja pääsisimme rauhassa nopeasti lenkki me kulkemaan niin kuin aina muulloinkin. Pelkotila tuli. Toivottavasti se ei ole pysyvää.